Routamisu on tossa äärimmäisen oikeassa.
Jos ja kun olet opintoihin kuuluvassa harjoittelussa, niin et ole, etkä saa olla firman ilmaistyöntekijä. Kesälomista huolimatta harjoittelijaa EI jätetä oman onnensa nojaan.
The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
Jos ja kun olet opintoihin kuuluvassa harjoittelussa, niin et ole, etkä saa olla firman ilmaistyöntekijä. Kesälomista huolimatta harjoittelijaa EI jätetä oman onnensa nojaan.
Ai nii... tsuferaffi...
Sä et ole koskaan ollut pikkupoika. Mä olen ja olen vissiin vieläkin.
Toisaalta en ole koskaan ollut kenenkään äiti.
Kaikista kommelluksistani huolimatta mulla on vain yksi äiti. Äärimmäisen rakas ja arvokas.
Sä et ole koskaan ollut pikkupoika. Mä olen ja olen vissiin vieläkin.
Toisaalta en ole koskaan ollut kenenkään äiti.
Kaikista kommelluksistani huolimatta mulla on vain yksi äiti. Äärimmäisen rakas ja arvokas.
No huhhuh, johan osas olla tuskallista ja hankalaa mutta vihdoinkin se poikien odottaminen ja levottomuus palkittiin - just lähtivät pärräämään eli mulla on tiedossa kurapyykkiä sitten illemmalla 
Tirpanan kanssa jäätiin kotivahdeiksi kelin kirkastuessa hiljaksiin, josko päivän sademäärät olisi tässä ja valoisuus taas valloittaisi ja veisi mukanaan
Itse elättelen toiveita myös jossain vaiheessa lenkille pääsemisestä mutta enköhän mä tässä malta odottaa...vaikka olotila on sellainen että pöwwössä ja pumpussa on tekeminen...
Nyt kastelemaan hetkeksi jalkapohjat ja paljaat varpaat, mä lähden tsekkaamaan, mikä tilanne on mansikkamaalla....josko saisi ipanoille rubiinin punaisia makeita herkkuja
Tirpanan kanssa jäätiin kotivahdeiksi kelin kirkastuessa hiljaksiin, josko päivän sademäärät olisi tässä ja valoisuus taas valloittaisi ja veisi mukanaan
Itse elättelen toiveita myös jossain vaiheessa lenkille pääsemisestä mutta enköhän mä tässä malta odottaa...vaikka olotila on sellainen että pöwwössä ja pumpussa on tekeminen
...Nyt kastelemaan hetkeksi jalkapohjat ja paljaat varpaat, mä lähden tsekkaamaan, mikä tilanne on mansikkamaalla....josko saisi ipanoille rubiinin punaisia makeita herkkuja
Mulla on iso ikävä koiraa.
Etenkin tota hoitohauvelia, joka on koira minun makuuni. Äärimmäisen kiltti jota ei lasten tarvitse pelätä paitti jos tuuppaa massallaan nurin ja antaa hiton märän pusun.
Hiljainen. Ei tosiaankaan sano mitään jos ei ole asiaa.
Omapäinen. Ei mikään palkattu seuraorja.
Tunkee yöllä sänkyyn ja sanoo, et "rapsuta mua".
Yksinäinen nukkumaluukku ei ole ihmisasumus.
Etenkin tota hoitohauvelia, joka on koira minun makuuni. Äärimmäisen kiltti jota ei lasten tarvitse pelätä paitti jos tuuppaa massallaan nurin ja antaa hiton märän pusun.
Hiljainen. Ei tosiaankaan sano mitään jos ei ole asiaa.
Omapäinen. Ei mikään palkattu seuraorja.
Tunkee yöllä sänkyyn ja sanoo, et "rapsuta mua".
Yksinäinen nukkumaluukku ei ole ihmisasumus.
*halaa*
...mä voin niin hyvin kuvitella olotilasi siellä nyt...kun on ehtinyt tottua koiruliinin läheisyyteen ja seuraan ja siihen tiettyyn rytmiinkin ulkoilutuksineen kaikkineen. Totta kai itsekseen oleminen ja viihtyminen neljän seinän sisällä on jälleen outoa ja pahaltakin tuntuvaa...ahdistavaa ja puristavaa...ja siihen on jälleen vain jotenkin sopeuduttava.
Soisin sulle vaikka ja heti sen koiran, jota pääsisit rapsuttamaan ja jolle saisit höpistä ja happeiluttaa - jos se vain vallassani olisi
. Valitettavasti vain mulle ei ole suotu mahtivoimia eikä kykyjä, voin vain välittää jotenkuten tämän tiedon, että - tiedän miltä susta tuntuu *halaan uudemman kerran*Onneksi kuitenkin pääset syyskuussa seuraavan kerran koiravahdiksi
...tosin sinne on vielä aikaa mutta sitä on hyvä jo odottaa saapuvaksi Sitä ennen on hyvä myös välillä viivähtää niissä viimekertaisissa tunnelmissa koiruliinin kanssa ja ....vaikka ottaa sitä kynää ja paperia esille ja kirjoittaa alas niitä sielunmaisemia, mitkä nyt ovat valloillaan...tehdä sitä puhdistavaa ja voimistavaa työtä
...jos vaikka se hankalalta ja raskaalta tuntuisikin, niin voisihan se hitusen lievitystä ja helpostusta tuoda tullessaan.Kiitos halista.
Mutta olet väärässä. Erotetun miehen mielentilaa ei voi kuvitella.
Kukaan ei tahdo olla sirkuspelle jonka on nauratettava muita vaikka oma elämä olisi täysin päin helvettiä.
Kyllä, tuossa asiassa olen väärässä - en tiedä miltä tuntuu erotetusta miehestä.
Mutta. Siitä en puhunutkaan. Vaan tiedän tuon koirankaipaustunteesi.
Eikä kenenkään mielestäni edes tarvitse olla sirkuspelle, miksi ihmeessä, koskapa sirkuksessa on omansa. Ja se on mielestäni myös yksi haasteellisimmista hommista, kaikista ei todellakaan ole siihen - ei välttämättä joka päivä siihen pestiin palkatustakaan.
Riittää, että on oma itsensä joka päivä ja yrittää parhaansa mukaan tulla senkin kanssa toimeen.
Tiedätkö miten ihana olet? Et tiedä.
Olenko tämän aiemmin laittanut?
Rotestilaulu avioerosta:
Heikot sortuu elon tiellä
ja nyt mä olen juuri siellä.
Kaatumassa kesken kisan,
jo vinossa kuin torni Pisan.
Kuoli koira, jätti akka.
Nyt mä mietin lakkaamatta,
että luoti, vaiko köysi,
Kun akkani tuon toisen löysi.
kertsi:
Ristiin meni sukset,
nyt alkaa elatukset
ja akka uuden äijän kanssa rynkyttää.
Nyt yksin yksiössä
mä istun keittiössä
kanssa kaljan enkä selvää päivää nää.
On mulla patja lattialla,
kaljakori pöydän alla.
Auto, lapset talo, takka
aivan kaiken otti akka.
Akka papereita laatii,
kaiken vei mut lisää vaatii.
Kun uusi äijä akan selättää,
mun sekin pitää elättää.
Ristiin meni sukset….
Moikka Boobabepäivää
*vilkuttaa*Niin. En taida tietää....mimmoinen olen. Koskapa raakileeksi koen itsenikin mutta - jokainen uusi aamu antaa sitä uutta mahdollisuutta ja potkua kehittymiseen ja oppimiseen
. Itseni tuntemiseen sekä muiden ihmisten oppimiseen. Parhaani yritän mutta en edes lähde väittämään, että se riittäisi. Toisinaan jopa saattaakin, ainakin pienen hetken verran, toisinaan taas menen niillä kyvyillä ja taidoillani ja voimavaroillani sujuvasti alta riman. Oppimismatkaa sekin Jokainen täällä opettelee elämään sillä sydämellään ja sielullaan. Juuri niillä sen hetkisillä valmiuksillaan ja vahvuuksillaan. Taaksepäin ei liiaksi tarvitse kuitenkaan katsella, menneisyyteen takertua ja ripustautua, koska...niin, ainahan se matkan tekeminen ei kaunista ole vaan siellä on niitä suuriakin kipupisteitä. Mutta ei niitä tarvitse erikseen lähteä esiin nostamaan, uudestaan itseänsä puukottamaan. Mieluummin antaa niille sen oman soppensa, missä jurnottavat ja ovat, ja jos ihan pakko on, niin hyvin pikaisesti niitä hivelee - muistojahan niissäkin on, valitettavasti. Koskettavia ja syvällisiäkin, mutta niin satuttavia ja siksi myös herkkiäkin.
Mutta ne on eletyt ja koetut, jotain ehkä opittukin, toivottavasti, mutta menneisyyttä yhtä kaikki. Silmien edessä on kuitenkin juuri tämä hetki, josta kannattaa ottaa kiinni ja iloita ja elää loppuun. Ja sille katseen tuolla puolen aavistuksen omaisesti kurkkaavalle uuden uutukaiselle hetkelle, päivälle, kannattaa luoda utelias ja elämänjanoinen vilkaisu...mutta jättää se siihen ja keskittyä tuntemaan tätä menossa olevaa päivää niin isolla sykkeellä, tunteella ja sillä enemmän tai vähemmän paikatulla sydämellänsä. Pienikin ilon pilke ja riemu sisällä tekee niin yllättävän suuria ja kantavia ihmeitä
Katso eteenpäin, AaKoo, aina vain eteenpäin ja anna sen tehdä tietä yllätyksille ja toivoille sekä sille uskolle, jollei jopa tiedolle, siitä että - kyllä minä pärjään, kaikesta huolimatta
.Päivää. Jokohan sitä täälläkin se arki alkais sujumaan taas pikkuhiljaa. Eilinen meni kotimatkalla ja sohvalla keräillessä voimia, reissut on kivoja, mutta samalla uuvuttavia hauskaa oli ja se on pääasia.
Työpäivä meni hyvi ja viikon ruoatki tuli käytyy ostaa, ajeltiin Toho parinkymmenen kilsan päähän käymää lidlissä ja on se vaa nii paljon halvempi ku muut kaupat, jälleen tuli todistettua. Harmi vaan ku meillä ei sitä iha vieressä oo nii ei tuu käytyä sit kauheen useesti.
hauskaa oli ja se on pääasia. Työpäivä meni hyvi ja viikon ruoatki tuli käytyy ostaa, ajeltiin Toho parinkymmenen kilsan päähän käymää lidlissä ja on se vaa nii paljon halvempi ku muut kaupat, jälleen tuli todistettua. Harmi vaan ku meillä ei sitä iha vieressä oo nii ei tuu käytyä sit kauheen useesti.
...mutta mulle tuli pojat kotio ja tosta metelistä ja kälätyksestä ja naurun remakasta päätellen pärräysreissu on ollut enemmän kuin onnistunut. Se on ollut mahtinen
Ja. Mäpä sain mansikoita nuille herkkusuille. Yllätyksekseni paljon, kolme kilon rasiaa täyteen - melkoisen hyvin yhdelle otanta kerralle. Ja lisää on tulossa, tuosta pienestä mansikkamaasta. Hyvin luomullisesta sellaisesta
Ja - joudun tässä vielä himmailemaan, koskapa herkes satamaan taas tuota vettä, ääärhg. Taustahäröilyksi siis menee, katellaan...
Ja. Mäpä sain mansikoita nuille herkkusuille. Yllätyksekseni paljon, kolme kilon rasiaa täyteen - melkoisen hyvin yhdelle otanta kerralle
. Ja lisää on tulossa, tuosta pienestä mansikkamaasta. Hyvin luomullisesta sellaisesta Ja - joudun tässä vielä himmailemaan, koskapa herkes satamaan taas tuota vettä, ääärhg. Taustahäröilyksi siis menee, katellaan
...Jonkun tämä pitää kertoa.Niin. En taida tietää....mimmoinen olen. Koskapa raakileeksi koen itsenikin mutta - jokainen uusi aamu antaa sitä uutta mahdollisuutta ja potkua kehittymiseen ja oppimiseen
Jokainen täällä opettelee elämään sillä sydämellään ja sielullaan. Juuri niillä sen hetkisillä valmiuksillaan ja vahvuuksillaan. Taaksepäin ei liiaksi tarvitse kuitenkaan katsella, menneisyyteen takertua ja ripustautua, koska...niin, ainahan se matkan tekeminen ei kaunista ole vaan siellä on niitä suuriakin kipupisteitä. Mutta ei niitä tarvitse erikseen lähteä esiin nostamaan, uudestaan itseänsä puukottamaan. Mieluummin antaa niille sen oman soppensa, missä jurnottavat ja ovat, ja jos ihan pakko on, niin hyvin pikaisesti niitä hivelee - muistojahan niissäkin on, valitettavasti. Koskettavia ja syvällisiäkin, mutta niin satuttavia ja siksi myös herkkiäkin.
Mutta ne on eletyt ja koetut, jotain ehkä opittukin, toivottavasti, mutta menneisyyttä yhtä kaikki. Silmien edessä on kuitenkin juuri tämä hetki, josta kannattaa ottaa kiinni ja iloita ja elää loppuun. Ja sille katseen tuolla puolen aavistuksen omaisesti kurkkaavalle uuden uutukaiselle hetkelle, päivälle, kannattaa luoda utelias ja elämänjanoinen vilkaisu...mutta jättää se siihen ja keskittyä tuntemaan tätä menossa olevaa päivää niin isolla sykkeellä, tunteella ja sillä enemmän tai vähemmän paikatulla sydämellänsä. Pienikin ilon pilke ja riemu sisällä tekee niin yllättävän suuria ja kantavia ihmeitä
Katso eteenpäin, AaKoo, aina vain eteenpäin ja anna sen tehdä tietä yllätyksille ja toivoille sekä sille uskolle, jollei jopa tiedolle, siitä että - kyllä minä pärjään, kaikesta huolimatta
Sinä olet niitä naisia joiden vuoksi on aloitettu ja lopetettu sotia. Minä olen pahainen kessu, joka tossa välissä tekee mitä käsketään.
Voi sua
Ne hoidokit tuppaa viemään mukanaan sydämen ja jättämään kaipuun
Näin täs taisi käydä..Voi sua
Ne hoidokit tuppaa viemään mukanaan sydämen ja jättämään kaipuun
Voi sentään...kiitos nyt isoista vertauksista ja sanoista
.Mieleni tekisi sanoa, "..mutta.."...sanonkin - "vaan"...ihan noin isona, merkityksellisenä ja kuningatarmaisena (sellainen olo tuli) en osaa itseäni nähdä, ihan kuule tavallinen tasamaan tallaaja - se tämän ketjun jos en ihan koko palstan hörhö
, jolla lähtee välistä ote lapasesta ja hajatelmat kiitää jossain sinisen taivaan kannen tuolla puolen hattarallisuuksissa...Mutta tuon oman pumppuni kanssa yritän toimeen tulla omilla keinoillani
No moikat sullekinPäivää. Jokohan sitä täälläkin se arki alkais sujumaan taas pikkuhiljaa. Eilinen meni kotimatkalla ja sohvalla keräillessä voimia, reissut on kivoja, mutta samalla uuvuttavia
Työpäivä meni hyvi ja viikon ruoatki tuli käytyy ostaa, ajeltiin Toho parinkymmenen kilsan päähän käymää lidlissä ja on se vaa nii paljon halvempi ku muut kaupat, jälleen tuli todistettua. Harmi vaan ku meillä ei sitä iha vieressä oo nii ei tuu käytyä sit kauheen useesti.
! Tottapa tuokin että reissuun on aina kiva mennä ja lähteä joskin on ihanaa tulla aina kotiinkin ja kunnolla rötvätä ja tasoitella olotiloja . Ja kyllä siekin siellä saat arjestasi taas otetta, hiljaksiin se vain solahtaa siihen omaan uomaansa ja rytmiinsä
....uutta reissua ja seikkailua miettiessä ja suunnitellessa....*vilkuttaa*....mulla tais mennä sitten korvatkin epäkuntoon, kun tässä näitä pojanviikareita kuuntelin, kovasti sullakin suu käy mutta mitään en kuule...pitänee tulkita niin että sulla oli kiva maanantaipäivä
Pieni vaatimaton viesti aamulla sai jaksamaan työpäivän*vilkuttaa*....mulla tais mennä sitten korvatkin epäkuntoon, kun tässä näitä pojanviikareita kuuntelin, kovasti sullakin suu käy mutta mitään en kuule...pitänee tulkita niin että sulla oli kiva maanantaipäivä
- Status