Ruotsi ei mielestäni ole hyödytön kieli, vaan yksi tärkeimmistä suomalaisille, huomioiden mm. vienti, matkailu ja yhteispohjoismainen yhteistyö. Jollain alueilla tietysti myös ruotsia äidinkielenään puhuvien palveluiden järjestäminen edellyttää ruotsinkielentaitoisia hoitajia, lääkäreitä jne, mutta se suomenruotsalaiset ei minusta suinkaan ole tärkein syy ruotsin hyödyllisyydelle.
Suuri tai jopa suurin osa ei sitä käytännössä juurikaan tarvitse, mutta vielä epätodennäköisempää on tarve vaikka ranskalle, latinalle, hindille jne. Mutuarviona veikkaisin, että 80 % ihmisistä tarvitsee työelämässä englantia, 30 % ruotsia, 15 % saksaa, 10 % venäjää ja 5 % ranskaa. Muita kieliä vielä harvempi. Nyt monet perustelevat ruotsin valinnaisuutta sillä, että suurin osa ei sitä tarvitse. Uskon, että se on totta. Mutta kuitenkin ihan merkittävä osuus tarvitsee, paljon merkittävämpi kuin muita kieliä englantia lukuun ottamatta.
Muutoksessa pelkään sitä, että ruotsin kielen opiskelu romahtaisi eikä jatkossa olisi riittävästi ruotsinkielentaitoisia henkilöitä työelämän tarpeisiin. Tällainen pelko on tämän keskustelun myötä lisääntynyt, koska monen pakkoruotsin vastustajan asenne ruotsin opiskelua kohtaan on niin vihamielinen. Minusta tilanne olisi ihan ok, jos jatkossa 50 % ikäluokasta opiskelisi B-kielenä ruotsia ja toinen puolikas sitten muita kieliä. Se voisi Suomen kilpailukykyä parantaa. Mutta jos käykin niin, että vain 10-20 % opiskelisi jatkossa ruotsia, muutoksesta olisi lähinnä haittaa. Pakkoruotsin vastustajien parjaamat "rantahurrit" tietysti hyötyisivät.
Minä en ole mikään ruotsifani, enkä todennäköisesti olisi valinnut B-kieleksi ruotsia, jos kieli olisi ollut vapaavalintainen. Varhaisteinit usein pyrkivät erikoiseen ja jänniin valintoihin, eivät järkevään, tavalliseen ja siten "tylsään" vaihtoehtoon. En myöskään tosiaan loistanut ruotsissa, peruskoulussa se oli yksi heikoimmista aineista ja lukiossa muistan keskiarvon olleen 6. Joka oli huonoin todistuksessa. Kirjoitin kuitenkin E:n, koska todellinen taitotaso oli kutosta parempi, mutta numeroa olivat laskeneet mm. poissaolot. Virkamiesruotsista yliopistossa sain tulokseksi tyydyttävät tiedot. Opiskelin ruotsia lähinnä koska oli pakko ja tulokset melko heikkoja. Tätä voisivat siis pakkoruotsin vastustajat käyttää aseena. Kuitenkin nuo melko heikosti sujuneet pakolliset ruotsin opinnot takasivat minulle sellaisen pohjan, että kun ruotsia oikeasti työelämässä tarvittiin, taidot kehittyivät nopeasti ja pystyin ruotsiksi kommunikoimaan niin suullisesti kuin kirjallisestikin. Minulle ruotsin pakollisuudesta oli hyötyä.
Toinen merkittävä huolenaihe on valinnaisuudesta aiheutuva kustannusten nousu. Tällä hetkellä kun ylimääräisiä resursseja ei oikein ole. Ja jos valinnaisuus toteutetaan resursseja lisäämättä, ei valinnaisuus liene kovinkaan aitoa varsinkaan pienissä kouluissa ja pienillä paikkakunnilla. Tämä asettaa lapset epätasa-arvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella.
Jos uskoisin, että pakkoruotsin vastustajat ovat järkeviä eivätkä suhtautuisi ruotsiin niin negatiivisesti, vaan aidosti huomioisivat ruotsin merkityksen eri ammateissa, viennissä, matkailussa jne. en vastustaisi muutosta. Siltä ei vaan valitettavasti vaikuta, joten pelkään että ruotsin opiskelu voidaan lapselta jopa kieltää, vaikka lapsen toiveammatti olisi sellainen, että kielen opiskelu olisi ehdottoman järkevää.