Multa voi kysyä kanssa :D

"Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan" ja päinvastoin. Eli jos on joku ukupuku-heimo Afrikassa joka ei ole kuullut kristinuskosta paljoakaan, niin heiltä ei vaadita niin paljon vastuuta kuin niiltä, joille evankeliumia on enemmän julistettu.
Mutta heilläkin on jonkinmoinen omatunto, ja Jumala tuomitsee heitä (muistaakseni) heidän oman vaelluksen mukaan.
Lapset pääsevät aina Taivaaseen.

Lisäksi jos miettii normielämää niin se on ihan tajuttoman pitkä. Siinä on tuhansittain päiviä ja hetkiä jolloin kääntyä Jumalan puoleen. Ja moni kyllä tuntee jotenkin sen hetken jolloin Jumala kutsuu heitä, harva pystyy kuoleman jälkeen sanomaan Jumalalle että "milloin sä muka mua kutsuit?"

Jälleensyntymästä:
-Mikä sen takana on, eli mikä taho sitä pitää yllä? Karma, joku jälleensyntymän lakiko? Se ei voi olla mikään persoonaton taho, koska sen tahon pitää puntaroida että pistetäänkö tuo ihminen seuraavassa elämässä kerjäläiseksi, pyörätuolipotilaaksi vai miljonääriksi, ja sillä taholla on tietoinen, "opettava ote".
- Miten se voi toimia kun muistia eri elämien välillä ei ole (jossei nyt joku jossain hypnoosissa lurittele sulle että olet ollut joku Kleopatra)? Eli mitä siinä oppii entisestä elämästä? Siinähän tulee ihan loputtomiin sakkokierroksia. Mä olen sen verran uppiniskainen jälleensyntymän suhteen että seuraavassa elämässä tulen olemaan varmaan joku aasi...

No, mutta eikö se sinusta tunnu epäreilulle, että joku joutuu elämään täällä 90- vuotta ja sillä on ihan sikana aikaa mokailla ja töppäillä ja kyseenalaistaa uskoaan jumalaan ja sitten katsotaan pääseekö se taivaaseen. Sitten taas voi olla vaikka 3- vuotias lapsi. Hän joutuu tarpomaan täällä vain 3- vuotta, häneltä ei Jumala odotan mitään vaan hän saa lippunsa taivaaseen "ilmaiseksi"? Eikö se ole mielestäsi epäreilua?

Mitä tulee jälleensyntymään, ajattelen, että on Jumala, joka sitä ohjaa. Ajattelen niin, että meillä on jokaisella täällä monta läksyä opittavana ja erilaisia elämiä läpikäytävänä, jotta voimme kasvaa, kehittyä ja oppia asioita, jotka taas auttavat meitä kehittymään henkenä. Ajattelen, että voimme pyytää Jumalalta tietynlaista elämää seuraavalle kerralle, jotta voisimme oppia jotain tarvitsemaamme. Uskon, että meillä on "sukulaissieluja", joiden kanssa vaellamme elämästä toiseen. Suhteiden laatu voi vaihdella. Kuolleet sukulaiset, suojelusenkelit ym. ovat ympärillämme jatkuvasti ja voimme heidät kuulla monin eri tavoin niin halutessamme.

Eli, jumalalta voi pyytää jonkinlaista elämää oppiakseen jotain. Miljonäärin elämässä on huomattavasti enemmän vaikeuksia oppia ja toimia oikein, kuin köyhän tai pyörätuolipotilaan. Henkenä tavoitteemme on kuitenkin kehittyä ja pyrkiä lähemmäs täydellisyyttä.

Vaikka muistia eri elämien välillä ei ole, meistä osa on lapsuudesta asti jotenkin... tiedätkö... sielultaan vanhempia, kypsempiä ja fiksumpia, kuin taas joku toinen on hyvinkin sinisilmäinen ja lapsen kengissä oleva. Tämäkin piirre tuntuu olevan hyvin pitkälle vanhemmista riippumaton.

((( Ihmisistä ei voi tulla aaseja... aasilla ei ole sellaista tietoisuutta, joka ihmisellä on )))

 

"Mutta uskoa ei kannata hylätä vaan tutustua muihin kristillisiin piireihin, kuten luterilaiseen, hellareihin, vapikseen jne. Joillekin lestoille on tullut yllätyksenä se, että Jumala toimii niissäKIN."

mitä jos olis ilman uskontoa kokonaan. ei ne vaihtamalla parane.

Mun nähdäkseni uskonto itsessään on ihan ok. Se voi tuoda paljon lohtua ja auttaa ihmisiä. Ongelma tulee esiin, kun aletaan "palvoa" jumalaa yhteistuumin, tähän yleensä tulee liittymään ennemmin tai myöhemmin halu hallita näitä ihmisiä ja tarve saada toimimaan heidät tietyllä tavalla edesauttaakseen "vallanpitäjän" tarkoitusperiä. Useimmiten tiukoissa, vaativissa ja säännöt tarkkaan määrittävissä uskonnoissa ongelma on juuri se, että joku porukasta keksii, miten helppoa näitä ihmisiä onkaan pitää ikeessä ja saada ne toimimaan haluamallaan tavalla. Syyllistäminen Jumalan nimeen iskee kuin tikari sydämeen.

 

No, mutta eikö se sinusta tunnu epäreilulle, että joku joutuu elämään täällä 90- vuotta ja sillä on ihan sikana aikaa mokailla ja töppäillä ja kyseenalaistaa uskoaan jumalaan ja sitten katsotaan pääseekö se taivaaseen. Sitten taas voi olla vaikka 3- vuotias lapsi. Hän joutuu tarpomaan täällä vain 3- vuotta, häneltä ei Jumala odotan mitään vaan hän saa lippunsa taivaaseen "ilmaiseksi"? Eikö se ole mielestäsi epäreilua?

Mitä tulee jälleensyntymään, ajattelen, että on Jumala, joka sitä ohjaa. Ajattelen niin, että meillä on jokaisella täällä monta läksyä opittavana ja erilaisia elämiä läpikäytävänä, jotta voimme kasvaa, kehittyä ja oppia asioita, jotka taas auttavat meitä kehittymään henkenä. Ajattelen, että voimme pyytää Jumalalta tietynlaista elämää seuraavalle kerralle, jotta voisimme oppia jotain tarvitsemaamme. Uskon, että meillä on "sukulaissieluja", joiden kanssa vaellamme elämästä toiseen. Suhteiden laatu voi vaihdella. Kuolleet sukulaiset, suojelusenkelit ym. ovat ympärillämme jatkuvasti ja voimme heidät kuulla monin eri tavoin niin halutessamme.

Eli, jumalalta voi pyytää jonkinlaista elämää oppiakseen jotain. Miljonäärin elämässä on huomattavasti enemmän vaikeuksia oppia ja toimia oikein, kuin köyhän tai pyörätuolipotilaan. Henkenä tavoitteemme on kuitenkin kehittyä ja pyrkiä lähemmäs täydellisyyttä.

Vaikka muistia eri elämien välillä ei ole, meistä osa on lapsuudesta asti jotenkin... tiedätkö... sielultaan vanhempia, kypsempiä ja fiksumpia, kuin taas joku toinen on hyvinkin sinisilmäinen ja lapsen kengissä oleva. Tämäkin piirre tuntuu olevan hyvin pitkälle vanhemmista riippumaton.

((( Ihmisistä ei voi tulla aaseja... aasilla ei ole sellaista tietoisuutta, joka ihmisellä on )))

Juu mut eihän lapselta voi vaatia sitä mitä aikuiselta, eli on ihan reilua että pikkulapsi pääsee Taivaaseen jos kuolee pienenä. Aikuisella on tietoa ja on vastuuta.

Ja kyllä, jotkut on pienestä pitäen fiksumpia kun toiset mutta kyllä geenitkin määrittää hurjan pitkälle (siis poikkeuksia on). Jos on adhd-vanhempi niin on suurentunut todennäköisyys että joku lapsista on adhd. Eri arvioiden mukaan 40-60 % käyttäytymisestämme on geenien sanelemaa.

 

Mun nähdäkseni uskonto itsessään on ihan ok. Se voi tuoda paljon lohtua ja auttaa ihmisiä. Ongelma tulee esiin, kun aletaan "palvoa" jumalaa yhteistuumin, tähän yleensä tulee liittymään ennemmin tai myöhemmin halu hallita näitä ihmisiä ja tarve saada toimimaan heidät tietyllä tavalla edesauttaakseen "vallanpitäjän" tarkoitusperiä. Useimmiten tiukoissa, vaativissa ja säännöt tarkkaan määrittävissä uskonnoissa ongelma on juuri se, että joku porukasta keksii, miten helppoa näitä ihmisiä onkaan pitää ikeessä ja saada ne toimimaan haluamallaan tavalla. Syyllistäminen Jumalan nimeen iskee kuin tikari sydämeen.

On jännä että ihmiset eivät purnaa silloin kun poliisi sakottaa jostain yksittäisestä jutusta eli vaikka liikennevaloissa punaisia päin ajamisesta.

Sit jos kysytään Jumalalta että "saako ajaa punaisia päin eli rikkoa lakia, niin toivotaan että Jumala vastailee tyyliin "Öö....en mä täällä vaaleanpunaisessa energiausvassa nyt osaa sanoa...ööö..." Tai: "Kultsi mussukka, mä nyt suvaitsen sen kun kaikkea maan päällä pitää suvaita ja rakastaa."

Ei Jumala ole pöljä. Ei Hän ole mikään ylimalkainen, vaan jos meidän elämässämme on säännöt, niin Jumala on niistä hyvin tietoinen, ja moni ohje tulee Häneltä.

 

onko sulla koko ajan se rauha tunnetko siis koko ajan sen eikä huoleta mikään koskaa? suututko? oletko uskovaisena kiroillut?

 

Tykkäätkö? http://www.tv7.fi/vod/player/?program=42680

 

onko sulla koko ajan se rauha tunnetko siis koko ajan sen eikä huoleta mikään koskaa? suututko? oletko uskovaisena kiroillut?

Juu, jatkuva rauha on pohjimmaisena.
Psyykkisesti saan suuttua tai surra, mutta se rauha pysyy, jos nyt en ole luvattomilla teillä. Eli jos koukkaisen kunnolla synnin puolelle niin silloin mulla on semmoinen jännä levottomuus.
Kiroilen välillä, valitettavasti. Nopeissa tilanteissa.

 

Tykkäätkö? http://www.tv7.fi/vod/player/?program=42680

Katon tuon myöhemmin.

 

Tykkäätkö? http://www.tv7.fi/vod/player/?program=42680

Katsoin, ihan hyvä oli. Jarmo Sormunen on ihana Herran palvelija, hänestä huokuu semmoinen Jeesuksen olemus (vaikkei Jeesus varmaa kalju ollut). Sormunen pyöri vaimoineen juhannuksena hellarikonferenssissa Keuruulla, olisi tehnyt mieli mennä juttelemaan mut en kehdannut.


Reinikainen oli jees, mutta noissa ohjelmissa pitäisi olla evolutionisti vastaväittäjänä, jotta tilanne olisi reilu. Ja mua häiritsi kun hän kutsui evo-ihmisiä darwinisteiksi, kun darwinismi on vain se alku, ja siitä on tultu pitemmälle.

Mut siis, oli ihan mielenkiintoinen huomio häneltä että Jumala loi pienemmän määrän eläimiä aluksi, ns.kantaeläimiä. Eli esim.sudella on satojen koiraeläinten geenit pakattuna. Tämä selittäisi myös sen, miten Nooa sai ahdettua kaikki eläimet arkkiin kun ne eläimet olivat kantaeläimiä (arkin jäänteethän lojuu nykyäänkin Araratin vuorella).

Se mitä on tapahtunut on lajiutuminen, ei polveutuminen. Eli lajin sisällä on ollut vaihtelua, mutta lajien välillä on niin iso juopa ettei laji (nyt en muista tarkkaa lajin määritelmää) ei voi muuttua toiseksi, eli lehmä kissaksi.

Se oli yllättävää että Neanderthalin ihmisellä oli isommat aivot kuin nykyihmisellä ja hän oli siis ihan nykyheppu, osasi soittaa huilua ja maalata jne.

Mutta edelleen, mulla on vain Reinikaisen sana tässä, pitäisi olla opponentti tuommoisissa tv-ohjelmissa.

 

Miten saisi lisättyä omaa Raamatun lukemistaan? Ehdin lukea vasta iltaisin ja silloin olen jo niin väsynyt että en meinaa jaksaa pitää silmiä auki. Onko sulla tietty aika päivästä siihen vai miten onnistut?

 

Miten saisi lisättyä omaa Raamatun lukemistaan? Ehdin lukea vasta iltaisin ja silloin olen jo niin väsynyt että en meinaa jaksaa pitää silmiä auki. Onko sulla tietty aika päivästä siihen vai miten onnistut?

Tai kyllähän mä toki ehtisin aamulla ja päivälläkin mutta silloin kun on vapaa hetki esim lapset nukkuu yhtä aikaa, niin mä käyn pötköttään sohvalle kahvikupin kanassa tai teen vaan kotitöitä... Mieluummin pitäisi lukea silloin Raamattua. Huono omatunto tästä!

 

On jännä että ihmiset eivät purnaa silloin kun poliisi sakottaa jostain yksittäisestä jutusta eli vaikka liikennevaloissa punaisia päin ajamisesta.

Sit jos kysytään Jumalalta että "saako ajaa punaisia päin eli rikkoa lakia, niin toivotaan että Jumala vastailee tyyliin "Öö....en mä täällä vaaleanpunaisessa energiausvassa nyt osaa sanoa...ööö..." Tai: "Kultsi mussukka, mä nyt suvaitsen sen kun kaikkea maan päällä pitää suvaita ja rakastaa."

Ei Jumala ole pöljä. Ei Hän ole mikään ylimalkainen, vaan jos meidän elämässämme on säännöt, niin Jumala on niistä hyvin tietoinen, ja moni ohje tulee Häneltä.

Niin, siis tarkoitin lähinnä toisten ihmisten halua hallitata toisia ihmisiä uskonnon varjolla. En niinkään Jumalan tarvetta hallita.

 

Juu mut eihän lapselta voi vaatia sitä mitä aikuiselta, eli on ihan reilua että pikkulapsi pääsee Taivaaseen jos kuolee pienenä. Aikuisella on tietoa ja on vastuuta.

Ja kyllä, jotkut on pienestä pitäen fiksumpia kun toiset mutta kyllä geenitkin määrittää hurjan pitkälle (siis poikkeuksia on). Jos on adhd-vanhempi niin on suurentunut todennäköisyys että joku lapsista on adhd. Eri arvioiden mukaan 40-60 % käyttäytymisestämme on geenien sanelemaa.

Ollaan samaa mieltä siitä, että lapselta ei voi vaatia samaa, kuin aikuiselta. Silti, se on mun mielestä vähän epäreilua, että toinen pääsee taivaaseen ikuisiksi ajoiksi ilman minkäänlaista näyttöä, kun toiset jotuu tekemään näyttönsä raskaimman kautta. Eli käytännössä sama asia, kun katsottaisiin, että noh, Kalle ehkä saattais olla hyvä lukiossa, niin ei sen tarvi käydä sitä, kun lyödään sille samantien L:n paperit käteen.
Anyway, mun mielestä on hienoa, että teidänkin mielestä lapset pääsee taivaaseen, eivätkä pala ikuisesti helvetissä jonkun perisynnin takia... mutta on se silti vähän "epäreilua".

Mulla on sellainen käsitys, että "perusluonne" määrittyy geenien sanelemana ja loppu onkin sitten ympäristön sanelemaa. Toki tämä on asia, josta varmasti jokaisella tutkijalla on eriävä mielipide. Mutta sitten taas älykkyys ja luonne eivät liity millään tavalla toisiinsa. Myöskään en tarkoittanut aivan tätä, mihin nyt tartuit. Kyse ei niinkään ollut siitä, että toiset on älykkäämpiä, kuin toiset, vaan siitä, että toiset on "fiksumpia", eli siis toisinsanoen heitä luonnehditaan usein vanhoiksi sieluiksi. Jos ymmärrät mitä ajan takaa.

 

Onko teillä "perhehartauksia" lasten kanssa, luetteko iltarukouksen ja "lasten raamattuja" ja juttelettekö Jumalasta lapsille ja rukoillettekö lasten nähden?

 

Mikä on tämän maallisen elämän tarkoitus???

 

Miten saisi lisättyä omaa Raamatun lukemistaan? Ehdin lukea vasta iltaisin ja silloin olen jo niin väsynyt että en meinaa jaksaa pitää silmiä auki. Onko sulla tietty aika päivästä siihen vai miten onnistut?

Mulla ei ainakaan toimi semmoinen "lue 1 luku järjestyksessä/päivä." Otan vaikka kerran viikossa hetken jolloin luen muutaman sivun, ja sit en useampaan päivään lue Raamattua. Kun lukee isomman kokonaisuuden kerralla niin se "juoni" pysyy siinä lukiessa.

Vaikka Raamattu on tärkein niin hengellistä kirjallisuuttakin voi lukea välillä. Jokin kirja jossa opetetaan Raamatun juttuja (esim.David Pawsonin opetuskirjat) voi olla kans virkistävä.
Sit voi ostaa hengellisiä äänikirjoja vaikka automatkalle.

Jossei muu auta, niin kannattaa aloittaa Kaksplussalla raamatullinen keskustelu, jossa joutuu pläräämään raamatunkohtia netistä (raamattu.uskonkirjat.net). Mitä opillisempi keskustelu ja mitä enemmän mennään pikkutarkkoihin asioihin niin sitä enemmän tulee katottua raamatunjakeita.

 

Ollaan samaa mieltä siitä, että lapselta ei voi vaatia samaa, kuin aikuiselta. Silti, se on mun mielestä vähän epäreilua, että toinen pääsee taivaaseen ikuisiksi ajoiksi ilman minkäänlaista näyttöä, kun toiset jotuu tekemään näyttönsä raskaimman kautta. Eli käytännössä sama asia, kun katsottaisiin, että noh, Kalle ehkä saattais olla hyvä lukiossa, niin ei sen tarvi käydä sitä, kun lyödään sille samantien L:n paperit käteen.
Anyway, mun mielestä on hienoa, että teidänkin mielestä lapset pääsee taivaaseen, eivätkä pala ikuisesti helvetissä jonkun perisynnin takia... mutta on se silti vähän "epäreilua".

Mulla on sellainen käsitys, että "perusluonne" määrittyy geenien sanelemana ja loppu onkin sitten ympäristön sanelemaa. Toki tämä on asia, josta varmasti jokaisella tutkijalla on eriävä mielipide. Mutta sitten taas älykkyys ja luonne eivät liity millään tavalla toisiinsa. Myöskään en tarkoittanut aivan tätä, mihin nyt tartuit. Kyse ei niinkään ollut siitä, että toiset on älykkäämpiä, kuin toiset, vaan siitä, että toiset on "fiksumpia", eli siis toisinsanoen heitä luonnehditaan usein vanhoiksi sieluiksi. Jos ymmärrät mitä ajan takaa.

Siis onhan ihmisiä jotka ovat pienestä pitäen tyynempiä ja viisaampia eivätkä hötkyile, ottavat kriisit jotenkin tyynemmin, löytävät aina oikeat sanat ihmisiä kohdatessaan jne. Mutta ovatko he jälleensyntymisopin mukaisia "vanhoja sieluja"jotka ovat kuulemma seilanneet sen 53 elämää ja oppineet tyrimisistään?

Kun mun mielestä se vanhasieluisuus voi johtua ihan lapsuustekijöistä ja jälleen niistä geeneistä.
Mä saan "vanha sielu"-testistä melkein täydet, mutta en koe että se olisi omaa ansiotani.


Tiedän joitakin iäkkäiden vanhempien lapsia jotka ovat saaneet tyynen ja rauhallisen kasvatuksen ja niissä perheissä ei lapset kitise joka asiasta: omilla vanhemmillani vilisi vielä sota-ajan asiat puheissa, lapsena tehtiin isompia askareita, jne. Eli puhuttiin isoista ja vakavista asioista usein.

Ei mulle lapsena tullut mieleen valittaa kun en nyt joka barbia saanut ja omanikäiset tuntui vähän lapsellisilta. Kuuntelin paljon keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten tarinoita, ja yritin imeä sitä ajattelutapaa.
Kasvatuksen ja kodin vaikutteiden perusteella suhtaudun sairauteen ja vastoinkäymisiin niin kuin joku vanhus. Ehkä aavistuksen tyynemmin kuin muut, isot elämänpäätökset on harkittuja jne. Sama juttu miehelläni, ja parivaljakkona me pystymme kantamaan isoja juttuja. En sano että vanhempien ikä vaikuttaa aina noin, mutta jos mä olisin ollut toisenlaisten vanhempien kasvatti, niin olisin erilainen. Ehkä nuorekkaampi ja törttöilevämpi.

Eli sanoisin "vanhasieluisuuden" syiksi kasvatusta, introverttiyttä/itsenäisyyttä, mun kohdalla myös add-luonnetta joka on hyvä pohdiskelemaan, mutta huono pitämään pyykkivuorta pienenä.

 

Ollaan samaa mieltä siitä, että lapselta ei voi vaatia samaa, kuin aikuiselta. Silti, se on mun mielestä vähän epäreilua, että toinen pääsee taivaaseen ikuisiksi ajoiksi ilman minkäänlaista näyttöä, kun toiset jotuu tekemään näyttönsä raskaimman kautta. Eli käytännössä sama asia, kun katsottaisiin, että noh, Kalle ehkä saattais olla hyvä lukiossa, niin ei sen tarvi käydä sitä, kun lyödään sille samantien L:n paperit käteen.
Anyway, mun mielestä on hienoa, että teidänkin mielestä lapset pääsee taivaaseen, eivätkä pala ikuisesti helvetissä jonkun perisynnin takia... mutta on se silti vähän "epäreilua".
.

Piti kirjoittamani vielä tuosta lapsi-kohdasta...pitkä elämä on lahja, jonka se 3-vuotiaana kuollut on menettänyt, ja vain harvan ihmisen on määrä kuolla nuorena.

Eikä uskonelämässä mitään näyttöjä Jumalalle anneta, Jumalaa ei voi niillä lahjoa eikä Jumala ota näyttöjä vastaan. Eli pelastus on ilmainen lahja jonka saa jos sitä rukoilee, sitä ei voi ansaita.
Tietty uskovan on hyvä uskoontulon jälkeen kulkea Jeesuksen seurassa ja totella Häntä, että se Jumala-suhde pysyisi elävänä ja läheisenä. Mutta sitäkään ei saa yrittää tehdä pelastuakseen, koska on jo uskoontulossa pelastunut.

Ihmisen ansioiden tili näyttää aina nollaa, Jumala mahdollistaa jokaisen pikkurillin noston ihmisessä.

 

Onko teillä "perhehartauksia" lasten kanssa, luetteko iltarukouksen ja "lasten raamattuja" ja juttelettekö Jumalasta lapsille ja rukoillettekö lasten nähden?

Ei ole perhehartauksia, mutta iltarukouksen otan noiden kanssa. En itse aina sitä edes ottaisi mutta nuo muksut sen haluavat, kun kokevat ilmeisesti että se tuo turvaa.

Tykkään että rukoillaan omin sanoin. Vaikka meidän muksujen ne toiveet menee sarjaan "Taivaan Isi anna lunta (tykkäävät talvesta)", johon mä joudun toppuuttelemaan että ei nyt joka päivä lunta tarvitse...

Lasten hengellisiä kuvakirjoja noilla on, satukirjojen ohella. Sarjis-Raamatusta tykkäävät.

 

Mikä on tämän maallisen elämän tarkoitus???

1.Jeesuksen löytäminen ja Hänelle eläminen. Mä koen että omalla osallani olen löytänyt elämälle tarkoituksen.

...jaetulla kakkossijalla, en osaa näitä laittaa järjestykseen:
-oman,"itselle räätälöidyn" polun löytäminen: kaikille ei Jumala ole varannut samanlaista elämää. Eli jos Jumala tarkoittaa minusta iglujenrakentajan eskimoille Grönlantiin, tukihenkilön eläkkeellejääneille mongolialaisille jurtantekijöille tai vietän huomisesta lähtien loppuelämäni koomassa aivoinfarktin takia, so be it.
-toisten auttaminen ja tukeminen
-elämästä iloitseminen ja nauttiminen

 

Mulla ei ainakaan toimi semmoinen "lue 1 luku järjestyksessä/päivä." Otan vaikka kerran viikossa hetken jolloin luen muutaman sivun, ja sit en useampaan päivään lue Raamattua. Kun lukee isomman kokonaisuuden kerralla niin se "juoni" pysyy siinä lukiessa.

Vaikka Raamattu on tärkein niin hengellistä kirjallisuuttakin voi lukea välillä. Jokin kirja jossa opetetaan Raamatun juttuja (esim.David Pawsonin opetuskirjat) voi olla kans virkistävä.
Sit voi ostaa hengellisiä äänikirjoja vaikka automatkalle.

Jossei muu auta, niin kannattaa aloittaa Kaksplussalla raamatullinen keskustelu, jossa joutuu pläräämään raamatunkohtia netistä (raamattu.uskonkirjat.net). Mitä opillisempi keskustelu ja mitä enemmän mennään pikkutarkkoihin asioihin niin sitä enemmän tulee katottua raamatunjakeita.

Kiva kuulla. mullakin menee niin kun pääsen rauhassa lukemaan ja kun olen tarpeeksi pirteä niin tulee luettua enemmän. ja sitten ajattelen että jee huomennakin luen paljon... mutta tuleekin päivien tauko. Ja aina puhutaan seurakunnassa että joka päivä pitää nauttia Sanaa ja tulee huono omatunto... Hengellisten kirjojen kanssa käy samoin. Mutta aina mulla on joku kesken, tuota Pawsoniakin olen lukenut. Mutta enemmän se menee niin että tv7 netistä joku ohjelma tulemaan ja kuuntelen samalla kun teen kotitöitä. Mulla käy usein niin facessa, joku kaveri joka ei ole uskossa kyselee jotain ja mun pitää sitten selata raamattua!

 

Echo, olethan vartija muurinaukossa, ainakin tällä palstalla!

 

Kiva kuulla. mullakin menee niin kun pääsen rauhassa lukemaan ja kun olen tarpeeksi pirteä niin tulee luettua enemmän. ja sitten ajattelen että jee huomennakin luen paljon... mutta tuleekin päivien tauko. Ja aina puhutaan seurakunnassa että joka päivä pitää nauttia Sanaa ja tulee huono omatunto... Hengellisten kirjojen kanssa käy samoin. Mutta aina mulla on joku kesken, tuota Pawsoniakin olen lukenut. Mutta enemmän se menee niin että tv7 netistä joku ohjelma tulemaan ja kuuntelen samalla kun teen kotitöitä. Mulla käy usein niin facessa, joku kaveri joka ei ole uskossa kyselee jotain ja mun pitää sitten selata raamattua!

Tv7 kans on hyvä, jonkin verran on menestysteologiaa mut muutoin ok.

Mä muistan joskus nuorena kun oli aika että tuskailin kun en joka päivä lukenut Raamattua. Sit tuli yhdeltä uskovalta tutulta sanoma rukouksessa, että "ei pidä lukea Raamattua väkisin, vaan siten että siitä tykkää". Eikä se kaveri tiennyt tuskailustani.
Raamattu on oikeasti jännä kirja, mut pakko tekee sen lukemisesta puuduttavan.

 

Echo, olethan vartija muurinaukossa, ainakin tällä palstalla!

Kiitos. En tiedä olenko kovin hyvä vartija, kova vänkäämään ainakin. Mutta jos ei nykyaikana kaikki olisi 98%:sesti pullamössöä niin en olisi niin tiukkis. Sit jos kaikki muut kiristäisivät pipoa niin puhuisin vain armosta ja lempeydestä.

 

Tv7 kans on hyvä, jonkin verran on menestysteologiaa mut muutoin ok.

Mä muistan joskus nuorena kun oli aika että tuskailin kun en joka päivä lukenut Raamattua. Sit tuli yhdeltä uskovalta tutulta sanoma rukouksessa, että "ei pidä lukea Raamattua väkisin, vaan siten että siitä tykkää". Eikä se kaveri tiennyt tuskailustani.
Raamattu on oikeasti jännä kirja, mut pakko tekee sen lukemisesta puuduttavan.

Joo ne menestysteoligiset ohjelmat jätän välistä. Mun lapset tykkää siitä Ruutupyhäkoulusta. Laitan sen silloin kun haluan lapset hetkeksi istumaan, tuo toimii onneksi niillä ja kuulee siinäkin Jumalasta... Mahtavaa kun Jumala antoi tuollaisen rohkaisevan sanan. On tosiaan vaikeaa yrittää väkisin lukea, varsinkin silloin kun on ihan väsynyt, illalla yrittää lukea kun kaipaa jo lepoa. Mulla helpointa lukea on silloin kun joskus aammulla tai päivällä järjestyy hetki kun olen vielä pirteä!