Nykyäitien itsekkyys on pöyristyttävää!

Tämä on pakko sanoa. Jos mies ei siivoa ja tee kotitöitä yhtä intensiivisesti, kuin sinä itse naisena: Paskassa en elä, en suostu elämään! Siivoan/teen kotitöitä ihan oman hyvinvointinikin vuoksi. Jos en tekisi ja mieskään ei tee kärsisin, kun joutuisin elämään ITSE likaisessa kodissa, jossa tiskit ja pyykit sikinsokin likaisina. Get it?

 

Emme ole yhtä tossun alla, kuin äitimme ja mummomme aikoinaan.

Klassinen virheargumentti Tiivistit todella hyvin sen, mikä mielestäni on nykysuomalaisnaisten ajattelussa vikana: velvollisuudet ja moraalius nähdään ainoastaan ideologisena rasitteena.

 

No hymiöiden vuoksi vaikutti kyllä ennemminkin siltä, että se oli kommentoijan mielestä jotenkin hieno asia, jotakin tavoiteltavaa. Tosin jos kyse on siitä, että on liian väsynyt tekemään yhtään mitään omaa, on sekin surullista.
[/QUOTE

Kukin omalla tyylillään. En pidä itseäni mitenkään parampana ihmisenä sen vuoksi että oon kotona paljon lasten kanssa. Meillä se johtuu myös siitä että tämä pienempi on ollut kova sairastelemaan ja mies vuortotöissä. Ei siinä mihkään baariin lähetä hillumaan jos laps on sairaana. Hymiöt oli enempi loppukevennyt ja jonkun sortin näpäytys aloittajalle joka tuumas että äidit ajattelee vain itteään. Lähtisin kyllä varmaan vähän useamminkin ulos kuin kerran vuodes jos ei ois näitä tauteja. Ja uskon että miehelläkään ei ois sitä vastaan mitään. Onneks on parisuhde kunnossa.

 

Noinhan miehet ovat kautta aikojen tehneet...

 

No mutta tämähän aloitus on ihan totta joka sana!!!Äidit ovat nykyään uraäitejä tai kavereiden kanssa bailaavia kaksikymppisen ihmisen elämään jumahtaneita äitejä. Lapsille kyllä puetaan uusretrot värikkäät vaatteet päälle,jotta kokonaisuus näyttäisi hyvältä, mutta lasten kasvatuksesta ei tiedetä mitään, eikä se kiinnostakaan. Oletetaan että päiväkoti hoitaa lapsen heti 9kk lähtien, ja hoitaa samalla sen kasvatuksen. Omia pikku Nicopettereitä ei opeteta kotona tavoille, koska ei vaan jakseta!

Lapsia tehdään lisää, vaikka ei ole mitään kiinnostusta hoitaa itse niitä. Itse olin muutama vuosi sitten kotiäitinä viitisen vuotta, ja kuulkaa minulta tivattiin KOKO AJAN että miten sinä jaksat, miten sun pääsi kestää kotona oloa ja omia lapsia, kun et sitä OMAA aikaakaan saa jne. Ei voida ymmärtää että joku suorastaan NAUTTII siitä että saa viettää aikaa omien lastensa kanssa.

Joten kyllä-, tämän maan äidit ovat hukassa, ja sen näkee sekä taaperoiden että teinien käytösongelmista! Käy suorastaan sääliksi koulujen opettajia, heillä on aivan valtava työ saada lapset ojennukseen!

 

Klassinen virheargumentti Tiivistit todella hyvin sen, mikä mielestäni on nykysuomalaisnaisten ajattelussa vikana: velvollisuudet ja moraalius nähdään ainoastaan ideologisena rasitteena.

Miehillä tämä nämä tuntuvat olevan huomattavasti isompia rasitteita, ainakin siitä päätellen, miten vastahankaisesti he näitä tekevät.

 

Minua ei ainakaan ole muutamiin vuosiin kiinnostanut baareilut. Edes ennen lapsia. Varmaan 5 vuotta sitten olin vielä bilehile, mutta nyt kolmekymppisenä bilihileily ei yksinkertaisesti enää vain kiinnosta. Kotielämä kiinnostaa

 

Enkä pidä myöskään tavasta, jolla käytät sanaa hyöty. Ihminen on päämäärä itsessään, ei väline sille.

voi vatun sveitsiläinen synkronoitu kello

mut joo kahtellaan illemalla täytyy junille päin kohdata katseensa kohta

 

Bilehihileily

 

No mutta tämähän aloitus on ihan totta joka sana!!!Äidit ovat nykyään uraäitejä tai kavereiden kanssa bailaavia kaksikymppisen ihmisen elämään jumahtaneita äitejä. Lapsille kyllä puetaan uusretrot värikkäät vaatteet päälle,jotta kokonaisuus näyttäisi hyvältä, mutta lasten kasvatuksesta ei tiedetä mitään, eikä se kiinnostakaan. Oletetaan että päiväkoti hoitaa lapsen heti 9kk lähtien, ja hoitaa samalla sen kasvatuksen. Omia pikku Nicopettereitä ei opeteta kotona tavoille, koska ei vaan jakseta!

Lapsia tehdään lisää, vaikka ei ole mitään kiinnostusta hoitaa itse niitä. Itse olin muutama vuosi sitten kotiäitinä viitisen vuotta, ja kuulkaa minulta tivattiin KOKO AJAN että miten sinä jaksat, miten sun pääsi kestää kotona oloa ja omia lapsia, kun et sitä OMAA aikaakaan saa jne. Ei voida ymmärtää että joku suorastaan NAUTTII siitä että saa viettää aikaa omien lastensa kanssa.

Joten kyllä-, tämän maan äidit ovat hukassa, ja sen näkee sekä taaperoiden että teinien käytösongelmista! Käy suorastaan sääliksi koulujen opettajia, heillä on aivan valtava työ saada lapset ojennukseen!

Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä isät ovat paljon enemmän hukassa lastensa kanssa kuin äidit.

Toiseksi, kerropa miten ennen kasvatettiin lapsia paremmin kuin nykyään. Silloin lapset kuljeskelivat keskenään missä sattuivat ja yleisin kasvatustapa oli koivuniemen herra.

 

Minä ainakin haluaisin olla täysin kotiäiti, jos siihen olisi taloudellisesti varaa! Jos lotossa voittaisimme...

 

Tulen nyt kommentoimaan, vaikka näitä kommentteja aina vihataankin.

Onneksi meillä ei tarvitse tapella aikatauluista aikuisten kesken tai laittaa kirjanpitoon, että kuka nyt on ollut mitenkin paljon omilla menoillaan. Ja onneksi molemmat kokevat, että saavat olla lapsen kanssa kotona (emme joudu olemaan lapsen kanssa). Käymme myös molemmat töissä. Kaikki työt kuuluvat molemmille ja molemmat olemme tyytyväisiä.

Näistä asioista sovimme jo yhteiselon alkutaipaleella, esimerkiksi että molemmat ovat velvollisia hoitamaan lapsia, se ei ole vain äidin työ. Kotitöistä tai lapsenhoidosta ei ole tarvinnut tapella, koska molemmat tiedämme säännöt. Ja yllätys, molemmille jää myös sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Asioista pitää vain yrittää keskustella ajoissa, niin ei tule yllätyksenä kummallekaan osapuolelle.

 

Jäinpä sit taas miettimään tuota miten ennen muka kaikki oli paremmin.

Mummoni kertoi, miten hassusti isälleni oli pienenä käydä. Kas kun talon aikuiset lähtivät heinäntekoon. Kaikki. (voisi olettaa että se sujuu nopeammin niin ja on siis helpompaa ja kevyempää) Ja isäni, kolmevuotias, jätettiin yksin "leikkikehään" keittiöön koska siellä oli lämmin. (tässä kohtaa voi lienee olettaa että aikuisilla oli näin taas helpompaa pellolla kun ei tarvitse vahtia sitä joka paikkaan ehtivää lapsosta)
Meni muutama tunti ja palasivat sisälle todetakseen että lapsi roikkui henkselistään pää alaspäin sen kehäviritelmän reunasta. Oli lienee roikkunut siinä jo tovin.

On mukavuudenhalu aiemminkin saanut ihmisiä tekemään jotain mikä ei ole lapsien parhaaksi.

 

No mutta tämähän aloitus on ihan totta joka sana!!!Äidit ovat nykyään uraäitejä tai kavereiden kanssa bailaavia kaksikymppisen ihmisen elämään jumahtaneita äitejä. Lapsille kyllä puetaan uusretrot värikkäät vaatteet päälle,jotta kokonaisuus näyttäisi hyvältä, mutta lasten kasvatuksesta ei tiedetä mitään, eikä se kiinnostakaan. Oletetaan että päiväkoti hoitaa lapsen heti 9kk lähtien, ja hoitaa samalla sen kasvatuksen. Omia pikku Nicopettereitä ei opeteta kotona tavoille, koska ei vaan jakseta!

Lapsia tehdään lisää, vaikka ei ole mitään kiinnostusta hoitaa itse niitä. Itse olin muutama vuosi sitten kotiäitinä viitisen vuotta, ja kuulkaa minulta tivattiin KOKO AJAN että miten sinä jaksat, miten sun pääsi kestää kotona oloa ja omia lapsia, kun et sitä OMAA aikaakaan saa jne. Ei voida ymmärtää että joku suorastaan NAUTTII siitä että saa viettää aikaa omien lastensa kanssa.

Joten kyllä-, tämän maan äidit ovat hukassa, ja sen näkee sekä taaperoiden että teinien käytösongelmista! Käy suorastaan sääliksi koulujen opettajia, heillä on aivan valtava työ saada lapset ojennukseen!

Kiiltääkö nyt hyvin ?


Missäs sinun vastuullisuus taloudellisesti on? Sekin on kultapieni yksi seikka joka painaa. Valtion ei kuuluisi olla sellainen hyväntekijä laitos joka oikeuttaa ihmiset lorvimaan kotona. Sitähän kotiäitiys on, älä nyt vaan käy sanoon että se on työtä. Se ei ole työtä nähnytkään. Se on elämää. Sitä samaa tekee ne "uratykki"äidit siellä kaupan kassalla tai sairaanhoitajan duunissa. He pyykäävät, siivoavat jne jne ja ovat lastensa kanssa. NIIIN kyllä, lasten kanssa voi ihan elää normi elämää, pitää lapsia mukana ja omalla esimerkillä opettaa ilman että heittäytyy martyyrimaisesti "Jumalaolennoksi"

Mene melkein minne tahansa maailmassa,rikkaampien maiden ulkopuolelle. Siellä on niitä äitejä jotka oikeasti tekee paljon lastensa eteen. Ei vaan jää kotiin viettämään aikaansa hiekkalaatikon reunalla istuen. Ennen kotiäidit sentään teki töitä. Nyt ne työt tekee koneet, isossa määrin. Toki lasten kanssa pitää olla, mutta mikä vitun esimerkki elämästä sekään on että äiti pyörii vaan ja ainoastaan sen räkänokkansa ympärillä? Ei ole ihme että on vaikea sitten sopeutua kouluun kun yyh ja nyyh lapsi ei olekaan enää kaiken keskipiste.

Lapsi syntyy lauman jäseneksi,ei keskipisteeksi. Lapsi oppii vanhemmiltaa, esimerkin kautta. Olkoon sitten pyykäystä tai lumitöitä, toisen huomioimista ja käytöstapoja...tai sitten sitä että jokaisen pitäisi oman toimeentulonsa taata.

Se on eriasia millainen tapa olla vanhempi sopii itselle. Niitä on muitakin hyviä malleja kuin jumaloitu kotiäitiys. Mitäs sanot esim meidän järjestelystä jossa lapset oli "virke"-mielessähoidossa 2 päivänä viikossa. Sekä minä, että mies tehtiin lyhennettyä työaikaa. Taloudellisesti parempi ratkaisu, eikä tarvinnut valtion elättinä elää. Ja näytimme lapsille mallia siitä miten perheessä puhalletaan yhteenhiileen, sekä siinä että perheelle oli arvokasta aikaa, että myös talous ei mennyt kuralle.

 

Minusta nykyinen trendi äideillä on se,että ei kyetä mihinkään edes yhden lapsen kanssa.Kauppaan ei voi mennä ilman miestä, uimaan ei voi mennä lapsen kanssa ilman miestä, autolla ei voi ajaa lapsi kyydissä, kaikki on niin vaikeaa ja sitten ihmetellään toiselle "miten ihmeessä käyt kolmen lapsen kanssa yksin uimassa, syömässä,lomamatkoilla jne."

Olen käynyt perhekahviloissa, uimassa, muskarissa, kirjastossa, avoimessa pk:ssa jnejnejnejnejne yksin lasten kanssa ja ylläripylläri, kyllä siellä yleensä äidit on omien lastensa kanssa IHAN YKSIN. Tottakai perheet sitten välillä tykkää harrastaa asioita perheenä, ei siinä ole minusta mitään outoa. Esim. vauvauinti markkinoidaankin nykyään sellaisena koko perheen huvina, jota se toki parhaimmillaan onkin. Hienoa että miehet osallistuu myös. Jos taas kaupassa seuraa lapsiperheitä, niin aika 50/50 taitaa mennä loppujenlopuksi jako siitä ollaanko siellä yhden vai kahden vanhemman voimin.

Joten, en tiedä yhtään mistä yritit sönköttää. Bullshittiä.

 

Jaa. Minä ymmärsin hymiöt pikemminkin niin, että naureskelee omalle tilanteelleen. Tyyliin "eipä tässä muuta elämää ole".

Eikä kotoa ilman lapsia pois lähteminen ole ainoa tapa tehdä jotain omaa. Jollekin se oma voi olla vaikka kävelylenkki. Sen voi toteuttaa yksin tai lasten kanssa. Onko lasten kanssa lenkki sitten automaattisesti "surullisempi". Omaahan sekin on. Tai kotona ollessaan voi tehdä vaikka käsitöitä, kokata tai sisustaa. Ei ole minusta erityisen surullista, jos sellaisia asioita voi tehdä lasten läsnäollessa.

Me ollaan tehty paljon mukavia retkiä lapsien kans ja mun mielestä se ei oo yhtään surullista! Ihanaahan se on ja pitääkin olla. Joskus tietysti toivoo jos on jonkun flunssa/korvakierteen takia joutunu olemaan 4 seinän sisällä viikkotolkulla, että pääsis ihan yksikseen vaikka kahvilaan istuskeleen tai jotain muuta vastaavaa. Voi olla että repäsen täs joku päivä

 

Jäinpä sit taas miettimään tuota miten ennen muka kaikki oli paremmin.

Mummoni kertoi, miten hassusti isälleni oli pienenä käydä. Kas kun talon aikuiset lähtivät heinäntekoon. Kaikki. (voisi olettaa että se sujuu nopeammin niin ja on siis helpompaa ja kevyempää) Ja isäni, kolmevuotias, jätettiin yksin "leikkikehään" keittiöön koska siellä oli lämmin. (tässä kohtaa voi lienee olettaa että aikuisilla oli näin taas helpompaa pellolla kun ei tarvitse vahtia sitä joka paikkaan ehtivää lapsosta)
Meni muutama tunti ja palasivat sisälle todetakseen että lapsi roikkui henkselistään pää alaspäin sen kehäviritelmän reunasta. Oli lienee roikkunut siinä jo tovin.

On mukavuudenhalu aiemminkin saanut ihmisiä tekemään jotain mikä ei ole lapsien parhaaksi.

Mukavuuden halu? Etkö tuota paremmin tiedä lähihistoriaa....Voin kertoa, heinähommista ei saa helppompaa yhden ihmisen avulla. Ja toiseksi ne hommat oli pakko hoitaa silloin kun sää salli. Ei hommaa voi pidentää, tai tyylii siirtää seuraavaan päivään.Jos meinaa että sato saadaan kuivalla sisälle....

Ei se mukavuuden halusta johtunut että lähdettiin kaikki pellolle. Se oli pakko. Niinkuin esim se että mun isä sai kuumat keittolipeät päälleen ja liki kuoli. Juuri niin, äidin oli pakko pestä pyykki, keitellen lipeää (pesuaine) kun tenavat pyöri jaloissa. Olispa melkein ollut parempi jos tenavat olis ollut sisällä eikä siinä liki...

Ei ennen lapsia mukavuuden vuoksi jätetty minnekään. Tuossa isäsikin tilanteessa oli katsottu paremmaksi jättää lämpöiseen kun pöllyävälle pellolle jossa saattoi ehkä jonkinlaisia niittokoneita tms olla jotka ovat vaaraksi lapselle. Ja todellakin, äidinkin oli pakko tuolloin osallistua. ei niin kuin nykyään jolloin äiti voi jäädä vaan kotiin tuetusti peräänkatsomaan lastaan

 

Minusta nykyinen trendi äideillä on se,että ei kyetä mihinkään edes yhden lapsen kanssa.Kauppaan ei voi mennä ilman miestä, uimaan ei voi mennä lapsen kanssa ilman miestä, autolla ei voi ajaa lapsi kyydissä, kaikki on niin vaikeaa ja sitten ihmetellään toiselle "miten ihmeessä käyt kolmen lapsen kanssa yksin uimassa, syömässä,lomamatkoilla jne."

Jaa kyllä mä vaan meen noiden 2 pienen kans yksin joka paikkaan kun mies töis. Ja vielä kävellen kun ei ole autoa.

 

Kiiltääkö nyt hyvin ?


Missäs sinun vastuullisuus taloudellisesti on? Sekin on kultapieni yksi seikka joka painaa. Valtion ei kuuluisi olla sellainen hyväntekijä laitos joka oikeuttaa ihmiset lorvimaan kotona. Sitähän kotiäitiys on, älä nyt vaan käy sanoon että se on työtä. Se ei ole työtä nähnytkään. Se on elämää. Sitä samaa tekee ne "uratykki"äidit siellä kaupan kassalla tai sairaanhoitajan duunissa. He pyykäävät, siivoavat jne jne ja ovat lastensa kanssa. NIIIN kyllä, lasten kanssa voi ihan elää normi elämää, pitää lapsia mukana ja omalla esimerkillä opettaa ilman että heittäytyy martyyrimaisesti "Jumalaolennoksi"

Mene melkein minne tahansa maailmassa,rikkaampien maiden ulkopuolelle. Siellä on niitä äitejä jotka oikeasti tekee paljon lastensa eteen. Ei vaan jää kotiin viettämään aikaansa hiekkalaatikon reunalla istuen. Ennen kotiäidit sentään teki töitä. Nyt ne työt tekee koneet, isossa määrin. Toki lasten kanssa pitää olla, mutta mikä vitun esimerkki elämästä sekään on että äiti pyörii vaan ja ainoastaan sen räkänokkansa ympärillä? Ei ole ihme että on vaikea sitten sopeutua kouluun kun yyh ja nyyh lapsi ei olekaan enää kaiken keskipiste.

Lapsi syntyy lauman jäseneksi,ei keskipisteeksi. Lapsi oppii vanhemmiltaa, esimerkin kautta. Olkoon sitten pyykäystä tai lumitöitä, toisen huomioimista ja käytöstapoja...tai sitten sitä että jokaisen pitäisi oman toimeentulonsa taata.

Se on eriasia millainen tapa olla vanhempi sopii itselle. Niitä on muitakin hyviä malleja kuin jumaloitu kotiäitiys. Mitäs sanot esim meidän järjestelystä jossa lapset oli "virke"-mielessähoidossa 2 päivänä viikossa. Sekä minä, että mies tehtiin lyhennettyä työaikaa. Taloudellisesti parempi ratkaisu, eikä tarvinnut valtion elättinä elää. Ja näytimme lapsille mallia siitä miten perheessä puhalletaan yhteenhiileen, sekä siinä että perheelle oli arvokasta aikaa, että myös talous ei mennyt kuralle.

"Lapsi syntyy lauman jäseneksi"?? Joku on tainnut lukea sitä Wahgrenin Lapsikirjaa, jonka kirjoittajan äiti oli alkoholisti, järjesti kotonaan orgioita lasten nähden ja muutakin mukavaa. Ainakin kirjoittamastasi päätellen olet sitä koulukuntaa, joka ajattelee että lapsella ei kuulu olla mitään tarpeita, ja lapsi kasvatetaan mahdollisimman tunteettomasti ja itsekkäästi. Edustat aika selkeästi juuri tätä äitityyppiä josta ap puhuu. Itsekkyys,minäminäminä...raharaharaha...

Lapsi syntyy lauman jäseneksi. HAHA!

 

[QUOTE="Heidi";30369416]Miehillä tämä nämä tuntuvat olevan huomattavasti isompia rasitteita, ainakin siitä päätellen, miten vastahankaisesti he näitä tekevät.[/QUOTE]

Ehkä, mutta avain on naisilla. Kyllä miehet pyrkivät tekemään, mitä te odotatte ja toivotte heiltä. Ongelma on, että harva nainen pitää moraalia ja velvollisuuksia keskeisenä asiana suhteessa ja siten miehetkään eivät.

 

[QUOTE="mei";30369472]Mukavuuden halu? Etkö tuota paremmin tiedä lähihistoriaa....

Ei ennen lapsia mukavuuden vuoksi jätetty minnekään.[/QUOTE]

Voi kyllä sitä ennenkin on ihmisillä mukavuudenhalua ollut

Oma mummo kertoi miten esim. laittoi äitini 9kk vanhana vaunukoppaan makaamaan, kun vauveli heräs aamu kuudelta ja vanhempia vielä nukutti (mukavuudenhalu)... mummo sitten laitto vaunukoppaan jalkapeitteen kireälle että mukula pysyis siellä sisällä. Ja sitten heräs siihen kun muksu punkee sieltä pää puolelta perse edellä ulos ja melkeen putoo lattialle.

Oma isä on 50-luvulla kiikutettu viikoksi sairaalaan, kun vanhempansa ei kestäneet sen koliikkohuutoa Sinne -jätettiin- juu. Kiikuttaako NYKYvanhemmat? juu ei kiikutettu ainakaan me miehen kanssa enää 2000-luvulla, kyllähän ne olis meidät sairaalasta ulos nauraneet.

Ja kuinka monelle mukulalle silloin muinoin tyrkättiin sokeripala suuhun, että se olis edes hetken hiljaaaaaaaaaaa?!

Että ihan inhimillisiä olentoja ne ihmiset silloin ennenvanhaankin oli, väsyineen ja haluineen. Ihan samalla tapaa niitä mukuloita on lykätty hoitoon oman mukavuudenhalun vuoksi ja hiljennetty lahjonnan ja kiristyksen avulla ja ties mitä.

 

On mukavuudenhalu aiemminkin saanut ihmisiä tekemään jotain mikä ei ole lapsien parhaaksi.

Tuolla logiikalla puhtaaksi viljeltynä Reaganin yhteiskuntanäkemykset (joka ihminen ensi sijassa "pleijeri") olivat universaali totuus.

Ehkä kannattaisi tutustua kulttuureihin ja historiaan.

 

"Lapsi syntyy lauman jäseneksi"?? Joku on tainnut lukea sitä Wahgrenin Lapsikirjaa, jonka kirjoittajan äiti oli alkoholisti, järjesti kotonaan orgioita lasten nähden ja muutakin mukavaa. Ainakin kirjoittamastasi päätellen olet sitä koulukuntaa, joka ajattelee että lapsella ei kuulu olla mitään tarpeita, ja lapsi kasvatetaan mahdollisimman tunteettomasti ja itsekkäästi. Edustat aika selkeästi juuri tätä äitityyppiä josta ap puhuu. Itsekkyys,minäminäminä...raharaharaha...

Lapsi syntyy lauman jäseneksi. HAHA!

Tietysti lapsi syntyy lauman jäseneksi Ei se sitä silti tarkoita, ettei lapsella saa olla mitään tarpeita eikä niitä huomioida. Hohhoijjaa, onpas taas pipipäistä juttua.

Kuule ehkä tekis teilläkin ihan hyvää, että niitä lapsia kasvatellaan sillä ajatuksella että ne ei ole perheen pää, ja että ne jonain päivänä sopeutuisi tähän meidän yhteiskuntaan edes jotenkuten....

 

Itse en näe omassa ynpäristössäni samaa, kuin ap.

Toki jokaisella on omat harrastuksensa ja satunnaiset illan viettonsa, mutta niin on niiden puolisoillakin.

Meillä arki pyörii 100% molempien vastuulla. Työajoista johtuen kodinhoito jää enemmän minun vastuulle. Molemmilla on omat harrastusillat, jotka ovat ainakin minulle tärkeitä. Liikkuessani saan hetkeksi tyhjennettyä mieleni arjesta ja voin paremmin.

 

Munkin mies on yrittäjä. Työskentelee kuutena päivänä viikossa, 10-12 tuntia on kai keskimääräinen työpäivä. Joskus päivät menee pidemmiksi, jos on muuttujia jotka on hoidettava hetimmiten. Harvemmin onneksi on... Mies kyllä töistä tultuaan viettää aikaa lasten (2) kanssa niin, että saan viettää omaa aikaa edes toisessa huoneessa. (Olen raskaana, joten omasta voinnista riippuu esim. lähdenkö lenkille vaiko en.) Minulle nämä hengähdyshetket jonkun mielekkään asian parissa, oman itseni kanssa, ovat tärkeitä ja voimaannuttavia. Joskus harvoin lapset on hoidossa sen ajan, jotta päästään vaikkapa syömään, elokuviin, etc. Välillä tuntuu että näitä muutaman tunnin irtiottoja saisi olla useamminkin kuin kerran 4-6 kuukaudessa, mutta parempihan tämäkin on kuin ei mitään. Lapset menee suht. aikaisin nukkumaan (n. klo. 19.00) joten tavallisesti meillä on iltaisin mahdollisuus viettää aikaa kahden

En tiedä, olenko mä itsekäs halutessani noita omia hetkiä vaiko en, mutta näillä mennään meillä, ja hyvin toimii. Tuntuu että kaikki voittavat. Mies ja lapset saa aikaa keskenään ja minä taas saan tehdä muutakin kuin olla äiti. Illalla saadaan sitten miehen kanssa olla myös ennen kaikkea pariskunta.