Vauvasta tuli vankila :(

[QUOTE="M33";30732402]Tässäkö se avainasia onkin? Läheskään kaikilla meistä nimittäin ei ole tällaisia kuvitelmia. Minusta on päinvastoin aivan selvää, että jos tyypillinen suomalainen nainen tai mies kohtaa nuo aloittajan kokemat vaikeudet (jotka eivät siis ole mitenkään poikkeuksellisia), hänellä on äärimmäisen kurja, voimaton, lohduton, petetty ja mahdollisesti syyllinen olo. Täytyisi olla todella poikkeuksellinen yksilö, jos tuollaiset ongelmat eivät tuota psykologista ja fyysistäkin pahoinvointia.[/QUOTE]

Toisin sanoen, kukaan ei usko tälläistä tapahtuvan omalle kohdalle.

 

Toisin sanoen, kukaan ei usko tälläistä tapahtuvan omalle kohdalle.

Kukaan? Minulla on kyllä hieman parempi luotto ihmisten harkinta- ja arviointikykyyn sekä itetuntemukseen. Tunnen vanhempia, jotka ovat kyllä tienneet, mitä voi olla odotettavissa. Heiltä ei kyllä valituksia olekaan kuullut. Pikemminkin minua mietityttää, miksi jotkut kuvittelevat välttyvänsä lasten hankinnan tunnetuilta riskeiltä ja haittapuolilta. Heidän on pakko olla psykologialtaan jotenkin erilaisia kuin meidän muiden. Onko kyseessä attribuutioharha tai kyvyttömyys arvioida riskejä? Ovatko nämä samoja ihmisiä, jotka manaavat huonoa tuuria saadessaan tenteistä huonoja arvosanoja tai ihmettelevät, miksi saivat sakot huolimattomasta pysäköinnistä?

 

[QUOTE="M33";30732422]Kukaan? Minulla on kyllä hieman parempi luotto ihmisten harkinta- ja arviointikykyyn sekä itetuntemukseen. Tunnen vanhempia, jotka ovat kyllä tienneet, mitä voi olla odotettavissa. Heiltä ei kyllä valituksia olekaan kuullut. Pikemminkin minua mietityttää, miksi jotkut kuvittelevat välttyvänsä lasten hankinnan tunnetuilta riskeiltä ja haittapuolilta. Heidän on pakko olla psykologialtaan jotenkin erilaisia kuin meidän muiden. Onko kyseessä attribuutioharha tai kyvyttömyys arvioida riskejä? Ovatko nämä samoja ihmisiä, jotka manaavat huonoa tuuria saadessaan tenteistä huonoja arvosanoja tai ihmettelevät, miksi saivat sakot huolimattomasta pysäköinnistä?[/QUOTE]

Eihän kaikilla ole samanlaisia vauvoja :headwall:

 

Eihän kaikilla ole samanlaisia vauvoja :headwall:

Sori, mutta mihin tämä kommentti liittyy?

 

[QUOTE="M33";30732429]Sori, mutta mihin tämä kommentti liittyy?[/QUOTE]

Eli jos joku ei valita niin sillon ei voi olettaa, että vaan kestää paremmin tuon ajan tai on tajunnut, että mitä on odotettavissa.

 

Eli jos joku ei valita niin sillon ei voi olettaa, että vaan kestää paremmin tuon ajan tai on tajunnut, että mitä on odotettavissa.

No juu, tottahan tuo on. En minä osaa arvioida, kenellä kavereistani on vaativia, keillä heppoja lapsia. Mutta tiedän kyllä, että monet ovat tiedostaneet vanhemmuuden riskit oikein hyvin ja epäilleetkin omia kykyjään. Näistä aiheista on tullut keskusteltua aika paljon osan kanssa. Päätös ei ole oikein kellään lähipiiristäni ollut mikään itsestäänselvyys vaan harkittu valinta. Jotkut ovat sitten päättäneet ryhtyä tuohon, jotkut eivät. Kenenkään en ole kuullut ihmettelevän, että kuinka lapsen kansa joutuukin valvomaan tosi paljon tai miten oma elämänpiiri kutistui.

 

[QUOTE="M33";30732445]No juu, tottahan tuo on. En minä osaa arvioida, kenellä kavereistani on vaativia, keillä heppoja lapsia. Mutta tiedän kyllä, että monet ovat tiedostaneet vanhemmuuden riskit oikein hyvin ja epäilleetkin omia kykyjään. Näistä aiheista on tullut keskusteltua aika paljon osan kanssa. Päätös ei ole oikein kellään lähipiiristäni ollut mikään itsestäänselvyys vaan harkittu valinta. Jotkut ovat sitten päättäneet ryhtyä tuohon, jotkut eivät. Kenenkään en ole kuullut ihmettelevän, että kuinka lapsen kansa joutuukin valvomaan tosi paljon tai miten oma elämänpiiri kutistui.[/QUOTE]

No nää on varmaan asioita joita ei edes kaikki kehtaa sanoa ääneen. Sitä omaa jaksamista moni häpeilee, kun leikkiin on ryhtyy niin se vaan pitäisi kestää. Siksi sitä on helpompi täällä anonyymisesti vuodattaa.

 

Aina yhtä ihania nää kotipsykologit, jotka viljelee hienoja termejä ja viisauksia ja sitten loppupeleissä ei tiedä mistään mitään. Varmaan suurin osa ihmisistä miettii ennen vauvan "tekoa" asioita asta ööhön, mutta se tuleva muutos on vaan oikeesti sellainen, jota ei mitenkään pysty käsittämään. Voidaan miettiä etukäteen, että miten selvitään mistäkin ongelmasta ja suunnitella miten ollaan täydellisiä vanhempia ja kumppaneita, mutta sitten siinä hirveessä univajeessa kun lapsi huutaa monta tuntia putkeen on aikalailla keinot ja vitsit vähissä. Jokainen varmasti tietää, että lapsi sitoo, mutta ei sitäkään oikeesti ymmärrä, että ne kaikki itsestään selvät pienet hommat (vessassa käynti, syöminen, nukkuminen, kotityöt) voivat muuttua aika hankalaksi, kun on se tissitakiainen siinä.

Ja sitten ihan puhtaasti ap:lle. Ensisijaisesti ota yhteyttä neuvolaan ja kerro rehellisesti tilanteesi (näytä vaikka nämä kirjoittamas tekstit täältä) ja käy tapaamassa sitä psykologia. Siitä ei ainakaan haittaa ole ja tekstisi antaa viitteitä masennuksesta. Parhaassa tapauksessa saat sieltä suurenkin avun. Koita muistaa, että vauva-aika on ohimenevää, jo kuukauden päästä voi olla tilanne ihan eri. Koita opettaa lapselle tutin käyttö, niin vapaudut huvituttina olosta. Harkitse tarkkaan imetyksen jatkoa, aloita kiinteät. Esim. laita tissimaitoa runsaasti perunan/bataatin joukkoon, jolloin seos voi maistua vauvalle paremmin. Suosittelen lenkille lähtöä, lapselle tutti suuhun, itselle musiikkia korviin ja matkaan. Yleensä lapsi rauhoittuu hetken matkan päästä ja varmasti saat lenkin jälkeen itsellesi hyvän mielen. Hanki netistä, perhekerhoista yms- mammaseuraa. Vertaistuki helpottaa suuresti ja päivät sujuvat mukavammin. Paljon tsemppiä ja jaksamista.

 

Ja ap:lle, joku päivä tämä kaikki on vaan helvetin huono muisto. Tämä ei lohduta, mutta se tarkoittaa sitä ettei sun tarvitse ikuisesti tätä kestää. Ja aina tulee uusia haasteita, mutta ajan myötä oppii sellaisen mentaliteetin, että tajuaa sen olevan vain sitä aikaa ja se tulee menemään aina ohi.

 

[QUOTE="Heli";30732472] Jokainen varmasti tietää, että lapsi sitoo, mutta ei sitäkään oikeesti ymmärrä, että ne kaikki itsestään selvät pienet hommat (vessassa käynti, syöminen, nukkuminen, kotityöt) voivat muuttua aika hankalaksi, kun on se tissitakiainen siinä. [/QUOTE]Missä sosiaalisessa ryhmässä ei ole yleistä tietoa, että vessassakäynti ja kotityöt ovat pienen lapsen kanssa hankalia? Minusta nuo nyt ovat niin ilmeisiä itsestäänselvyyksiä kuin voi olla. Tuo asia selviää, kun käy kerrankin katsomassa uutta vauvaa tai lukee kursorisesti sellaisia nettisivuja kuin Kaksplus.

 

Tuossa on tapahtunut niin isoja elämänmuutoksia, ettei ole ollenkaan tavatonta masentua.
Pelkästään jo miehen lähtö vauvan ollessa pieni on sellainen asia, mikä voi luoda synkän varjon koko äitiyden ylle eikä saa enää mitään iloa irti vauvasta.
Jos ja kun tosiaan jo vauvan kanssa vuorovaikuttaminen tuntuu ylivoimaiselta, suosittelen ottamaan radikaalilta tuntuvatkin keinot käyttöön, eli tässä tapauksessa lähinnä hoitoon hakeutuminen.
Joillain psykiatrisilla osastoilla on äiti-vauvapaikkojakin, tai sitten ihan väliaikainen sijoitus oman hoidon ajaksi.
Mielestäni tuo kuulostaa lähinnä (vakavalta) masennukselta ja vauvaan ja häneen liittyviin käytännön asioihin on sinänsä turha nyt kovin syvästi pureutua.
Jos ja kun tilanne on paha, on turhaa ruveta sinnittelemään ja "tekohengittämään" tilannetta joillain käytännön vippasteluilla ja satunnaisilla hoitoavuilla.
Rohkeasti vain hakeutumaan psykiatrisen hoidon piiriin ja sitä kautta sitten saa sitä käytännönkin apua, kuten kotipalvelua.

Muuhun keskusteluun sen verran, että harva vauva on mitenkään erityisen raskas, vaan koliikit ym. ovat marginaalissa, eli on joo hyvä tiedostaa, että itsellekin voi sattua kohdalle vaativampi tai jopa tuskaisan vaativa tapaus, mutta kannattaa myös muistaa, että yleensä vauvat eivät ole 24/7 itkeviä valvottajia.
Ja vaikka jo raskautuessaan tiedostaa riskin vaikka ja mihin, niin se ei mielestäni poista oikeutta valittaa jos tilanne on paha.
En nyt äkkiseltään keksi yhtään syytä, mikä tekisi pahassa tilanteessa valituksen epäoikeutetuksi, noloksi, turhaksi tmv.
Useimmilla ihmisillä helpottaa ihan jo pienten ärsytyksen kanssa, jos saa vähän "valittaa" siitä toiselle ihmiselle.

En itse ota (pienen) lapsen vanhemman valitusta "ihmettelynä", vaan purkauksena vaan. Joskus kyseessä on jotain vakavaa, yleensä onneksi ei ja harva "valittaja" taitaa olla mitenkään yllättänyt, että ei hitto, näinkin voi käydä. Tiedostamisesta huolimatta valitus joskus helpottaa.
En ajattele koiranomistajan valituksestakaan, että eikö se pöljä tiennyt, että koirat haisee, kuolaa, remuaa, vinkuu, niitä tarvii lenkittää ja niistä lähtee karvoja eikä ne koskaan "itsenäisty" vaan ovat kuin ikuisia vauvoja, vaan näistä huolimatta omistaja todennäköisesti nauttii koiranomistajuudesta ja tiesi hyvin jo koiraa hankkiessaan nuo em. haittapuolet. Joskus silti ärsyttää ja saa valittaakin.
Tai jos seurusteleva ihminen valittaa parisuhdeongelmiaan, niin tuskin hän valituksellaan implikoi, ettei koskaan olisi voinut kuvitella parisuhteessa olevan ärsytyksen aiheita ja nyt sitten aivan ihmeissään valittaa.
Ei, vaan omat valinnat ja elämän nautinnotkin joskus ärsyttää ja niissä on varjopuolia, joista saa valittaa.
Sitä vartenhan me ihmiset täällä ollaan, toisiamme varten.

 

[QUOTE="M33";30732483]Missä sosiaalisessa ryhmässä ei ole yleistä tietoa, että vessassakäynti ja kotityöt ovat pienen lapsen kanssa hankalia? Minusta nuo nyt ovat niin ilmeisiä itsestäänselvyyksiä kuin voi olla. Tuo asia selviää, kun käy kerrankin katsomassa uutta vauvaa tai lukee kursorisesti sellaisia nettisivuja kuin Kaksplus.[/QUOTE]

Tämä taas riippuu kuinka paljon isä osallistuu ja kuinka paljon lapsi nukkuu päivisin, että voi tehdä perustarpeet.

 

Tämä taas riippuu kuinka paljon isä osallistuu ja kuinka paljon lapsi nukkuu päivisin, että voi tehdä perustarpeet.

Niin, voihan tosiaan olla, ettei äidin tarvitse herätä kertaakaan, kotityöt hoituvat helposti ja vessaan pääsee aina kun haluaa. Mutta kellään ei pitäisi olla mitään syytä yllättyä, kun näin ei käykään. Todennäköisin tilanne kun on, että kaikista noista tulee ainakin joksikin aikaa vaikeampia kuin ennen.

 

[QUOTE="M33";30732422]Kukaan? Minulla on kyllä hieman parempi luotto ihmisten harkinta- ja arviointikykyyn sekä itetuntemukseen. Tunnen vanhempia, jotka ovat kyllä tienneet, mitä voi olla odotettavissa. Heiltä ei kyllä valituksia olekaan kuullut. Pikemminkin minua mietityttää, miksi jotkut kuvittelevat välttyvänsä lasten hankinnan tunnetuilta riskeiltä ja haittapuolilta. Heidän on pakko olla psykologialtaan jotenkin erilaisia kuin meidän muiden. Onko kyseessä attribuutioharha tai kyvyttömyys arvioida riskejä? Ovatko nämä samoja ihmisiä, jotka manaavat huonoa tuuria saadessaan tenteistä huonoja arvosanoja tai ihmettelevät, miksi saivat sakot huolimattomasta pysäköinnistä?[/QUOTE]

Sinä et taida näissä asioissa olla mikään tuen ja empatian lähde, johan jo kommenttisi tässäkin ketjussa sen osoittavat. Kuka väsynyt, ehkä masentunutkin, rankkaa vaihetta elävä haluaisi kuulla sinun viisastelujasi ja syyttelyjäsi? Eivätköhän pura huoliaan empaattisemmin suhtautuville.

Aloittajalle on käynyt kolminkertainen huono tuuri. Erittäin vaativa vauva, ero heti vauvan syntymän jälkeen ja synnytyksenjälkeinen masennus (ainakin siltä vaikuttaa). Vaikka kaikki riskit ovat mahdollisia, jotkut todennäköisempiä kuin toiset, niin se että nämä kaikki napsahtavat niskoille samanaikaisesti, on niin epätodennäköistä, ettei kukaan normaali ihminen sen takia jätä lasta hankkimatta. Varsinkaan kun se toinen vanhempi on ollut aloitteellinen lapsenhankinnassa, on varmasti todella suuri ja ennakoimaton pettymys, jos hän sitten kuitenkin lapsensa heti käytännössä hylkää. Varmasti aloittaja olisi ihan toisella tavalla jaksanut vaativan vauvan kanssa, jos toinen olisi siinä vastuuta jakamassa.

 

[QUOTE="M33";30732508]Niin, voihan tosiaan olla, ettei äidin tarvitse herätä kertaakaan, kotityöt hoituvat helposti ja vessaan pääsee aina kun haluaa. Mutta kellään ei pitäisi olla mitään syytä yllättyä, kun näin ei käykään. Todennäköisin tilanne kun on, että kaikista noista tulee ainakin joksikin aikaa vaikeampia kuin ennen.[/QUOTE]

Kuulostat todellakin ihmiseltä jolla ei ole sitä omaa kokemusta asiasta. Ei sulle voi selittää jotain mitä et ole kokenut.

 

En jaksanut lukea viestejä, mutta tuo helpottaa hetken päästä, toivottavasti saat apua.

Minulla myös vatsaherkkä lapsi. Kokeilitko jo riisiä ja maissia, niillä pärjää pienet isommissakin maissa ja minä aloitin juuri luomumaissilla niin meni paremmin.

 

Kuulostat todellakin ihmiseltä jolla ei ole sitä omaa kokemusta asiasta. Ei sulle voi selittää jotain mitä et ole kokenut.

Tämä on kyllä hyvin paljastava kommentti. Ajattelevatko jotkut vanhemmaksi ryhtyneistä todellakin, ettei mitään voi tietää ilman omaa kokemusta? Miksipä sitten turhaan antaa painoarvoa omille havainnoille, lähipiirin kokemuksille, tutkimustiedolle ja tunnetuille tosiasioille. Eihän se, että Jannen kieli jäi kiinni kylmään rautaan, nyt hyvänen aika tarkoita että niin voisi käydä minulle. Faktat ovat vain tunteiden ja kokemuksen tiellä.

 

[QUOTE="M33";30732528]Tämä on kyllä hyvin paljastava kommentti. Ajattelevatko jotkut vanhemmaksi ryhtyneistä todellakin, ettei mitään voi tietää ilman omaa kokemusta? Miksipä sitten turhaan antaa painoarvoa omille havainnoille, lähipiirin kokemuksille, tutkimustiedolle ja tunnetuille tosiasioille. Eihän se, että Jannen kieli jäi kiinni kylmään rautaan, nyt hyvänen aika tarkoita että niin voisi käydä minulle. Faktat ovat vain tunteiden ja kokemuksen tiellä.[/QUOTE]

Sä voit luulla tietäväs vaikka mitä, mutta kokemus on ihan eri asia. Ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

 

Ja M33, sillä hetkellä kun olet kokenut unettomuutta niin pahasti, että silmät ovat vaan sumua aamuisin ja koet fyysistä kipua asiasta. Oletko alkanut hoitamaan vauvaa ja tyydyttämään sen tarpeita?

 

En itse ota (pienen) lapsen vanhemman valitusta "ihmettelynä", vaan purkauksena vaan. Joskus kyseessä on jotain vakavaa, yleensä onneksi ei ja harva "valittaja" taitaa olla mitenkään yllättänyt, että ei hitto, näinkin voi käydä. Tiedostamisesta huolimatta valitus joskus helpottaa.

Näin varmasti yleensä onkin. Vaikka tietäisi etukäteen, että kurjuutta on luvassa, ei tästä tiedosta ole välttämättä lohtua.

Tästä huolimatta olen kuullut myös valituksia, joissa vanhemmat ovat minusta ilmaisseet aitoa yllättyneisyyttä. Olikohan se juuri tällä palstalla, kun joku nuori äiti ei ollut koskaan kuullutkaan, ettei kokonainen nukuttu yö välttämättä kuittaa yöheräilyistä aiheutuvaa väsymystä ja että heräilyjen jälkeen voi olla vaikeaa nukahtaa uudelleen. Tuo asia tuli hänelle täytenä yllätyksenä, vaikka sen aivan varmasti voi tietää myös ilman omaa kokemusta. Ja se pitäisikin tietää, sillä tämä tieto voi olla jollekulle ratkaiseva lapsenhankintapäätöksen kannalta.

Joko tällaiset vanhemmat eivät saa tietoa tai sitten he jättävät sen huomiotta. Minua kiinnostaisi tietää, kummasta on yleensä kysymys.

 

[QUOTE="M33";30732544]Näin varmasti yleensä onkin. Vaikka tietäisi etukäteen, että kurjuutta on luvassa, ei tästä tiedosta ole välttämättä lohtua.

Tästä huolimatta olen kuullut myös valituksia, joissa vanhemmat ovat minusta ilmaisseet aitoa yllättyneisyyttä. Olikohan se juuri tällä palstalla, kun joku nuori äiti ei ollut koskaan kuullutkaan, ettei kokonainen nukuttu yö välttämättä kuittaa yöheräilyistä aiheutuvaa väsymystä ja että heräilyjen jälkeen voi olla vaikeaa nukahtaa uudelleen. Tuo asia tuli hänelle täytenä yllätyksenä, vaikka sen aivan varmasti voi tietää myös ilman omaa kokemusta. Ja se pitäisikin tietää, sillä tämä tieto voi olla jollekulle ratkaiseva lapsenhankintapäätöksen kannalta.

Joko tällaiset vanhemmat eivät saa tietoa tai sitten he jättävät sen huomiotta. Minua kiinnostaisi tietää, kummasta on yleensä kysymys.[/QUOTE]

Saako sun mielestä synnytyksessä valittaa siitä kivusta? Onhan kaikille tiedossa kuinka paljon se sattuu?

 

Sä voit luulla tietäväs vaikka mitä, mutta kokemus on ihan eri asia. Ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

On tosiaan eri asia kokea asia kuin tietää se. Ei tarvitse kokea vessassakäynnin vaikeutta tietääkseen, että pienen lapsen kanssa voi tosiaan olla hankalaa tai mahdotonta käydä vessassa. Normaalilla itsetuntemuksella ja mielikuvituksella varustettu ihminen osaa tästä myös päätellä, että se ei varmaan ole kovin mukava juttu etenkään, kun oma elämänpiiri on muutenkin kutistunut ja aikaisempi autonomia ja vapaus on muisto vain.

Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää.

 

[QUOTE="M33";30732550]On tosiaan eri asia kokea asia kuin tietää se. Ei tarvitse kokea vessassakäynnin vaikeutta tietääkseen, että pienen lapsen kanssa voi tosiaan olla hankalaa tai mahdotonta käydä vessassa. Normaalilla itsetuntemuksella ja mielikuvituksella varustettu ihminen osaa tästä myös päätellä, että se ei varmaan ole kovin mukava juttu etenkään, kun oma elämänpiiri on muutenkin kutistunut ja aikaisempi autonomia ja vapaus on muisto vain.

Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää.[/QUOTE]

Eli sun ajatuksen mukaan synnytyksessä ei pitäisi edes pyytää puudutusta kerran tiedossa oli, että se sattuu?

 

Saako sun mielestä synnytyksessä valittaa siitä kivusta? Onhan kaikille tiedossa kuinka paljon se sattuu?

Saa valittaa. Valittamisesta voi olla hyötyäkin. Mutta minusta olisi todella kummallista yllättyä siitä, että synnyttäminen sattuu. Onhan yleisesti tunnettua, että (lääkitsemätön) synnytyskipu on tavallisesti pahimpia ellei pahin naisen siihenastisessa elämässään kokema kipu. Kukaan normaali ihminen ei tarvitse henkilökohtaista kokemusta synnytyskivusta tietääkseen, että sattumista on luvassa.

 

Eli sun ajatuksen mukaan synnytyksessä ei pitäisi edes pyytää puudutusta kerran tiedossa oli, että se sattuu?

En ymmärrä, mistä ihmeestä olet voinut päätellä minun ajattelevan noin.