Eläköön rauhalliset (ja osallistuvat) miehet!

(...ja muut kuolkoon, no ei sentään)

Tää mun kirjoitus ei koske sit umpimielisiä juputtajia jotka vaikenevat kotona, mut karkaavat arkea kavereiden luo.

Tein tämmöistä kattavaa vertailua lähipiirissäni, jopa laajensin huikeaa otantaani tuttuihin, ja totesin että tasainen ja leppoisa mies on ihan parasta, muilla ei tee mtn.

Tai jos on joku räiskyvä pari jossa nainen kaipaa mieheltään särmää ja räväkkyyttä, niin siitä vaan, mut mulle se näyttäytyy välillä vähän lapsellisena. Draama piristää joskus mut ei sitä jaksa loputtomiin.

Tasaiset miehet kuuntelevat vaimon mäkätyk...siis tärkeää tilanneanalyysiä rauhallisina, kantavat ne kauppakassit vessapapereineen, kaapivat kakat vauvan pepusta valittamatta.
He eivät mene kaverien tempauksiin muitta mutkitta mukaan, vaan ovat hiljaa ja seuraavat tilannetta sivusta aikansa.
Se rauhallisen miehen ulkorakennus pihalle valmistuu pikkuhiljaa ja rauhallinen mies ei tee itsestään numeroa, vaikka kaverit käyvät kehumassa ja kohkaamassa.

Kun on stressiä perheessä, rauhallinen mies on kuin pystyyn nostettu joustinpatja jota vasten saa juosta ja törmätä: pehmeä mutta napakka.
Jos rauhallinen mies on kaiken lisäksi ovela kuten mun mies, niin kiistakysymyksissä hän antaa vaimolle siimaa aikansa, mutta saa tahtonsa läpi leppoisalla jutustelulla ja neuvottelulla. Sopu säilyy, vaimo on hyvillään, mutta huomaa jälkikäteen että voi venäjä, mies saikin muuten tahtonsa läpi.

En tiedä mutta kuvailinko vain omaa miestäni, mutta mun mielestä tää pätee muihinkin. No, olkoon tämä naiivi vuodatus vaikka hänelle kohdistettu.

 

 

Väärä otsikko. Eläköön MUN mies! olis pitänyt olla.
Rauhallisia miehiä kun on kans moneen lähtöön.

Ja ne kiitokset, jotka haluaa sille omalle mussukalle osottaa, kannattaa sanoa suoraan hänelle. Näin mä teen, menee perille paremmin kun jonkun nettifoorumin kautta.

Jos taas haluaa sanoa, että "kaikenlaista ukkoa sitä onkin, onneks mulla on parempi. En ikinä huolis tollasta tai tällasta, koska mun parisuhde on sitä, tätä ja tota..." ni sitten tämmönen kirjotus voi palvella tarkoitusta.

Kumpaahan ap haluaa?

 

Ei ole automaattisesti nörtti.

 

Väärä otsikko. Eläköön MUN mies! olis pitänyt olla.
Rauhallisia miehiä kun on kans moneen lähtöön.

Ja ne kiitokset, jotka haluaa sille omalle mussukalle osottaa, kannattaa sanoa suoraan hänelle. Näin mä teen, menee perille paremmin kun jonkun nettifoorumin kautta.

Jos taas haluaa sanoa, että "kaikenlaista ukkoa sitä onkin, onneks mulla on parempi. En ikinä huolis tollasta tai tällasta, koska mun parisuhde on sitä, tätä ja tota..." ni sitten tämmönen kirjotus voi palvella tarkoitusta.

Kumpaahan ap haluaa?

Mä luetin tuon mun vuodatuksen mun miehelle.

 

aha

 

Mä luetin tuon mun vuodatuksen mun miehelle.

Mitä hän sanoi?

Mulla on tuollainen kuvaukseen sopiva mies. Ihan parasta
Paitsi on minun miehelläkin välillä niitä huonoja päiviä.

 

Aiva. Ja sitten se tasaisen miehen vaimo karkaa kusipäisen rentun matkaan.

 

Mitä hän sanoi?

Mulla on tuollainen kuvaukseen sopiva mies. Ihan parasta
Paitsi on minun miehelläkin välillä niitä huonoja päiviä.

En muista tarkkaa sanamuotoa mutta jotain "voi Kulta..."

Juu kyllä niillä tasaisilla miehillä huonojakin aikoja on. Mutta kun on näyttänyt jo pitemmällä aikavälillä semmoista tasaista "suoritusta" (ei kannata takertua tuohon sanaan) niin muutamat sohvaperuna-kiukuttelupäivät on ok.

 

Aiva. Ja sitten se tasaisen miehen vaimo karkaa kusipäisen rentun matkaan.

Jos ei arvosta sitä tasaisuutta, niin voi karata.
Jos arvostaa, niin ei karkaa.

 

Tasan tavallinen, turvallinen mies. Ihan parhautta

 

Paras on mies joka jättää sen nalkutuksen rouvaleen eikä lähde moiseen mukaan ollenkaan. Mä en voi sietää kiukuttelevia miehiä, mutta mulla on kyllä oikeus vähän asiasta valittaa

 

Aiva. Ja sitten se tasaisen miehen vaimo karkaa kusipäisen rentun matkaan.

Ei karkaa. Normaalijärjellä varustettu nainen osaa arvostaa hyvää miestä.

 

Mun mies on muiden silmissä rauhallinen, ahkera ja aikaansaava. Kahdenkesken välillä lapsellinen eikä ollenkaan niin rauhallinen. Ahkera se on ja sillä on hyvä sydän, mutta muut ei tunne sitä niinkuin mä.


Ei kyllä kuuntele nalkutusta YHTÄÄN.

 

Mä en jaksais mitään kovin rauhallista miestä.
Riippuu toki mitä rauhallisuudella tarkoitetaan, mutta itselle rauhallisuus on luonteenpiirre joka näkyy äärimmäisen hillittynä käytöksenä ja tasaisuutena.

Mä haluun, että tunteet näytetään isosti ja mies on mun sielunkumppani, joka "sukeltaa" mun kanssa mielen syövereihin, vatvoo ja vänkää ja omaa vähintäänkin yhtä hyvän mielikuvituksen kuin mä.
Menisi hermo, jos toinen olisi joku "järkkymätön seinä" joka ei lähtisi mukaan mun juttuihin.

Mielenkiintoinen seikkailukamu hyvä, "rauhallinen mies" ei.
Toki rauhallisuudelle on aikansa ja paikkansa päivittäin (esim. rauhassa puuhastellaan omia juttuja), mutta ei niin, että olisi jokin "rauhallinen mies".

"Osallistuva" on varmaan mun ikäpolvelle automaatio.
Ei tulisi mieleenkään, että jos asuu miehen kanssa yhdessä, niin kotia ei myös hoidettaisi yhdessä.
En ole elänyt sellasessa maailmassa, missä mies ei vaihtaisi vauvan vaippaa tmv.
Semmonen on myös ihan omituista ja ärsyttävän kuuloista minusta, että joitain miehiä pitää PYYTÄÄ "osallistumaan", kuin ne olisi jotain lapsia.
Aikuiset ihmiset yleensä huolehtii asioistaan - koti ja perhe kuuluu näihin.

 

Aiva. Ja sitten se tasaisen miehen vaimo karkaa kusipäisen rentun matkaan.

Voi ei, ei kaikki.

 

Mie olin tuommoinen kun luulin että semmoista haluttiin. Eihän siinä hyvin käynyt.
Nyt ajattelin loppuikäni olla ihan oma itteni.

 

Mie olin tuommoinen kun luulin että semmoista haluttiin. Eihän siinä hyvin käynyt.
Nyt ajattelin loppuikäni olla ihan oma itteni.

Tuliko se sulta luonnostaan? Mun yks läheinen miestuttu passasi vaimonsa viimeiseen asti vaikka se ei tullut selkäytimestä, ja siitä miehestä näkyi kilsan päähän että yrittää vain avioliittonsa tähden. Semmoinen on luotaantyöntävää eikä semmoinen mies vaikuta kiinnostavalta.
Eikä sekään tunnu kivalta jos tietää että tuo mies olisi ilman vaimoaan joku sohvaperuna, eli ei tee niitä asioita niiden itsensä takia.

Siis arjessa pitää auttaa joka tapauksessa, mutta jos se ei suju luonnostaan niin pitää treenata niitä lihaksia niin paljon, että se vaikuttaisi tulevan luonnostaan ja vaivattomasti, ihan kuin olisi toiminut niin aina. Semmoinen hyvä huijaus.
Ja sen jälkeen voi olla se oma itsensä.

 

Mä en jaksais mitään kovin rauhallista miestä.
Riippuu toki mitä rauhallisuudella tarkoitetaan, mutta itselle rauhallisuus on luonteenpiirre joka näkyy äärimmäisen hillittynä käytöksenä ja tasaisuutena.

Mä haluun, että tunteet näytetään isosti ja mies on mun sielunkumppani, joka "sukeltaa" mun kanssa mielen syövereihin, vatvoo ja vänkää ja omaa vähintäänkin yhtä hyvän mielikuvituksen kuin mä.
Menisi hermo, jos toinen olisi joku "järkkymätön seinä" joka ei lähtisi mukaan mun juttuihin.

Mielenkiintoinen seikkailukamu hyvä, "rauhallinen mies" ei.
Toki rauhallisuudelle on aikansa ja paikkansa päivittäin (esim. rauhassa puuhastellaan omia juttuja), mutta ei niin, että olisi jokin "rauhallinen mies".

"Osallistuva" on varmaan mun ikäpolvelle automaatio.
Ei tulisi mieleenkään, että jos asuu miehen kanssa yhdessä, niin kotia ei myös hoidettaisi yhdessä.
En ole elänyt sellasessa maailmassa, missä mies ei vaihtaisi vauvan vaippaa tmv.
Semmonen on myös ihan omituista ja ärsyttävän kuuloista minusta, että joitain miehiä pitää PYYTÄÄ "osallistumaan", kuin ne olisi jotain lapsia.
Aikuiset ihmiset yleensä huolehtii asioistaan - koti ja perhe kuuluu näihin.

Juu ja mäkään en sano että kaikki rauhalliset miehet olisi kiinnostavia. Miehessä pitää olla "sitä jotakin", siis semmoista mikä kiinnostaa just itseä.
Monet naiset varmaan kuolisi tylsyyteen mun miehen kanssa, mutta mä pidän häntä kiinnostavana. Hän on just mulle sopiva.

 

Mä en jaksais mitään kovin rauhallista miestä.
Riippuu toki mitä rauhallisuudella tarkoitetaan, mutta itselle rauhallisuus on luonteenpiirre joka näkyy äärimmäisen hillittynä käytöksenä ja tasaisuutena.

Mä haluun, että tunteet näytetään isosti ja mies on mun sielunkumppani, joka "sukeltaa" mun kanssa mielen syövereihin, vatvoo ja vänkää ja omaa vähintäänkin yhtä hyvän mielikuvituksen kuin mä.
Menisi hermo, jos toinen olisi joku "järkkymätön seinä" joka ei lähtisi mukaan mun juttuihin.

Mielenkiintoinen seikkailukamu hyvä, "rauhallinen mies" ei.
Toki rauhallisuudelle on aikansa ja paikkansa päivittäin (esim. rauhassa puuhastellaan omia juttuja), mutta ei niin, että olisi jokin "rauhallinen mies".

"Osallistuva" on varmaan mun ikäpolvelle automaatio.
Ei tulisi mieleenkään, että jos asuu miehen kanssa yhdessä, niin kotia ei myös hoidettaisi yhdessä.
En ole elänyt sellasessa maailmassa, missä mies ei vaihtaisi vauvan vaippaa tmv.
Semmonen on myös ihan omituista ja ärsyttävän kuuloista minusta, että joitain miehiä pitää PYYTÄÄ "osallistumaan", kuin ne olisi jotain lapsia.
Aikuiset ihmiset yleensä huolehtii asioistaan - koti ja perhe kuuluu näihin.

Näin.

En ole koskaan aiemmin ollut täysin samaa mieltä kanssasi mistään... Täytyi ihan varmistaa, että sinäkö tuon kirjoitit.

 

Niin. Koska miehen elämän tarkoitushan on olla naiselle sellainen päivittäistarvike, eräänlainen hengittävä huonekalu, jonka tulee täyttää funktionsa ja muuten olla hiljainen kehys naisen toteuttaa itseään.

Mites luovuus, älykkyys, intohimo? Temperamentit suuntaan tai toiseen ei poissulje näitä (siis tasainenkin voi olla älykäs) mutta kyllä minä tämmöiset asiat laittaisin ensisijaisiksi. Parisuhteen dynamiikkaa, itseilmaisua yms. voi toki kehittää, eikä sellainen hullu draama itsessään mitenkään tavoiteltavaa ole sekään.Vähän vaan vierastan tuollaista "Stepford Husband" -ajattelua.

 

Tuliko se sulta luonnostaan? Mun yks läheinen miestuttu passasi vaimonsa viimeiseen asti vaikka se ei tullut selkäytimestä, ja siitä miehestä näkyi kilsan päähän että yrittää vain avioliittonsa tähden. Semmoinen on luotaantyöntävää eikä semmoinen mies vaikuta kiinnostavalta.
Eikä sekään tunnu kivalta jos tietää että tuo mies olisi ilman vaimoaan joku sohvaperuna, eli ei tee niitä asioita niiden itsensä takia.

Siis arjessa pitää auttaa joka tapauksessa, mutta jos se ei suju luonnostaan niin pitää treenata niitä lihaksia niin paljon, että se vaikuttaisi tulevan luonnostaan ja vaivattomasti, ihan kuin olisi toiminut niin aina. Semmoinen hyvä huijaus.
Ja sen jälkeen voi olla se oma itsensä.

En nyt puhunut mistään kotitöistä jne.
Annoin periksi ihan kaikessa joka ei ollutkaan sit hyvä kun lähdettiin hakemaan jännitystä muualta.
No, opinpahan jotakin eli minun pitää olla oma itseni eikä kenenkään takia kannata alakaa yrittää muuttamaan itseäni koska ei siitä mitään hyvää tule kuitenkaan.

 

Mä en jaksais mitään kovin rauhallista miestä.
Riippuu toki mitä rauhallisuudella tarkoitetaan, mutta itselle rauhallisuus on luonteenpiirre joka näkyy äärimmäisen hillittynä käytöksenä ja tasaisuutena.

Mä haluun, että tunteet näytetään isosti ja mies on mun sielunkumppani, joka "sukeltaa" mun kanssa mielen syövereihin, vatvoo ja vänkää ja omaa vähintäänkin yhtä hyvän mielikuvituksen kuin mä.
Menisi hermo, jos toinen olisi joku "järkkymätön seinä" joka ei lähtisi mukaan mun juttuihin.

Mielenkiintoinen seikkailukamu hyvä, "rauhallinen mies" ei.
Toki rauhallisuudelle on aikansa ja paikkansa päivittäin (esim. rauhassa puuhastellaan omia juttuja), mutta ei niin, että olisi jokin "rauhallinen mies".

"Osallistuva" on varmaan mun ikäpolvelle automaatio.
Ei tulisi mieleenkään, että jos asuu miehen kanssa yhdessä, niin kotia ei myös hoidettaisi yhdessä.
En ole elänyt sellasessa maailmassa, missä mies ei vaihtaisi vauvan vaippaa tmv.
Semmonen on myös ihan omituista ja ärsyttävän kuuloista minusta, että joitain miehiä pitää PYYTÄÄ "osallistumaan", kuin ne olisi jotain lapsia.
Aikuiset ihmiset yleensä huolehtii asioistaan - koti ja perhe kuuluu näihin.

Miksi rauhallinen mies ei voisi lähteä mielen syövereihin mukaan? Enemmän sieltä puolelta.
Erikoinen käsitys rauhallisuudesta.

 

Niin. Koska miehen elämän tarkoitushan on olla naiselle sellainen päivittäistarvike, eräänlainen hengittävä huonekalu, jonka tulee täyttää funktionsa ja muuten olla hiljainen kehys naisen toteuttaa itseään.

Mites luovuus, älykkyys, intohimo? Temperamentit suuntaan tai toiseen ei poissulje näitä (siis tasainenkin voi olla älykäs) mutta kyllä minä tämmöiset asiat laittaisin ensisijaisiksi. Parisuhteen dynamiikkaa, itseilmaisua yms. voi toki kehittää, eikä sellainen hullu draama itsessään mitenkään tavoiteltavaa ole sekään.Vähän vaan vierastan tuollaista "Stepford Husband" -ajattelua.

Siis häh? Tässä puhuttiin rauhallisuudesta, ei lobotomian läpikäynyttä

 

En nyt puhunut mistään kotitöistä jne.
Annoin periksi ihan kaikessa joka ei ollutkaan sit hyvä kun lähdettiin hakemaan jännitystä muualta.
No, opinpahan jotakin eli minun pitää olla oma itseni eikä kenenkään takia kannata alakaa yrittää muuttamaan itseäni koska ei siitä mitään hyvää tule kuitenkaan.

Eikös sitä niin sanota että naisen mielestä se, jos mies ei ole samaa mieltä kaikessa ei ole hyvä. Sit kun mies on samaa mieltä kaikessa niin sekään ei ole hyvä.