[QUOTE="motkottaja";30248200]Tiedän, alkoholistiperheessä kasvaneena tiedän tasan mitä se on. Meno ei kuitenkaan ole ihan niin pahaa kuin mitä se minun lapsuudessani oli. Meillä tosin isä oli absolutisti.
Onko siis niin että tapaus on kategoriassa toivoton? En osaa paremmin tilannettamme kuvailla kuin mitä olen jo kertonut. Poika kyselee miehen perään, koska tulee kotiin, odottaa oikein että pääsee kertomaan juttujaan. Tykkää kovasti. Katsovat yhdessä urheilua, juttelevat, pelaavat. Siksi mietinkin että ylireagoinko minä, onko lapsuuden traumat näin syvällä että en siedä humalaisia ihmisiä yhtään? Mahtaisiko tuo mies ymmärtää jos avaisin omaa taustaani, miksi en katso ryyppäämistä hyvällä?
En haluaisi vain antaa periksi.[/QUOTE]
On toivoton. Unohda ja päästä irti. Jos olisit sinkku, voisit tapailla ketä haluat, mutta vastuullasi on lapsi, ja sinun on osattava tehdä aikuismaisia ratkaisuja sen suhteen ketä tapailet ja kenet otat taloosi asumaan. Ihan oikeesti jooko?
Sillä ei ole mitään merkitystä mitä hyviä puolia miehessäsi on, kun ne huonot puolet on noin ylitsepääsemättömiä. Eroa, elä hetki yksin, ja etsi sitten mies joka parhaimmassa tapauksessa on absolutisti. Ei tarvitse kuunnella tätä pskaa mitä jotkut sanovat, että on normaalia että aikuinen ihminen makaa krapulassaan joka vkl. Itse en edes alkaisi seurustelemaan sellaisen kanssa. Ja usko pois, toi ei iän kanssa parane, vaan pahenee vuosi vuodelta.