Suunnitelma: mennään perheen kesken uimahalliin viettämään mukavaa, yhteistä aikaa.
Todellisuus: vietä elämästi raastavimmat ja raivostuttavimmat 1,5h uimahallissa. Lapsi karkailee, juoksentelee liukkaalla lattialla, kuljettaa leluja vääriin altaisiin, roiskii vettä muiden lasten päälle (eivät tykänneet) haluaa uimaan, haluaa pois, ei saa auttaa uimisessa mutta ei saa päästää irti, kiipeää vesiliukumäkeen kellukkeiden kanssa, viedään kellukkeet pois että päästään laskemaan, kiivetään liukumäkeen uudestaan, mut sit ei halutakaan laskea. Sit haluan uimaan, älä auta, älä päästä irti, minä haluan tänne tonne tuonne eipäs kun tonne.
Sit meni hermo, lähettiin pesulle ja saunaan huudon ja kiljunnan säestyksellä kun "minä haluan vielä uida". Sit en halua suihkuun, saunassa on liian kuuma, pukuhuoneessa vaatteet päällä olis pitänyt päästä takas suihkuun ja uimaan.
Hermorauniona, mutta helpottuneena kävelimme kohti portteja. Kunnes se rannekkeensyöttömasiina ei päästänyt meitä läpi, koska kaappi numero 240 oli lukittu meidän rannekkeella. Ei meidän vaatteet kyllä sen numeroisessa kaapeissa olleet, mut eipä tarttennu kovin pitkään miettiä kuka oli syyllinen.. Kotimatkasta en viitsi edes aloittaa, mutta vituiks meni sekin niinko jeesuksen pääsiäinen.
Mutta kotona sain sentään lapsen syömään lautasen tyhjäksi (kalapyöryköitä ja riisi-kidneypapusalaattia) niin reippaasti, et jälkkäriks sai mustikkapiirakkaa. Ennustan, et meillä tulee tänään uni nopeasti.
Tarttis investoida uusiin uikkareihin joku kerta.