Pojan kanssa vuosia vaikeaa - nyt saatu selitys.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "OnnellinenÄiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"OnnellinenÄiti"

Vieras
Meidän poika on aloitti yläasteen viime syksynä. Viihtynyt todella hyvin ja kavereitakin on. Pärjää koulussa erittäin loistavasti, keskiarvo melkein 9 - lukuaineista taitaa olla ylikin. Mutta ennen tätä ollut todella vaikeaa.

Poijan koko tarha-aika ja ala-aste on ollut pääosin aika vaikea. Yhdestä tarhasta sai "potkut" 5-vuotiaana. Olemme ihmetelleet milloin mitäkin syytä ja olemme ravanneet psykologilla sun muualla. Meidän oli aikoinaan pakko kun tuosta tarhastapotkimisesta lähti prosessi pyörimään. Ei se pojallekkaan ollut helppoa.

Eri tutkimuksissa todettiin kuitenkin, että kognitiivisesti on ihan ok, joskin eri alueilla suuria tasoeroja. Pojalla usein ongelmat johtivat sitten erittäin huonoon käyttäytymiseen, joskaan erityisen aggressiivinen (ainakaan fyysisesti) ei koskaan ollut.

Kaikki tämä aiheuttivat esim. sen että minun ja äitini välit menivät todella huonoksi. Äitini syyllisti minua ja miestäni pojan pilaamisesta tms. Ja tulihan sitä itseäänkin syyteltyä. Hassua sinällään, että jos kerran olemme niin surkeita kasvattajia, niin ihme ettei kahdella nuoremmalla ole ollut mitään ongelmia.

Eräs psykiatri sanoi, että poikamme on ilmeisesti yliälykäs ja se usein aiheuttaa suuria ongelmia tietyssä iässä. Tilanne voi helpottua kun löytää kaltaistaan seuraa. Nyt hänellä on monta hyvää kaveria ja muutenkin viihtyy koulussa.

Ärsyttävintä on, että äitini, jota en todellakaan ylistäisi omien lapsiensa kasvattajina, ottaa jotenkin kunniaa siitä "että olisi pelastanut meidän poikamme"...
Päässä oikein kihisee kun miettii, että siellä ollessaan 80 prosenttia katsonut telkkaria (jolle hän oli nuorena todella herkkä), usein oireili sielläolon jälkeen. Laitoimme hänen siellä oleskelun minimiin kun ei äitini jaksanut hoitaa poikaa vaan pisti television ja iPadin asialle...

Yleisesti vaikeiden lasten vanhempia syyllistetään vaikka usein on niin, että nimenomaan lahjakkaat lapset ovat lapsuudessaan vaikeita. Minä kuitenkin luulen, että näissä lahjakkaissa lapsissa on tämän yhteiskunnan tulevaisuus. Kunhan vaan selviäisivät lapsuudesta...
 
Joo taas on se oma poika niin erinomainen ja muissa vika. Ei ne ysin keskiarvot mitään auta jos on sosiaalisesti kyvytön. Jos on sellainen ei pärjää työelämässä. Siellä on sosiaalinen äly tärkeintä.

Ärsyttää vaan kun nykyään kaikki hankalat tapauksiin on joku ihmeselitys ADHD tai vastaava. Kenties vois joskus mennä vanhemmat vähän itseensä. Kaikesta saa kuvan ettei vaan oo lapsella ollut rajoja. Ehkä sitten osasitten ne nuoremmille paremmin asettaa...
 
Tällä palstalla on älykkään lapsen vanhempien turha odottaa myötätuntoa.

Itse oli hyvin lahjakas lapsi ja oireilin. En vieläkään osaa sanoa, mitä vanhempieni olisi pitänyt tehdä toisin, mutta lapsuudesta jäi vahva ahdistuksen ja väärin ymmärretyksi tulemisen kokemus. Nykyään olen onnellinen perheenäiti, ja toivon lapsilleni vähän keskiverrompaa lapsuutta.
 
Joo taas on se oma poika niin erinomainen ja muissa vika. Ei ne ysin keskiarvot mitään auta jos on sosiaalisesti kyvytön. Jos on sellainen ei pärjää työelämässä. Siellä on sosiaalinen äly tärkeintä.

Ärsyttää vaan kun nykyään kaikki hankalat tapauksiin on joku ihmeselitys ADHD tai vastaava. Kenties vois joskus mennä vanhemmat vähän itseensä. Kaikesta saa kuvan ettei vaan oo lapsella ollut rajoja. Ehkä sitten osasitten ne nuoremmille paremmin asettaa...

Sinä et tainnut ymmärtää koko pointtia..

Hienoa ap, että selitys on löytynyt! Nyt sitten toimitte sen mukaan ja mahdollisesti psykiatrin tai muun asiantuntijan avulla.
 
minä jäin yh:ksi lapseni ollessa 1v.helppoa ei ollut koska eron myötä kaikki lainat ym kaatuivat mulle, tästä syystä jouiduin tekemään hirveästi töitä, jotta pääsisin velka ahdingosta.
lapseni oli siis tosi paljon hoidossa minun töiden vuoksi.
sain työnteolla kuitenkin raha asiani kolmessa vuodessa kuntoon, ja näin ollen vähensin töitä, ihan lapsen takia.löytyipä uusi mieskin jonka kanssa muutettiin yhteen.mies oli lapselle todella rakas, koska sai kerrankin isähahmoa (oma isänsä ei lasta tavannut) n.4v meni hyvin, kunnes jouduin silloisen mieheni jättämään painavista syistä. tästä lapsi alkoi oirehtia, ja eskari oli yhtä helvettiä, samoin kotikäyttäytyminen, vaikka rajoja pidin.
seuraus: lastensuojeluilmotus eskarista, sitten psykologille lapsi, sitten aloitti eka luokan erityisluokassa, ja kun sielläkään ei homma toiminut, niin lapsi otettiin ns väliaikaisesti 3kuukaudeksi huostaan, johtuen vain koska ei sopeutunut edes erityisluokkaan.. noh kotoa lähtöä lapsi taas protestoi lisää ja 3kuukaudesta on nyt venähtäny kohta 5v.lapsi edelleen sijoituksessa, koulu ei suju,kavereita ei saa,käyttäytyminen on mitä on..
mitään parannusta nuo virkaihmisten sijoitukset ym ole lapselleni saanut aikaseksi. ja en voi kuin olla katkera,koska en voi itse lastani oheistaa joka päivä, eikä hänellä ole omaa kotia.tai olisi toki jos nuo pyörät loppuisi pyörimästä, mutta mulla ei ole enää sanavaltaa. aikoinaan luulin auttavani lasta kun suostuin tilapäiseen sijoitukseen ja hoitotoimenpiteisiin.sen jälkeen mulla ei ole ollut sanavaltaa.
ja ei, meillä ei ole ongelmaperhe tai muutakaan, lapsella ei kokeista huolimatta ole ad/hd:ta tai muutakaan.olosuhteiden ja virkavallan uhri, jos multa kysytään.meno vaan huononee, joten kun rikosvastuullinen ikä koittaa, lapseni luultavasti joutuu nuorisovankilaan tai koulukotiin tai vastaavaan.ja itse olen kädetön.ei ole auttanut valitukset eikä mitkään.
 
[QUOTE="Sirkkeli";30755294]Yliälykäs :D Voi helevetti :D[/QUOTE]

Itseasiassa tuota sanaa käytetään näissä tapauksissa hyvin usein. Vaikka se saattaa vaikuttaa ärsyttävältä, mutta näin se vaan on. Ja en epäile, etteikö keskimäärin ne älykkäimmät joudu useammin ongelmiin. Tällä tarkoitetaan suunnilleen siis sellaista Mensa-tasoa. Tavallisten joukossa sellaiset 120 ÄO:n omaavat pärjäävät parhaiten, koska toisaalta pystyvät ymmärtämään sen keskitason, mutta ovat tarpeeksi älykkäitä manipuloimaan. Yleensä nämä Mensa-älykkäät menevät sen verran keskitasosta yli, että ovat ihan eri maailmassa noihin "tavallisiin" nähden.

Poikkeuksia on suuntaan ja toiseen. Itse en edes allerkirjoita täysin Mensan määrittelemää älykkyyttä, mutta kyllä se kuitenkin jossain määrin on suuntaa antava. Lapsilla tosin älykkyys kehittyy hyvin eri tahtia. Jotkut, joiden ÄO saattaa aikuisena olla korkeakin, saattavat lapsena kehittyä monissa asioissa hyvinkin hitaasti. Eli aina se 3-vuotiaana lukeminen ei ole merkki suuresta älystä tai toisinpäin.

Minun mieheni on tällainen "yliälykäs" vaikkei koskaan käyttäisi itse tuota termiä. Mutta on kuitenkin ÄO reippaasti Mensan rajan yli (käynyt ihan heidän testissä aikoinaan). Silti hänellä oli jopa oppimisvaikeuksia ala-asteella. Lukemaankin oppi ihan normaalisti koulussa. Hänen lahjakkuus heräsi kai hitaasta tai muuta vastaavaa. Kuitenkin lukiossa oli jo aika huippu ja akateemisen tutkinnon hankkinut.
 
Ei ole helppoa "yliälykkään" elämä...
Mutta ei myöskään muun perheen.
Ihan mennellä viikolla viimeksi sain kuulla veljeltäni miten koulutusjärjestelmä ei ymmärrä häntä.
Jep. Koulutusjärjestelmä ei vieläkään ymmärrä Häntä, yli 35-vuotiasta miestä.. Oli puhunut koululla asioita, joista oli joutunut puhutteluun, systeemi petti, pientä ihmistä lyötiin poljettiin tsas, ja taas jäi sekin koulu...
Meidän perheen yliälykäs vittuilee ja kuittailee miten minulla ja miehellä kaikki on niin helppoa ja hyvin. Mutta sen "yliäkykkään" on niin helvetin vaikea ymmärtää elämän realiteetteja. Ei meistä kumpikaan kuvittele pääsevänsä erillisvalinnalla teknilliseen korkeakouluun sisään, ammattikoulupapereilla, pänttäämällä muutaman viikon itekseen siskon pitkän matikan kirjoja. "Yliälykäs" ihan tosissaan kuvitteli. Yliälykäs haluaisi vain matkustella kun Suomi on nii rajoittunut maa. Mutta yliälykäs ei ole ikinä kyennyt edes kuukautta tekemään duunarin työtä, että saisi edes menolipun hinnan kasaan. On niin tylsää työtä. Nii-i, niin meidän suurimman osan ihmisten työ on aika tylsää, mutta me vaan tehdään sitä, koska se mahdollistaa muun elämän. Joo, kävi meidän yliälykäs kerran aasiassa, pyyteli kavereilta ja sukulaisilta synttärilahjaksi rahaa - aikuinen ihminen- joka ei kenellekään muulle anna mitään, edes apuaan. Mutta meillä muilla onnii helppoa, joo-o, vaikka täälä aika moni kuitenkin ymmärtää, ettei perhe-elämä aina ole helppoa, ei todellakaan, ettei parisuhde aina ole helppoa, eikä kumpaakaan jätetä, jos hetken aikaa on vaikeaa, ettei töissä todellakaan aina ole mukavaa, ettei normaalit ihmiset tyhmyyttään tee "paskaa"työtä, vaan siks että se muu elämä olis hitusen helpompaa. Ja voi luoja mistä kaikesta "yliviisas" osaakin olla katkera. Kehtasi kuitata meidän autosta, että mikäs sillä on liikkuessa. Joo-o, sitä paskaduunia tehdessämme pystymme lyhentämään auton maksuja, olemme voineet käyttää sitä huollossa, olemme voineet ostaa uudet kesärenkaat _ yliälykäs on saanut vanhemmiltaan jo kaksi autoa (kaksi!!), että pystyi jotain viikonloppuyötöitä käydä tekee toisella puolella suomea, ja äitini ne kesärenkaat osti Hänen autoonsa. Joo-o. Ja niitäkään töitä yliälykäs ei saanut pidettyä koska pomo oli paska, molemmilla kerroilla, ja aina väsyttikin niin paljon. Ja aina joku paska kela, tai työkkäri, tai kuka milloinkin "järjestää kivan yllätyksen", ja aina nämä karenssit ja takaisinperinnät tulee niin älykkäälle ihan yllätyksenä?

Meillä on tämä maa sit niiiiiiin täynnä yliälykkäitä. Voisin vannoa,että jokaikinen syrjäytynyt nuori ja aikuinen on näitä "yliälykkäitä". Jokainen on niin fiksu ja erikoinen, ettei niin erikoista systeemiä vielä ole keksittykään mikä heille sopisi.. Ei ole olemassakaan niin hienoa systeemiä ettei yliälykäs vaan pääse tylsistymään.

Anteeksi.
 
Puff Duff, ei ollut ihmeselitys ap:lla vaan ihan tutkittu juttu. Eikä puhunut ADD:stä. Mamma, sua on kohdeltu törkeästi ja lasta. Lakiapua suosittelen vaikka tuskin sekään auttaa. Se on kurjaa kun ei viranomaisiin voi luottaa.
Nii...veljes kuulosti itsekkäältä kusipäältä. Vähän ehkä eri tilanne kuin ap:n lapsella. Mielenkiintoinen tarina mutta miten liittyi asiaan?
Se on kumma että syytä aina etsitään vanhemmista...on paljon sellaista synnynnäistä jota vanhemmat ei voi muuttaa, auttaa vaan tulemaan toimeen sen kanssa.
Ja onneksi kaikissa töissä ei tartte olla niin sosiaalinen! Minä ainakin tulisin hulluksi jos pitäis!
 
Mitäpäs jos se "syy" on vanhemmissa? Tai oli kenessä hyvänsä. Jos vanhemmille sanotaan, että tää lapsi varmaan onkin älykkäämpi mitä muut, niin mitäs siitä seuraa? -> Siitä seuraa vanhemmilta ymmärrystä, kärsivällisyyttä, lapseen panostamista. Lapsi ei olekaan enää räävitönbkakara, vaan joku johon kannattaa panostaa, ja häntä kannattaa ymmärtää. Samoinhan kävi ap:n lapsen kohdalla mummon suhteen. Mummo joka aikaisemmin ei ilmeisesti välittänyt lapsesta, ja pyrki vain pitämään tämän hiljasena ja rauhallisena, nii nyt mummohan oikein tuntee ylpeyttä älykkäästä lapsenlapsesta.


Minun häiriökäyttäytyvää veljeäni myös "alettiin ymmärtää" kun sanottiin että on hiukka fiksumpi kuin muut. Häiriköinti, väkivaltaisuus oli "vain turhautumista" - eli koulujärjestelmä ei tue lasta. Mitään normaaleja ei vaadittu, koska hänhän oli kuitenkin kaikkia edellä.. Aina vähän niin kuin vain odotettiin, että koulussa tulisi jotain tarpeeksi haastavaa, että fiksukin "jaksaisi" kiinnostua. Vaan siinäpä vaiheessa, kun kokeista ei enää päässytkään läpi enää vain pistämällä nimen paperiin, olivat muut oppineet opiskelemaan, ja muita älykkäämpi tippui kärryiltä, kun ei osannut opiskella. Ei ollut koskaan tarvinnut lukea kirjoja mitkä ei miellyttäny, opettajat oli paskoja, ja koulussa istuminen turhaa.. Ja sillä tiellä ollaan.

Ap kirjoitti hyvin viimisessä kappaleessaan.
Itse tosin olen sitä mieltä, että tyhmä tai fiksu lapsi, vaikeeta voi olla kaikilla, eikä sillä ole väliä kumpaa on, tyhmä vai vähän muita fiksumpi.
Jos vain selviää siitä lapsuudesta, nuoruudesta, kasvamatta kusipääks(niin kuin yliälykästä veljeäni joku kauniisti kutsui), tai joutumasta täysin syrjäytyneeks, niin on vallan yhtäläiset mahdollisuudet olla tämän yhteiskunnan valoisampi tulevaisuus.
 
Elämä oikeasti helpottuu kun diagnoosi loytyy.


Mutta tohon älykkyyteen vielä. Minusta siihen pitäisi keksiä muitakin kuin mensan määreet. Koska ei mun mielestä voi älykkääksi kutsua neroakaan, jos nero unohtaa syödä tai vaihtaa sukkansa. Samoin ne, joilta ei löydy tippakaan tunneälyä, eivät loppupeleissä olekaan niin fiksuja.

Kokonaisuuden pitäisi ratkaista.
 
Huono käytös on huonoa käytöstä. Ei kovin älykkäältä vaikuta kun hankaloittaa omaa olemistaan.
Kyse on nyt siitä, että kyllä minun Markku-Pekka on niin paljon muita parempi.

Voi voi voih..
 
Täällä toinen yliälykkään pojan äiti ja ap:n tarina kuulostaa niin tutulta. Päiväkoti, koulu, ym. eivät ole osanneet olla pojan kanssa oikein, mikä sitten tulkittu "huonoksi käytökseksi". Kotona osaa tarvittaessa olla ihan täydellisen kunnolla. Lapset on erilaisia.
 
[QUOTE="mamma";30755231]minä jäin yh:ksi lapseni ollessa 1v.helppoa ei ollut koska eron myötä kaikki lainat ym kaatuivat mulle, tästä syystä jouiduin tekemään hirveästi töitä, jotta pääsisin velka ahdingosta.
lapseni oli siis tosi paljon hoidossa minun töiden vuoksi.
sain työnteolla kuitenkin raha asiani kolmessa vuodessa kuntoon, ja näin ollen vähensin töitä, ihan lapsen takia.löytyipä uusi mieskin jonka kanssa muutettiin yhteen.mies oli lapselle todella rakas, koska sai kerrankin isähahmoa (oma isänsä ei lasta tavannut) n.4v meni hyvin, kunnes jouduin silloisen mieheni jättämään painavista syistä. tästä lapsi alkoi oirehtia, ja eskari oli yhtä helvettiä, samoin kotikäyttäytyminen, vaikka rajoja pidin.
seuraus: lastensuojeluilmotus eskarista, sitten psykologille lapsi, sitten aloitti eka luokan erityisluokassa, ja kun sielläkään ei homma toiminut, niin lapsi otettiin ns väliaikaisesti 3kuukaudeksi huostaan, johtuen vain koska ei sopeutunut edes erityisluokkaan.. noh kotoa lähtöä lapsi taas protestoi lisää ja 3kuukaudesta on nyt venähtäny kohta 5v.lapsi edelleen sijoituksessa, koulu ei suju,kavereita ei saa,käyttäytyminen on mitä on..
mitään parannusta nuo virkaihmisten sijoitukset ym ole lapselleni saanut aikaseksi. ja en voi kuin olla katkera,koska en voi itse lastani oheistaa joka päivä, eikä hänellä ole omaa kotia.tai olisi toki jos nuo pyörät loppuisi pyörimästä, mutta mulla ei ole enää sanavaltaa. aikoinaan luulin auttavani lasta kun suostuin tilapäiseen sijoitukseen ja hoitotoimenpiteisiin.sen jälkeen mulla ei ole ollut sanavaltaa.
ja ei, meillä ei ole ongelmaperhe tai muutakaan, lapsella ei kokeista huolimatta ole ad/hd:ta tai muutakaan.olosuhteiden ja virkavallan uhri, jos multa kysytään.meno vaan huononee, joten kun rikosvastuullinen ikä koittaa, lapseni luultavasti joutuu nuorisovankilaan tai koulukotiin tai vastaavaan.ja itse olen kädetön.ei ole auttanut valitukset eikä mitkään.[/QUOTE]

No huh huijaa. Tässä on oikein kunnon luuseriäidin tarina. Sinun vikaasi kaikki. Olet pilannut yhden ihmisen elämän. Häpeä.
 
[QUOTE="Peukku";30756612]Täällä toinen yliälykkään pojan äiti ja ap:n tarina kuulostaa niin tutulta. Päiväkoti, koulu, ym. eivät ole osanneet olla pojan kanssa oikein, mikä sitten tulkittu "huonoksi käytökseksi". Kotona osaa tarvittaessa olla ihan täydellisen kunnolla. Lapset on erilaisia.[/QUOTE]

Kannattaa opettaa lapsille miten pitää missäkin käyttäytyä niin ei tule ongelmia. Sinussa siis vika turha syytellä päiväkoteja.
 
[QUOTE="Peukku";30756612]Täällä toinen yliälykkään pojan äiti ja ap:n tarina kuulostaa niin tutulta. Päiväkoti, koulu, ym. eivät ole osanneet olla pojan kanssa oikein, mikä sitten tulkittu "huonoksi käytökseksi". Kotona osaa tarvittaessa olla ihan täydellisen kunnolla. Lapset on erilaisia.[/QUOTE]

Pisti silmään tuo sana 'tarvittaessa'. Eli ei osaa kotonakaan olla kunnolla. Aikamoista selittelyn makua, kun vika on vain kaikissa muissa, mutta poika on täydellinen. Jos lapsi ei osaa käyttäytyä, niin silloin ei voi syyttää muita, jotka ovat sopeutuneet sääntöihin ja osaavat noudattaa niitä. Yliälykkäidenkin on syytä opetella tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa ja noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä.

Muuten tämän teorian mukaan kaikki mustalaisetkin ovat yliälykkäitä ja koko muu systeemi ei vain osaa olla heidän kanssaan oikein.
 

Yhteistyössä