mies haukkui kusipääksi kun avauduin tunteistani...miten kukaan voi kohdella noin kun rohkenee avaamaan sydäntään.

Mikään puhe ei veisi pois sitä, että hän olisi minua haukkunut ja uhkaillut joten todellakin se olisi siinä se suhde. Paskaa luonetta ei muuta mikää puhe.

Eikö? Etkö usko, että ihmiset oppivat virheistään? Minusta on ihan normaalia, että ihmiset voivat muuttaa käytöstään, niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan.

 

Eikö? Etkö usko, että ihmiset oppivat virheistään? Minusta on ihan normaalia, että ihmiset voivat muuttaa käytöstään, niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan.

Ihminen joka käytäytyy noin ei tee siinä "virhetta" vaan tuollainen käytös on osa luonetta ja luonne ei muutu.

 

[QUOTE="niko";30761908]Kuten huomataan, naiset eivät ymmärrää miehen (suppeaa) tunne-elämää...[/QUOTE]

Usein sanotaan, että naiset ovat arvoituksellisia ja he puhuvat päinvastaista kuin oikeasti ajattelevat, mutta miehethän vasta vaikeita ovatkin. Heillä on vaikka minkälaisia tunteita, mutta olettavat, että naiset tajuavat ne vain yhdestä murahduksesta. Mutta toisaalta mikään naisen tekemä tulkinta ei ole oikea.

 

Ihminen joka käytäytyy noin ei tee siinä "virhetta" vaan tuollainen käytös on osa luonetta ja luonne ei muutu.

Okei. Miten sitten ajattelet, että ap on ylipäätään lähtenyt tämän tyypin matkaan, jos hän on aina ollut tuollainen eikä ap koskaan ole ollut hänen kanssaan onnellinen?

 

Okei. Miten sitten ajattelet, että ap on ylipäätään lähtenyt tämän tyypin matkaan, jos hän on aina ollut tuollainen eikä ap koskaan ole ollut hänen kanssaan onnellinen?

Niinpä, siinä on asia jota ei voi ymmärtää.

 

Niinpä, siinä on asia jota ei voi ymmärtää.

Mutta et myöskään hyväksy sellaista selitystä, että ihminen voi ajan myötä muuttua? Sehän selittäisi aika paljon.

 

Ihminen joka käytäytyy noin ei tee siinä "virhetta" vaan tuollainen käytös on osa luonetta ja luonne ei muutu.

Olen eri mieltä. Tuollainen käytös johtuu traumaisuudesta ja se taas on asia, jonka henkilö itse voi muiden ihmisten tuella korjata. Helppoa se ei ehkä ole, mutta mahdollista.

 

AIVAN kuin meidän elämästä! Ihan kylmän väreet meni kun luin tekstiäsi, ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Olen tosi pahoillani että joudut kokemaan tuollaista, ymmärrän täysin miten pahalta se tuntuu. En toivoisi kenellekään samaa, toisaalta helpottavaa että joku ymmärtää. Haluaisin vain ymmärtää miten miehen saa tajuamaan mikä on normaalia vuorovaikutusta ja että tunteista pitää saada puhua. Itsekin juttelin rauhassa enkä syytellyt. Sanoin vain että olen huomannut että meidän riitatilanteissa tapahtuva haukkuminen on alkanut vaikuttaa. Jonkun neropatin mielestä tuota ei olisi saanut sanoa miehelle, mutta kuka siitä hyötyy jos ei saa puhua tunteistaan. Yleensä löydetään ratkaisu kun asioista jutellaan ja asiat alkaa mennä parempaan suuntaan. Jos olisin hiljaa mies vaan ihmettelisi miksi olisin etäinen, mitä se auttaisi.

Olipas tänne tullut paljon tekstiä. En vauvan hoidolta aina ehti paikalle heti...

Joo mun sympatiani ovat myös sun puolella. Tosi samanlaiset miehet meillä tämän asian suhteen. Kysyin tuossa mieheltä kysymyksen että miksi nainen ei saa avautua miehelle tunteistaan. Mun mies vastasi, että siksi kuulemma, koska ne puheet sisältää jonkun loukun mihin mies jää nalkkiin ja syntyy kumminkin aina riita. meillä homma menee usein kans siten, että sanon aluksi vaikean ikävän asian rauhallisesti ja yritän olla loukkaamatta. Mies ryhtyy melkein heti nykyään aiheen laadun tajuttuaan keskeyttämään mun lauseen ja syyttäämään että älä rupea taas tappelemaan ja haastamaan riitaa. Minä ärsyynnyn siitä, että en saa sanoa lausetta edes loppuun. Välillä mies on tajunnut lauseen alun perusteella asian jopa väärin! Luulee, että alan puhua muusta jutusta keskeutetyssä lauseessa ja suuttuu tästä. Sitten sanon lauseeni väkipakolla loppuun ja selitän, ettet voi tietää mitä olin sanomassa, jos en saa sanoa lausetta loppuun. Monta krt on mies luullut mun meinaavan sanoa ihan muuta eli sen koko lauseen pointti menee hukkaan. Joo joskus ennen olen ehkä sanonut senkin lauseen mutta nyt ihan eri jutun olin sanomassa. Tärkeän jutun vielä. Muhunkin vaikuttaa se että mies haukkuu näissä tilanteissa. En itsekään hauku miestä. Sen verran olen miehestä kyllä saanut irti, että häntäkin sattuu kuulemma mun sanat mutta hän ei itke, koska on mies, mutta se ei tarkoita etteikö häntäkin sattuisi. Mies hokee että mun pitäisi olla hiljaa jos hän pyytää että lopeta. No, kyllä. Tosin sitten se asia jää selvittämättä. Meillä on joitain semmoisia asioita joissa ollaan niin eri mieltä, ettei tulla varmaan koskaan olemaan samaa mieltä. Ellei jokin ihme tapahdu, tapahtuuhan niitäkin joskus kyllä. Mä monesti koitan selvittää niitäkin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja tämä sama rumba jatkuu. Yhteenvetona: kyllä munkin mielestä tunteista pitää saada puhua parisuhteessa, myös niistä negatiivisista. Tavallaan silti kyllä ymmärrän sen mieheni kertoman loukun. Esimerkkinä: nainen kysyy onko mun hiukset nyt älyttömän kauniit (on ollut kampaajalla). Mies vastaa, että on ihan älyttömän kauniit. Nainen tokaisee. Aijaa, ennen kampaajaako ne oli susta rumat vai. Tossa on ns. loukku. Mäkin opettelen tässä tajuamaan omaa miestä ja välttämään tämmöiset turhat riidat.

 

Mutta et myöskään hyväksy sellaista selitystä, että ihminen voi ajan myötä muuttua? Sehän selittäisi aika paljon.

Onhan niitä miehiä jotka esittävät jotain mitä eivät todellisuudessa ole. Eihän kukaan ekoilla treffeillä turpaan toista vedä vaan se todellinen luonne tulee esiin kun toinen on saatu rakastumaan.

 

Entä jos toistuvasti kysyy toiselta, mitä mieltä hän on, mutta toinen ei vain vastaa. Tai vastaus on tuota "onko pakko aina jauhaa" tai jopa "kusipää"-linjaa.

Minä henk.koht. olen noita kysymyksiä esittänyt useinkin. Olen sanonut, että "minulle tuli paha mieli kun x, mitä mieltä sinä olet". Ihan tasan näillä sanoilla. Missä menee vikaan, kun vastaus on "emmätiiä"? Kertokaa nyt joku.

Tässäkin tulee mieleen, että halutaan tietää, mitä mies on naisen tunteesta. Vaan kun olisi hyvä kysyä, mitä mies tuntee. Ainakin ymmärsin, että quu tarkoitti sitä, ettei kysytä toiselta hänen tunteistaan (tai varota loukkaamasta niitä), vaan halutaan kysyä, mitä mieltä toinen on kysyjän tuntemuksista. Se on eri asia.

Ymmärrän kyllä, jos tämä on liikaa, mutta jostain syystä teidät kaksi on yhteen laitettu ja takana olisi tarkoitus oppia toisesta, ja itsestä, mutta se se just se hemmetin vaikea kohta onkin! Usein sitten on pakko luovuttaa ja se on aina surullista. Mutta kai aina jotain oppii, itse olen ainakin oppinut, mutta koenkin, että mun historiani on tällainen kusipääksi haukkuvan miehen :/ Ja mun mies on "kasvattanut" minut kun lapsuudenkoti ei sitä ollut osannut ja pahasti oon edelleen keskeneräinen.

 

Onhan niitä miehiä jotka esittävät jotain mitä eivät todellisuudessa ole. Eihän kukaan ekoilla treffeillä turpaan toista vedä vaan se todellinen luonne tulee esiin kun toinen on saatu rakastumaan.

No juu, onhan näitäkin. En kuitenkaan usko, että ihmisen kusipäisyysaste on vakio koko elämän ajan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

 

Mäkin oon kuullut mieheltä tuota "emmätiiä" -sanan viljelyä. Sitten siihen "emmätiiä" -vastaukseen pitäisi vielä miehen mukaan naisen tyytä jos mies ei kertakaikkiaan vaan tiedä. Siis vaikka kysyisi kuinka tärkeää asiaa tahansa pitäisi miehen mukaan tyytyä "emmätiiä" -vastaukseen.

Äh, "emmätiiä" kyllä tosiaan itsekään, että mitä hittoa tossa tilanteessa pitäisi sitten tehdä, että saisi vastauksen.

 

Tässäkin tulee mieleen, että halutaan tietää, mitä mies on naisen tunteesta. Vaan kun olisi hyvä kysyä, mitä mies tuntee. Ainakin ymmärsin, että quu tarkoitti sitä, ettei kysytä toiselta hänen tunteistaan (tai varota loukkaamasta niitä), vaan halutaan kysyä, mitä mieltä toinen on kysyjän tuntemuksista. Se on eri asia.

Ymmärrän kyllä, jos tämä on liikaa, mutta jostain syystä teidät kaksi on yhteen laitettu ja takana olisi tarkoitus oppia toisesta, ja itsestä, mutta se se just se hemmetin vaikea kohta onkin! Usein sitten on pakko luovuttaa ja se on aina surullista. Mutta kai aina jotain oppii, itse olen ainakin oppinut, mutta koenkin, että mun historiani on tällainen kusipääksi haukkuvan miehen :/ Ja mun mies on "kasvattanut" minut kun lapsuudenkoti ei sitä ollut osannut ja pahasti oon edelleen keskeneräinen.

Niin. Ehkä noinkin. Kovin tuntuu hankalalta, jos kaikki pitää erikseen kysyä ja selittää, kun on kuitenkin kyse kahden läheisen ihmisen välisestä vapaamuotoisesta keskustelusta. Juu, ei tosiaan tullut mieleenkään, että pitää vielä tarkentaa, että "ymmärräthän nyt varmasti, että saat kertoa ihan vapaasti, mitä mieltä olet tästä asiasta, eikä sinun tarvitse nyt pelkästään kommentoida sitä, mitä minä juuri omista tuntemuksistani kerroin". Aika suuri vastuu on sillä avautujalla keskustelun etenemisestä ja ylipäätään parisuhteesta, jos pitää vielä antaa toiselle ohjeita, miten asioista voi keskustella.

 

No juu, onhan näitäkin. En kuitenkaan usko, että ihmisen kusipäisyysaste on vakio koko elämän ajan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mä oon todennut että ihminen on eri ihmisen seurassa ja eri elämäntilanteissa ja eri asioissa erilainen. Eri 'jutut' tuo eri piirteitä esiin samassa ihmisessä. Joku ihminen on voinut olla jonkun seurassa ja jossain asiassa kuin enkeli ennen ja nyt toisen ihmisen seurassa ja eri asiasta ollessa kyseessä pirullinen kusipää. Älyttömin väite on siksi juuri väite, jossa jotain ihmistä kutsutaan täten: 'Sun perusluonne on nyt vain olla kusipää'.

Ei kenenkään, siis kenenkään perusluonne ole olla kusipää!!! Oikeesti!

Mun mies on joskus sanonut mulle: 'Sun perusluonne on nyt vain olla kusipää' ja tämä on ihan älytön vaite ja perustelut lukee tässä yllä. Mun mies vaatii siis aina perusteluja väitteille. Eikä ne mene usein läpi siltikään, Mies kumoaa aina mun perusteet omillaan. Kumoaa siis omasta mielestään, ei mun mielestä.

 

Jos toinen ihminen saa toisen käyttäytymään vastoin omaa luonetta niin eikö sellaisesta seurasta olisi hyvä päästä eroon?

 

Jos toinen ihminen saa toisen käyttäytymään vastoin omaa luonetta niin eikö sellaisesta seurasta olisi hyvä päästä eroon?

Tai voisiko ennen eroaikeita miettiä, mistä se käytös johtuu ja pääsisikö siitä käyttäytymisestä jotenkin eroon?

 

Niin. Ehkä noinkin. Kovin tuntuu hankalalta, jos kaikki pitää erikseen kysyä ja selittää, kun on kuitenkin kyse kahden läheisen ihmisen välisestä vapaamuotoisesta keskustelusta. Juu, ei tosiaan tullut mieleenkään, että pitää vielä tarkentaa, että "ymmärräthän nyt varmasti, että saat kertoa ihan vapaasti, mitä mieltä olet tästä asiasta, eikä sinun tarvitse nyt pelkästään kommentoida sitä, mitä minä juuri omista tuntemuksistani kerroin". Aika suuri vastuu on sillä avautujalla keskustelun etenemisestä ja ylipäätään parisuhteesta, jos pitää vielä antaa toiselle ohjeita, miten asioista voi keskustella.

Ehkä on iso vastuu, mutta mieleen tulee, että sitten kun toinen on ymmärtänyt, että voi luottaa sinuun tässä kohdassa ja tulee itsekin kuulluksi ihan oikeasti niin ei tarvitse aina joka kerta enää toki asioita avata, että miten asioista voi keskustella.

Toisten nyt vaan on vaikeampi luottaa ihmisiin kuin toisten ja tarvitsisivat siinä apua ehkä aika paljonkin ja tukea.

 

Jos toinen ihminen saa toisen käyttäytymään vastoin omaa luonetta niin eikö sellaisesta seurasta olisi hyvä päästä eroon?

Eli tässä ketjussa sen miehen kantsis lähteä? Miksiköhän se ei lähde vaan huutaa kusipäätä? Ihmiset haluavat kai syvimmältä olemukseltaan kuitenkin kohti sovintoa ja sopuun, mutta keinoja usein puuttuu.

 

Tai voisiko ennen eroaikeita miettiä, mistä se käytös johtuu ja pääsisikö siitä käyttäytymisestä jotenkin eroon?

Mikä tarve teillä jollain on väkisin pitää kiinni asioista jotka ei vaan toimi? Jos puoliso on kusipää niin sillon se ei halua olla sun kanssa ja jos sä olet kusipää niin kuuntele sitä sisäistä ääntä joka kertoo sulle, että on aika siirtyä eteen päin.

 

Olipas tänne tullut paljon tekstiä. En vauvan hoidolta aina ehti paikalle heti...

Joo mun sympatiani ovat myös sun puolella. Tosi samanlaiset miehet meillä tämän asian suhteen. Kysyin tuossa mieheltä kysymyksen että miksi nainen ei saa avautua miehelle tunteistaan. Mun mies vastasi, että siksi kuulemma, koska ne puheet sisältää jonkun loukun mihin mies jää nalkkiin ja syntyy kumminkin aina riita. meillä homma menee usein kans siten, että sanon aluksi vaikean ikävän asian rauhallisesti ja yritän olla loukkaamatta. Mies ryhtyy melkein heti nykyään aiheen laadun tajuttuaan keskeyttämään mun lauseen ja syyttäämään että älä rupea taas tappelemaan ja haastamaan riitaa. Minä ärsyynnyn siitä, että en saa sanoa lausetta edes loppuun. Välillä mies on tajunnut lauseen alun perusteella asian jopa väärin! Luulee, että alan puhua muusta jutusta keskeutetyssä lauseessa ja suuttuu tästä. Sitten sanon lauseeni väkipakolla loppuun ja selitän, ettet voi tietää mitä olin sanomassa, jos en saa sanoa lausetta loppuun. Monta krt on mies luullut mun meinaavan sanoa ihan muuta eli sen koko lauseen pointti menee hukkaan. Joo joskus ennen olen ehkä sanonut senkin lauseen mutta nyt ihan eri jutun olin sanomassa. Tärkeän jutun vielä. Muhunkin vaikuttaa se että mies haukkuu näissä tilanteissa. En itsekään hauku miestä. Sen verran olen miehestä kyllä saanut irti, että häntäkin sattuu kuulemma mun sanat mutta hän ei itke, koska on mies, mutta se ei tarkoita etteikö häntäkin sattuisi. Mies hokee että mun pitäisi olla hiljaa jos hän pyytää että lopeta. No, kyllä. Tosin sitten se asia jää selvittämättä. Meillä on joitain semmoisia asioita joissa ollaan niin eri mieltä, ettei tulla varmaan koskaan olemaan samaa mieltä. Ellei jokin ihme tapahdu, tapahtuuhan niitäkin joskus kyllä. Mä monesti koitan selvittää niitäkin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja tämä sama rumba jatkuu. Yhteenvetona: kyllä munkin mielestä tunteista pitää saada puhua parisuhteessa, myös niistä negatiivisista. Tavallaan silti kyllä ymmärrän sen mieheni kertoman loukun. Esimerkkinä: nainen kysyy onko mun hiukset nyt älyttömän kauniit (on ollut kampaajalla). Mies vastaa, että on ihan älyttömän kauniit. Nainen tokaisee. Aijaa, ennen kampaajaako ne oli susta rumat vai. Tossa on ns. loukku. Mäkin opettelen tässä tajuamaan omaa miestä ja välttämään tämmöiset turhat riidat.

Olen täällä taas aivan ihmeissäni miten kopiolta kuulostaa sanasta sanaan meilläkin mies tekee tuota ole hiljaa-juttua ja haluaa että lopetan puhumisen vaikka asia on selvittämättä. Aivan samoin kun sinun miehesi. Kaikki kirjoittamasi on kuin meidän tilanteet täällä. Olen luullut että kukaan ei tajuaisi millainen mies minulla on täällä juttu kaverina, mutta löytyy näköjään muitakin.

Yritän itsekin ymmärtää nykyään mieheni kannalta ja olen huomannut että hän on todella epävarma ja hänellä on tosi huono itsetunto. Perheen ulkopuolisille esittää aivan jotain muuta ja kotona näyttää todellisuuden. Olen yrittänyt selittää miehelle että hermojen menettämisen hetkellä pitäisi osata ilmaista itseään jollain muulla tavalla kun haukkumalla toista tai uhkailemalla. On sen tajunnut mutta ilmeisesti tavat on juurtuneet niin tiukkaan kun edelleen sanoo että hänellä on oikeus siihen kun minäkin käytän henkistä väkivaltaa häneen, hänen sanojensa mukaan puhun liikaa. Mielestäni juttelu ei voi olla väkivaltaa varsinkin kun puhun rauhallisesti, en hauku, huuda yms. Mies käyttää tuota oikeutuksena koska ei osaa ilmaista itseään muuten ja hän on tosi heikko kohtaamaan negatiivisia tunteita. Hän suorastaan säikähtää jos hän itse tuntee tai minä tunnen jotain pahaa sisälläni. Jostakin tuo johtuu ja asiat olisi paljon helpompia kun niistä voisi jutella vaan. Asiat, joista normaalisti voisi selvitä pienellä rauhallisella keskustelulla, paisuu tosi isoiksi riidoiksi kun ei ole vuorovaikutus taidot kohdillaan.

 

Eli tässä ketjussa sen miehen kantsis lähteä? Miksiköhän se ei lähde vaan huutaa kusipäätä? Ihmiset haluavat kai syvimmältä olemukseltaan kuitenkin kohti sovintoa ja sopuun, mutta keinoja usein puuttuu.

Joillain ei ole munaa erota vaan tehdään toisen olo mahdollisemman epämukavaksi jotta se tajuis lähteä, moni ei vaan tajua tätä elettä.

 

Mäkin oon kuullut mieheltä tuota "emmätiiä" -sanan viljelyä. Sitten siihen "emmätiiä" -vastaukseen pitäisi vielä miehen mukaan naisen tyytä jos mies ei kertakaikkiaan vaan tiedä. Siis vaikka kysyisi kuinka tärkeää asiaa tahansa pitäisi miehen mukaan tyytyä "emmätiiä" -vastaukseen.

Äh, "emmätiiä" kyllä tosiaan itsekään, että mitä hittoa tossa tilanteessa pitäisi sitten tehdä, että saisi vastauksen.

Niiiiiin tuttua, niiiin ärsyttävää

 

Ehkä on iso vastuu, mutta mieleen tulee, että sitten kun toinen on ymmärtänyt, että voi luottaa sinuun tässä kohdassa ja tulee itsekin kuulluksi ihan oikeasti niin ei tarvitse aina joka kerta enää toki asioita avata, että miten asioista voi keskustella.

Toisten nyt vaan on vaikeampi luottaa ihmisiin kuin toisten ja tarvitsisivat siinä apua ehkä aika paljonkin ja tukea.

Niin ehkä näin. Minä en tähän pystynyt. Minun rajani tuli vastaan siinä, etten pysty ymmärtämään, miksi sama asia pitää selittää tuhansia kertoja eikä se silti johda mihinkään.

 

Mä oon todennut että ihminen on eri ihmisen seurassa ja eri elämäntilanteissa ja eri asioissa erilainen. Eri 'jutut' tuo eri piirteitä esiin samassa ihmisessä. Joku ihminen on voinut olla jonkun seurassa ja jossain asiassa kuin enkeli ennen ja nyt toisen ihmisen seurassa ja eri asiasta ollessa kyseessä pirullinen kusipää. Älyttömin väite on siksi juuri väite, jossa jotain ihmistä kutsutaan täten: 'Sun perusluonne on nyt vain olla kusipää'.

Ei kenenkään, siis kenenkään perusluonne ole olla kusipää!!! Oikeesti!

Mun mies on joskus sanonut mulle: 'Sun perusluonne on nyt vain olla kusipää' ja tämä on ihan älytön vaite ja perustelut lukee tässä yllä. Mun mies vaatii siis aina perusteluja väitteille. Eikä ne mene usein läpi siltikään, Mies kumoaa aina mun perusteet omillaan. Kumoaa siis omasta mielestään, ei mun mielestä.

Saman olen kuullut minäkin, olen kusipää koko ihminen kun tykkään keskustella asioista ja ratkaista ongelmia keskustelemalla. Eikä mitään vikaa ole tietenkään siinä joka ei halua keskustella, harrastaa mykkäkoulua, kenellä ei ole koskaan mitään asiaa ja haluaa lakaista kaikki asiat maton alle niin kuin mitään ei olisi tapahtunut On myöntänyt että pitää tunteet ja ajatukset sisällään. Syyllistää että juttelija on kaiken pahan alku ja juuri, eikä mitään ongelmia kuulema olisi jos en juttelisi mistään.

 

Mikä tarve teillä jollain on väkisin pitää kiinni asioista jotka ei vaan toimi? Jos puoliso on kusipää niin sillon se ei halua olla sun kanssa ja jos sä olet kusipää niin kuuntele sitä sisäistä ääntä joka kertoo sulle, että on aika siirtyä eteen päin.

Mutta jotkut asiat voidaan saada toimimaan, kun niistä asioista vaan puhuu. Voihan parisuhteessa olla vaikka minkälaisia ongelmia, joihin voidaan löytää ratkaisu, kun vain otetaan asia esille. Esimerkiksi ap:n tapauksessa hän puhuu uhkailusta. Voihan olla, että ap:n mies ei tajua edes uhkailevansa tai on suutuspäissään sanonut jotain, mitä ei edes tarkoita. Jos esimerkiksi mies on jossain riidan vaiheessa sanonut, että olisi varmaan parempi erota (eikä tätä ole varsinaisesti tarkoittanut) ja ap:ta on asia jäänyt vaivaamaan, hän voi kokea sen uhkauksena. Tilannehan voisi korjaantua sillä, että ap vain kysyy, että tarkoittiko mies oikeasti sitä mitä sanoi ja mies pääsisi kertomaan, että ei hän oikeasti sitä tarkoittanut, vaan suutuspäissään muotoili asian todella huonosti. Sehän voi olla aika pienestä kiinni.

En tietenkään tiedä ap:n tilannetta, mutta esimerkkinä vain.