Y
"yksin"
Vieras
Miten voi olla näin yksinäinen vaikka on ihmisten ympäröimä, lapsien, kavereiden, vanhempien...?
Tuntuu ettei mistään saa otetta ja kaikki vain hajoo mihin ikinä yrittääkin koskea...ei auta lääkkeet, ei ammattiapu, varsinkin kun omista tunteiden kertomisista käsketään olemaan hiljaa kun se on muille niin raskasta..olen menettämässä uskon huomiseen kun tämäkään hetki ei tunnu kuin paskalta unelta joten miks huominen olis parempi..?
Lasten takia en ole vielä saanut tehtyä sitä viimeistä ratkaisua mutta alan oleen umpikujassa itseni kanssa, miten siis voin enää jatkaa tätä muiden taakkana roikkumista?
Ja ei, tämä ei ole ollut mikään parin päivän olo vaan pitkäaikainen olotila johon ei apua ole löytynyt..
Itsetunto on monien asioiden jäljiltä todella huono eikä nykyisetkään tapahtumat ainakaan auta sen parantamisessa..olen siis jumissa itseni ja elämäni kanssa, yksin muiden keskellä...
Aina pitäisi muita auttaa mut kun itse tarvin apua ei kukaan vaivaudu edes yrittään joten miksi silti ite yritän muita auttaa ja tukea vaikka hajoan siinä vain lopulta itse lisää?
En tiedä onko tässä tänne kirjoittamissa järkeä mutta noh...sainpahan purkaa mieltäni edes johonkin vaikkei se kyllä tunnu auttavan kuitenkaan, on niin paljon asioita joita en osaa purkaa sanoiksi eikä kukaan luultavasti edes halua sitä..
Mutta hyvää kevättä vaan teille muille.
Tuntuu ettei mistään saa otetta ja kaikki vain hajoo mihin ikinä yrittääkin koskea...ei auta lääkkeet, ei ammattiapu, varsinkin kun omista tunteiden kertomisista käsketään olemaan hiljaa kun se on muille niin raskasta..olen menettämässä uskon huomiseen kun tämäkään hetki ei tunnu kuin paskalta unelta joten miks huominen olis parempi..?
Lasten takia en ole vielä saanut tehtyä sitä viimeistä ratkaisua mutta alan oleen umpikujassa itseni kanssa, miten siis voin enää jatkaa tätä muiden taakkana roikkumista?
Ja ei, tämä ei ole ollut mikään parin päivän olo vaan pitkäaikainen olotila johon ei apua ole löytynyt..
Itsetunto on monien asioiden jäljiltä todella huono eikä nykyisetkään tapahtumat ainakaan auta sen parantamisessa..olen siis jumissa itseni ja elämäni kanssa, yksin muiden keskellä...
Aina pitäisi muita auttaa mut kun itse tarvin apua ei kukaan vaivaudu edes yrittään joten miksi silti ite yritän muita auttaa ja tukea vaikka hajoan siinä vain lopulta itse lisää?
En tiedä onko tässä tänne kirjoittamissa järkeä mutta noh...sainpahan purkaa mieltäni edes johonkin vaikkei se kyllä tunnu auttavan kuitenkaan, on niin paljon asioita joita en osaa purkaa sanoiksi eikä kukaan luultavasti edes halua sitä..
Mutta hyvää kevättä vaan teille muille.