Kiitti. Joskus mietin miten sairas olen kun pääsen eläkkeelle. Vai joudunko sitä ennen sairaseläkkeelle.
Lääkärin mukaan pystyn tekemään nykyistä työtä. Se on fyysisesti keskiraskasta.
The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
Lääkärin mukaan pystyn tekemään nykyistä työtä. Se on fyysisesti keskiraskasta.
Harmi vaan että viat tuli jo 30v.
Älä anna periksi. Jumppapallo, sauvakävelyä ja kotona rangalle kieroja ja venytyksiä. Kylpypyyhe rullalle lattialle ja avaat rankaa sen päällä maaten. Kaikki mitä teen selkäsi hyvinvoinnin eteen, vähentää kipuja ja nostaa mielialaa ylöspäin.
Näillä mennään, mitä on annettu ja kotiin ja sängynpohjalle ei jäädä. Jokainen päivä, kun itsensä vääntää liikkeelle, niinon voittoa.
Mulla näitä vaivoja riittää.
Ja sitten kun on myös muut asiat huonosti niin ei ole ihme että välillä on paska olo.Tänä vuonna vielä paskempi olo.
Tjaah, jospa nyt keittäs kahvia.
Harmi, että skolioosi jäi lääkäreiltä jo lapsena huomaamatta. S
Olin 18 v kun sai diagnoosin ja kasvua ei voinut enää korjata. Selkä on ollut ihan vi...n kipeä 24 vuotiaasta lähtien eli yli 20 vuotta. Mutta periksi ei anneta. Älä sinäkään.
Kai mä jossain vaiheessa saan itteni liikkeelle. Vielä kolmekymppisenä harrastin liikuntaa.
Nyt ryhtiliike ja hommiin. Rauhallista Joulua kaikille ja hyvää mieltä.
Spencer Hastings
Tää on just se oikea asenne, et ei jää paikalleen voivottelemaan, vaan pistää vastaan. Vaikka se mahdottomalta ja turhalta välillä tuntuukin.
Mulla ei onneks oo peruuttamattomia asioita ton selän ja niskojen kanssa, mut muuten oon hyvin 23-vuotiaaksi ryssinyt tän paketin. Mut tosiaan, ei alistuta kohtaloomme ja leuka pystyyn. Ja iloisempia jouluasioita
Ehkä mä vedän välistä jo vähän puuroa. Mantelin laitan sinne vasta jos mies tupsahtaa kotiin syömään..
Ajattelin leikkauttaa tällaisen mallin. Viime syksynä kampaaja ei leikannut sellaista mitä halusin. Meni vituiksi. Käyn jossain muualla leikkauttamassa.
Spencer Hastings
Joo leikkauta, toi on mukava tuollainen höyhenmainen. Onko sulla kans vaalea vai tummempi tukka? No näyttää ihan yhtä kivalta varmasti molemmissa.
Mun ongelma on siinä että ei huvita liikkua. Vaikka halua olisi.Tää on just se oikea asenne, et ei jää paikalleen voivottelemaan, vaan pistää vastaan. Vaikka se mahdottomalta ja turhalta välillä tuntuukin.
Mulla ei onneks oo peruuttamattomia asioita ton selän ja niskojen kanssa, mut muuten oon hyvin 23-vuotiaaksi ryssinyt tän paketin. Mut tosiaan, ei alistuta kohtaloomme ja leuka pystyyn. Ja iloisempia jouluasioita
Ehkä mä vedän välistä jo vähän puuroa. Mantelin laitan sinne vasta jos mies tupsahtaa kotiin syömään..
Mä oon tumma ja tulinen. :xmas:
Spencer Hastings
Ei kaikkia vaan huvita. On joitain, jotka ei koskaan löydä sitä omaa miellyttävää liikuntamuotoa, eikä saa siitä samanlaisia kiksejä kuin toiset. No mutta ainakin teet keskiraskasta työtä, tuut liikkuneeksi sen puolesta edes hieman.
Mä tiedän mistä liikunnasta pidän mutta kun se ei vaan huvita. On helpompaa istua sohvalla.
Lapset avas jo meijän ostamat ja kummiensa tuomat lahjat, esikoinen ei oo irrottanu näppejään uudesta kännystä sen jälkeen kun se paketista ilmestyi
Paitsi siksi aikaa et laittoi Robinin keikkadvd:n pyörimään... Viimenen vajaa tunti on täs kuunneltu Frontside Ollieta, Puuttuvaa palasta jne jne..vaikkei tuo nyt ihan ykkössuosikki olekaan niin vois olla paskemminkin.
Kuopus on omassa huoneessaan kuuntelemassa Mauri Kunnaksen Joulutarina-cd:tä ja leikkii uudella Monster High-nukellaan
Sattui nappilahjoja tänä vuonna. Niin kummeilla kuin meilläkin.
Paitsi siksi aikaa et laittoi Robinin keikkadvd:n pyörimään... Viimenen vajaa tunti on täs kuunneltu Frontside Ollieta, Puuttuvaa palasta jne jne..vaikkei tuo nyt ihan ykkössuosikki olekaan niin vois olla paskemminkin.
Kuopus on omassa huoneessaan kuuntelemassa Mauri Kunnaksen Joulutarina-cd:tä ja leikkii uudella Monster High-nukellaan
Sattui nappilahjoja tänä vuonna. Niin kummeilla kuin meilläkin.
Ostin muuten itelleni semmosen samanlaisen mitä myydään Selätin-nimellä, reilusti halvemmalla vaan. Lisää lahjoja IhQulta IhQulle..:ashamed:hävettää.
Mä olen ajatellut selätin laitetta. Kerro sitten onko se hyvä.
Poikalasta toivotellaan hyvät joulut. lunta on kovasti tullut ja talitinttien häärintää takapihalla haukun kaa tuijotellaan. lahjatkin jo aamulla jaettiin. nyt sitten vaan jouluruokia ähkimään.
[video=youtube_share;9BmoafN_nGo]http://youtu.be/9BmoafN_nGo?list=RD9BmoafN_nGo[/video]
[video=youtube_share;9BmoafN_nGo]http://youtu.be/9BmoafN_nGo?list=RD9BmoafN_nGo[/video]
Spencer Hastings
Lapsena ei oikeestaan koskaan vietetty joulua Helsingissä, me oltiin joko isän luona pohjoisessa tai äidin isän luona keski-Suomessa. Eräs joulu papan luona on edelleen aivan tuoreessa muistissa, kun saatiin veljen kanssa molemmat Game Boy Colorit ja muutaman pelin siihen. Muistikuvat on joltain osalta aika hämärät, mutta taidettiin itkeä ilosta monta tuntia. Oltiin suhteellisen köyhä perhe, ja tää oli siis ihan ainoa laatuaan oleva extremehankinta.
Muuta "ylimääräistä" ei sinäkään jouluna tullut, muiden sukulaisten lahjat oli aina pehmeitä paketteja tarpeeseen. Mutta paistettiin takassa makkaraa ja oltiin ihan rauhassa perheen kesken. Ja pelattiin koko loppuloma niillä GameBoylla
Oon hyvin tyytyväinen, että sekä meidän että miehen perheen joulu ei oo koskaan pyörinyt sen materian ympärillä, vaan enemmänkin ruoan ja yhdessäolon. Mulla on paljon kavereita, joista osa jo perheellisiä, ja ainakin sivustakatsottuna tuntuu että ykkösprioriteetti heille on se krääsä ja kulutus. Toivottavasti saan siirrettyä tämän periaatteen myös mun lapsille siitä huolimatta, että osa kavereista saa varmasti paljon enemmän ja "paljon hienompaa". Vaikka mun lapset ei tuu elämään vähävaraisessa perheessä, niin se ei silti tarkota että prioriteettien täytyisi muuttua.
Muuta "ylimääräistä" ei sinäkään jouluna tullut, muiden sukulaisten lahjat oli aina pehmeitä paketteja tarpeeseen. Mutta paistettiin takassa makkaraa ja oltiin ihan rauhassa perheen kesken. Ja pelattiin koko loppuloma niillä GameBoylla
Oon hyvin tyytyväinen, että sekä meidän että miehen perheen joulu ei oo koskaan pyörinyt sen materian ympärillä, vaan enemmänkin ruoan ja yhdessäolon. Mulla on paljon kavereita, joista osa jo perheellisiä, ja ainakin sivustakatsottuna tuntuu että ykkösprioriteetti heille on se krääsä ja kulutus. Toivottavasti saan siirrettyä tämän periaatteen myös mun lapsille siitä huolimatta, että osa kavereista saa varmasti paljon enemmän ja "paljon hienompaa". Vaikka mun lapset ei tuu elämään vähävaraisessa perheessä, niin se ei silti tarkota että prioriteettien täytyisi muuttua.
Lapsena vietimme kaikki joulut kotona helsingissä. Ei ole koskaan ollut pappoja, mummoja tai muitakaan sukulaisia. Vanhemmat ovat duunareita. Olin aina kade kavereille kun saivat niin paljon kivoja lahjoja.
Spencer Hastings
Mäkin muistan jossain vaiheessa olleeni kade. Sitä on vähän vaikee lapsen kiertää. Mutta suurimmaksi osaksi osasin olla tyytyväinen just siihen millasen joulun itse sain.
- Status