The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Kiitti. Joskus mietin miten sairas olen kun pääsen eläkkeelle. Vai joudunko sitä ennen sairaseläkkeelle.
Lääkärin mukaan pystyn tekemään nykyistä työtä. Se on fyysisesti keskiraskasta.
Älä anna periksi. Jumppapallo, sauvakävelyä ja kotona rangalle kieroja ja venytyksiä. Kylpypyyhe rullalle lattialle ja avaat rankaa sen päällä maaten. Kaikki mitä teen selkäsi hyvinvoinnin eteen, vähentää kipuja ja nostaa mielialaa ylöspäin.
Näillä mennään, mitä on annettu ja kotiin ja sängynpohjalle ei jäädä. Jokainen päivä, kun itsensä vääntää liikkeelle, niinon voittoa.
 
  • Tykkää
Reactions: Coeur de Glace
Älä anna periksi. Jumppapallo, sauvakävelyä ja kotona rangalle kieroja ja venytyksiä. Kylpypyyhe rullalle lattialle ja avaat rankaa sen päällä maaten. Kaikki mitä teen selkäsi hyvinvoinnin eteen, vähentää kipuja ja nostaa mielialaa ylöspäin.
Näillä mennään, mitä on annettu ja kotiin ja sängynpohjalle ei jäädä. Jokainen päivä, kun itsensä vääntää liikkeelle, niinon voittoa.
Kai mä jossain vaiheessa saan itteni liikkeelle. Vielä kolmekymppisenä harrastin liikuntaa.
 
Spencer Hastings
Älä anna periksi. Jumppapallo, sauvakävelyä ja kotona rangalle kieroja ja venytyksiä. Kylpypyyhe rullalle lattialle ja avaat rankaa sen päällä maaten. Kaikki mitä teen selkäsi hyvinvoinnin eteen, vähentää kipuja ja nostaa mielialaa ylöspäin.
Näillä mennään, mitä on annettu ja kotiin ja sängynpohjalle ei jäädä. Jokainen päivä, kun itsensä vääntää liikkeelle, niinon voittoa.
Tää on just se oikea asenne, et ei jää paikalleen voivottelemaan, vaan pistää vastaan. Vaikka se mahdottomalta ja turhalta välillä tuntuukin.

Mulla ei onneks oo peruuttamattomia asioita ton selän ja niskojen kanssa, mut muuten oon hyvin 23-vuotiaaksi ryssinyt tän paketin. Mut tosiaan, ei alistuta kohtaloomme ja leuka pystyyn. Ja iloisempia jouluasioita :D

Ehkä mä vedän välistä jo vähän puuroa. Mantelin laitan sinne vasta jos mies tupsahtaa kotiin syömään..
 
  • Tykkää
Reactions: Coeur de Glace
Tää on just se oikea asenne, et ei jää paikalleen voivottelemaan, vaan pistää vastaan. Vaikka se mahdottomalta ja turhalta välillä tuntuukin.

Mulla ei onneks oo peruuttamattomia asioita ton selän ja niskojen kanssa, mut muuten oon hyvin 23-vuotiaaksi ryssinyt tän paketin. Mut tosiaan, ei alistuta kohtaloomme ja leuka pystyyn. Ja iloisempia jouluasioita :D

Ehkä mä vedän välistä jo vähän puuroa. Mantelin laitan sinne vasta jos mies tupsahtaa kotiin syömään..
Mun ongelma on siinä että ei huvita liikkua. Vaikka halua olisi.
 
IhQ
Lapset avas jo meijän ostamat ja kummiensa tuomat lahjat, esikoinen ei oo irrottanu näppejään uudesta kännystä sen jälkeen kun se paketista ilmestyi :D
Paitsi siksi aikaa et laittoi Robinin keikkadvd:n pyörimään... Viimenen vajaa tunti on täs kuunneltu Frontside Ollieta, Puuttuvaa palasta jne jne..vaikkei tuo nyt ihan ykkössuosikki olekaan niin vois olla paskemminkin.

Kuopus on omassa huoneessaan kuuntelemassa Mauri Kunnaksen Joulutarina-cd:tä ja leikkii uudella Monster High-nukellaan :D

Sattui nappilahjoja tänä vuonna. Niin kummeilla kuin meilläkin.
 
Poikalasta toivotellaan hyvät joulut. lunta on kovasti tullut ja talitinttien häärintää takapihalla haukun kaa tuijotellaan. lahjatkin jo aamulla jaettiin. nyt sitten vaan jouluruokia ähkimään.
[video=youtube_share;9BmoafN_nGo]http://youtu.be/9BmoafN_nGo?list=RD9BmoafN_nGo[/video]
 
Spencer Hastings
Lapsena ei oikeestaan koskaan vietetty joulua Helsingissä, me oltiin joko isän luona pohjoisessa tai äidin isän luona keski-Suomessa. Eräs joulu papan luona on edelleen aivan tuoreessa muistissa, kun saatiin veljen kanssa molemmat Game Boy Colorit ja muutaman pelin siihen. Muistikuvat on joltain osalta aika hämärät, mutta taidettiin itkeä ilosta monta tuntia. Oltiin suhteellisen köyhä perhe, ja tää oli siis ihan ainoa laatuaan oleva extremehankinta.

Muuta "ylimääräistä" ei sinäkään jouluna tullut, muiden sukulaisten lahjat oli aina pehmeitä paketteja tarpeeseen. Mutta paistettiin takassa makkaraa ja oltiin ihan rauhassa perheen kesken. Ja pelattiin koko loppuloma niillä GameBoylla :D

Oon hyvin tyytyväinen, että sekä meidän että miehen perheen joulu ei oo koskaan pyörinyt sen materian ympärillä, vaan enemmänkin ruoan ja yhdessäolon. Mulla on paljon kavereita, joista osa jo perheellisiä, ja ainakin sivustakatsottuna tuntuu että ykkösprioriteetti heille on se krääsä ja kulutus. Toivottavasti saan siirrettyä tämän periaatteen myös mun lapsille siitä huolimatta, että osa kavereista saa varmasti paljon enemmän ja "paljon hienompaa". Vaikka mun lapset ei tuu elämään vähävaraisessa perheessä, niin se ei silti tarkota että prioriteettien täytyisi muuttua.
 
Spencer Hastings
Lapsena vietimme kaikki joulut kotona helsingissä. Ei ole koskaan ollut pappoja, mummoja tai muitakaan sukulaisia. Vanhemmat ovat duunareita. Olin aina kade kavereille kun saivat niin paljon kivoja lahjoja.
Mäkin muistan jossain vaiheessa olleeni kade. Sitä on vähän vaikee lapsen kiertää. Mutta suurimmaksi osaksi osasin olla tyytyväinen just siihen millasen joulun itse sain.
 
IhQ
Mie olin kade serkuilleni kun ne sai paljon enemmän lahjoja ku mie ja veljeni. Oltiin joulut heijän kotonaan, minne kokoontui isän puolen sukua.
Omatkin lahjat oli kivoja mutku ne sai aina enemmän ja isompia.:snotty:
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä