Nykyäitien itsekkyys on pöyristyttävää!

[QUOTE="Mies..";30368971]No kyllähän sä tuossa sanot ihan suoraan ja vähättelet, joskin eri sanalla kuin säälittävä.[/QUOTE]

Valitsin sanani huonosti, ei ollut tarkoitus vähätellä. Tarkoitin sitä, että vaunulenkki, sellaisena kuin se yleensä tehdään (eli kävellään vaunuja työnnellen) ei ole verrannollinen urheiluun, ja sen tarkoituskin on yleensä eri. Yleensä siinä kai on tarkoitus vaan ulkoilla ja nukuttaa vauvaa ulkona. Aika harva ajattelee sitä urheiluna. Ja pointtini oli se, että joku joku äiti (tai isä) haluaa mennä yksin lenkille, on ärsyttävää alkaa selittää mitään itsekkyydestä ja että on väärin haluta omaa aikaa, kun lenkille voi mennä vaunujenkin kanssa. Vaunulenkeissä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta jos ihminen haluaa mennä yksin juoksemaan, niin se on useimmiten ihan eri asia kuin se vauvan nukuttaminen ulkona - joka on aika usein sitä vaunujen keinuttelua. Tarkoitukseni oli kommentoida sitä, että "kaikkea voi tehdä lasten kanssa", mikä on huono vastaus ihmiselle, joka haluaa omaa aikaa voidakseen tehdä asioita, jotka kokee hankaliksi lasten kanssa. Ja tässä ketjussahan puhutaan muistakin kuin vauvoista, ja jonkun 4-vuotiaan kanssa ei lenkkeily myöskään onnistu sellaisena, millaisena useimmat haluavat sitä lenkkeilyä harrastaa. Toki saa ottaa lapset mukaan, ja siinä ei ole mitään pahaa, mutta sitä ei voida pitää oletuksena, että vanhemmat (tai yleensä äidit) tekevät kaikki asiat lasten kanssa.

 

Niin vielä uudelleen sanon, että puhumme eri asioista. Ilmeisesti et lue ollenkaan, mitä minä kirjoitan. Minä puhun koko ajan siitä miksi se, että tekee kaiken lapsen kanssa on säälittävää, en siitä, voiko ihan kaikkea tehdä lapsen kanssa. Kun kaikki eivät edelleenkään halua tehdä kaikkea. Kaikki eivät treenaa maratonille, kaikki eivät treenaa fitness-kisoihin tai em-uinteihin, kaikki eivät käy teattereissa, kaikki eivät käy oopperassa, kaikki eivät käy yökerhoissa, kaikki eivät ole mukana järjestötoiminnassa jne.

Jos on olemassa ihminen, joka ei tee tällaisia edellä mainittuja asioita, mikä ihmeen pakko on väen vängällä mennä kauppaan tai lenkille yksin, jos se käy ihan yhtä hyvin lasten kanssa? Jottei olisi surullinen tai säälittävä?

No, jos ei ikinä halua tehdä mitään itsekseen, niin ei kai toki ole mikään pakko. En sitten muuten ollut se, joka tässä ketjussa otti esille nuo määritelmät "säälittävä" ja "surullinen" .

 

Klassinen virheargumentti Tiivistit todella hyvin sen, mikä mielestäni on nykysuomalaisnaisten ajattelussa vikana: velvollisuudet ja moraalius nähdään ainoastaan ideologisena rasitteena.

Sinun ajattelussasi taas on vikana se, että näet ihan kaiken äärimmilleen sukupuolittuneena. Yleinen inhimillisyys ei millään lailla tunnu koskettavan sinua tai maailmasi - tässä lienee suurin syy siihen, että koet tulevasi toistuvasti väärinymmärretyksi.

 

[QUOTE="Mies..";30368894]On olemassa ihan juoksemiseen tarkoitettuja vaunuja joktut ovat jopa näiden avulla treenanneet maratooniin..
Niin lapsen kanssa ei voi bilettää, mä en montaakaan asiaa keksi mitä ei voisi tehdä jos haluaa?

Sä aina huudat sen yl3eistyksen perään miksi yleistät nyt itse?[/QUOTE]

Oletko testannut noita vaunuja, onko hyvät? Säkö olet teillä se, jolla on kersat aina mukana? (Harvinaista sinänsä, yleensä se on se äiti. Propsit sulle! )

 

Olen pöyristynyt, mihin tämä maailma on menossa Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin.

 

Minusta nykyinen trendi äideillä on se,että ei kyetä mihinkään edes yhden lapsen kanssa.Kauppaan ei voi mennä ilman miestä, uimaan ei voi mennä lapsen kanssa ilman miestä, autolla ei voi ajaa lapsi kyydissä, kaikki on niin vaikeaa ja sitten ihmetellään toiselle "miten ihmeessä käyt kolmen lapsen kanssa yksin uimassa, syömässä,lomamatkoilla jne."

Erikoista, jos olet törmännyt tällaiseen. Kyllähän noita vanhempia, niin äitejä kuin isiäkin, näkee kaupungilla yksin lastensa kanssa. Toki perheenä myös, mutta en usko että perheenä tekeminen johtuu siitä, ettei pärjäisi yksin - kai sitä haluaa joskus yhdessäkin puuhailla. Nykyisin ihmiset harrastavat enemmän kodin ulkopuolisia asioita lasten kanssa kuin aiemmin, koska se mielletään normaaliksi ja kaikenlaista toimintaa on enemmän. Nykyisin käydään kahviloissakin pikkulasten kanssa ihan eri lailla kuin joskus aiemmin.

 

Ei sellaisenaan. Viittaan laskelmoinnilla siihen, että toiminnan motiivina on oma mukavuus ja se, mikä on itselle mieluista. Eli se alkaa itsestä, ei toisesta eikä säännöistä tai malleista ("muoteista" kuten pahasti sanotaan).

Veikkaan kuitenkin, että aika harvalla perheellisenä on pääasiallisena motiivina oma mukavuus. Pikemminkin niin, että sekin otetaan huomioon. Nykyisin ajatellaan, että perhe on mahdollista yhdistää muihin elämän osa-alueisiin ja se tarkoittaa myös sitä, että ne muut osa-alueet eivät mene perheen edelle. Ei tarvitse valita vain joko-tai, vaan elämä nähdään kokonaisuutena, johon kuuluu useita erilaisia asioita myös samaan aikaan.

Tottakai kaikenlaisia ääripään ihmisiä on, mutta aika moni onnistuu aika hyvin ottamaan huomioon perheenjäsenten intressit samaan aikaan kuin omansa, eikä niitä edes nähdä toisilleen vastakkaisina.

 

Samaa mieltä olen ap:n kanssa,nykyäidit eivät kestä kotona oloa vaan on päästävä tuulettuun jatkuvalla syötölllä!! itse pysyn kyllä kotona,mutta kaikki ei olekkaan samanlaisia äitejä! olen juossut ennen lasten syntymää riittävästi ja nyt keskityn lapsiini..kunhan ne kasvavat niin sitten minulla on taas aikaa itselleni ja niihin juoksuihin minne en nyt pääse/halua mennä.

 

No mutta tämähän aloitus on ihan totta joka sana!!!Äidit ovat nykyään uraäitejä tai kavereiden kanssa bailaavia kaksikymppisen ihmisen elämään jumahtaneita äitejä. Lapsille kyllä puetaan uusretrot värikkäät vaatteet päälle,jotta kokonaisuus näyttäisi hyvältä, mutta lasten kasvatuksesta ei tiedetä mitään, eikä se kiinnostakaan. Oletetaan että päiväkoti hoitaa lapsen heti 9kk lähtien, ja hoitaa samalla sen kasvatuksen. Omia pikku Nicopettereitä ei opeteta kotona tavoille, koska ei vaan jakseta!

Lapsia tehdään lisää, vaikka ei ole mitään kiinnostusta hoitaa itse niitä. Itse olin muutama vuosi sitten kotiäitinä viitisen vuotta, ja kuulkaa minulta tivattiin KOKO AJAN että miten sinä jaksat, miten sun pääsi kestää kotona oloa ja omia lapsia, kun et sitä OMAA aikaakaan saa jne. Ei voida ymmärtää että joku suorastaan NAUTTII siitä että saa viettää aikaa omien lastensa kanssa.

Joten kyllä-, tämän maan äidit ovat hukassa, ja sen näkee sekä taaperoiden että teinien käytösongelmista! Käy suorastaan sääliksi koulujen opettajia, heillä on aivan valtava työ saada lapset ojennukseen!

Oletkohan ymmärtänyt jotenkin väärin nuo "miten sinä jaksat" -kyselyt? Kuulostaa siltä, että tulkitset niitä asenteellisesti, vaikka kyse voi olla ihan kohteliaasta ja ystävällisestä tiedustelusta samaan tyyliin kuin pikkuvauvojen vanhemmilta kysytään, ovatko he saaneet nukuttua. He ovat varmaan itse kotona ollessaan voineet tehdä muitakin asioita, esim. harrastaa jotain, ja ovat ehkä jakaneet lastenhoidon kumppaninsa kanssa tasa-arvoisesti ja ovat ehkä olleet ihan vilpittömästi huolissaan, oliko sinulla kaikki hyvin, jos tulkitsivat tilanteen niin, ettei oma kumppanisi osallistunut.

Ehkä ei ollutkaan kyse siitä, että ne äidit olivat hukassa, vaan ehkä heidän mielestään sinun miehesi oli hukassa?

 

[QUOTE="jep";30366926]Olen seuraillut omaa vaimoani ja hänen laajaa ystäväpiiriään jo kymmenen vuotta ja tullut seuraavaan lopputulokseen: äitiys on täysin hukassa monilta tämän päivän 30-35 -vuotiailta naisilta. Mitään ei olla enää valmiita uhraamaan, omista harrastuksista/ostoksista/matkoista luopumaan ja lapsetkin hoidetaan tuosta vain vasurilla facebookissa olon ym. muun sähläämisen ohessa siten, että puolet lasten sanomisista kaikuu kuuroille korville. "Tyttöjen" laivareissua, pikkujoulua ym. on harva se kuukausi. Miehen jokainen meno merkataan johonkin näkymättömään muistikirjaan ja vaaditaan, että itse saa minuutilleen saman määrän sitä kuulua omaa aikaa. Pahinta kuitenkin on se, että eletään siinä illuusiossa, että itse ollaan yhtä hyviä äitejä kuin omat äidit ja tehdään lapsia 3-4, vaikka yhdenkin kanssa ollaan hermoromahduksen partaalla. Lopputuloksena kaikki perheessä kärsivät.

Sanokaapa naiset, mikä teitä oikein vaivaa????[/QUOTE]


Älä yleistä, kaikki eivät ole tuollaisia! Itse en ole koskaan käynyt missään "tyttöjen" reissuissa. Meillä kaikki reissut tehty perheen kanssa yhdessä. Jos joskus käy tekemässä päivityksen facebookissa tietokoneen kautta, se on kaukana facebookissa sähläämisestä. Olen kyllä nähnyt paljon tuttuja, jotka pläräävät kokoajan puhelinta (pyörivät facebookissa). Se että olet tuollaisen naisen saanut, niin siitä voit syyttää vain itseäsi.

 

On ihan sallittua tehdä asioita yksin eikä myöskään säälittävää jos ei tee mitään yksin.

 

Sinun ajattelussasi taas on vikana se, että näet ihan kaiken äärimmilleen sukupuolittuneena. Yleinen inhimillisyys ei millään lailla tunnu koskettavan sinua tai maailmasi - tässä lienee suurin syy siihen, että koet tulevasi toistuvasti väärinymmärretyksi.

Olkiukko: sukupuolittuneisuus on tosiasia, mutten näe kaikkea sukupuolittuneena.

Ei ole olemassa "yleistä inhimillisyyttä", sellainen olio menisi biopsykologiaksi.

Luin muuten juuri hyvän tieteellisen artikkelin, jossa verrattiin niin feminismiä kuin antifeminismiä uskonnollisuuteen antropologi Mary Douglasin pohdintojen perusteella Pidän käsittämättömänä - ja samaan aikaan huolestuttavana monella tasolla - kuinka tabu feminismi _Suomessa_ on mitä tulee _akateemisiin_ _kriittisiin_ tutkimuksiin sen synnystä, rakenteista ja merkityksestä. Olo on kuin huutavan äänellä erämaassa Mut eiköhän se tästä.

 

vahvistuu ja löytää ja tulee kuuluville täytyypä lukea antroplogin tekstei kun kerkiää niin tarkotikko että akateemikot on hiljentty yhteen totuuteen olal mies tai nainen?

 

Olkiukko: sukupuolittuneisuus on tosiasia, mutten näe kaikkea sukupuolittuneena.

Ei ole olemassa "yleistä inhimillisyyttä", sellainen olio menisi biopsykologiaksi.

Avaatko tätä vähän, mua haittaa, kun näen tässä ristiriidan? (Eli kerro, mitä sitten et näe sukupuolittuneena ja miksi, jos kerran mitään yleistä inhimillisyyttä ei mielestäsi ole edes olemassa?)

 

Avaatko tätä vähän, mua haittaa, kun näen tässä ristiriidan? (Eli kerro, mitä sitten et näe sukupuolittuneena ja miksi, jos kerran mitään yleistä inhimillisyyttä ei mielestäsi ole edes olemassa?)

Vaikkei yleistä inhimillisyyttä ole (metatasolla), voidaan silti tietyssä ajassa ja paikassa löytää ei-sukupuolittuneita arvoja ja normeja. Esimerkiksi rakkaus ja anteeksianto ovat tällaisia käsitteitä ja tunnetiloja, jotka ovat sukupuolesta riippumattomia semanttisesti.

 

Vaikkei yleistä inhimillisyyttä ole (metatasolla), voidaan silti tietyssä ajassa ja paikassa löytää ei-sukupuolittuneita arvoja ja normeja. Esimerkiksi rakkaus ja anteeksianto ovat tällaisia käsitteitä ja tunnetiloja, jotka ovat sukupuolesta riippumattomia semanttisesti.

Tunnustan suoraan, että en ole perehtynyt etiikan nykysuuntauksiin, mutta maalaisjärjellä ajatellen sä nyt kiipeet peffa edellä puuhun: vois kuvitella, että metatasolla nimenomaan on se yleinen arvotaso, ja sitten käytännössä tämä sukupuolittuu, koska reaalimaailmassa toimijat ovat aina joko miehiä tai naisia ja tuovat oman subjektiivisen näkökulmansa mukaan ajatteluun.

Kerro vielä, mitä tarkoittaa semanttinen sukupuolesta riippumattomuus, kun kyse on käsitteistä ja tunnetiloista?

 

Tunnustan suoraan, että en ole perehtynyt etiikan nykysuuntauksiin, mutta maalaisjärjellä ajatellen sä nyt kiipeet peffa edellä puuhun: vois kuvitella, että metatasolla nimenomaan on se yleinen arvotaso, ja sitten käytännössä tämä sukupuolittuu, koska reaalimaailmassa toimijat ovat aina joko miehiä tai naisia ja tuovat oman subjektiivisen näkökulmansa mukaan ajatteluun.

Kerro vielä, mitä tarkoittaa semanttinen sukupuolesta riippumattomuus, kun kyse on käsitteistä ja tunnetiloista?

Ei ole meta-arvoja, sillä kaikki arvot ovat olleet kaikissa asennoissa jossain päin joskus. Esimerkiksi aina arvaamaton mutta säännöllinen yhteisön kuninkaan murha on ollut rituaali joskus kuparikaudella tämän itsensä suostumuksella Kreikan suunnalla.

Sinä näyt nyt pitävän ajattelua sukupuolisesti määräytyneenä Musta näin ei ole, vaikken olekaan meta-arvoihin uskova. Eli miehillä ja naisilla on myös yhteisiä arvoja ja normeja, mutta ei yhteisiä siinä mielessä, että olisivat biologisia. Uskonnollinen arvoperusta on tietenkin moraalisesti hieno argumentti, mutta skeptikon näkökulmasta hankala. Uskonto ei kuitenkaan saisi olla vihollinen moraalissa.

Tarkoitin, että jos mitään samaa ei olisi, ei keskustelukaan, ja yhteisyys, olisi mahdollista. En tarkoita samaa merkityksessä behaviorismi tai kopiokone.

 

Hieman hämmentävä tämä ketju... Mitä siihen äitiyteen ja vanhemmuuteen tulee, niin ainahan on niin, että vallitsevia ihanteita ei pystytä täyttämään. On siis mielikuvia ihanteellisesta vanhemmuudesta ja sitten on se todellisuus. Ihanteellinen äiti kai olisi sellainen, joka pystyisi olemaan kotona lastensa kanssa mahdollisimman pitkään kuitenkaan nostamatta minkäänlaisia äitiyspäivärahoja tai kodinhoitotukia - siis täysin vailla yhteiskunnan taloudellista tukea. Lasten sosiaalisia suhteita sukulaisiin ja muuhun lähipiiriin tulisi tukea, mutta lapsia ei kuitenkaan saa "lykätä mummulle hoitoon". Ulkonäöstään ja kunnostaan pitäisi pitää huolta, mutta niin, ettei olisi pois lapsen luota: siis lenkkeillä vaunujen kanssa ja jumpata taaperoa punttinaan käyttäen. Ystävyyssuhteita tulisi totta kai hoitaa, mutta ei niin että kävisi baarissa tai tapaisi ystäviä muuten ilman lapsia. Ja olisi muistettava, että puheenaiheet ja mielenkiinnon kohteet eivät saa äitiyden myötä muuttua, vaan kaikesta pitää olla ajantasalla, lapsista ei saa puhua, tissiä ei saa kaivaa kahvilan pöydässä esiin jne. Ja vaikka lapset ovat toki kaikkein tärkeintä, pitää muistaa, että mies on yksi lapsista: myös hänen tarpeensa tulee laittaa aina omien edelle, harrastuksiin tulee kannustaa, itsetuntoa tukea ja tissi tyrkätä suuhun aina kun meinaa märy tulla.

 

miehillä ja naisilla on myös yhteisiä arvoja ja normeja, mutta ei yhteisiä siinä mielessä, että olisivat biologisia. Uskonnollinen arvoperusta on tietenkin moraalisesti hieno argumentti, mutta skeptikon näkökulmasta hankala. Uskonto ei kuitenkaan saisi olla vihollinen moraalissa.

Tarkoitin, että jos mitään samaa ei olisi, ei keskustelukaan, ja yhteisyys, olisi mahdollista. En tarkoita samaa merkityksessä behaviorismi tai kopiokone.

Mistä nämä yhteiset arvot ja normit sitten kumpuavat ja mihin ne liittyvät, jos mitään yleistä inhimillisyyttä, ihmisyyttä ei ole olemassa? Jos tämä yhteinen moraalipohja ei liity meta-arvoihin tai biologiaan, niin mihin se sitten liittyy?

 

En ymmärrä. Minun äiti on ollut aina läsnä, pullan tuoksuinen ja aina on ollut ruoka valmiina pöydässä. Jos on änäri kesken äiti tuo kaljaa.

 

En ymmärrä. Minun äiti on ollut aina läsnä, pullan tuoksuinen ja aina on ollut ruoka valmiina pöydässä. Jos on änäri kesken äiti tuo kaljaa.

Nonni, peräkammarin aikamiespoikakin sen todistaa, että naisen ja äidin paikka on hellan ja kaulimen välissä.

 

Mistä nämä yhteiset arvot ja normit sitten kumpuavat ja mihin ne liittyvät, jos mitään yleistä inhimillisyyttä, ihmisyyttä ei ole olemassa? Jos tämä yhteinen moraalipohja ei liity meta-arvoihin tai biologiaan, niin mihin se sitten liittyy?

Miksi kyselet noin alkeellisia (tällaisen keskustelun kannalta)? Tulee olo, että olisin opettajasi - kun haluan päinvastoin uskoa naisen _omaan_ älyyn Ehkä olen ajatellut ja yhä ajattelen naisesta liian yliarvioiden, huomaan usein täällä. Se on harmi, jos minun pitää alkaa kohdella naisia ja suhtautua heihin huonommin ja karkeammin kuin tähän asti ymmärryksen parantamiseksi.

Jos sinua kiinnostaa se, miten ihmisiä voi yhdistää jokin, mikä ei silti ole biologista eikä ikuista, ainakin ranskalaiset filosofit ja tutkijat voisivat tarjota siihen vastausta Tietenkään heidän proosansa ei ole ihan helppoa kenellekään. Näitä kysymyksiä voi jokainen opiskella yliopistossa. En kyllä yhtäkkiä keksi sopivan helppotajuista kirjaa, mutta yksi suomennettu aiheeseen liittyvä on Alasdair MacIntyren "Hyveen jäljillä".

 

Nonni, peräkammarin aikamiespoikakin sen todistaa, että naisen ja äidin paikka on hellan ja kaulimen välissä.

et miehet on parempii kaunokirjallisuuden saralla faktaalista totuu tta katseltaessa

 

Miksi kyselet noin alkeellisia (tällaisen keskustelun kannalta)? Tulee olo, että olisin opettajasi - kun haluan päinvastoin uskoa naisen _omaan_ älyyn Ehkä olen ajatellut ja yhä ajattelen naisesta liian yliarvioiden, huomaan usein täällä. Se on harmi, jos minun pitää alkaa kohdella naisia ja suhtautua heihin huonommin ja karkeammin kuin tähän asti ymmärryksen parantamiseksi.

Jos sinua kiinnostaa se, miten ihmisiä voi yhdistää jokin, mikä ei silti ole biologista eikä ikuista, ainakin ranskalaiset filosofit ja tutkijat voisivat tarjota siihen vastausta Tietenkään heidän proosansa ei ole ihan helppoa kenellekään. Näitä kysymyksiä voi jokainen opiskella yliopistossa. En kyllä yhtäkkiä keksi sopivan helppotajuista kirjaa, mutta yksi suomennettu aiheeseen liittyvä on Alasdair MacIntyren "Hyveen jäljillä".

Jos tämä on ihan alkeellista, niin miksi tarvitaan vaikeaselkoisia ranskalaisia filosofeja ja tutkijoita selittämään asia? Sinä et osaa, vaikka on ihan alkeistason juttua? :O

Olin ymmärtänyt, että varsin mieluusti opetat meitä käsitteelliseen ajatteluun kykenemättömiä naisia, mutta nyt sitten tunnetkin halua alkaa suhtautua huonosti ja karkeasti, kun kerrankin olisin asettunut palvovasti opettajan jalkain juureen imemään viisauden sanoja.

(Sori.)

 

Jos tämä on ihan alkeellista, niin miksi tarvitaan vaikeaselkoisia ranskalaisia filosofeja ja tutkijoita selittämään asia? Sinä et osaa, vaikka on ihan alkeistason juttua? :O

Olin ymmärtänyt, että varsin mieluusti opetat meitä käsitteelliseen ajatteluun kykenemättömiä naisia, mutta nyt sitten tunnetkin halua alkaa suhtautua huonosti ja karkeasti, kun kerrankin olisin asettunut palvovasti opettajan jalkain juureen imemään viisauden sanoja.

(Sori.)

jo tosi hyvin sanottu siis just sillain hyvällä tyyliilä Hyvä lady!