"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

Nyytikkii onko jonkinlaiset oireet jo alkanu

 

Ei oo oireita. Tai no nännit on edelleen herkät ja kipeät. Eipä niitä oireita oikein dpo2 voi odottaakkaan

Tosi outoa muuten kun mulle sanottiin että se pregnyl piikki tekee raskaustestistä plussan 7-10 päivän ajaksi siitä kun se on pistetty ja mä laitoin sen tiistaina. Kokeilin tänään ihan huvikseen testata jollain kaapin pohjalla lojuneella testillä kun ajattelin et olis kiva nähdä ne kaksi viivaa ees joskus siinä tikussa vaikka tietty tiedän et johtuis vaan siitä pregnylistä Mutta se olikin ihan täysi nega? Tosi outoa! Lääkärikin sanoi että älä ennen dpo14 tee testiä kun se näyttää virheellistä plussaa.. Noh, ainakin nyt tiiän et näköjään mun kohdalla ei näytä joten voin luottaa sit virallisena testipäivänä jos testiin tulee jotain

 

Nyytikkii aika outoa että se oli nega, mutta hyvä et ei sekoita sitä testiä. Pääsetpähän aikaisemmin testailemaan. Mä niin toivon että on tärpänny ! Jännää .
Varmaan piinaavaa odottaa testipäivää

Mulla ei ovis oo vieläkään menny. Tänäänkin tuli vielä limoja. Jos tänään nyt sit olis dpo0

 

Tanja pääsin kolmelta, menin suoraan maate, ja mies tuli halaamaan niinku ei mitää oliskaa. Se sano että se oli illalla väsyny ja halus testata mun reaktiota?? On sillä kans saatana testit. Nyt se on ihan hermona ku en lähde sen kans syömään ja terassille :/

 

Tanja niinpä, outoa! Mutta luin jostain keskustelusta et ilmeisesti se ei kaikilla näy raskaustestissä, en tiiä miks. Aika myöhäinen ovis sulla, toivottavasti pääsisitte sen hyödyntämään. Vaikka susta varmaan tuntuu epätodennäköiseltä nyt mutta aina voi toivoa

annimaria just, no jo on testit!

 

annimaria no just joo! Siis mitä Ihmeen testailua .

Nyytikkii aijaa . Ehkä hyvä näin ettei reagoinu.
Joo mun kierrot alkaa nyt jostain syystä venymään. En ymmärrä. Nyt taitaa tulla sit 30p kierto. Nyt kp17
Aina on toivoa

 

Mites teillä illat sujunu? mulla alavatsalla tuntuu sellaista kramppausta välillä tai sellaista menkkamaista kipua ja jos oviksen jälkeen kuuluis olla kuiva kausi niin se on kyllä kaukana

 

Nyytikkii kuulostaa hyvältä! Me juteltiin asiasta, ja miestä painaa edelleen se, kun kuulemma tuntuu että haluan seksiä vain että saisin vauvan. Vaikka oon kyllä muutenki halunnut seksiä. Yritin siinä selvittää asiaa, ja yritin sanoa, että seksikin olis parempaa, kun ei tarttisi ehkäisystä murehtia, tai yrittää keskeyttää ajois. En nyt tiiä sitte, kuinka jatketaan.. Saa nähdä. ainakin nyt on jo parempi fiilis, vaikka silti vähän eilinen harmittaa :/

 

Hmm joo.. Onpas vähän tyhmä juttu, miten sitä nyt voi vakuuttaa että haluaa oikeasti muutenkin Mulla silloin kun miehen kaa oli samanlainen tilanne niin jotenkin pelotti ehdottaa aina petipuuhia kun molemmat tiesi että on ovis kun just tuntui et mies ehkä ajattelee et haluan vaan vauvan takia.. Ja toisaalta pelotti että mies keskeyttää tai käyttää kumia.

 

Nyytikkii kuulostaa hyvältä nuo oireet . Tuleeko siis ihan reippaasti valkovuotoa? Samanlaista ku oviksen aikaan (venyvää)

annimaria Hyvä että saitte keskusteltua asiasta. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin .

Eilen ku tulin töistä niin mies ihmetteli miks olin ärtyneen olonen. Sanoin sit ihan suoraan mistä johtuu. Juteltiin kunnolla asiasta. Kerroin miten pahalta tää on tuntunu ym. Ja mies lupas pitää lakkoa omista puuhista jonkun aikaa! Ihanaa vihdoin jotain tapahtuu. Ja katellaan miten se on sitten vaikuttanut asiaan.
Aamulla sain rakkautta

 

Hei kaikille Oon ollut reissussa muutaman päivän niin en oo päässyt kirjoittelemaan,kun koko ajan ihmisiä vieressä.Mulla on toiveet taas niin korkealla,että pelottaa tipunko taas korkealta.Tuntuu että miehellä on halut nyt kohillaan ku ei oo nähny mua muutamiin päiviin ja ovulaation Pitäs olla muistaakseni ti.Mutta riitahan siitä varmaan tulee jos mies taas keskeyttää tai ehdottaa kumia.Se vaan tuossa alkuviikosta sano yhtäkkiä että "missä sun menkat on" no minä siihen että "miks sää niitä kaipaat?" ,ni Sitte Se vaan virnuili siinä.Tuli jotenki olo että Se ei ois sille ollutkaan mikään ihan katastroofi jos niitä ei ois tullutkaan? Hyvin mää ne menkkani "salasin" kun ei ollu niitä huomannu Mutta näköjään oli osannu ootella niitä oikeeseen aikaan Eilen alko tulla ovulaatio limaa...kuinkahan monta päivää ennen ovulaatiota sitä voi tulla?? KU ovulaatio Pitäs olla vasta ti.... Annimaria93 voi miten ikävästi tehty sun mieheltä Tsemppi halauksia kovasti <3 Samoin Tanjalle <3 Ja nyytikkii sulla siellä nyt jännät ajat toivotaan parasta! Samoin paputoive,plussaa toivon sinullekin <3

 

Tanja ei tuu ovislimamaista vaan sellaista että alushousut tuntuu kokoajan märiltä Ja hyvä että saitte puhuttua asiasta <3 puhumien on tosi tärkeää suhteessa, mekin miehen kanssa ollaan vasta opittu siihen, että jutellaan kaikista pienistäkin ongelmista heti eikä kypsytellä niitä omassa päässä ja suhde on jo pidempään kukoistanut paremmin kuin koskaan! Aiemmin riideltiin aika paljon, koska sitten riidoissa purkautui kaikki vanhatkin asiat joita ei oltu vielä puitu läpi..

Rakastava äiti hyvä että tuntuu että mies olisi vähän ehkä lämmennyt! Niitä limojahan voi tulla jo hyvissä ajoin ennen ovista (ilmeisesti hyvä merkki ainakin! limoissahan simpat liikkuu ja elää paremmin). Toivottavasti pääsisitte hyödyntämään sen

Mulla täällä dpo3, ei oikein mitään ihmeempiä oireita. Liikkuessa kohdun seudulla tuntuu sellaista jännää tunnetta välillä ja eilen kun turvavyö painoi alavatsaan niin se tuntui jotenkin herkältä.

 

Niin ja iiik viikon päästä on testi jo tehty! Jännittäääää..

 

Mä en tainnut tällä erää ehtiä kovin aktiiviseksi palstalaiseksi. Joudun laittamaan vauvakuumeen lisäksi tauolle myös parisuhteeni. Mies haluaa pitää taukoa, olla yksin ja ottaa omaa tilaa. Tämä tuli minulle ihan yllätyksenä, sillä meillä oli kaikki paremmin kuin hyvin, eikä hän ollut maininnut tuollaisista ajatuksista sanallakaan. En usko että niitä hän oli reilua viikkoa enempää ehtinyt pyöritelläkään, olisin erottanut että jotain on pielessä muuten. Hän haluaa hetkeksi pysähtyä ja oppia olemaan itsekseen nyt kun se on vielä mahdollista. En tiedä miten tässä käy, palaammeko yhteen vai ajaako tauko meidät erilleen. Toivon että aika antaa hänelle tilaa ajatella ja ymmärtää mitä hän haluaa ja miten ihana tulevaisuus meitä odotti/voi yhä odottaa. Luulen että mun vauvakuume oli yksi osatekijä. Tekisin mitä vain että voisin mennä ajassa kuukauden taaksepäin ja kertoa etten halua painostaa ja että mennään ihan hänen tahdillaan vaan. Ei se välttämättä olisi muuttanut mitään, mutta ehkä vienyt pois hitusen epävarmuutta ja ahdistuksen tunnetta, joka tähän ajoi.
Jos teillä on hyvä suhde ja rakkautta vaikka muille jakaa, älkää heittäkö sitä hukkaan tai kohdelko sitä huonosti jos mies ei kuumeile vielä. Vauvat tulee sitten vähän myöhemmin, yhteisestä tahdosta mikä on paljon parempi muutenkin. Vauvakuume on pieni hetki elämästä verrattuna siihen että toista vierellään saa vaalia koko elämän.

Nyytikkii todella toivon että nyt onnistuu! Teillä eletään jänniä aikoja!!

Annimaria ja Tanja, kannattaa puhua kaikki halki, sillä voi pelastaa paljon. Tärkeintä on olla tiimi.

 

Ellieamanda kiitos kovasti <3 Ja voimia hirveästi tilanteeseenne. Todella ikävää jos tulee noin yllätyksenä toisen taukomietteet.. Ja tuo on kyllä totta, että jos on suhde muuten hyvä niin ei todellakaan kannata pilata sitä toisen ahdistelulla tai varsinkaan sillä että yrittäisi huijata toisen saamaan lapsen (jotkut kun esim. pistelee kumeihin reikiä ym..) Vaikka tietenkin vauvakuumeisena se odottaminen on yhtä tuskaa. Toivottavasti saatte tilanteeseenne molempia tyydyttävän ratkaisun ja palaatte yhteen ja ehkä jopa pääsette vielä joskus yrittämään yhdessä <3

 

Ellieamanda voimia <3 Kauanko ootte ollu yhdes? Olipas ikävä ylläty mieheltä toivottavasti ette nyt ainakaan kokonaan erilleen ajaudu :/ toivotaan että pieni tauko vain vahvistaa suhdetta minkälainen tilanne teillä oli? Kuumeilitko yksin? Vai oliko teillä jo yritys alkanut? Minkä ikäisiä ootte? Sori kun kyselen, en vaan juuri nyt muista, kun täällä niin monia pyörii

 

Ellieamanda voi ei Paljon voimia ja toivotaan että palaatte yhteen <3 Meillä alkusuhteessa tuli myös miehen puolelta ehdotettuna pieni tauko ja en tiedä oliko osasyy myös minun kova vauva kuume ja sitoutumisen tarve.Kuitenkin mies pian tajusi ettei pysty elämään ilman minua vaan kuulutaan yhteen.Sitten pian asuttiin taas yhdessä ja yritettiin kohta jo perheenlisäystäkin. Omaa napaa: huih jännittää kauheesti luenko miestä taas täysin väärin vai onko tällä mieli muuttunut.Vihjaillut tänään että odottaa iltaa ja "touhuilua" ja kun sanoin että "minähän oon selibaatissa" 'tai riippuu ihan siitä YHESTÄ jutusta ja sinusta että oonko", niin sitten Se ilmotti että "noniin lähetäänkö heti".Tarkoittiko tuo nyt sitten että oiskin valmis vauvaan? Nyt on sitten taas itsellä hassu olo,että oonko mää nyt Sitte itse valmis JOS mies haluaa. On tämä ihmisen mieli ihmeellinen.Haluan palavasti vauvan ja nyt jos ehkä mieskin haluaa niiin minä alan taas miettiä asioita järjellä. Tai Sitte yritän vaan suojella itseä innostumasta liikaa ja pettymykseltä,siltä varalta jos mies ei tarkoittanutkaan olla ilman ehkäisyä.Ilta näyttää miten käy... Nyytikkii mahtavaa että viikon päästä voit testailla

 

Rakastava äiti hyvältä kuulostaa! Kyllä mä sen ymmärtäisin sillä, että nyt olisi valmis yrittämään!

 

Moikka!
Täällä olisi vertaistukea samankaltaisille kohtalotovereille mikäli vaan auttaa.
Kuulostaa todella inhottavalta tilanteesi Ellieamanda ja paljon voimia tulevaan, tiedän tunteen.
Tulin itsekkin tänne uutena jäsenenä ensimmäistä kertaa 'ongelmieni' vuoksi ja olisi kiva just keskustella samoista murheista kohtalotovereiden kanssa.
Mulla on vähän samantyylistä tarinaa kerrotavana elämäntilanteestani. Olen pian 30v nuorekas, urheilullinen ja vakityössä oleva peruspositiivinen nainen. Parisuhteeni ovat aijemmin kaatuneet siihen, että olen 2-3v seurustelun jälkeen nostanut lapsiasiat esille, koska mielestäni ne on tärkeitä asioita jos ollaan seurusteltu pitkään.
Nykytilanteesta senverran et
2-vuotta sitten löysin aivan ihanan miehen, joka oli tottunut elämään poikamieselämää monta vuotta ja työura ja ystävät oli kaiken elämän keskipiste.
Meidän seurustelu kehittyi pikkuhiljaa ja mä olin enemmän se puhujatyyppi ja kyselin et missä mennään jne. Noh puolen vuoden tapailun jälkeen hän myönsi seurustelun. Muutettiin yhteen vuosi sitten kesällä ja nyt olemme taas asuneet erillään 3kk yhden ainoan asian vuoksi.
Mun vauvakuumeen takia! Otin ehkä liian usein esille asian kevään aikana ja toki 30v lähenevällä naisella on mielestäni oikeus pystyä luottamaan ja vähän tietämään missävaiheessa ois vakavasti perheenperustamisen suunnittelun aika.
Meidän yhdessä asuminen ja itse parisuhde on sujunut erinomaisesti. Nauretaan toistemme jutuille, hyvin vähän riitelyä ja meillä on sellanen tietynlainen vetovoima ollut koko suhteemme ajan. Meillä molemmilla on ihana perhe ja ollaan yleisesti aika samanlaisia ihmisiä.
Vaikka mieheni oli ennen tottunut paljon omaan aikaan ja hyvin vähän antoi itselleen mahdollisuuksia ihastua naisiin, mun kanssa hänellä ei oo koskaan tullu ahdistusta yhdessäolosta tai etten kumppanina jotenkin sopisi hänelle. Kukaan mies ei oo koskaan ollut niin kunnioittava mua kohtaan ja saan olla tässä arjessa täysin oma itseni.
Hänen kokemus ja suhtautuminen perhe elämään on se, että kaiken on oltava kunnossa ennen sitä. Hyvät työnäkymät(hänellä vakituinen työ, toki aina on mahdollista tulla yt:t tms koska ei vielä ole saanut ylennyksiä) kovasti pohtii Suomen taloustilanteita jne. Täytyy olla säästössä useampi tonni ennen lapsia, jotta mahdollisten yllätysten varalta ei olla koko perhe vararikossa. Hän jotenkin pelkää että ulkopuolelta johtuvista vastoinkäymisissä olis tuplasti henkisesti rankempaa jos olis pieni lapsi vielä vastuulla.
Itse taas ajattelen kaiken olevan elämää oli lapsia tai ei, mutta aina voi tapahtua inhottavia juttuja kuten työttömyys tms. Elämä on kuitenki aina yhtä kysymysmerkkiä, mutta itselläni on ollut raastava halu saada perhe ja vauvakuume vaivannut jo 3v ainakin. Ennen siis kun tapasin nykyisen mieheni. Perhearvoni tein selväksi jo suhteen alkuaikoina ja mieheni kanta silloinkin oli että kyllä hän lapsia haluaa jokupv sitten kun on tarpeeksi seurustelua takana ja on vahva tunne siitä, että se on hyvä juttu ja hyvä ajankohta.
Mieheni ystävistä yhdellä ainoalla on perhe eli ei siis vielä monella. Hänellä ei ole kauheena peiliä siitä perhe elämästä muilta. Yhden ystävän perhe-elämä ei hänen mielipiteisiin vaikuta. Vaikka hänen yksi parhaista ystävistä onkin.
Asumme siis sen vuoksi nyt erillään, jotta tää aihe auttaisi häntä selkiyttämään hänen ajatuksia ja kasvamista siihen ettei meidän tarvitse saman katon alla siitä "tapella" jatkuvasti.
Pakko myöntää et meillä meni jopa paremmin saman katon alla, koska nyt mulla on hirveä stressi siitä, et millon päästäisiin taas eteenpäin ja muuttamaan yhteen ja jos hän sittenkin muuttaisi mieltään ja tuntisi halua perustaa perhe. Odottaminen on todella tuskaista, koska molemmat halutaan silti nähdä ja viettää paljon aikaa niinkuin yhdessäasuessakin. Tunteita siis on molemmilla aivan jäätävästi, ei sitä pysty edes selittämään.
Molemmat tiedetään eron olevan typerin vaihtoehto ja tiedämme et tulisimme kaipaamaan toisia niin paljon ettei siitä tulisi mitään, koska ainoa asia ja syy olisi vaan se perhe-elämä. Mieheni on sanonut, että tietää lapsen saannin olevan hienoin kokemus ja rakastais varmasti omaa lastaan, mutta samaan aikaan isoin muutos myös henkisesti elämässä ja hän ei ole siihen vielä valmis. Hän tietää minut olevan paras äiti lapsillemme ja paras vaimo hänelle. Mutta se tunne...fiilis siitä et nyt ois oikea aika laittaa lapsi alulle. Se puuttuu. Hän sanoi ettei pystyis edes laukeamaan mun sisälle vahingossakaan, koska se on niin pelottava asia samaan aikaan ettei halua missään nimessä "vahingossa" isäksi vaan olla 110% onnellinen siitä päätöksestä ennenkuin olisin raskaana.
Minua huolettaa mun ikä, aika kuluu nopeesti. Olen tehnyt ovulaatiotestejä ja huokaissut niistä plussista mitä kierron puolivälissä on tullut. Olen ehkä sittenkin vielä hedelmällinen. Ovuloin ainakin ja jopa tunnen sen. Eli sen suhteen pitäisi olla kaikki kunnossa. Pakko vaan luottaa siihen et niitä lapsia saa myöhemminkin jos oma aikani ei vaan ole vielä vuoteen ainakaan.
Se, että ystäväni ympärillä saa lapsia. Tunnen samaan aikaan surua ja vihaa omaa elämääni kohtaan, koska mä olen jo 3v kärvistellyt ja pitänyt äidiksi kaipuun tuskan sisälläni. Tiedän et tätämenoa musta tulee varmaan stressaava äiti, kun aina joutuu vaan odottamaan ja odottamaan. Selviänkö raskaudesta, olenko liian ylihuolehtivainen. Kun on niin vaikeaa saada lapsi, että sen saatuaan pelkäänkö menettäväni hänet kuitenkin.
Mielessäni on melkein päivittäin ajatukset siitä, miten kauniilta näyttäisin raskaana ollessa, millaisia vauvanvaatteita tilaisin netistä, miltä tuntuis pukata vaunuja oma pieni käärö siellä uinuessa tai miltä imetys tuntuisi. Näen silmissäni miltä mun lapsi näyttäisi ja tuntuu et rakastan sitä ajatusta ja suunnittelua ylitse muiden. Tiedän, että jokupv varmasti nään mun lapsen ensikertaa. Olen valmis menemään vaikka keinohedelmöitykseen ja laittaa kaikki säästämäni rahat siihen, jos mieheni ei vuosien jälkeen haluaiskaan isäksi. Kaikki suunnitelmat siis on varalla, koska lapsen saaminen on mulle tärkein tavote elämässä, jonka haluan kokea. Äidinrakkauden.
On niin ärsyttävää ja outoa, ettei miehille monesti saa tällaisia voimakkaita tunteita et vois yhdessä fiilistellä. Olisin aivan eri ihminen. Jos mieheni vielä joskus sanoisi, että nyt ois oikea aika tehdä lapsi. Varmaan pyörtyisin, lähtis taju tai mitä vain. En varmaan vois uskoa sitä edes. Ainakaan en moneen päivään pystyis varmaan menemään töihin tms.
Olisin vaan niin onnesta sekaisin, että tapahtuuko tää mulle. Mun kans halutaan lapsi.
Monelle ihmisille tää tuntuu olevan niin normaali asia ja helposti saatavilla. Itse olen jo aikaisemmissa suhteessa halunnu äidiksi niin hyvin pitkä ja kivinen tie on ollut. Monta itkua itkenyt ja katsonut vierestä, kun muut saa kokea niitä asioita mistä itse on haaveillut liian kauan.
Pitkä vuodatus, mutta sitävarten tää keskustelu on.
Toiveena olisi muuttaa mieheni kanssa takaisin yhteen ja et hänen mieli vielä muuttuis positiiviseksi perheenperustamista ajatellen ja hän sais sen varmuuden siitä tunteesta, eikä tarvitsisi sen suhteen olla suuressa kysymysmerkissä. Sellanen on vaan niin stressaavaa, kun itselleen niin tärkee asia on romukopassa odottelemassa.

Ehkä vielä ihmeitä tapahtuu jokupv...

Mä en tainnut tällä erää ehtiä kovin aktiiviseksi palstalaiseksi. Joudun laittamaan vauvakuumeen lisäksi tauolle myös parisuhteeni. Mies haluaa pitää taukoa, olla yksin ja ottaa omaa tilaa. Tämä tuli minulle ihan yllätyksenä, sillä meillä oli kaikki paremmin kuin hyvin, eikä hän ollut maininnut tuollaisista ajatuksista sanallakaan. En usko että niitä hän oli reilua viikkoa enempää ehtinyt pyöritelläkään, olisin erottanut että jotain on pielessä muuten. Hän haluaa hetkeksi pysähtyä ja oppia olemaan itsekseen nyt kun se on vielä mahdollista. En tiedä miten tässä käy, palaammeko yhteen vai ajaako tauko meidät erilleen. Toivon että aika antaa hänelle tilaa ajatella ja ymmärtää mitä hän haluaa ja miten ihana tulevaisuus meitä odotti/voi yhä odottaa. Luulen että mun vauvakuume oli yksi osatekijä. Tekisin mitä vain että voisin mennä ajassa kuukauden taaksepäin ja kertoa etten halua painostaa ja että mennään ihan hänen tahdillaan vaan. Ei se välttämättä olisi muuttanut mitään, mutta ehkä vienyt pois hitusen epävarmuutta ja ahdistuksen tunnetta, joka tähän ajoi.
Jos teillä on hyvä suhde ja rakkautta vaikka muille jakaa, älkää heittäkö sitä hukkaan tai kohdelko sitä huonosti jos mies ei kuumeile vielä. Vauvat tulee sitten vähän myöhemmin, yhteisestä tahdosta mikä on paljon parempi muutenkin. Vauvakuume on pieni hetki elämästä verrattuna siihen että toista vierellään saa vaalia koko elämän.

Nyytikkii todella toivon että nyt onnistuu! Teillä eletään jänniä aikoja!!

Annimaria ja Tanja, kannattaa puhua kaikki halki, sillä voi pelastaa paljon. Tärkeintä on olla tiimi.

 

Voi APUA Nyt Se mun mies onkin valmis vauvaan Ilmoitti mulle tuossa iltapalaa laittaessamme että haluaa mun kans kuudennen lapsen Mää oon ihan sekaisin onnesta ja samalla jollain oudolla tapaa vähän peloissanikin.Nytkö Se todella tapahtuu ja oonko valmis siihen,kun mies aijemmin löi kapuloita rattaisiin,niin minä jollain lailla yritin sopeutua siihen ettei vauvaa tulisikaan.Nyt Se on tulossa nukkumaan,niin saa nähä miten käy pikaiset tsempit ja halauksia myös sinulle danissa1 <3 Tiedän tuon tunteen kun haaveilee sittä mille näyttää raskaana,tai mille tuntuu tuntea liikkeet,nähdä pieni ensimmäisen kerran Ym.Itsekkin olen kuumeillut vuosia jo ennenkuin löysin mieheni ja tosiaan alkusuhteessa mies halus mun jo muutettua hänen luokseen että muutetaankin vielä erilleen(mulla oli oma asunto vielä irtisanomatta,ni menin sinne) ja luulen että johtu tosiaan mun kovasta vauvakuumeesta ja siitä että halusin edetä liian nopeasti miehen mielestä.

 

Niin ja tosiaan vaikka yritin osaksi sopeutua siihen että meille ei välttämättä vauvaa tulekkaan,niin en minä siinä onnistunut.Tuolla reissussakin näin vauvoja joka puolella.Yhtäkin vastasyntyneen näköistä ihailin kahvilassa niin että varmaan luulivat mun aikovan varastaa heidän vauvan Vaikka tosi asiassa mietinkin että saanko "tuommosta" enään koskaan.Nyt kun tuo mies haluaa myös vauvan,niin tuntuu että kaikki voikin tapahtua ihan nyt just.Ovulaatiokin on muutamien päivien päästä ja jos heti raskaudun niin meillä on kesällä vauva.Sitähän toivoinkin ja toivon yhä,mutta on tämä kyllä hurjaa.Kuudes lapsikin kuulosti toisen sanomana niin paljolta ja nyt jopa mietin että jaksanko minä,mutta kai nämä ajatukset nyt johtuu vain miehen äkkinäisestä mielen muutoksesta ja siitä etten oo uskaltanut kauheasti enään haaveilla vauvasta ja nyt saankin haaveilla ihan täysillä Toisaalta tuntuu nyt myös pahalle hehkuttaa tästä,kun joillakin ei oo vielä sitä yhtäkään lasta ja minä saisin jo kuudennen,mutta toivon että teidänkin miehenne haluavat vielä lapsia joku päivä ja toivottavasti Se päivä on hyvin hyvin pian <3 Nyt lähden tuonne miehen viekkuun

 

Danissa1 voimia yksin kuumeiluun <3 Ja toivottavasti pääsisitte pian saman katon alle ja miehesi uskaltaisi alkaa perustamaan omaa perhettä Omasta kokemuksesta voin sanoa, että asiat voivat muuttua hyvinkin nopeasti iloisempaan suuntaan!

Rakastava äiti jeeee onnea <3 toivottavasti pian teillä tärppi käy! Tosi ihanaa että pääsette nyt yrittämään

 

Rakastava äiti ihanaa!! Pikaista tärppiä, pidän peukkuja! Meillä menee vissiin kierto samaan tahtiin

Danissa voimia sulle, hankala tilanne :/ toivottavasti saisitte pian asiat selviämään <3

 

Rakastava Äiti: ihanaa, että pääsette yrittää nyt 6:tta. Se on ihanaa, kun saa toteuttaa unelmia. Eikä koskaan oikeen voi verrata toisten elämää omaan tilanteeseen. Jokaisella meillä on kuitenkin erilainen elämäntarina, joka vielä muuttaa muotoaan
Vaikka mulla ei oo vielä ensimmäistäkään niin kaikki elämässä olevat asiat ja ilot on niin suhteellista. Itse jos tässä 10v sisällä ehtisin sen 2 lasta sillee peräkkäin saamaan niin olis ihana. Jotenkin näkisin itseni kahden lapsen äitinä ja haaveena olisi matkustella perheen kans paljon.
Kiitos kaikille tsempeistä. Toivotaan tosiaan et viel tää tilanne muuttuis meidän kohdalla parhaaseen mahdolliseen suuntaan. Mieheni on myös se verran sanonut et kaksi lasta hänkin joskus haluaa et se ois se maksimi. Mut tosiaan ensin pitäis tulla kuume sitä ekasta. Mukava lukea täällä näitä ihmisten kokemuksia. Jotenkin saa voimia myös omaan tilanteeseen, et ehkä asioilla on tapana järjestyä. Ei parisuhteet oo aina niin helppoja juttuja. Vaikka tämä tilanne ottaakin oman aikansa niin omasta mielestäni lopullunen ero olis kuitenkin niin pieni mahdollisuus, kun aivan kaikki muut asiat on tosiaan kunnossa ja me molemmat tiedetään se. Edelleen jaksan uskoa ihmeisiin

 

Sulla danissa on ainakin ihana asenne elämään voi kun itsekin muistaisi pysyä noin positiivisena
Mun mielestä miehet kyllä odottaa liikaa, siis sillä, että eihän niille välttämättä tuu sellasta kuumetta, tai "oikeaa hetkeä". Pitäs kaikki miehet käyttää psykologilla

Me ollaan miehen kans aikoinaan kakskin kertaa meinattu taukoa pitää, periaatteessa ulkopuolisten tekiöiden takia. On molempien elämässä vaikeat ajat osunu just ensimmäisen kahden vuoden sisään.. Mutta ei sitte kumminkaan taukoon loppujen lopuksi koskaan päädytty.
Ja kyllä mun mielestä mun mies ei oo "oikeutettu" ajattelemaan, että ollaan edetty liian nopeaa.. Ensimmäiset kolme vuotta mentiin TODELLA rauhassa. Kaks vuotta oltiin seurusteltu, kun tapasin appiukon, anoppia en ehtinyt tavata, kun nukkui pois kun meillä oli yhteistä taivalta puolitoista vuotta. Kyllä ne tiesi, että mun miehellä on joku, mutta vasta viikkoa ennen anopin kuolemaa, niin mun mies oli sen kans koko yön musta sairaalassa puhunu. En sitten kerinnyt tapaamaan, mutta onneksi muu suku tuli sitten nopeaa tutuksi sitten kolmantena vuotena tapahtuikin paljon, muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin
Ja kyllähän mä sen vauvan vielä saan, tottakai olis kiva kun pääsis heti yrittämään, mutta kun ei toista voi pakottaakkaan onneksi saa täälä muiden tärppejä kuumeilla!!