Nykyäitien itsekkyys on pöyristyttävää!

kyl siihe miestä tarvii et lapsi tullee

 

olen kyllä vanha mutta en ole tarvinnut muuta omaa aikaa kuin mieheni kanssa ,hän oli aina reissutöissä ja minä hoidin huushollin ,en ollut kodin ulkopuolella töissä, ja nyt ihana 70-v jää siivoamaan makkaria kun lähden vesijumppaan, olen toki käynyt joskus pikkujouluissa ,samoin mieheni ,mutta mitä siitä, minusta on ihanaa olla perheen kesken ja varsinki kun lapset olivat pieniä

 

Se on kun nykypäivänä lasten tulon myötä oman elämän ei tarvitse muuttua ollenkaan. Miehen kanssa hankimme lapsia jotta voimme niiden kanssa aikaa viettää. Toki molemmat saavat jonkin verran harrastaa mutta molemmille oma perhe on se kenen kanssa haluaa eniten aikaa viettää.

 

Otsikkoa kommentoiden sama koskee isejä. Osa vanhemmista on todella itsekkäitä, mutta on myös tuo toinen puoli,jotka viettävät lasten kanssa aikaa enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Ihan omaa aikaa tarvitsevat toisinaan (mutta ei jatkuvasti) molemmat vanhemmat, sekä yksin että erikseen, jaksaakseen paremmin arjen aherrusta.

 

minä oon kansa törmänny väitteisiin että 50 luvun kotiäidit viettivät vähemmän aikaa lastensa kanssa kuin nykyajan työssäkäyvät äidit. Ja näitä siis lukenut lehdistä ihan ammattilaisten sanomana. En tiedä perustuuko tutkimustietoon, mutta ei mun mielestä asiat nyt edes ole kovin huonosti. Vasta oli meidän perhe- lehdessä ihmisiltä kyselty onnellisinta lapsuuden muistoa. Eräs vanhempi mies oli vastannut, että se kun isä kerran lapsena piti sylissä. Mun mielestä siis aika paljon parempaan suuntaan on muuttunut kyllä tuosta vanhemmuuden kulttuuri.

Vauvavuoden olin tiiviisti kiinni lapsessa ja en käynyt oikeastan missään ilman vauvaa. Mutta n. 1 vuotiaana meni lapsi isovanhemmilleen/perhepäivähoitajalle hoitoon kun itse aloin tehdä töitä 2-3pv/vk. mitä enemmän lapsella on ikää niin sitä enemmän on tullut minulle omaa aikaa ja mies osallistua enemmän lapsenhoitoon. Nyt lapsi tulee 2 vuotta ja ollaan siinä tilanteessa että minä ja mies hoidamme lasta yhtäpaljon ja molemmat selviää kaikista lapseen liittyvistä toimenpiteistä. Minä saan halutessa mennä ja tehdä siinä missä miehenikin. Minä olen nyt aloittanut opiskelut uudelle alalle sekä saliharrastuksen pitkästä aikaa. Olen osallistunut koulun aloittusbileisiin ja pikkujouluihinkin olen menossa. Lähimpien opiskeluystävien kanssa ollaan suunniteltu illan viettoa. Vauva vuotteen en tosiaan käynyt missään ja nyt kun lapsi isompi ja voin lähteä niin koen itseni paremmaksi vaimoksi ja positiivisemmaksi kaikinpuolin. Ehkä olen jonkun mielestä ihan hirveä ihminen koska opiskelen ja minulla on omia harrastuksia vaikka lapsi vielä pieni, mutta toisaaalta, opiskelen jotta voisin elättää tulevaisuudessa perheeni (lapsemme ei ole tarhassa). Minulla on harrastuksia jotta jaksan paremmin ja täten olen myös parempi äiti. Urheilun myötä olen jaksanut olla parempi kumppani miehelleni, ydinperhehän oli lapselle parasvaihtoehto. En tosiaan ymmärrä miksi en saisi elää omaa elämääni kun en ole huomannut lapsen siitä kärsivän. En kuitenkaan ravaa baareissa joka vklp, enkä edes joka kuukausi. En myöskään harrasta joka ilta ja koulutyötkin teen kun lapsi nukkuu yöunilla. Meillä lapsi on todella alka luonteeltaan erityisesti muiden lasten seurassa.

Mielestäni lapselle on tehnyt hyvää kun on tottunut olemaan isovanhempien hoidossa, sekä muiden lasten kanssa pienessä perhepäivähoitajanryhmässä. Meillä kyllä lapsi reagoi vahvasti jos hän joutuu liian stressaavaan tilanteeseen. Kerran koetin jättää häntä jumppasalin lapsiparkkiin huonolla menestyksellä ja tietysti sitten lähdettiin kotiin kun ei onnistunut. Uudestan ei koiteta ennenkuin lapsi saa iän myötä rohkeutta. Eli en mene omia menoja lapsen kustannuksella vaan sen verran, mikä on myös lapselle ok. Kerran lapsi on stresaantunut kun minulla oli koulussa haastellinen lukujärjestys ja muita menoja sattui paljon yhteen ryppäässeen. Peli vihellettiin heti poikki ja jäin lapsen kanssa rauhassa kotiin. Sen verran olen kyllä itsekäs että enempää lapsia en halua koska nautin siitä että voin elämää omaa elämääni ilman että lapsi siitä kärsii. useampi lapsi vaatisi jo niin paljon enemmän että silloin jäisi kyllä harrastukset ja muut omat menot pitkäksi aikaa.

 

Kodinvittuhengetär
Kiitos, sai hymynväreen väsyneen mutsin kasvoille...

 

Mä muuttaisin aloituksen muotoon "nykypäivän vanhemmat". Silloin kun lasten kanssa vietetään aikaa niille tarjotaan vain elämyksiä, konsertteja, hoploppeja jne. Näissäkin tapahtumissa on tärkeintä pistää kuvia faceen että kaikki näkee miten hyviä vanhempia ollaan. Aamuisin nähdään ennen päiväkotia/koulua ja iltaisin nukkumaan mennessä kun koko perheen pitää harrastaa niin pirusti. Viikonloppuisin lapset on mummolla, kummilla, kaverilla tai jossain kun vanhemmat haluaa mennä omia menojaan.

 

Mä muuttaisin aloituksen muotoon "nykypäivän vanhemmat". Silloin kun lasten kanssa vietetään aikaa niille tarjotaan vain elämyksiä, konsertteja, hoploppeja jne. Näissäkin tapahtumissa on tärkeintä pistää kuvia faceen että kaikki näkee miten hyviä vanhempia ollaan. Aamuisin nähdään ennen päiväkotia/koulua ja iltaisin nukkumaan mennessä kun koko perheen pitää harrastaa niin pirusti. Viikonloppuisin lapset on mummolla, kummilla, kaverilla tai jossain kun vanhemmat haluaa mennä omia menojaan.

Face ja some on se illuusio mikä halutaan antaa omasta elämästä muille.

 

Mä muuttaisin aloituksen muotoon "nykypäivän vanhemmat". Silloin kun lasten kanssa vietetään aikaa niille tarjotaan vain elämyksiä, konsertteja, hoploppeja jne. Näissäkin tapahtumissa on tärkeintä pistää kuvia faceen että kaikki näkee miten hyviä vanhempia ollaan. Aamuisin nähdään ennen päiväkotia/koulua ja iltaisin nukkumaan mennessä kun koko perheen pitää harrastaa niin pirusti. Viikonloppuisin lapset on mummolla, kummilla, kaverilla tai jossain kun vanhemmat haluaa mennä omia menojaan.

Mitä kummallista siinä on, että menee lapsen kanssa vaikka konserttiin? En tajua, miksi se olisi huonompi asia kuin katsoa elokuvaa kotisohvalla tai miksi hoplop on huonompi kuin mennä leikkipuistoon. Elämyksistähän monissa muissakin arkisissa asioissa on kyse - piknik, kirjan lukeminen, leffan katsominen, jne. Kai sitä nyt muutakin voi tehdä kuin vaan siivota kotona.

 

[QUOTE="vvvv";30368284]Face ja some on se illuusio mikä halutaan antaa omasta elämästä muille.[/QUOTE]

Osittain, mutta ei se sen kummempi juttu ole kuin tuttujen kanssa kuulumisten vaihto - aina suodatetaan jotain pois ja valikoidaan se, mitä kerrotaan. Ja ainakin mun kokemuksen mukaan facebookissa kerrotaan asioista usein ironisesti ja nostetaan esiin myös muita kuin "hienoja" asioita. Riippuu toki käyttäjistä. Aika paljonhan siellä myös keskustellaan erilaisista asioista, ei se ole pelkkää oman elämän esittelyä. Jokainen voi käyttää sitä ihan miten haluaa.

 

Jännää. Minua taas on arvosteltu siitä, että olen liikaa vuoden ikäisen lapseni kanssa, kun en ole hoidattanut muilla. Lapsi vierastaa kovasti (sekin on kuulemma minun syytäni), joten ei olla raatsittu jättää muille hoitoon.

 

Mitä kummallista siinä on, että menee lapsen kanssa vaikka konserttiin? En tajua, miksi se olisi huonompi asia kuin katsoa elokuvaa kotisohvalla tai miksi hoplop on huonompi kuin mennä leikkipuistoon. Elämyksistähän monissa muissakin arkisissa asioissa on kyse - piknik, kirjan lukeminen, leffan katsominen, jne. Kai sitä nyt muutakin voi tehdä kuin vaan siivota kotona.

Mutta voi myös siivota kotona ja ottaa lapset siihen mukaan. Jos ei muuten juuri lapsia nähdä kun ne on päiväkodissa/koulussa ja sen jälkeen viiletetään tukka putkella harrastuksesta toiseen kunnes pitää mennä nukkumaan. Sitten kun viedään jonnekin konserttiin yms, ei sielläkään olla lapsen kanssa vaan päivitetään we are happy family-postauksia ja kuvia.

Eräänkin tuttavaperheen vanhemmat kyseli voisiko lapset tulla meille yökylään koska he joutuu sitten lomallaan olemaan viikon lasten kanssa jatkuvasti. Viikon. Hirveä kohtalo. Sitten niiden poika sanoi että tää on nyt viides viikonloppu putkeen kun oon jossain yökylässä.

 

Mikä naisia vaivaa jos vaativat saman verran omaa aikaa mitä miehillään on, itsekästä! Mitä ne miehet sitten ovat jotka eivät sallisi vaimoilleen sitä samaa lapsivapaata harrasteaikaa minkä itse viettävät?

Toisekseen miksi sen miehen pitää lähteä tekemään se 3-4 lasta jos kokee että yhdenkin kanssa ollaan jo hermoromahduksen partaalla ja kaikki perheessä kärsii?

Liekö tässä vaan kyse jonkun miehen järkytyksestä kun huomaa ettei vaimo enää suostukaan hoitamaan yksin lapsia ja kotihommia niin kuin äitinsä. Joutuu miespolokin käyttämään vapaa-aikaansa perheelle ja lapsille sen sijaan että saisi mennä vapaasti kuin isänsä aikanaan.

Aloitus oli todellakin surullisen hupaisa esimerkki suomalaisesta tasa-arvosta. Vaikka tämä oli luultavasti provo, mutta tämä kyllä pukee sanoiksi sen kirjoittamattoman sosiaalisen normin, jonka mukaan "hyvää isää" ja "hyvää äitiä" arvioidaan täysin erilaisilla asteikoilla.

 

Samaa mieltä. Lisäksi kehdataan vaatia palkkaa omien lastensa hoitamisesta

 

Hieno provo ja söpöä kun täällä nämä nykyaikatuskailijat ihan intona peesailevat.

 

[QUOTE="hmmh";30366985]Itse en oo törmännyt moiseen ilmiöön. Ite oon 4 ja 1 vuotiaiden lapsien kotiäiti ja käyn ehkä kerran vuodessa jossain ilman lapsia. Ja elämä pyörii muutenkin täysin lapsien ympärillä jos näin voi sanoa. Eikä kyllä ystävätkään oo mitään bailaajia! [/QUOTE]

Kuulostaa jotenkin surulliselta...sori.

 

Kuulostaa jotenkin surulliselta...sori.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta haluan tätä kommentoida. Joo, voi kuulostaa surulliselta, mutta noin se vain monilla menee. Esimerkiksi itselläni meni juuri noin. Olin pikkulapsivuosina niin väsynyt yövalvomisten ja sen kotirumban takia, etten kyllä olisi jaksanut edes mihinkään lähteä. Nyt kun lapset ovat kouluikäisiä ehdin kyllä omiin menoihini, eikä tosiaan yhtään harmita jälkeenpäin, että muutama vuosi meni pelkästään kotona.

 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta haluan tätä kommentoida. Joo, voi kuulostaa surulliselta, mutta noin se vain monilla menee. Esimerkiksi itselläni meni juuri noin. Olin pikkulapsivuosina niin väsynyt yövalvomisten ja sen kotirumban takia, etten kyllä olisi jaksanut edes mihinkään lähteä. Nyt kun lapset ovat kouluikäisiä ehdin kyllä omiin menoihini, eikä tosiaan yhtään harmita jälkeenpäin, että muutama vuosi meni pelkästään kotona.

No hymiöiden vuoksi vaikutti kyllä ennemminkin siltä, että se oli kommentoijan mielestä jotenkin hieno asia, jotakin tavoiteltavaa. Tosin jos kyse on siitä, että on liian väsynyt tekemään yhtään mitään omaa, on sekin surullista.

 

Mutta voi myös siivota kotona ja ottaa lapset siihen mukaan. Jos ei muuten juuri lapsia nähdä kun ne on päiväkodissa/koulussa ja sen jälkeen viiletetään tukka putkella harrastuksesta toiseen kunnes pitää mennä nukkumaan. Sitten kun viedään jonnekin konserttiin yms, ei sielläkään olla lapsen kanssa vaan päivitetään we are happy family-postauksia ja kuvia.

Ymmärrän pointtisi, mutta ehkä ne ihmiset haluavat tehdä lasten kanssa muitakin kuin tylsiä siivousjuttuja. Tuskin he nyt kuitenkaan joka päivä istuvat konserteissa. Mutta mitä tarkoitat sillä, että konsertissa ei olla lapsen kanssa - ottavatko he siis ensin ne facebookiin tarkoitetut yhteisuvat ja häipyvät sitten konsertin ajaksi jonnekin muualle?

Eräänkin tuttavaperheen vanhemmat kyseli voisiko lapset tulla meille yökylään koska he joutuu sitten lomallaan olemaan viikon lasten kanssa jatkuvasti. Viikon. Hirveä kohtalo. Sitten niiden poika sanoi että tää on nyt viides viikonloppu putkeen kun oon jossain yökylässä.

Halusivat ilmeisesti tehdä jotain kahdestaan? Tämähän on ikuisuusaihe, joidenkin mielestä on ihan ok, että vanhemmat tekevät myös asioita kahdestaan ilman lapsia, toisten mielestä taas lapset pitää olla koko ajan kaikessa mukana. Joillainhan on tähän ihan säännömukainen systeemihin, tyyliin kerran viikossa aikaa vain puolison kanssa. Joillekin riittää se kerran vuodessa, joillekin jotain siltä väliltä. Ja jotkut eivät tee ikinä mitään kahdestaan puolison kanssa.

 

Ymmärrän pointtisi, mutta ehkä ne ihmiset haluavat tehdä lasten kanssa muitakin kuin tylsiä siivousjuttuja. Tuskin he nyt kuitenkaan joka päivä istuvat konserteissa. Mutta mitä tarkoitat sillä, että konsertissa ei olla lapsen kanssa - ottavatko he siis ensin ne facebookiin tarkoitetut yhteisuvat ja häipyvät sitten konsertin ajaksi jonnekin muualle?



Halusivat ilmeisesti tehdä jotain kahdestaan? Tämähän on ikuisuusaihe, joidenkin mielestä on ihan ok, että vanhemmat tekevät myös asioita kahdestaan ilman lapsia, toisten mielestä taas lapset pitää olla koko ajan kaikessa mukana. Joillainhan on tähän ihan säännömukainen systeemihin, tyyliin kerran viikossa aikaa vain puolison kanssa. Joillekin riittää se kerran vuodessa, joillekin jotain siltä väliltä. Ja jotkut eivät tee ikinä mitään kahdestaan puolison kanssa.

Jos vanhemmat haluaa joka ikinen viikonloppu tehdä jotain kahdestaan ja arki-illat menee kuskatessa lapsia harrastuksiin, miksi edes tehdä lapsia? Jos luit tuon viestini, siinä sanottiin että ko perheen lapset oli viidettä viikonloppua putkeen jossain muualla kuin kotona vanhempiensa kanssa. On ihan ok olla joskus ihan vaan kotona koko perheen kanssa ja joskus sitten taas käydä konserteissa jne. Ei niin, että aina kun ehtii viettää pari tuntia lastensa kanssa täytyy keksiä elämyksiä ja aktiviteetteja.

En muuten ole tässä asiassa mitenkään nipoimmasta päästä, omat lapseni olivat mummojen kanssa mökillä paljonkin tai jollain turnausmatkoilla. Meillä oli kuitenkin myös aikaa olla kotona ilman mitään pakollisia menoja tai tekemisiä

 

Juu en tajua minäkään kun jotkut pitää kirjaa että kaikki kurja (omien lasten,ja kodin hoito) mentävä tasan ja molempien saatava paljon,omaa aikaa. Kertoo asenteesta että lapset vain rasite. Ja kuitenkin tehdään lisää lapsia, joka kertoo asenteesta, että lapset ovat heille jokin näytelypuudeli. En tajua jos kuukausittain pitää päästä omille reissuille, risteily tai baari tms.

 

[QUOTE="Minerva";30368455]Jännää. Minua taas on arvosteltu siitä, että olen liikaa vuoden ikäisen lapseni kanssa, kun en ole hoidattanut muilla. Lapsi vierastaa kovasti (sekin on kuulemma minun syytäni), joten ei olla raatsittu jättää muille hoitoon.[/QUOTE]

Tää on tätä joko tai ajattelua. Vauvan ja lapsen kanssa voi kyllä olla "koko päiväisesti" ilman, että lapsessa täytyy olla kiinni, kirjaimellisesti. Joillain äideillä on tarve omia vauva. Lasta ei vain missään nimessä lasketa kenenkään muun ihmisen syliin. Ei ihme että lapsi vierastaa. Voi se vauva olla muiden ihmisten kanssa vaikka se äiti on siinä vieressä.

 

No hymiöiden vuoksi vaikutti kyllä ennemminkin siltä, että se oli kommentoijan mielestä jotenkin hieno asia, jotakin tavoiteltavaa. Tosin jos kyse on siitä, että on liian väsynyt tekemään yhtään mitään omaa, on sekin surullista.

Jaa. Minä ymmärsin hymiöt pikemminkin niin, että naureskelee omalle tilanteelleen. Tyyliin "eipä tässä muuta elämää ole".

Eikä kotoa ilman lapsia pois lähteminen ole ainoa tapa tehdä jotain omaa. Jollekin se oma voi olla vaikka kävelylenkki. Sen voi toteuttaa yksin tai lasten kanssa. Onko lasten kanssa lenkki sitten automaattisesti "surullisempi". Omaahan sekin on. Tai kotona ollessaan voi tehdä vaikka käsitöitä, kokata tai sisustaa. Ei ole minusta erityisen surullista, jos sellaisia asioita voi tehdä lasten läsnäollessa.

 

Kyllä itsekkyys ja näköalattomuus paistaa läpi kommenteista. Harmi tulevia sukupolvia ja sairaita lapsianne.

Kaikki eläinkunnassa, paitsi näköjään nykyihminen, tietävät, että lapseen pitää uhrata aikaa, jotta lapsen geenit aktivoituvat ja mieli kehittyy oikein. Tästä syystä kissat, hiiret, koirat jne. mm. nuolevat poikastaan, koska se aktivoi tietyt geenit poikasessa. Ihmislapsi kaipaa tissiä, syliä ja turvaa. Lapsuuden laiminlyönnit näkyvät usein vasta siellä 30-40 ikävuoden tienoilla, usein mielenterveysongelmina, joiden määrä tuntuu räjähdysmäisesti kasvavan, olkoonkin, että diagnoosiperusteet madaltuvat.

Biologisista syistä lapsen hoito on naaraiden pääasiallinen tehtävä. Poikkeuksia eläinkunnassa on, mutta ihmisen suhteen asia on sevä. On hienoa, että miehet myös osallistuvat lapsen hoitamiseen, mutta se ei tule muuttamaan äidin merkitystä lapsen kehityksessä. Mies ei voi imettää. Mies ei välttämättä saa ikinä samanlaista tunnesidettä lapseen kuin nainen.

Tieteen ala, joka tätä tutkii, on käyttäytymiseen liittyvä epigenetiikka. Aiheesta saa yleiskuvan tästä Wikistä http://en.wikipedia.org/wiki/Behavioral_epigenetics .. joka lienee selvemmin tajuttavaa, kuin tieteelliset dokumentit. Mikäli joku sellaisia kaipaa, pyytää, niin linkittelen tänne. Nuolemisen merkitys selviää dokumentista ihan hyvin.

 

Juu en tajua minäkään kun jotkut pitää kirjaa että kaikki kurja (omien lasten,ja kodin hoito) mentävä tasan ja molempien saatava paljon,omaa aikaa. Kertoo asenteesta että lapset vain rasite. Ja kuitenkin tehdään lisää lapsia, joka kertoo asenteesta, että lapset ovat heille jokin näytelypuudeli. En tajua jos kuukausittain pitää päästä omille reissuille, risteily tai baari tms.

Ei, vaan siihen kirjanpitoon päädytään yleensä silloin, kun toinen vanhempi pyrkii luistamaan lasten- ja kodinhoidosta tai valittaa toisen menoista, vaikka itsellä voi olla niitä enemmänkin. Tuokin on suhteellista, mikä on "paljon omaa aikaa". Esim. liikuntaa voi harrastaa melkein joka päivä vaikka tunnin verran - jonkun mielestä se on paljon, toisen mielestä vähän. Vauvavuoden jälkeen minusta pitää voida tehdä myös omia asioita. Ei se tarkoita lasten luota pois haluamista, vaan sitä, että elämässä on paljon erilaisia asioita. Normaalia on, että perheissä pyritään mahdollistamaan molemmille vanhemmille aikaa lasten kanssa ja aikaa kodin ulkopuolella. Valitettavasti niistä järjestelyistä tulee usein riitoja, ja silloin saatetaan päätyä tarkkaan kirjanpitoon.

Mutta siis onko sinusta se paljon tai jopa liikaa, jos on kerran kuukaudessa joku oma meno??? Sehän on ihan älyttömän vähän! Itse käyn monta kertaa viikossa harrastamassa liikuntaa (en tosin miellä sitä omaksi ajaksi, vaan ajattelen että pidän huolta itsestäni) ja tapaan myös lähes joka viikko jotain ystäviä niin, ettei lapset ole mukana. Tosin aikaa on myös paljon olla lasten kanssa työni luonteen vuoksi.