mies haukkui kusipääksi kun avauduin tunteistani...miten kukaan voi kohdella noin kun rohkenee avaamaan sydäntään.

  • Viestiketjun aloittaja tunteetonta
  • Ensimmäinen viesti
Pohdiskelija
Mikä kehittynyt ja kypsä kumppani?

Etkö nyt ymmärrä mikä ero on kahden ihmisen keskustelulla ja ajatuksenluvulla? Miten voit koskaan edes yrittää ymmärtää sellaisen ihmisen tunteita, joka ei niistä sanallakaan puhu? Miksi toisen osapuolen pitäisi korjata yksinään parisuhteen ongelmat?

Jos mietitään esimerkiksi parisuhdeterapiaa, niin kai sielläkin on oletus, että molemmat kertovat omat näkemyksensä ja niitä ratkaisuja lähdetään sitten yhdessä etsimään. Eihän sekään toimi niin, että molemmat vain istuvat siellä hiljaa ja miettivät omia ja toistensa tuntemuksia. Siis avoimuus ja keskusteluyhteyshän on koko homman pointti.
Kehittyneellä ja kypsällä tarkoitan kykyä ja mahdollisuutta tarkastella omia toimintatapojaan ja ottaa vastaan myös itseen suunnattua kritiikkiä. Lapsuudenkodissa jos ihmistä ei ole tuettu tai on painettu alas, mitätöity tai ei ole arvostettu omana itsenään (arvostus on pitänyt vaikkapa jotenkin ansaita), niin sellaiselle ihmiselle on hyvin vaikeaa ottaa ja muuttua. Hän kokee olevansa vailla tukea.
Pariterapiassa olen käynyt ja se teki hyvää. Ei sinne mennessä tarvitse "osata" mitään. Siellä opitaan noita asioita ja saadaan tukea itselle ja vaikeiden asioiden käsittelemiseen.
 
"Höps"
[QUOTE="niko";30761194]Ja sitten vielä se, että miehen tunne-elämä on useimmiten huomattavasti suppeampi kuin naisen. Monet miehet eivät ymmärrä lainkaan monimutkaisia tunteita ja niihin johtaneita syy-seurausuhteita.[/QUOTE]

Höpö höpö.
 
anonyymiii
Olenhan minä keskenkasvuinen kun en siedä paskaa. Olette todella aikuisia, kun siedätte elämäsänne asioita jotka tekevät teidät päivästä toiseen surulliseksi. Kuulkaas hyvät ihmiset, elämän saa juuri sellaiseksi kun haluaa. Jos on jotain mikä tekee surulliseksi niin siitä pitää luopua, jos on jotain mistä pitää valittaa niin muuta asia. Ei ole vaikeaa, täällä on ollaan loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika joten miksi pitää elää elämää josta ei pidä?
Mä en kyllä saanut tästä aloituksesta tuollaista kuvaa.
 
viieeras
Olenhan minä keskenkasvuinen kun en siedä paskaa. Olette todella aikuisia, kun siedätte elämäsänne asioita jotka tekevät teidät päivästä toiseen surulliseksi. Kuulkaas hyvät ihmiset, elämän saa juuri sellaiseksi kun haluaa. Jos on jotain mikä tekee surulliseksi niin siitä pitää luopua, jos on jotain mistä pitää valittaa niin muuta asia. Ei ole vaikeaa, täällä on ollaan loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika joten miksi pitää elää elämää josta ei pidä?
Mutta kaikki ei ole noin mustavalkoista. Luopuminen ei ole aina ainoa ratkaisu. Esimerkiksi asiasta keskusteleminen on ensisijaisesti ihan hyvä keino mielestäni, jos haluaa muuttaa asioita. Ja meinaatko, ettei se luopuminen tee ollenkaan surulliseksi?

Jos sinulla on esimerkiksi työpaikka, jossa et pidä jostain asiasta, irtisanoudutko heti vai pyritkö ensin muuttamaan sitä ikävää asiaa siinä työpaikassa?
 
  • Tykkää
Reactions: Coeur de Glace
"quu"
Tällaisia parisuhdejuttuja lukiessa miettii ekaksi onko ongelma siinä, ettei osaa esittää asiaansa ja ryhtyy määrittelemään toista kysymättä toiselta, mitä mieltä hän on. Avautuessa voi tulla vauhtisokeaksi ja intoutua selittämään juttuansa niin suu vaahdossa, ettei näe varoitusmerkkejä ilmassa. Olipa kuin tuttu ihminen kyseessä, niin diplomatiaa ei voi olla painottamatta. Vanha viisaus neuvoo "keskity esittämään asiasi niin, että toinen sen ymmärtää" ja painota aina, että minusta tuntuu tältä ja kysyy toiselta mitä mieltä sinä olet.

LApsilla on oikeus pupista vanhemmilleen, mitä sattuu, mutta parisuhteessa täytyy muistaa toisen ihmisarvo olipa toinen kuinka hankala tahansa. Mielestäni ap valittaa ongelmista,joissa on yhtenä osatekijänä.
 
Mutta kaikki ei ole noin mustavalkoista. Luopuminen ei ole aina ainoa ratkaisu. Esimerkiksi asiasta keskusteleminen on ensisijaisesti ihan hyvä keino mielestäni, jos haluaa muuttaa asioita. Ja meinaatko, ettei se luopuminen tee ollenkaan surulliseksi?

Jos sinulla on esimerkiksi työpaikka, jossa et pidä jostain asiasta, irtisanoudutko heti vai pyritkö ensin muuttamaan sitä ikävää asiaa siinä työpaikassa?
Mä vaihdan työpaikkaa, näin olen aina tehnyt ja tulen aina tekemäänkin.
 
viieeras
Kehittyneellä ja kypsällä tarkoitan kykyä ja mahdollisuutta tarkastella omia toimintatapojaan ja ottaa vastaan myös itseen suunnattua kritiikkiä. Lapsuudenkodissa jos ihmistä ei ole tuettu tai on painettu alas, mitätöity tai ei ole arvostettu omana itsenään (arvostus on pitänyt vaikkapa jotenkin ansaita), niin sellaiselle ihmiselle on hyvin vaikeaa ottaa ja muuttua. Hän kokee olevansa vailla tukea.
Pariterapiassa olen käynyt ja se teki hyvää. Ei sinne mennessä tarvitse "osata" mitään. Siellä opitaan noita asioita ja saadaan tukea itselle ja vaikeiden asioiden käsittelemiseen.
Miten voit ottaa vastaan itseen suunnattua kritiikkiä ihmiseltä, joka ei puhu mitään, vaan pelkästään haukkuu kusipääksi? Ap:n (ja minun) saama kritiikkihän kohdistuu vain siihen, että toinen puhuu liikaa ja ikäviä asioita. Eihän sellainen kritiikki vie parisuhdetta eteenpäin, vaan pikemminkin lukittaa sen.
 
viieeras
Mä vaihdan työpaikkaa, näin olen aina tehnyt ja tulen aina tekemäänkin.
Okei. Monet tekevät helpomman kautta ja pyrkivät muuttamaan niitä vaivaavia asioita. Itse en esimerkiksi viitsisi etsiä heti uutta työpaikkaa sen takia, että haluaisin tehdä erilaisia työvuoroja, vaan ensin kävisin neuvottelemassa pomon kanssa, olisiko työvuorojen muuttaminen mahdollista.
 
Okei. Monet tekevät helpomman kautta ja pyrkivät muuttamaan niitä vaivaavia asioita. Itse en esimerkiksi viitsisi etsiä heti uutta työpaikkaa sen takia, että haluaisin tehdä erilaisia työvuoroja, vaan ensin kävisin neuvottelemassa pomon kanssa, olisiko työvuorojen muuttaminen mahdollista.
:LOL: toi on nyt vähän eri asia kun se, että ei pidä työpaikasta. Vähä huono esimerkki, todella huono.
 
Missä sanottiin, ettei pidettäisi työpaikasta? Puhuin työpaikasta, jossa et pidä jostain asiasta. Jostain ihmisestäkin voi tykätä, vaikka hän ei olekaan joka suhteessa täydellinen.
No jos olen sen työapaikan ottanut niin enkö ole tietoinen vuoroista? Se etten pitäisi niistä ei ole mikään syy miksi niitä ei minun pitäisi tehdä eikä esimies niitä edes vaihtaisi. Tämän olen hyväksynyt kun työpaikan olen ottanut vastaan. MUTTA jos ne hankaloittavat elämääni niin niitä voidaan muuttaa ja tällä asialla ei ole pitämisen kanssa mitään tekemistä.

Ja miksi kukaan pitää ihmisestä joka haukkuu ja uhkailee? Olisitko sinä työpaikassa jossa sua haukutaa ja uhkailaan, kävisitkö ruikuttamassa esimiehelle joka vaan sanoisi, että pitää tulla toimeen? Mä lähtisin menee tossa vaiheessa, mutta sinä vaan haluaisit päivästä toisee mennä tuolaiselle työpaikalle, ku hei ei pidä luovutta :headwall:
 
Viimeksi muokattu:
aikuinen nainen
Palstalla tuntuu olevan useampikin vastaava kusipää kuin sinulla on miehenä. En ymmärrä, miten joku viitsii olla tuollaisen idiootin kanssa, jolta ei arvostusta heru yhtään ja käyttäytyminen on 2-vuotiaan tasolla.
 
viieeras
No jos olen sen työapaikan ottanut niin enkö ole tietoinen vuoroista? Se etten pitäisi niistä ei ole mikään syy miksi niitä ei minun pitäisi tehdä eikä esimies niitä edes vaihtaisi. Tämän olen hyväksynyt kun työpaikan olen ottanut vastaan. MUTTA jos ne hankaloittavat elämääni niin niitä voidaan muuttaa ja tällä asialla ei ole pitämisen kanssa mitään tekemistä.

Ja miksi kukaan pitää ihmisestä joka haukkuu ja uhkailee? Olisitko sinä työpaikassa jossa sua haukutaa ja uhkailaan, kävisitkö ruikuttamassa esimiehelle joka vaan sanoisi, että pitää tulla toimeen? Mä lähtisin menee tossa vaiheessa, mutta sinä vaan haluaisit päivästä toisee mennä tuolaiselle työpaikalle, ku hei ei pidä luovutta :headwall:
Niin, sinäkin ottaisit kuitenkin asian puheeksi ensin esimiehen kanssa ennen lähtöäsi. Sehän juuri oli pointti, että ensin mietitään ratkeaisiko asia jollain muulla tavalla, kuin lähtemällä. Sitähän ap juuri on tekemässä. Sinä kuitenkin nyt tässä sanot, ettei asiaa kannata ottaa edes miehen kanssa puheeksi, vaan pitäisi lähteä heti.
 
Pohdiskelija
Miten voit ottaa vastaan itseen suunnattua kritiikkiä ihmiseltä, joka ei puhu mitään, vaan pelkästään haukkuu kusipääksi? Ap:n (ja minun) saama kritiikkihän kohdistuu vain siihen, että toinen puhuu liikaa ja ikäviä asioita. Eihän sellainen kritiikki vie parisuhdetta eteenpäin, vaan pikemminkin lukittaa sen.
Siis mä tarkoitin, että se sun kumppanisi ei ollut kehittynyt ja kypsä!! Mutta että siihenkin on syynsä. Lue nyt pliis ihan ajatuksella mitä mä kirjoitan, jos haluat keskustella aiheesta, jookos.
 
vierass
:LOL: toi on nyt vähän eri asia kun se, että ei pidä työpaikasta. Vähä huono esimerkki, todella huono.
Mun mielestä ihmissuhdetta ei voi verrata työpaikkaan, joten huono, todella huono esimerkki tämä oli alunperinkin. Ihmissuhteen ei pitäisi olla mikään kertakäyttöjuttu, joka hylätään heti kun toinen ei miellytä joka suhteessa tai kun uutuudenviehätys on mennyt. Tosin omassakin lähipiirissä on niitä, jotka vaihtavat uuteen kumppaniin muutaman vuoden välein samaan tapaan kuin työpaikkaakin neuvotaan vaihtamaan.
 
viieeras
Siis mä tarkoitin, että se sun kumppanisi ei ollut kehittynyt ja kypsä!! Mutta että siihenkin on syynsä. Lue nyt pliis ihan ajatuksella mitä mä kirjoitan, jos haluat keskustella aiheesta, jookos.
No niin ymmärsin sen että puhuit kumppanistani, mutta mihin se liittyy? Siihen, että sekin on jotenkin minun syyni ja minun pitäisi sille jotain tehdä vai että se kehittymättömyys ja kypsymättömyys on vain minun päänsisäinen ongelmani, vai mitä?
 
Pohdiskelija
[QUOTE="quu";30761801]Tällaisia parisuhdejuttuja lukiessa miettii ekaksi onko ongelma siinä, ettei osaa esittää asiaansa ja ryhtyy määrittelemään toista kysymättä toiselta, mitä mieltä hän on. Avautuessa voi tulla vauhtisokeaksi ja intoutua selittämään juttuansa niin suu vaahdossa, ettei näe varoitusmerkkejä ilmassa. Olipa kuin tuttu ihminen kyseessä, niin diplomatiaa ei voi olla painottamatta. Vanha viisaus neuvoo "keskity esittämään asiasi niin, että toinen sen ymmärtää" ja painota aina, että minusta tuntuu tältä ja kysyy toiselta mitä mieltä sinä olet.

LApsilla on oikeus pupista vanhemmilleen, mitä sattuu, mutta parisuhteessa täytyy muistaa toisen ihmisarvo olipa toinen kuinka hankala tahansa. Mielestäni ap valittaa ongelmista,joissa on yhtenä osatekijänä.[/QUOTE]

Olen aivan samaa mieltä. Ei itseään pitäisi ulkoistaa ongelmasta, jos todella haluaa saada asioita ratkaistua, koska se nyt ei vain auta mitään. Saattaa olla, että itse on se parisuhteen vahvempi ja kypsempi osapuoli, mutta jos näin kerran on ja on siis varaa vaatia toiselta, niin samalla sopisi sitten toimia niin, että tekee muuttumisen tien toiselle helpommaksi. Mutta usein se kai on niin, ettei sitä itse ole sen kypsempi, on vain eri kohdissa ne vajavuudet. Sitten kaksi sokeaa rämpii hetteikössä ja syyttää kaiketi toisiaan. Been there many times
 
Pohdiskelija
No niin ymmärsin sen että puhuit kumppanistani, mutta mihin se liittyy? Siihen, että sekin on jotenkin minun syyni ja minun pitäisi sille jotain tehdä vai että se kehittymättömyys ja kypsymättömyys on vain minun päänsisäinen ongelmani, vai mitä?
Ei, vaan että hän ei pysty ottamaan sitä kritiikkiä vastaan, kuten haluaisit eikä myöskään varsinkaan VASTAAMAAN siihen niin kuin sä haluaisit (ja siten viemään teidän suhdetta eteenpäin ja uudelle ymmärryksen tasolle), koska hän on epäkypsä.

Se on tätä kautta oikeastaan siis teille yhteinen ongelma, että hän on epäkypsä. Hän ei yksin osaa luultavasti tehdä asialle mitään ja muuttua vaan tarttis ymmärrystä ja tukea. Tajuan, että se voi olla sinulta liikaa vaadittu, kukapa toisen kainalosauva koko ajan haluaisi olla, mutta tältä asia silti vaikuttaa. Siis realiteetit.
 
viieeras
[QUOTE="quu";30761801]Tällaisia parisuhdejuttuja lukiessa miettii ekaksi onko ongelma siinä, ettei osaa esittää asiaansa ja ryhtyy määrittelemään toista kysymättä toiselta, mitä mieltä hän on. Avautuessa voi tulla vauhtisokeaksi ja intoutua selittämään juttuansa niin suu vaahdossa, ettei näe varoitusmerkkejä ilmassa. Olipa kuin tuttu ihminen kyseessä, niin diplomatiaa ei voi olla painottamatta. Vanha viisaus neuvoo "keskity esittämään asiasi niin, että toinen sen ymmärtää" ja painota aina, että minusta tuntuu tältä ja kysyy toiselta mitä mieltä sinä olet.

LApsilla on oikeus pupista vanhemmilleen, mitä sattuu, mutta parisuhteessa täytyy muistaa toisen ihmisarvo olipa toinen kuinka hankala tahansa. Mielestäni ap valittaa ongelmista,joissa on yhtenä osatekijänä.[/QUOTE]

Entä jos toistuvasti kysyy toiselta, mitä mieltä hän on, mutta toinen ei vain vastaa. Tai vastaus on tuota "onko pakko aina jauhaa" tai jopa "kusipää"-linjaa.

Minä henk.koht. olen noita kysymyksiä esittänyt useinkin. Olen sanonut, että "minulle tuli paha mieli kun x, mitä mieltä sinä olet". Ihan tasan näillä sanoilla. Missä menee vikaan, kun vastaus on "emmätiiä"? Kertokaa nyt joku.
 
viieeras
Ei, vaan että hän ei pysty ottamaan sitä kritiikkiä vastaan, kuten haluaisit eikä myöskään varsinkaan VASTAAMAAN siihen niin kuin sä haluaisit (ja siten viemään teidän suhdetta eteenpäin ja uudelle ymmärryksen tasolle), koska hän on epäkypsä.

Se on tätä kautta oikeastaan siis teille yhteinen ongelma, että hän on epäkypsä. Hän ei yksin osaa luultavasti tehdä asialle mitään ja muuttua vaan tarttis ymmärrystä ja tukea. Tajuan, että se voi olla sinulta liikaa vaadittu, kukapa toisen kainalosauva koko ajan haluaisi olla, mutta tältä asia silti vaikuttaa. Siis realiteetit.
Okei, käsitin, että tarkoitit, että minun on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. En tuossa viestissä noteerannut sitä epäkypsyyttä.

Kuten jo sanoin, ei ole enää yhteinen ongelma. Hän saa olla nyt epäkypsä ihan itsekseen. Todellakin oli liikaa vaadittu. Kun niitä tunteita aikansa oli padonnut, ne tulivat ulos melko epämiellyttävillä tavoilla. Pitkään ajattelin, että minussa on jotain vikaa kun haluan jauhaa niitä asioita, mutta kyllä ne asiat pahenivat nimenomaan sillä, kun niitä ei enää jauhettu.
 
Niin, sinäkin ottaisit kuitenkin asian puheeksi ensin esimiehen kanssa ennen lähtöäsi. Sehän juuri oli pointti, että ensin mietitään ratkeaisiko asia jollain muulla tavalla, kuin lähtemällä. Sitähän ap juuri on tekemässä. Sinä kuitenkin nyt tässä sanot, ettei asiaa kannata ottaa edes miehen kanssa puheeksi, vaan pitäisi lähteä heti.
Mikään puhe ei veisi pois sitä, että hän olisi minua haukkunut ja uhkaillut joten todellakin se olisi siinä se suhde. Paskaa luonetta ei muuta mikää puhe.
 
Mun mielestä ihmissuhdetta ei voi verrata työpaikkaan, joten huono, todella huono esimerkki tämä oli alunperinkin. Ihmissuhteen ei pitäisi olla mikään kertakäyttöjuttu, joka hylätään heti kun toinen ei miellytä joka suhteessa tai kun uutuudenviehätys on mennyt. Tosin omassakin lähipiirissä on niitä, jotka vaihtavat uuteen kumppaniin muutaman vuoden välein samaan tapaan kuin työpaikkaakin neuvotaan vaihtamaan.
No ei kai sitä pidä olla suhteessa jossa ei halua olla? Ei kai väkisin pidä pitää yllä jotain mikä ei toimi?
 

Yhteistyössä