The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
viimeiset sähköröökinesteet menossa. pari tuntia vielä riittää. aattelin et tää ois helppo lopettaa, toivotaan niin. yli kaks vuotta ilman tupakkaa tällä korvikkeella. onneksi täältä ei saa mitään jos vaik mieli tekisi.
Meinasitko jossakin vaiheessa lopettaa nekin?
Vai tulivatko vain tupakan tilalle?
Kyselen kun itse ajattelin lopettaa tupakanpolton niin kannattaako yrittää näiden sähkötupakkien kanssa?
 
Heidän äiti ei ikinä ottanut syliin, suukottanut tai halanut. Sen ajan sukupolvi ei osannut. Sisällissota tuhosi lapsuuden ja seuraava sota aikuisuuden. Osa lapsista evakkoon Ruotsiin. Pula kaikesta, nälkä, sota tuhosi talot yms ja kaikki jäi. Kovaa elämää.
Ikä avartaa omaa putkinäköä ymmärtämään, että kuitenkin vanhempani ja heidän vanhempansa rikkirevittyine elämineen ovat parhaansa tehneet vallitsevissa olosuhteissa.
 
Lispetti harmaana
9mm:

Tiedän muutamia jotka on uhanneet omaa henkensä päästäkseen pois, jotta perhe pysyis turvassa. Ja totta kai olivat luvanneet kaikkea ennen lasten tuloa, se on elämää se!
Älä nyt viitti vapaaehtoisesti mennä, se on hölmöä!
Kaveri otti riskin muutamia vuosia sitten ja on ollut jo vuosia pois lastensa elämästä. Vahinkoja sattuu, noh, kyl sä tiiät, se ei vaadi paljoa.

On hyvä elää niin että perhe on turvassa.:)



Ei mulla muuta.
Kivaa iltaa kaikille!
 
Meinasitko jossakin vaiheessa lopettaa nekin?
Vai tulivatko vain tupakan tilalle?
Kyselen kun itse ajattelin lopettaa tupakanpolton niin kannattaako yrittää näiden sähkötupakkien kanssa?
ainakin mulla loppu normirööki kerrasta tolla. eli tilalle tavallaan tuli. poltin 3 askia päivä. nyt ois tarkotus jättää tää sähköröökikin. kai tää tästäkin enemmän tapa on kuin riippuvuus. en tiedä kuinka terveellistä on mutta kaikki aamuköhiminen loppui ja maku ja hajuaisti palautui. ruokakin maittaa. olo on ollut helvetin paljon parempi.
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
Heidän äiti ei ikinä ottanut syliin, suukottanut tai halanut. Sen ajan sukupolvi ei osannut. Sisällissota tuhosi lapsuuden ja seuraava sota aikuisuuden. Osa lapsista evakkoon Ruotsiin. Pula kaikesta, nälkä, sota tuhosi talot yms ja kaikki jäi. Kovaa elämää.
Totta. Kovaa elämää.

Pelossa elämistä. Koska mikä tahansa voi riistää sen onnen ja kaiken hyvän. Niin parempi sitten suojella jollain tapaa itseänsä. Ettei vaan kukaan pääse satuttamaan.

Vaikka itse kaikista kovimmin itseänsä satuttikin. Kun kieltämällä kielti tunteensa ja antoi pelolleen vallan. Mutta ei se rakkaus minnekään kadonnut. Siellä se tallessa oli, vuosien varrella vain mutkistui asioiden tunnustaminen ja tunnistaminen. Mutta aina tuli kuitenkin se päivä ja se hetki, jolloin ymmärrys iski. Myöhäistähän se toki oli, mutta iski kuitenkin.

:hug: - ei rakkautta aina ymmärrä. Eikä niitä rakkauden tekojakaan. Elämä on.
 
Ruokavalioko auttoi?
Kyllä, vaihdoin hiilarit rasvoihin ja öljyihin. Oikeestaan jätin leivät, potut, riisit, pastat ja lisäsin hieman proteiinia ja öljyjä. Kalaa paljon, meni aikaisemminkin. Kasviksia lisäsin kanssa paaljon. Hedelmiin en ees koskenut.

En kuitenkaan miksikään "uskovaiseksi" alkanut, kun halusin sushia, tein ihan oikeaa sushia. Kun halusin pitsaa, tein ihan oikean pitsan. En vain vetänyt niitä viis kertaa viikossa vaan ehkä pari kertaa kuussa.

Leivästä pois oppiminen oli vaikeinta. Nyt joulun aika niin kun rakastan jouluruokia, en ole miettinyt yhtään mitä laitan suuhuni vaan kun joulu on kerran vuodessa niin voi silloin syödä niitä latikoita yms.
 
  • Tykkää
Reactions: HopeaToffee
Kävin sukuloimassa tänään. Arvokasta kuunneltavaa, miten vanhempi polvi ikävöi ja katuu menetettyä tilaisuutta kertoa vanhemmilleen välittävänsä heistä. Nyt se on myöhäistä. Kaksi sotien vammauttamaa sukupolvea, isovanhemmat ja suuret ikäluokat.
Onneksi jokainen isovanhempani ml kummitätini ja -setäni on saanu lähteä tästä maailmasta kypsässä iässä tietäen, että pikkupekka tykkää heistä suunnattomasti ja muistaa heidät niin kauan kuin itse elää. Poislukien isoisäni joka kuoli metsäpalossa kymmenen vuotta ennenkuin synnyin. Mut isänikin sanoo, että muistutan isäänsä, niin ei se omena puusta kauaksi putoa.

Ja jos minussa olisi pisarakin kummisetäni verta, niin saattaisin sen häpeään. Vaikka kaikin tavoin yritän olla jonkinmoinen herrasmies, niin tuon pienen miehen saappaat ovat minulle aivan liian suuret. Tuo mies kun haudattiin, niin puolet minusta haudattiin mukanaan.

Vaikka kuinka yritän, niin en pysty olemaan isoisäni tai kummisetäni kaltainen.

Mut sen olen ottanut opikseni, että en koskaan tee mitään mikä saattaisi äitini, isoisäni tai kummisetäni häpeään.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä