R
rotten mom
Vieras
Meidän 4,5-vuotias on menossa SI-terapian alkukartoitukseen (3 käyntiä), lähete saatiin neuvolapsykologin avustuksella, joka tuli tarkkailemaan poikaa päiväkodin pienryhmään (jossa siis normaalistikin on). Käytöksessä on mielestäni viitteitä myös ainakin ylivilkkauteen ja autismiin, samaa mieltä oli lastenlääkäri joka tutki pojan vuositarkastuksessa hetki sitten.
Pojalla menee monet jutut suuhun, etenkin sormet ja varpaat. Puree itsensä niistä verille, mikään ei auta tarpeeksi. Vaikka yleensä sanotaan ettei näihin juttuihin saisi kiinnittää liikaa huomiota, olen ronskisti käskenyt ottaa sormet pois suusta ja tarvittaessa ottanut ne vaikka väkisin. Niin pahan näköiseksi iho on alkanut menemään, tuo muistuttelu auttaa hieman. Suuhun menee oikeastaan mikä vaan, olen löytänyt puremajälkiä niin kirjoista kuin leluistakin, sängystä kuin kylpyammeestakin(!)...
Muuten sanomisilla ei ole suurtakaan merkitystä, poika on joskus omissa maailmoissaan sen verran intensiivisesti. Siirtymätilanteiden vaikeus on jotain, mitä kukaan ei usko ennenkuin näkee: koko edellinen päivä valmistellaan lasta kauppareissuun ja silti se saattaa mennä päin...sitä itseään.Joka aamuinen lähtö päiväkotiin on hänelle aina täysi yllätys, sopeutuminen muiden rytmiin on haastavaa ja hänellä on inhottava tapa alkaa jankkaamaan kaikesta, melkeinpä nalkuttamaan: "miksi menemme tähän aikaan tänne, minä tahtoisin että menemme aikaan x...minulle sopii aika x". Rutiinit ovat tiukat, mutta se suitsii häiriökäytöstä vain vähän. Toki lapsella olisi varmasti kaaottisempi olo, jos tätä jämäkkyyttä ei olisi.
Takertuu rutiineihin, varmistaa pitkin päivää tapahtumia ja hölmistyneenä ihmettelee että miksi jokin juttu ei suju 100% samoin kuin edellisellä kerralla. "Mutta viime kerralla kävi niin, että.." Joo, niin kävi. Muistatko kun juteltiin että aina asiat eivät toistu samoin? "Niin, niin, mutta kun MINÄ haluaisin että ne toistuisivat...kyllä MINULLE sopisi se, että toistuisivat AINA SAMANLAISINA..." Joskus tekee mieli puhua suunsa puhtaaksi, yleensä hillitsen itseni
.
Pojalla on mielestäni kehitysviivettä ainakin sosiaalisella puolella, ilmeensä ja eleensä ovat epäystävällisiä, jopa aggressiivisia. Kivaksi tyypiksi tunnettu päiväkotikaveri saa "huomenen" sijaan vihaisen ärähdyksen ja jotain kiukkuamista kädet supussa. Kaupan kassa samoin. Uhmasta voi toki puhua, mutta tätä on jatkunut jo jonkin aikaa. Joskus tuntuu, ettei poika tajua muiden lasten olevan edes ihmisiä, niin arvaamattomia ja outoja hänen tapansa ovat. Pyrkii myös määräämään muita, ihan jatkuvasti- ja kotona ei todellakaan suvaita sellaista. Poika saa kuulla kunniansa heti jos yrittää pomotella, mutta silti ei osaa "ottaa vinkistä vaarin". Siinä missä tavallinen lapsi tajuaa rajansa, meidän poika jatkaa jankkaamistaan. Voin kuvitella, että jos asiaan ei saada pian muutosta, poika saa selkäänsä kouluiässä säännöllisesti
.
Pojalla menee monet jutut suuhun, etenkin sormet ja varpaat. Puree itsensä niistä verille, mikään ei auta tarpeeksi. Vaikka yleensä sanotaan ettei näihin juttuihin saisi kiinnittää liikaa huomiota, olen ronskisti käskenyt ottaa sormet pois suusta ja tarvittaessa ottanut ne vaikka väkisin. Niin pahan näköiseksi iho on alkanut menemään, tuo muistuttelu auttaa hieman. Suuhun menee oikeastaan mikä vaan, olen löytänyt puremajälkiä niin kirjoista kuin leluistakin, sängystä kuin kylpyammeestakin(!)...
Muuten sanomisilla ei ole suurtakaan merkitystä, poika on joskus omissa maailmoissaan sen verran intensiivisesti. Siirtymätilanteiden vaikeus on jotain, mitä kukaan ei usko ennenkuin näkee: koko edellinen päivä valmistellaan lasta kauppareissuun ja silti se saattaa mennä päin...sitä itseään.Joka aamuinen lähtö päiväkotiin on hänelle aina täysi yllätys, sopeutuminen muiden rytmiin on haastavaa ja hänellä on inhottava tapa alkaa jankkaamaan kaikesta, melkeinpä nalkuttamaan: "miksi menemme tähän aikaan tänne, minä tahtoisin että menemme aikaan x...minulle sopii aika x". Rutiinit ovat tiukat, mutta se suitsii häiriökäytöstä vain vähän. Toki lapsella olisi varmasti kaaottisempi olo, jos tätä jämäkkyyttä ei olisi.
Takertuu rutiineihin, varmistaa pitkin päivää tapahtumia ja hölmistyneenä ihmettelee että miksi jokin juttu ei suju 100% samoin kuin edellisellä kerralla. "Mutta viime kerralla kävi niin, että.." Joo, niin kävi. Muistatko kun juteltiin että aina asiat eivät toistu samoin? "Niin, niin, mutta kun MINÄ haluaisin että ne toistuisivat...kyllä MINULLE sopisi se, että toistuisivat AINA SAMANLAISINA..." Joskus tekee mieli puhua suunsa puhtaaksi, yleensä hillitsen itseni
.Pojalla on mielestäni kehitysviivettä ainakin sosiaalisella puolella, ilmeensä ja eleensä ovat epäystävällisiä, jopa aggressiivisia. Kivaksi tyypiksi tunnettu päiväkotikaveri saa "huomenen" sijaan vihaisen ärähdyksen ja jotain kiukkuamista kädet supussa. Kaupan kassa samoin. Uhmasta voi toki puhua, mutta tätä on jatkunut jo jonkin aikaa. Joskus tuntuu, ettei poika tajua muiden lasten olevan edes ihmisiä, niin arvaamattomia ja outoja hänen tapansa ovat. Pyrkii myös määräämään muita, ihan jatkuvasti- ja kotona ei todellakaan suvaita sellaista. Poika saa kuulla kunniansa heti jos yrittää pomotella, mutta silti ei osaa "ottaa vinkistä vaarin". Siinä missä tavallinen lapsi tajuaa rajansa, meidän poika jatkaa jankkaamistaan. Voin kuvitella, että jos asiaan ei saada pian muutosta, poika saa selkäänsä kouluiässä säännöllisesti
.