Vauvasta tuli vankila :(

Aloita ilta- ja aamupuurot, lisäksi korvike. Tuossa tilanteessa ei muilta kannata odottaa mitään, jotkut ihmiset nyt vaan ovat pettymys. Huolehdi itsestäsi, kunnostasi ja syö terveellisesti. Mene töihin heti kun mahdollista. Itsekkyys on epäitsekkyyttä. Ensin sinä, sitten lapsesi, muut voi jättää omaan arvoonsa. Keskity hyviin asioihin vauvan kanssa ja ota paljon valokuvia kivoista hetkistä. Niitä on ihana katsoa huonon päivän jälkeen kun lapsi nukkuu. Muistaa onnistumisen tunteen ja siitä tulee hyvä mieli.

 

Vauvan kyllä JAKSAA hoitaa yksin kun on pakko, mutta se ei ole lapsen edun mukaista. Ei ole lapsen edun mukaista ettei äiti jaksa edes jutella hänelle. Onneksi tänään on parempi päivä, mutta eilisen kaltaisia epätoivon tunteita mahtuu vauva-aikaan.

En lakkaa koskaan ihmettelemästä, mitä ihmettä meidän suomalaiselle yhteiskunnalle on tapahtunut. Ei voi puhua enää empatiasta, sympatiasta tai lähimmäisenrakkaudesta. IHMINEN TARVITSEE TOISTA, aina me tarvitsemme toistemme apua. Ei kukaan voi eristäytyä yhteiskunnasta ja olla muiden avusta riippumaton, mahdotonta! Näin on myös lasten kanssa.

Minua kauhistuttaa miten vieraantuneita olemme toisistamme ihmisinä, miten eristäydymme jopa omasta perheestämme ja suvustamme. Me suomalaiset ollaan varmaan maailman yksinäisimpiä ihmisiä.
Sanotaan että lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä. Se piti ennen vanhaan hyvin paikkansa. Nykyään naapurin lapsille ei saa edes puhua, saati käskyttää tekemästä pahojaan. Ei ole mummuja tai vaareja, setiä tai tätejä kasvattamassa lapsia, puuhailemassa heidän kanssaan. Lehdessä luki vasta että lapset eivät enää tiedä miten leikkiä ulkona, kun ovat niin uppoutuneita videopeleihinsä...

Hukumme individualismiin, sokeudumme ja joudumme tuuliajolle. Ei ihme että itsemurhatilastot ovat Suomessa näin korkeat, ja tietotekniikka vielä enemmän eristää meidät toisistamme. Ja lapsemme.

Kyllä, jaksan hoitaa lapseni yksinkin. En tiennyt että avun pyytäminen ja sen ääneen sanominen, jopa anonyymisti, on väärin. En häpeä sitä että myönnän olevani ihminen ja inhimillinen olento. Minä tarvitsen muita ihmisiä, lapseni tarvitsee muita ihmisiä. Me hukumme yksinäisyyteen kodissamme. Me emme kaipaa anonyymia syyllistämistä ja ihmettelyä netissä. Me haluamme IHMISEN, jolla on kasvot ja nimi, hoitoapua ja seuraa.
Mutta nykyään avun pyytäminen on heikkouden osoitus... Olet white trash-väkeä.

Joskus en tiedä masentaako mua raskauden ja synnytyksen vuoksi, yksinjäämisen vuoksi vai sen takia että luen liikaa täältä netistä teidän syyllistäjien kirjoituksia ja avautumisia. Eräs kirjoitti että ota vauva vaunuihin ja lähde kahvilaan. Sen teenkin nyt, sillä myös tämä netissä surffailu aiheuttaa lisää tuskaa ja masennusta.

Ja ensiviikolla vauva mummulle sekä papalle. Ja ei, en tunne siitäkään häpeää!

Vaikutat kaikin puolin tosi fiksulta ja empaattiselta ihmiseltä. Kyllä sinä tästä selviät, jossain vaiheessa raskaat ajat ovat vain haalistunut muisto. Pelkkä ero pitkästä parisuhteesta on raskas kokemus ja vaatii suruaikansa ja kun se vielä osuu noin herkkään ja raskaaseen aikaan, kuka tahansa olisi pohjamudissa ja kaipaisi muiden tukea. Mistään syyllistäjistä ei kannata välittää. Sitä paitsi eivät he sinua tunne, eivätkä sinulle henkilökohtaisesti siis syytöksia lauo, kaikenlaisia ideologioita ja arvomaailmoja tästä maailmasta vaan löytyy. Netissä ei voi välttää sitä, että törmää myös niihin kylmiin ja koviin. Eivätkä kaikki sinua kirjoituksillaan loukkaavat välttämättä tarkoita sinänsä pahaa, eivät vaan ymmärrä milloin on oikea aika ja tilanne omia valintojaan (tässä tapauksessa lapsettomuutta) ylistää.

Tosi hyvä että saat mummulta ja papalta apua. Oletko jo ajatellut sitä, että kävisit lapsen isän kanssa lastenvalvojalla sopimassa tapaamisista? Ehkä sellaiset kirjalliset ja viralliset tapaamisajat saisivat isän ottamaan paremmin edes pienen osan vastuuta.

 

Olet upea ihminen ja upea äiti. Älä välitä näistä katkeroituneista anonyymeistä huutelijoista täälä

Lapsi kehittyy nopeaa tahtia ja pian tämä kovin kiire ja uupumus on takana päin.
Paljon voimia ja haleja sinne