Meillä ne mahdottomuudet hakea lasta välittömästi on liittyneet siihen, että molemmat vanhemmat on olleet työmatkalla. 200 km päästä ei hetkessä lapsen hoitopaikalle teleportata. Jossain vaiheessa meillä oli molemmilla työmatkoja niin paljon, ettei niitä voitu sovittaa eri päiville. Jos kumpikaan ei olisi ehtinyt edes normiaikaan hakemaan lasta, oli tietysti järjestetty varahakija, joka oli yleensä äitini. Hän on kuitenkin päivät töissä eikä varmaankaan olisi voinut kesken työpäivää lähteä hakemaan lapsenlastaan hoidosta. No miehen vanhemmat olisi todennäköisesti tunnin sisällä pystyneet hakemaan. Mutta jos kaikki läheiset ja lähellä asuvat olisi työelämässä, millaisiin epätodennäköisyyksiin sitä oikein pitää varautua? Solmia suhteita työttömiin vieraisiin ihmiseen (entäs jos saavatkin työn?) tai eläkeläisiin (entä jos sairastuvat?), jotta lapsella olisi nopea varahakija siinä tapauksessa, että sattuisi sairastumaan juuri sinä päivänä kun molemmat vanhemmat ovat työmatkalla.
Kuten sanottua, lapseni ei ole kertaakaan työpäiviemme aikana sairastunut. Hoitopaikasta kesken päivää on minulle soitettu kerran, silloin siitä syystä että kevätpäivä oli odotettua lämpimämpi ja pph soitti kertoakseen, että lapsen kengät ovat turhan lämpimät ja hiostavat. Että kovin korkea kynnys ei tuntunut olevat soittaa, eikä pph silloin edes vaatinut että toiset kengät pitäisi kesken päivää viedä (vein kuitenkin, koska olin silloin lähellä töissä), mutta mitään sen suurempaa hätää ei koskaan ole ollut. Olisi siis menneet hätätapauksia ja poikkeustilanteita varten solmitut suhteet vastapalveluksineen "hukkaan", enkä minä kyllä ainakaan odottaisi vanhemmilta, että sellaisia oikeasti järjestetään poikkeustapauksia varten, vaan odottaisin että päivähoidossa voidaan silloin osoittaa vähän ymmärrystä työelämän vaatimuksia kohtaan.