Mitä teette työksenne jos ette "voi olla" poissa lapsen sairauden takia?

Toivottavasti te TÄRKEÄT työntekijät ette ikinä joudu työmatkalla onnettomuuteen, myöhästy tai joudu nalkkiin bussiin tms. Jää näköjään silloin monessa paikassa lääkkeet syömättä, vanhukset hoitamatta ja lennot lentämättä. On se niin tärkeetä olla tärkeä. Mulle ainakin on ihan svidun hailee mitä muille käy jos mun lapsi sairastuu. Hän on mun lapsi ja mä hoidan hänet myös sairaana.

 

[QUOTE="lastenhoitaja";30633457]Pitkän paasauksen kirjoitit. Turhaan. Vai missä sanottiin että vanhemman tulee olla sillä "SIUNAAMAN HETKELLÄ" tavoitettavissa ja paikanpäällä. Juu, ei kukaan. Kukaan ei myöskään puhunut mistään tarhatädin ahdistumisista mitään, se oli sun dramatisointia. Kyllä minä ajattelen siinä ensisijassa lapsen parasta ja muiden lasten parasta. Ei se ole lasten etu kenenkään että yksi roikkuu mukana kipeänä.

Itse ainakin puhun tapauksista jossa vanhempi ei vastaa puhelimeen 4 tuntiin ja silloinkin ehdottaa että hakee vasta klo 16.30, kun ei aiemmin pääse, ja mukula on vatsataudissa. Tai aamulla tuodaan kuumeinen lapsi hoitoon ja kun kehoitetaan menemään takaisin kotiin lepäämään ja tervehtymään, niin sanotaan että ei sen ole pakko ulkoilla pistäkää se sohvalle nukkumaan. Törkein tapaus oli vanhempi, joka toi ripuloivat lapseT hoitoon ja passitin heti eteisessä takaisin kotiin. Vanhempi sanoi että käy vaan ulkopuolella soittamassa ja sille tielle jäi, lapset jätti eteiseen.... toinen vanhempi haki sitten parin tunnin päästä. Ehkä minä olen sitten hysteerinen tarhatäti, mutta minusta tuo ei ole normaalia eikä hyväksyttävää. Ei tarhatädin EIKÄ vanhemman näkökulmasta, joka olen myös itse.[/QUOTE]

Eikö teillä sitten todellakaan hoitosopimusta tehdessä, jo hoidon alkaessa käydä näitä asioita läpi; ja myös neuvotella miten lapsen sairastuessa keskellä päivää menetellään?

Tuo ettei neljään tuntiin vastata puhelimeen ei kyllä ole mitenkään ihmeellistä, monissa töissä ei vain voi vastata puhelimeen, edes nykyisenä maailmanaikana jolloin kaikkien kuvitellaan olevan online koko ajan. Mutta nuo sairaana hoitoon tuomiset kuulostaa kovin ihmeellisiltä. Tarkentavan hoitoneuvottelun paikka?

 

Eikö teillä sitten todellakaan hoitosopimusta tehdessä, jo hoidon alkaessa käydä näitä asioita läpi; ja myös neuvotella miten lapsen sairastuessa keskellä päivää menetellään?

Tuo ettei neljään tuntiin vastata puhelimeen ei kyllä ole mitenkään ihmeellistä, monissa töissä ei vain voi vastata puhelimeen, edes nykyisenä maailmanaikana jolloin kaikkien kuvitellaan olevan online koko ajan. Mutta nuo sairaana hoitoon tuomiset kuulostaa kovin ihmeellisiltä. Tarkentavan hoitoneuvottelun paikka?

Jos sulla on työ jossa et voi vastata puhelimeen, niin sitten annat sellaisen numeron josta vastaa joku joka voi välittää tiedon sinulle - tai sellainen numero josta saa kiinni jonkun toisen joka voi asiat hoitaa sinun puolesta.

Onko vanhemmille siis ihan ok, että jos lapsi esim päikyssä putoaa pää edellä telineestä alas ja henki menee, niin siitä saa itse + lähipiiri tiedon vasta 4 tunnin päästä? Kummallista vanhemmuutta minusta, no, jokainen tavallaan... onkai se työ sitten niin tärkeä.

Ja kyllä, meillä kerrotaan nämä asiat jo tutustumisvaiheessa. Ja kyllä, niistä keskustellaan myös tarvittaessa erillisissä palavereissa. Ja kyllä, vanhemmat (osa) toimii näin silti.

 

Eikö teillä sitten todellakaan hoitosopimusta tehdessä, jo hoidon alkaessa käydä näitä asioita läpi; ja myös neuvotella miten lapsen sairastuessa keskellä päivää menetellään?

Tuo ettei neljään tuntiin vastata puhelimeen ei kyllä ole mitenkään ihmeellistä, monissa töissä ei vain voi vastata puhelimeen, edes nykyisenä maailmanaikana jolloin kaikkien kuvitellaan olevan online koko ajan. Mutta nuo sairaana hoitoon tuomiset kuulostaa kovin ihmeellisiltä. Tarkentavan hoitoneuvottelun paikka?

Sitten on annettu se työnumero. Jos lapsi on kovasti kipeä ni se vaan ei käy ettei monentuntiin saa yhteyttä. Entä jos tulee hätätilanne eikä vanhempia tavoiteta kun ne nyt vaan ei voi vastaa omaan puhelimeen?

 

No ehkä meillä nyt sitten ajatellaan, että lapset on uskottu meille hoitoon sen hoitopäivän ajaksi. Tottakai on olemassa työpaikan puhelinnumerot, jos jotain dramaattista lapselle työpäivän aikana tapahtuisi. Mutta eipä semmoista meillä ole näiden vuosien aikana tapahtunut, siis meidän päikässä...

Olisiko kuitenkin syytä tarkastella sitä ammatinvalintaa ja työpaikkaa vielä, jos lähtökohtaisesti hoitajana vihaat lasten vanhempia?

 

"lähtökohtaisesti vihaa lasten vanhempia" jotenkin en vaan ole huomannut ko käyttäytymistä!! Nyt on jollain draamakurssi läpäisty kiitettävin arvosanoin.....

 

"lähtökohtaisesti vihaa lasten vanhempia" jotenkin en vaan ole huomannut ko käyttäytymistä!! Nyt on jollain draamakurssi läpäisty kiitettävin arvosanoin.....

No jollain tosiaan on, kun näitä lukee.

Olen iloinen että mun työkaverit suhtautuvat maailmaan eri tavalla kuin nämä "lastenhoitajat" täällä.

 

Toivottavasti te TÄRKEÄT työntekijät ette ikinä joudu työmatkalla onnettomuuteen, myöhästy tai joudu nalkkiin bussiin tms. Jää näköjään silloin monessa paikassa lääkkeet syömättä, vanhukset hoitamatta ja lennot lentämättä. On se niin tärkeetä olla tärkeä. Mulle ainakin on ihan svidun hailee mitä muille käy jos mun lapsi sairastuu. Hän on mun lapsi ja mä hoidan hänet myös sairaana.

Mahtaisi olla mielipide toinen jos isovanhempasi tai vanhempasi makaisivat hoitamatta paskaisissa vaipoissa.

 

Ja kamalan negatiivinen lähtökohta, jos ajatellaan että vanhemmat ihan kiusallaan ja piittaamattomuuttaan viivyttää sairaan lapsen hakua päiväkodista tai tuo hoitoon lapsen, jonka vointi on vähän siinä rajoilla onko hoitokuntoinen vai ei. Lähes kaikki vanhemmat kuitenkin parhaansa yrittää erilaisten vaatimusten keskellä.

Voi sinua, olet aika idealisti. Vanhemmat eivät ihan oikeasti paljon yritä, vaan lapsia tuodaan hoitoon todella sairaina silloinkin kun itse ollaan kotona. Tai vaikka toista hoidetaan kotona ja toinen kantaa lähes 100 -prosenttisesti samaa tautia, kokeillaan kepillä jäätä, ja vielä suht terveiden kirjoissa oleva tuodaan hoitoon.

Vanhempien on ymmärrettävä, miksi päivähoidossa on olemassa sääntö, että tarvittaessa lapsi on noudettava oikeastaan välittömästi, ja vain päiväkotikunnossa oleva lapsi saa tulla hoitoon. Päiväkodin rankkuutta ei edellisenä iltana/yönä oksentanut lapsi kestä, eikä myöskään kovin flunssainen, vaikkei olisi kuumetta. Keuhkonsa pihalle yskivä lapsi ei ole päiväkotikelpoinen. Särky/kuumelääkkeen voimalla lapsi ei saa olla hoidossa jne.

 

Olin myymäläpäällikkönä eräälle naistenvaateketjulle, ja työnantaja pakotti töihin. Se yllätti minut täysin, sillä en ollut vielä siihen päivään mennessä ollut ikinä pois mistään syystä. Minulle vain tylysti ilmoitettiin, että pakko tulla töihin, vaihtoehtoja ei ole. Kyseisellä ketjulla on aika tiheä vaihtuvuus työntekijöillä ympäri Suomen, enkä itsekään enää ole heillä töissä.

 

Mun työ on ihan perusduunia mutta työpaikka on pieni ja paljon tehdään vuoroja yksin. Ja ihan laillista tuntuu olevan (yksityinen hoitoalan yksikkö). Kyllä on hankala lähtee pois esim. kesken vuoron. Onneksi lapsilla on myös isä ja isovanhemmat eli aina jonkun tavoittaa.

 

Ei yksin työvuorossa oleva hoitaja voi niin vain lähteä töistä ja jättää asukkaita yksin. Kun pienissä palvelukodeissa on töissä kerralla pääasiassa yksi hoitaja. Ei niitä vanhuksia tai kehitysvammaisia niin vain jätetä ja "laiteta lappua luukulle". Toki tuollaisessa tilanteessa soitetaan heti esimiehelle joka alkaa metsästämään sijaista tai hälyttää paikalle jonkun muun vakkarihoitajista, mutta ei sekään niin vain sormia napauttamalla tapahdu.

No kyllä se nyt vaan niin on, että työnantajan TULEE VARAUTUA siihen, että pienten lasten vanhemmille tulee sairauspäiviä. Piste.

 

No kyllä se nyt vaan niin on, että työnantajan TULEE VARAUTUA siihen, että pienten lasten vanhemmille tulee sairauspäiviä. Piste.

Niimpä.
Tai voihan se lapsetonkin työntekijä joutua lähtemään kesken päivän. Kaverin työpaikalla oli joku mennyt liukastumaan pihalla, ja saanut avomurtuman koipeen (lanssiväkikin vähän ihmetteli että miten joku niin pahasti edes onnistui kaatumaan, mutta niin vain kävi). Silloin kyllä mennään sairaalaan HETI, ei niin että odotetaan se 4 tuntia että ehkä joku tulee tuuraamaan tai edes vastaa puhelimeen?! :O Tässä ketjussahan on tullut aika selväksi ettei puhelimeenkaan vastata kun on muuta tekemistä, viis siitä onko kyse hätätilanteesta vai ei.

 

No kyllä se nyt vaan niin on, että työnantajan TULEE VARAUTUA siihen, että pienten lasten vanhemmille tulee sairauspäiviä. Piste.

Juu. Polje vielä jalkaa ja huuda pää punaisena.

Saa nähdä kumpi tapahtuu ennen, maailman muuttuminen vai verisuonen katkeaminen päästäsi.

 

No kyllä se nyt vaan niin on, että työnantajan TULEE VARAUTUA siihen, että pienten lasten vanhemmille tulee sairauspäiviä. Piste.

Asia on valitettavasti niin, että monet varautuu asiaan siten etteivät palkkaa pienten lasten vanhempia, varsinkaan äitejä. Ainakaan, jos muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Tai ainakin laittavat pois, jos jo koeajalla on lasten sairauksien vuoksi poissaoloja.

Minusta poissaolon lapsen sairauden vuoksi ei pitäisi olla palkallista. Ihan jo tasa-arvon edistämiseksi ja pienten lasten vanhempien syrjinnän vähentämiseksi. Varmasti työnantajien suhtautuminen poissaoloihin olisi myötämielisempää, jos niiden aikana ei tarvitsisi maksaa palkkaa tyhjästä. Eikä epäiltäisi myöskään niin herkästi, että ollaan poissa työstä liian kevein perustein.

Jos alalla ei ole TES:iä, palkattomia tilapäiset hoitovapaat toki onkin.

Sellaisille pienituloisille perheille, joilla lasten sairasteluista aiheutuva ansionmenetys olisi kohtuuttoman kova rasite, voisi yhteiskunta asiaa jotenkin kompensoida. Mutta ei se minusta ole työnantajan asia, vaikka sellaiseksi onkin nykyään työehtosopimuksissa tehty.

 

[QUOTE="lastenhoitaja";30628733]" Jos työn keskeyttäminen tai töistä poisjäänti on erityisen hankalaa, omaa lasta varten TÄYTYY olla varasuunnitelma. Näin se on. "

Toistanko itseäni?

En minäkään voi töistä lähteä ja jättää hoitolapsia yksin, mutta sitä varten meillä mm. ei työskennellä yksin missään vuorossa ja aina voi koittaa hälyttää työkavereita tilalle ja joku varmasti pääsee. Lisäksi minulla on tuttuja joille voin aina soittaa, että he pääsee lapseni luokse. Tosin on mulla se mieskin.. mutta niillä joilla ei ole, pitäisi kyllä olla varasuunnitelmat erityisen hyvin tehtynä.

Ot..Toi on kyllä ihan järkyttävä turvallisuusriski, kun hoitajat työskentelee yksin potilaiden kanssa jotka _ei keskenään ja yksin toimeen tule vaan vaatii valvontaa_. Mitä vaan voi sattua, ei pelkästään että sun lapses jää auton alle hoidossa ja sun on pakko lähteä sairaalaan, vaan mitäs jos sä esim. tuuperrut siellä töissä ja makaat koko vuoron yksin jossain toimiston lattialla? Noista kannattais oikeasti aika painokkaasti puhua siellä työpaikalla.[/QUOTE]

Tervetuloa todelliseen maailmaan. Ei noissa tapauksissa mitkään painokkaasti puhumiset mitään auta kun kaikessa säästetään. Kaikki yhteiskunnan säästösysteemit kertaantuu kun ruvetaan oikeasti ajattelemaan mihin kaikkeen ne oikeasti vaikuttaa.

Mitäköhän tämänkin ketjun huutelijat sitten sanovat kun oman piltin päiväkotiryhmässä ei ole yhtään tuttua aikuista/liian vähän aikuisia kun hoitajat ovat kotona omien sairaiden lasten kanssa ja sijaisia ei saa palkata... Tai sitä jatkuvaa marmatusta kun kun sovitut lääkäriajat tai leikkaukset siirtyvät kun kirurgi hoitaa vähän köhivää lastansa kotona.

Kun poissaolot ei ole mahdollisia, tuodaan lapset sairaina hoitoon, jossa tartuttavat muut ja kierre on valmis, parhaassa tapauksessa hoidosta tuodut taudit vievät muita perheenjäseniä sairaalahoitoon. Näin tämä yhteiskunta valitettavasti toimii. Kaikilla ei myöskään ole niitä mummoja ja kumminkaimoja jotka huolehtivat nuhanenistä. Kaikilla ei vaan ole ketään joka lapsia voisi hoitaa (edes palkattuna).

 

Jos miehesi on Kiinassa ja sinä 400km päässä niin kuka sen lapsen oikeasti hoitaa? Tai ainakin vie tai hakee.Tuskin hoitopäivän aikana ehtii kuin ajaa se 400km ja samantien takaisin...

Ollaan yritetty järjestää että toisen ulkomaan matkojen ajaksi että olisin työmatkoilla kohtuullisen ajo tai lentomatkan sisällä, jotta kerkeän hakea. Joskus ei ole onnistunut ja isovanhempi toiselta paikkakunnalta tai ystävä samalta paikkakunnalta on hakenut. Hekin ovat töissä päivisin.

 

Joidenkin suuttumus siitä, että jotkut eivät voi vastata puhelimeen 100 % varmasti työpäivän aikana, on huvittavaa. Kuten joku jo aiemmin sanoo työpaikan säännöt voivat kieltää kännykän käytön tai että palaverin/koulutuksen aikana pidetään puhelin äänettömällä. Miten ihmeessä ennen vanhaankin on selvitty? Ja se ettei pysty aina vastaamaan puhelimeen työajalla ei tarkoita sitä että veisi sairaan lapsen hoitoon, huolehtisi lapsestaan ja rakastaisi häntä.

 

Tätä asiaa pitäisii kysyä miehiltä, kun isät eivät juurikaan hoida sairaita lapsiaan.

Täällä pääkaupunkiseudulla on ihan tavallista, että työmatka kestää yli tunnin per suunta. Siihen päälle sitten vielä työn lopetus siihen vaiheeseen, että pystyy lähtemään (esim. näytteiden analysointia ei voi jättää kesken).