Raastava yksinäisyys

["yksin"]

Miten voi olla näin yksinäinen vaikka on ihmisten ympäröimä, lapsien, kavereiden, vanhempien...?

Tuntuu ettei mistään saa otetta ja kaikki vain hajoo mihin ikinä yrittääkin koskea...ei auta lääkkeet, ei ammattiapu, varsinkin kun omista tunteiden kertomisista käsketään olemaan hiljaa kun se on muille niin raskasta..olen menettämässä uskon huomiseen kun tämäkään hetki ei tunnu kuin paskalta unelta joten miks huominen olis parempi..?

Lasten takia en ole vielä saanut tehtyä sitä viimeistä ratkaisua mutta alan oleen umpikujassa itseni kanssa, miten siis voin enää jatkaa tätä muiden taakkana roikkumista?

Ja ei, tämä ei ole ollut mikään parin päivän olo vaan pitkäaikainen olotila johon ei apua ole löytynyt..

Itsetunto on monien asioiden jäljiltä todella huono eikä nykyisetkään tapahtumat ainakaan auta sen parantamisessa..olen siis jumissa itseni ja elämäni kanssa, yksin muiden keskellä...

Aina pitäisi muita auttaa mut kun itse tarvin apua ei kukaan vaivaudu edes yrittään joten miksi silti ite yritän muita auttaa ja tukea vaikka hajoan siinä vain lopulta itse lisää?

En tiedä onko tässä tänne kirjoittamissa järkeä mutta noh...sainpahan purkaa mieltäni edes johonkin vaikkei se kyllä tunnu auttavan kuitenkaan, on niin paljon asioita joita en osaa purkaa sanoiksi eikä kukaan luultavasti edes halua sitä..

Mutta hyvää kevättä vaan teille muille.

 

[Keckman]

Joo, ihminen voi tuntea olonsa yksinäiseksi vaikka olisi kuinka monen ihmisen ympäröimä. Yksinäisyys on pelkkä tunne, josta pääsee eroon, kun löytää itselleen hyviä läheisiä aitoja ystävyyssuheita, sukulaisielujaan, sielun veljiään ja sisareitaan. Joskus sielun yksinäisyyteen voi auttaa esimerkiksi hyvän kirjallisuuden lukeminen tai eräänlaisia sukulaissieluja voi löytää toisten ihmisten elämänkerroista, joista voi löytää samaistumiskohteita. Minua nuoruuden yksinäisyydessä auttoi esimerkiksi Vincent van Goghin ajatusten lukeminen. Tai tutustuminen joidenkin hyvää musiikkia tehneiden ihmisten elämänkertoihin ja tietysti sen musiikin kuuntelu. Löysin sukulaissieluja sitäkin kautta itseeni tutustuessani.

 

["yksin"]

Mutta kun aitoja ystävyyssuhteita ei vain ole löytynyt, olen hieman ujo/arka osittain johtuen menneistä asioista ja tämä on yksi syy miksi on vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Kun tutustun niin sitten alan olemaan avoimempi mutta aina vaan joutuu huomaan että kaikki olikin vain pelkkää harhaa ja ne "aidot" ystävät katoavat johonkin...
Tämä taas pistää sulkeutumaan lisää koska miks yrittää kun lopputulos on aina sama...

Lapset on oikeastaan ainoo syy miks jaksan ees jotain rutiinia pitää yllä, muuten luultavasti makaisin vaan sängyssä koska nouseminen ja saman naaman näkeminen peilistä on niin vastenmielistä etten mielelläni sitä tekisi...

 

[Keckman]

Ovatko kaikki nuoruuden ystäväsikin etääntyneet sinusta eivätkä pidä enää yhteyttä? Ei yksikään?

EDIT: tai voisitko mahdollisesti harkita ottaa joihinkin heistä uudelleen yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu?

 

[Coeur de Glace]

:hug:

Moni on yksin. Mä asun yksin. Lapsi käy joskus mun luona. Ystävä joka mulla on ollut monta vuotta tuntuu etääntyneen minusta. Joitakin kavereita tapaan joskus kun heille sopii. : /

 

["yksin"]

No, kyllähän ihmisiä ympärillä on mutta kaikki on vaan niin teennäistä paskaa, niinkuin kirjotin alussa niin kaikki tarvii jotain, yleensä apua asioihinsa mutta sitten kun pitäs antaa apua takas niin ei jaksa/kiinnosta, koska no...omatpahan ovat ongelmani, kysy joltain muulta jne..

 

[Keckman]

[QUOTE="yksin";30669284]No, kyllähän ihmisiä ympärillä on mutta kaikki on vaan niin teennäistä paskaa, niinkuin kirjotin alussa niin kaikki tarvii jotain, yleensä apua asioihinsa mutta sitten kun pitäs antaa apua takas niin ei jaksa/kiinnosta, koska no...omatpahan ovat ongelmani, kysy joltain muulta jne..[/QUOTE]

Niin ymmärsin kyllä, että sinulla on ihmisiä ympärillä, mutta kysyin noista nuoruuden ystävistä siksi, että eivätkös nuoruuden ystävyyssuhteet ole yleensä olleet melko läheisiä, kun ollaan kasvettu yhdessä?

 

["Narsissi"]

Minullakaan ei ole ketään ystävää. Olen todella huono kommunikoimaan...

 

[mie.]

Miksi ihmeessä sinun pitäisi päästä yksinäisyyden tunteesta eroon.

Ole sen parissa äläkä pakene sitä vaan koe yksinäisyyden tuska mahdollisimman voimakkaana ja täyteläisenä.

Ja katso mitä sen takana ilmenee. Mutta se paljastuu vain silloin kuin pakeneminen loppuu täydellisesti.

 

["yksin"]

Niin ymmärsin kyllä, että sinulla on ihmisiä ympärillä, mutta kysyin noista nuoruuden ystävistä siksi, että eivätkös nuoruuden ystävyyssuhteet ole yleensä olleet melko läheisiä, kun ollaan kasvettu yhdessä?

Noh, sen jälkeen kun lapset synty alko kaikki vähän vieraantuun koska ajatteli ettei kuitenkaan ole aikaa juurikaan lähteä mihinkään, mikä ei pitänyt ees paikkaansa ja vähitellen loppu soittelu ja yhteyden pitäminen... Tai jos yhteyttä pidetään on se vähän outoa kun muilla on ollu yhteisiä juttuja ja ovat nykyään paljon parempia kavereita keskenään joten olo on senkin takia ulkopuolinen...

Jo pelkästään oman tekstin lukeminen tuntuu helvetin ankeelta ja sitten kun tietää että asiat on näin pistää olon todella huonoksi...

 

[Coeur de Glace]

Miksi ihmeessä sinun pitäisi päästä yksinäisyyden tunteesta eroon.

Ole sen parissa äläkä pakene sitä vaan koe yksinäisyyden tuska mahdollisimman voimakkaana ja täyteläisenä.

Ja katso mitä sen takana ilmenee. Mutta se paljastuu vain silloin kuin pakeneminen loppuu täydellisesti.

Sen takana ilmenee pelkkä tyhjyys eikä mitään muuta.

 

[Keckman]

Oikeastaan yksinäisyyden tunne tässä enimmäkseen teennäisten ja pinnallisten ihmisten maailmassa on melko hyvä ja terve tunne. Se on merkki siitä, että haluaa jotain aidompaa. Ehkä uusia ystäviä ei oikein tosiaan voi väkisin etsiä. Täytynee vaan jatkaa omaa matkaansa aitona itsenään ja tehdä ja luoda itseään, jos yhtään ymmärrät mitä tarkoitan? Aika korkealentoista? Ja sitten vaan luottaa siihen, että karman laki pitää huolta ja palkitsee ja että jossain toisaalla on ollut joku toinen samanlainen yksinäinen sielu ja sitten teidät tiet kohtaavat yks kaks yllättäen? Minulle nimittäin kävi vähän näin. Elämääni tulla tupsahti uusi ystävyyssuhde melkeinpä suurimmalla hädän hetkellä. Tosin ei sen luominen silti ihan tosta vaan käynnyt. Ystävyyssuhdetta pitää osata työstää.

 

["mie"]

Sen takana ilmenee pelkkä tyhjyys eikä mitään muuta.

Aivan niin.

Tyhjyydessä virtaa sanoinkuvaamaton hiljaisuus ja autuus.

 

["mie"]

Oikeastaan yksinäisyyden tunne tässä enimmäkseen teennäisten ja pinnallisten ihmisten maailmassa on melko hyvä ja terve tunne. Se on merkki siitä, että haluaa jotain aidompaa. Ehkä uusia ystäviä ei oikein tosiaan voi väkisin etsiä. Täytynee vaan jatkaa omaa matkaansa aitona itsenään ja tehdä ja luoda itseään, jos yhtään ymmärrät mitä tarkoitan? Aika korkealentoista? Ja sitten vaan luottaa siihen, että karman laki pitää huolta ja palkitsee ja että jossain toisaalla on ollut joku toinen samanlainen yksinäinen sielu ja sitten teidät tiet kohtaavat yks kaks yllättäen? Minulle nimittäin kävi vähän näin. Elämääni tulla tupsahti uusi ystävyyssuhde melkeinpä suurimmalla hädän hetkellä. Tosin ei sen luominen silti ihan tosta vaan käynnyt. Ystävyyssuhdetta pitää osata työstää.

Hyvin sanottu.

 

[Coeur de Glace]

[QUOTE="mie";30669347]Aivan niin.

Tyhjyydessä virtaa sanoinkuvaamaton hiljaisuus ja autuus.[/QUOTE]

Jokainen ottaa sen omalla tavallaan. Mulle se on tuskaa.

 

[Keckman]

Jokainen ottaa sen omalla tavallaan. Mulle se on tuskaa.

Eipähän sitä yksinäisyydessäkään ihan yksin ole. Joutuuhan sitä aina olemaan itsensä kanssa. Jos on itsensä kanssa sinut ja tulee hyvin toimeen itsensä, eli aikaisempien tekojensa ja valintojensa ja nykyisen elämäntilanteensa kanssa, niin on ihan tyytyväinen vaikka onkin yksin.

 

["yksin"]

Oikeastaan yksinäisyyden tunne tässä enimmäkseen teennäisten ja pinnallisten ihmisten maailmassa on melko hyvä ja terve tunne. Se on merkki siitä, että haluaa jotain aidompaa. Ehkä uusia ystäviä ei oikein tosiaan voi väkisin etsiä. Täytynee vaan jatkaa omaa matkaansa aitona itsenään ja tehdä ja luoda itseään, jos yhtään ymmärrät mitä tarkoitan? Aika korkealentoista? Ja sitten vaan luottaa siihen, että karman laki pitää huolta ja palkitsee ja että jossain toisaalla on ollut joku toinen samanlainen yksinäinen sielu ja sitten teidät tiet kohtaavat yks kaks yllättäen? Minulle nimittäin kävi vähän näin. Elämääni tulla tupsahti uusi ystävyyssuhde melkeinpä suurimmalla hädän hetkellä. Tosin ei sen luominen silti ihan tosta vaan käynnyt. Ystävyyssuhdetta pitää osata työstää.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta jotenkin vaan oon tullu siihen pisteeseen etten vain jaksa enää yrittää jatkaa omana itsenäni kun ei siitä ole mitään hyvää seurannu, aina vaan joutunu kokeen sen saman hylkäämisen ja joka kerta menee itsetunto ja muutenki olo taaksepäin siitä missä se oli ennen..

 

[mie.]

Jokainen ottaa sen omalla tavallaan. Mulle se on tuskaa.

Totta kai.

Tyhjyys on ajatukseton tila.

Siksi sitä tilaa ei ole ego kokemassa.

 

[Coeur de Glace]

Eipähän sitä yksinäisyydessäkään ihan yksin ole. Joutuuhan sitä aina olemaan itsensä kanssa. Jos on itsensä kanssa sinut ja tulee hyvin toimeen itsensä, eli aikaisempien tekojensa ja valintojensa ja nykyisen elämäntilanteensa kanssa, niin on ihan tyytyväinen vaikka onkin yksin.

Joskus on kiva olla yksin mutta ei joka ikinen päivä.

 

["Vieraana"]

Ap, kuka kieltää sua puhumasta tunteistasi muille? Ammattiauttajatko? Jos on näin, kannattaa kyseenalaistaa onko tuollaiset ammattiauttajat päteviä ollenkaan.

 

[Keckman]

[QUOTE="yksin";30669360]Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta jotenkin vaan oon tullu siihen pisteeseen etten vain jaksa enää yrittää jatkaa omana itsenäni kun ei siitä ole mitään hyvää seurannu, aina vaan joutunu kokeen sen saman hylkäämisen ja joka kerta menee itsetunto ja muutenki olo taaksepäin siitä missä se oli ennen..[/QUOTE]

Jonkinlaisen muutoksen tarpeessa elämäsi lienee. Joskus hyvät muutokset elämään tulee vasta jonkinlaisen kriisin kautta. Ne täytyy jotenkin uskaltaa kohtaa. Ihminen ei kovin helposti muuta ajatuskiaan ja tottumuksiaan muuta kuin pakolla, kriisin kautta. Kriisi siis ei ole ollenkaan huono asia, koska se yleensä pakottaa tekemään muutoksia elämässä ja pitkässä juoksussa muutokset ja elämässä eteenpäin meneminen yleensä kannattavat. Pahinta on jäädä paikoilleen, tosin koska todellisen itsensä säilyttäminen on tärkeää, niin jokin osa jää hyvässäkin muutoksessa paikoilleen.

 

["yksin"]

[QUOTE="Vieraana";30669363]Ap, kuka kieltää sua puhumasta tunteistasi muille? Ammattiauttajatko? Jos on näin, kannattaa kyseenalaistaa onko tuollaiset ammattiauttajat päteviä ollenkaan.[/QUOTE]

No ei suoraan mutta käskivät miettiä kaks kertaa puhunko asioistani jne..

 

[Douppii]

Rupea douppaan.

Sillä katoaa tuska ja yksinäisyys kun pieni ääni päässä kuiskii ja kertoo, muistuttaa millä pahaolo ja elämän surkeus unohtuu..
Näin tein ite enkä kadu päätöstäni, siitä sain ystävän, joka ei hylkää, loppuelämäkseni

 

["yksin"]

Rupea douppaan.

Sillä katoaa tuska ja yksinäisyys kun pieni ääni päässä kuiskii ja kertoo, muistuttaa millä pahaolo ja elämän surkeus unohtuu..
Näin tein ite enkä kadu päätöstäni, siitä sain ystävän, joka ei hylkää, loppuelämäkseni

Kyllähän se kuulostaa melko houkuttelevalta...

 

["yksin"]

Toisaalta se tarkottais et pitäis lapset hylätä äitellensä kokonaan enkä tiedä pystynkö siihen...