Vauvasta tuli vankila :(

[QUOTE="M33";30732555]En ymmärrä, mistä ihmeestä olet voinut päätellä minun ajattelevan noin.[/QUOTE]

No jos asia on tiedossa niin ei saa valitta vaan se pitää kestää.

Tuo vessa käymisen vaikeus. Kerro mulle miksi se on vaikeaa.

 

No jos asia on tiedossa niin ei saa valitta vaan se pitää kestää.

Tuo on sinun väitteesi, ei minun.

 

[QUOTE="M33";30732557]Tuo on sinun väitteesi, ei minun.[/QUOTE]

No ei se itseasiassa ole. Olet koko ajan ihmetellyt miksi ihmetellä jotain mikä oli jo tiedossa. Tuolla periaatteella mistään ei voi valitaa ja mistään ei voi kärsiä jos se oli jo tiedossa. Mulla ei ole vielä äiti kuollut, mutta olen kuullut sen olevan todella raskas kokemus, sun periaateella ei sitä voi itkeä kerran mulle on kerrottu sen olevan raskasta enkä voi edes yllättyä siitä kuin pahalta se voikaan tuntua.

 

[QUOTE="M33";30732550]On tosiaan eri asia kokea asia kuin tietää se. Ei tarvitse kokea vessassakäynnin vaikeutta tietääkseen, että pienen lapsen kanssa voi tosiaan olla hankalaa tai mahdotonta käydä vessassa. [/QUOTE]

Luuletko sinä, että vanhemmat useinkin kusee housuun, kun pienen lapsen kanssa on mahdotonta käydä vessassa? Haloo, jos jollain tässä asiassa tiedoissa puutetta, niin sinulla. Tottakai sitä vessaan pääsee, jossain vaiheessa voi hetkittäin olla tarve ottaa lapsi mukaan ja/tai kuunnella itkua, mikä voi olla ikävää. Mutta ei silti erityisen vaikeaa, saati mahdotonta. Mahdotonta vessassakäyminen voisi olla korkeintaan jos lapsi saisi jonkun akuutin sairauskohtauksen, mutta sellaisenhan voisi saada myös puolisosi, etkä silloin voisi mennä vessaan kun pitäisi antaa ensiapua ja soittaa apua paikalle. Että pitäiskö sinun nyt erota puolisostasi, ettei vaan tällaista tilannetta tule?

 

No ei se itseasiassa ole. Olet koko ajan ihmetellyt miksi ihmetellä jotain mikä oli jo tiedossa.

Kuka tahansa voi lukea aikaisemmat viestini ja todeta, ettei tämä pidä paikkaansa. Sen sijaan ihmettelen, miksi aivan tavalliset ja odotetut lapsen hankkimisen seuraukset tuntuvat tulevat joillekin vanhemmille yllätyksenä. Esitin, että joko nämä vanhemmat eivät ole saaneet tietoa tai sitten he ovat jostakin syystä sivuuttaneet sen.

 

[QUOTE="M33";30732569]Kuka tahansa voi lukea aikaisemmat viestini ja todeta, ettei tämä pidä paikkaansa. Sen sijaan ihmettelen, miksi aivan tavalliset ja odotetut lapsen hankkimisen seuraukset tuntuvat tulevat joillekin vanhemmille yllätyksenä. Esitin, että joko nämä vanhemmat eivät ole saaneet tietoa tai sitten he ovat jostakin syystä sivuuttaneet sen.[/QUOTE]

Etkö sä oikeasti tajua, että kukaan, ei siis kukaan voi tietää etukäteen mitä tuntee tilanteessa jota ei ole kokenut? Turha tätä sulle on selittää jos et sitä ymmärrä.

 

Luuletko sinä, että vanhemmat useinkin kusee housuun, kun pienen lapsen kanssa on mahdotonta käydä vessassa?

Vessassakäyntiesimerkki on Helin viestistä #33, jossa mainittiin asioita, jotka voivat käydä hankaliksi sen jälkeen, kun lapsia on hankittu. Ei se yleensä mahdotonta ole.

 

Etkö sä oikeasti tajua, että kukaan, ei siis kukaan voi tietää etukäteen mitä tuntee tilanteessa jota ei ole kokenut?

Vähintäänkin kiinnostava väite. Sinusta on siis mahdotota aavistaa etukäteen, miltä tuntuisi, kun elämänpiiri kutistuisi niin, että ainoat roolit olisivat "pyykkääjä, tiskinpesijä ja elävä vauvan tutti"? Et uskaltaisi edes arvata, onko tuo sinusta itodella kävää vai ei?

Tämä on kyllä sinänsä sivuseikka. Oleellistahan ei ole, pystyykö täydellisesti visualisoimaan pienintä yksityiskohtaa myöden jonkin tietyn lapsiperhe-elämään liittyvän riskin tai ongelman. Oleellista on se, että tietää sellaisen olemassaolosta. Normaalilla itsetuntemuksella ja mielikuvituksella varustettu ihminen osaa kyllä verraten luotettavasti arvioida, onko esimerkiksi viikkoja jatkunut unettomuus miellyttävä kokemus.

Ilmeisesti sinä et sitten osaa?

 

Pahoitelen edellisen viestin kärkevää sävyä. Taroitukseni ei ole loukata.

 

Synnytyksen jälkeinen masennus kuulostaa kyllä tässä tapauksessa todennäköiseltä, kun ap ei jaksa sängystä ylös aamulla nousta tai vaunulenkille lähteä.

Suosittelen Äimän sivuja: http://www.aima.fi/

Imetys nyt kannattaa ensimmäisenä lopettaa ja siirtyä korvikeruokintaan. Sekin antaa äidille omaa tilaa. Olet imettänyt jo kunnioitettavan pitkään.

nimim. Been there, done that.

 

Kyllähän sitä kaikkea tietää ja on mielestään kokenutkin, mutta kyllä se vaan yllätyksenä tuli kuinka totaalisen sekaisin kroppa menee, jos ei 2,5 kk:een nuku kuin max 1,5 h kerralla. Paino nousi monta kiloa ja päivät meni ihan zombiena. Lopulta annoin periksi ja aloin antaa korviketta, että saatiin nukuttua. Mutta siis tietäminen ja kokeminen on kaksi eri asiaa.

 

Ap:lle voi olla turha ehdottaa imetyksen lopettamista, koska vauva ei välttämättä huoli pulloa ja silloin nälkäisen vauvan huudattaminen ja pullon kanssa tappelu ei elämää helpota.

Käyttäisin vauvan varuiksi lääkärillä. Se ettei viihdy missään voi johtua jostain sairaudesta myös.

Todennäköisesti tuo kuitenkin helpottaa muutamassa kuukaudessa kun vauva oppii liikkumaan ja maailma alkaa kiinnostamaan. Kiinteiden määrä kun alkaa kasvaa niin imetys alkaa vähentyä.

 

[QUOTE="M33";30732569]Kuka tahansa voi lukea aikaisemmat viestini ja todeta, ettei tämä pidä paikkaansa. Sen sijaan ihmettelen, miksi aivan tavalliset ja odotetut lapsen hankkimisen seuraukset tuntuvat tulevat joillekin vanhemmille yllätyksenä. Esitin, että joko nämä vanhemmat eivät ole saaneet tietoa tai sitten he ovat jostakin syystä sivuuttaneet sen.[/QUOTE]

Kai sä nyt hoksasit, että tämän äidin ja vauvan mies ja isä häipyi kuvioista ja äiti siis joutuu pärjäämään ihan yksin. SE ei taatusti ollut aavistettavissa.

(koska puhut tämän lapsen vanhemmista monikossa, et ilmeisesti huomannut)

 

Jos on,jo isovanhemmat alkoholisteja,,niin on etukäteen tiedettävissä, että mitään tukiverkostoa ei siltä puolelta tule, päinvastoin. Eikö silloin kannattaisi olla tarkkana,,että ottaisi lapsen isäks kunnon miehen, joka ei häivy. Vaikka 5 vuotta ensin katselee, menee naimisiin, tutustuu myös sukuun ja miettii,,minkälainen isä siinä olisi lapsille ja minkälaiset isovanhemmat jne. Muuten on ihan,itse syyllinen tilanteeseen, kun on yksin parkuvan lapsen kanssa.

 

Ja M33, sillä hetkellä kun olet kokenut unettomuutta niin pahasti, että silmät ovat vaan sumua aamuisin ja koet fyysistä kipua asiasta. Oletko alkanut hoitamaan vauvaa ja tyydyttämään sen tarpeita?

Eiköhän pointti ollut nimenomaan se, että kun tietää että tuollainen on mahdollista, ja tietää ettei sellaista jaksaisi, niin jättää ne lapset tekemättä. Ainakin näin minä ymmärsin. En ole itsekään tuollaista väsymys kokenut, mutta voin kuvitella sen, ja tiedän etten sitä jaksaisi, joten en tee lapsia. Mitä nämä mammat ajattelee, ajatteletteko oikeasti että a) näin ei vaan voi minulle tapahtua vai b) jos tapahtuu, niin jaksan ihan hyvin, korkeintaan vähän väsyttää? Kumpaakaan ajattelutapaa en ymmärrä, ei kai kukaan voi noin naiivi olla? Eikö nämä ihmiset ole ikinä esim. kokeneet univelkaa, että osaisivat kuvitella millainen se on potenssiin 10 kun se jatkuukin kuukausia? Onko tämä mielikuvituksen vai järjen puutetta, vai vain sitä naiivia uskoa että ei se mun kohdalle...

 

Hitto mitä daijuja liikenteessä. Että jos tietää ettei yksin jaksa käydä avioeroa läpi, ei kannata mennä naimisiin. Jos tietää että yksin vauvan hoitaminen olisi rankkaa ja tarttisi mahdollisesti esim perhetyöntekijän apua, niin ei saa tehdä lapsia. Jos tietää että oman lapsen kuollessa hyppäis junan alle kun tekis niin pahaa, niin ei kannata tehdä lapsia.

Mikä helvetin häpeä ja oma syy se on, jos joskus rankassa elämäntilanteessa saa ja tarvitsee apua? Harva meistä elää tuollaisessa vaaleanpunaisessa kuplassa, että kaikki omat voimavarat pystyy ennustamaan tarkasti, ei koskaan tarvitse muiden apua ja tukea missään ja vielä pystyy katsomaan lasipallosta senkin miten esim parisuhde kestää jonkun eteen tulevan kriisin. Vau, te yli-ihmiset. Olen häikäistynyt.

 

Harva meistä elää tuollaisessa vaaleanpunaisessa kuplassa, että kaikki omat voimavarat pystyy ennustamaan tarkasti, ei koskaan tarvitse muiden apua ja tukea missään ja vielä pystyy katsomaan lasipallosta senkin miten esim parisuhde kestää jonkun eteen tulevan kriisin. Vau, te yli-ihmiset. Olen häikäistynyt.

Täh, minähän nimenomaan sanoin että tiedän että en kestäisi, ja siksi olen valinnut olla tekemättä lapsia. Nimenomaan tiedän voimavarani ja sen, että en jaksaisi todellakaan esim. ap:n tilannetta. En jaksaisi todennäköisesti edes. ns. keskivertolasta. Mitä yli-ihmisyyttä siinä on? Eikö yli-ihmisiä ole päinvastoin ne, jotka kuvittelevat kestävänsä mitä vaan? Sitten maailma sortuu kun voimavarat eivät ylläripylläri olleetkaan loppumattomia, eikä maailmankaikkeus ollutkaan varannut elämänpolulle pelkästään kultaharkkoja.

 

Ap:lle voi olla turha ehdottaa imetyksen lopettamista, koska vauva ei välttämättä huoli pulloa ja silloin nälkäisen vauvan huudattaminen ja pullon kanssa tappelu ei elämää helpota.

Niin, ja jos on niin uupunut, ettei oikein jaksa edes sängystä nousta ylös, on huomattavasti helpompaa tyrkätä tissi vauvan suuhun kuin lämmitellä maitopulloja, tiskata niitä, roudata kaupasta korvikkeita jne. Joten en oikein näe, miten pulloruokintaan siirtyminen helpottaisi tilannetta. Paitsi jos lääkäri suosittelee imetyksen lopettamista esim. masennuslääkityksen vuoksi. Tai jos äitiä itseään imetys ahdistaa.

 

M33, voihan siinä käydä niinkin, että vaikka on jo etukäteen tiedossa miten vaativaa vauvan kanssa saattaa olla niin yllätys tuleekin siitä, ettei ole osannut arvioida omia voimavarojaan oikein. Sitähän sanotaan, että oman lapsen syntyessä saattaa vanhemman omat lapsuudentraumat aktivoitua....

 

[QUOTE="Realisti";30732847]Täh, minähän nimenomaan sanoin että tiedän että en kestäisi, ja siksi olen valinnut olla tekemättä lapsia. Nimenomaan tiedän voimavarani ja sen, että en jaksaisi todellakaan esim. ap:n tilannetta. En jaksaisi todennäköisesti edes. ns. keskivertolasta. [/QUOTE]

Niin, mutta jos uskoo jaksavansa vaativankin vauvan kanssa toisen vanhemman tuella, pitääkö oikeasti sen takia jättää lapsi tekemättä, että ei jaksaisi ilman apua jos jääkin heti yksin? Mihin kaikkeen pitää oikein varautua?

Minun lapseni oli vauvana vaativa, heräsivähintään kymmenen kertaa joka yö yli vuoden ajan eikä viihtynyt missään sittereissä tai lattialla, vaan oli kanniskeltava tapaus. Sellaiseen olin varautunut ja vaikka ensimmäinen vuosi oli rankka, en hetkeäkään katunut. Tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos mies olisi jättänyt minut ja hylännyt vauvan, enkä olisi saanut hetkeäkään hengähdystaukoa vauvan kanniskelusta. Olisiko vauva pitänyt jättää tekemättä siksi, että jos mieheni täysin odottamattomasti olisi jättänyt minut yksin vauvan kanssa, minulla olisi ollut rankempaa kuin mihin olisin varautunut ja olisin tarvinnut muiden apua?

 

[QUOTE="Realisti";30732847]Täh, minähän nimenomaan sanoin että tiedän että en kestäisi, ja siksi olen valinnut olla tekemättä lapsia. Nimenomaan tiedän voimavarani ja sen, että en jaksaisi todellakaan esim. ap:n tilannetta. En jaksaisi todennäköisesti edes. ns. keskivertolasta. Mitä yli-ihmisyyttä siinä on? Eikö yli-ihmisiä ole päinvastoin ne, jotka kuvittelevat kestävänsä mitä vaan? Sitten maailma sortuu kun voimavarat eivät ylläripylläri olleetkaan loppumattomia, eikä maailmankaikkeus ollutkaan varannut elämänpolulle pelkästään kultaharkkoja.[/QUOTE]

Saa olla tekemättä lapsia, enhän minä niin sanonut. Mutta kyllä niitä lapsia on ihan ok tehdä, vaikka niiden kanssa joskus rankassa elämäntilanteessa tarvitsee apua. Minusta ihan turhaa länkytystä nämä "etkö ajatellut asiaa muka yhtään etukäteen", "olisit jättänyt lapset tekemättä" jne.

Kyllä jokainen meistä kohtaa vastoinkäymisiä elämässään tai on vähintään kuullut niistä, silti se avun pyytäminen ja vastaanottaminen on ihan OK.

 

Niin, ja jos on niin uupunut, ettei oikein jaksa edes sängystä nousta ylös, on huomattavasti helpompaa tyrkätä tissi vauvan suuhun kuin lämmitellä maitopulloja, tiskata niitä, roudata kaupasta korvikkeita jne. Joten en oikein näe, miten pulloruokintaan siirtyminen helpottaisi tilannetta. Paitsi jos lääkäri suosittelee imetyksen lopettamista esim. masennuslääkityksen vuoksi. Tai jos äitiä itseään imetys ahdistaa.

Massiivinen väsymys voi vähentää maidontuloa => vauva syö tiheämpään ja kierre on valmis. Meillä rauhoittui meno huomattavasti, kun aloin antaa imetyksen ohella korviketta (samalla myös vauvan itkuisuus väheni todella paljon, raukalla oli vaan aina nälkä, ikää siis oli vajaa 6 kk). Kun kierteen saa poikki, niin pikku hiljaa se omakin olo parenee. Jos tilanne on päässyt noinkin pahaksi, niin minä kyllä kokeilisin ihan kaikki mahdolliset keinot elämän rauhoittamiseksi.

 

[QUOTE="LaMamanMorbid";30732896]M33, voihan siinä käydä niinkin, että vaikka on jo etukäteen tiedossa miten vaativaa vauvan kanssa saattaa olla niin yllätys tuleekin siitä, ettei ole osannut arvioida omia voimavarojaan oikein.[/QUOTE]Näin voi tosiaan käydä. Ihmisten itsetuntemuksessa on huimia eroja.

 

[QUOTE="Realisti";30732800]Mitä nämä mammat ajattelee, ajatteletteko oikeasti että a) näin ei vaan voi minulle tapahtua vai b) jos tapahtuu, niin jaksan ihan hyvin, korkeintaan vähän väsyttää? Kumpaakaan ajattelutapaa en ymmärrä, ei kai kukaan voi noin naiivi olla? Eikö nämä ihmiset ole ikinä esim. kokeneet univelkaa, että osaisivat kuvitella millainen se on potenssiin 10 kun se jatkuukin kuukausia? Onko tämä mielikuvituksen vai järjen puutetta, vai vain sitä naiivia uskoa että ei se mun kohdalle...[/QUOTE]
Tämä juuri minuakin ihmetyttää. Olisiko sitten niin, että vauvakuume sumentaa järjellisen ajattelun ja saa ottamaan holtittomia riskejä?

 

mäkin suosittelen kokeilemaan sitä korviketta meillä tyttö kanssa oli itkuinen ja ei nukkunu kunnolla ja oli koko ajan tissillä, ni sitten selvis että raukka ei saanut kunnolla maitoa ja sillä vaan oli koko ajan nälkä kun annoin korviketta ni alkohan tyttökin nukkumaan kunnolla ja pikku hiljaa itkuisuus loppu. Nyt vaan ap kauppaan hakemaan tuttipullo ja korviketta (tuutia suosittelen). annat pullsota maitoo ja laitat sen jälkeen vaunuihin nukkumaan ja lähdet itse kävelylle, ja jos on kävely matkan päässä kahvila ni kipaset hakemassa sieltä itselles kahvin tai jos vauva sallii sen ni sit istahdat sinne kahvilaan ja nautit kahvin ja vaikka pullan Tsemppii, kyllä se helpottaa vaikka siltä ei vielä tunnu. Alat pikku hiljaa ajattelemaan positiivisa ja iloisia ajatuksia ja elämä alkaa hymyilemään ja sitten kandee kyllä neuvolassa mainita tosta vauvan itkuisuudesta, josko siellä sitten tutkisivat ettei oo sairautta, mutta tuskin