Mielipiteitä? Uusioperheen ihana kamaluus *motkotusta*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "motkottaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="motkottaja";30248188]Saa mennä, suositeltavaakin, mutta niin ettei räkäkännissä lapsen nähden olisi tai tuhlaisi ainoaa vapaapäivää krapulassa sängyssä.[/QUOTE]

Et ansaitse miestä jos et voi antaa hänen olla krapulassa edes yhden päivän viikossa. Toivottavasti mies lähtee ja ymmärrät olla ottamatta toista tilalle.
 
[QUOTE="niin";30248185]En ajattelisi tuota alkoholinkäyttöä pelkästään niinkään, että poika ottaisi siitä mallia, vaan ajattelisin myös sitä, että humalainen aikuinen on lapsesta usein pelottava ja outo, vaikka olisi ihan hyväntuulinenkin.[/QUOTE]

Tiedän, alkoholistiperheessä kasvaneena tiedän tasan mitä se on. Meno ei kuitenkaan ole ihan niin pahaa kuin mitä se minun lapsuudessani oli. Meillä tosin isä oli absolutisti.

Onko siis niin että tapaus on kategoriassa toivoton? En osaa paremmin tilannettamme kuvailla kuin mitä olen jo kertonut. Poika kyselee miehen perään, koska tulee kotiin, odottaa oikein että pääsee kertomaan juttujaan. Tykkää kovasti. Katsovat yhdessä urheilua, juttelevat, pelaavat. Siksi mietinkin että ylireagoinko minä, onko lapsuuden traumat näin syvällä että en siedä humalaisia ihmisiä yhtään? Mahtaisiko tuo mies ymmärtää jos avaisin omaa taustaani, miksi en katso ryyppäämistä hyvällä?

En haluaisi vain antaa periksi.
 
Hei, ihan oikeasti. Mies on alkoholisti. Siitä ei parannuta vaikka kuinka itkisit ja selvittäisit omat perhetaustasi.
Alkoholisti voi raitistua jos itse löytää kipinän siihen. Ja sitä odotellessa voikin sitten mennä ihmisikä..

Varmasti miehestä löytyy hyviäkin puolia. Tuskin muuten olisit häneen rakastunut ja muuttanut yhteen hänen kanssaan. Mutta tuossa on miehellä jo pari niinkin huolestuttavaa huonoa piirrettä, että niiden pitäisi vaakakupissa painaa enemmän kuin niiden hyvien.

Ja se että olet itse kasvanut perheessä jossa oli alkoholiongelmaa niin pitäisi toimia varoittavana esimerkkinä. Ethän halua omalle pojallesi samaa? Ja toisaalta siksi miestä vielä ehkä katseletkin, koska hänen käytöksensä on "tuttua ja turvallista", sitä mihin omassa lapsuudessasi olet tottunut.
 
Mies on keskenkasvuinen alkoholisti. Paremmaksi se tuosta tuskin muuttuu. Ja ainakaan sinä et sitä muutosta saa aikaan, sen pitää lähteä miehestä itsestään. J

Olin tulossa sanomaan samaa. Keskenkasvuinen, ja selvästi päihdeongelmainen. Mies kokee että yrität rajoittaa hänen menemisiään ("mulla oli elämä ennen sua..").
En katsoisi tuollaista miestä hetkeäkään, jos itselläni olisi lapsi. Epäreilua että lapsi joutuu elämään noin keskenkasvuisen miehen kanssa! Ei hän mikään isämalli voi olla, kkun ei ole edes kasvanut aikuiseksi vielä. Ja useimmiten tuollaiset ei kasvakaan. Älä vaan tee lasta hänen kanssaan!!!!Ihan aikuisten oikeesti!!!!!
 
[QUOTE="motkottaja";30248200]Tiedän, alkoholistiperheessä kasvaneena tiedän tasan mitä se on. Meno ei kuitenkaan ole ihan niin pahaa kuin mitä se minun lapsuudessani oli. Meillä tosin isä oli absolutisti.

Onko siis niin että tapaus on kategoriassa toivoton? En osaa paremmin tilannettamme kuvailla kuin mitä olen jo kertonut. Poika kyselee miehen perään, koska tulee kotiin, odottaa oikein että pääsee kertomaan juttujaan. Tykkää kovasti. Katsovat yhdessä urheilua, juttelevat, pelaavat. Siksi mietinkin että ylireagoinko minä, onko lapsuuden traumat näin syvällä että en siedä humalaisia ihmisiä yhtään? Mahtaisiko tuo mies ymmärtää jos avaisin omaa taustaani, miksi en katso ryyppäämistä hyvällä?

En haluaisi vain antaa periksi.[/QUOTE]

On toivoton. Unohda ja päästä irti. Jos olisit sinkku, voisit tapailla ketä haluat, mutta vastuullasi on lapsi, ja sinun on osattava tehdä aikuismaisia ratkaisuja sen suhteen ketä tapailet ja kenet otat taloosi asumaan. Ihan oikeesti jooko?
Sillä ei ole mitään merkitystä mitä hyviä puolia miehessäsi on, kun ne huonot puolet on noin ylitsepääsemättömiä. Eroa, elä hetki yksin, ja etsi sitten mies joka parhaimmassa tapauksessa on absolutisti. Ei tarvitse kuunnella tätä pskaa mitä jotkut sanovat, että on normaalia että aikuinen ihminen makaa krapulassaan joka vkl. Itse en edes alkaisi seurustelemaan sellaisen kanssa. Ja usko pois, toi ei iän kanssa parane, vaan pahenee vuosi vuodelta.
 
En misään nimessä asuis lapsen kanssa tuollaisen miehen kanssa varsinkaan kun mies ei ole lapsen isä. Varmaan lapsesta tuntuu kauheelta kun äiti on tollasen "isäpuolen" ottanu. Nyt alat tällä sekunilla etsimään uutta asunto.

OT, en ole ikinä ymmärtänyt miksi joku elää vapaaehtoisesti alkkiksen kanssa jos ei todelakaan ole pakko. Ja vähiten ymmärrän miksi olaan yhdessä sellaisen kanssa jos oma lapsi joutuu elämään siinä tilanteessa.
 
Sinulla on siis mukava ja kiva mies. Joka on päihdeongelmainen ja peliriippuvainen. Jatkaisin suhdetta jos mies lupaisi tehdä jotain molemmille ongelmille. Tai "mukava ja kiva", no joo, ei kivan kanssa tarvitse vääntää kotitöistä tai kuunnella asiatonta länkytystä. Poikasi pitää hänestä, ehkä ihaileekin. Tuollaisen miehen mallinko hänelle haluat? Haluatko kuulla samoja juttuja pojaltasi teini-iässä? Taisamanlaista asennetta alkoholiin tai rahapeleihin?

Avaa silmäsi nainen. Vaadi muutosta mieheltä. Jos ei onnistu, anna kenkää.
 
[QUOTE="emmi";30248194]Et ansaitse miestä jos et voi antaa hänen olla krapulassa edes yhden päivän viikossa. Toivottavasti mies lähtee ja ymmärrät olla ottamatta toista tilalle.[/QUOTE]

Tuossa voisi sanoa että vaihtamalla paranee. Ehkä ieskin voi löytää elämäntyyliinsä sopivamman kumppanin.
 
Jos tuo juominen on sulle liikaa, niin sitten se on liikaa. Jos noin paljon vaivais(muakin ärsyttäis), niin ottaisin ritolat. Nuo puheet, pikavipit ja peliongelmat sais miut kyllä vielä kovemmin juoksemaan karkuun.
 
En mä tiedä voiko tilannetta edes kutsua uusioperheeksi. Asutte kyllä yhdessä mutta miehen käytöksen perusteella hän ei ole valmis/halukas isäpuoleksi, eikä tietenkään tarvitsekaan jos ei halua. Siinä tapauksessa teidän vaan on parempi asua eri osoitteissa ja jatkaa tapailua kun sinulla on "lapsivapaata". Miehellä ei ole omia lapsia eikä ilmeisesti ole valmis vapaudestaan luopumaan (elämä kuitenkin on täysin erilaista tilanteessa kun lapsia on tai kun voi mennä kuten haluaa).

Kuinka paljon tapailitte seurustelunne aikana niin, että poikasikin oli mukana? Osallistuiko mies silloin arkeenne?

Sen verran pakko vielä sanoa, että mä saisin kilarit jos joku känniläinen kaatuis mun lapsen sänkyyn. Jumalauta, lasten edessä ei kännätä tai olla tolkku pois.
 
Älä missään nimessä mene tekemään lapsia tuollaisen miehen kanssa. Pahemmaksi se vaan menee. Alkoholisti mikä alkoholisti. Kerää itsekunnioituksesi ja tarjoa lapsellesi parempi elämä. Tuon miehen kanssa elämänne menee hukkaan. Vaikka kuinka olisi stressaava tilanne, niin ei se oikeuta olemaan vastuuton ja suorastaan töykeä toiselle. Kammottavaa tuollainen arki on.

Meillä osittain samanlaista. Mies juo viikonloppuisin kotona, ei siis käy missään kavereidensa kanssa. Sunnntait menee krapulassa maatessa ja kiukkuisena. Yhdessä ollaan oltu teini-iästä asti ja kaksi lasta, joiden takia en halua rikkoa perhettä. Onneksi meillä ei mitään peliongelmaa ole ja mies hoitaa raha-asioista puolet säntillisesti. Seksielämä alkaa olla aika kuollutta, joten kyseessä meillä on kohta pelkkä kämppäkaveruus ja yhteisten arkivelvoitteiden jako.
 
Luepa ihan ajatuksella nuo miehen hyvat puolet. Joka ainoa niista on "kivoja juttuja ja mukavuuksia yh:n elamaan". Ei sanaakaan aidosta valittamisesta ja vastuunkannosta. Ei suhdetta tuollaiselle voi perustaa.
 
Ai että ottaa vihaks tällaiset naisihmiset, jotka ei osaa ajatella lapsen parasta!! Mikä siinä on niin vaikeeta ottaa ero tuollaisesta paskiaisesta? Kaatuu lapsen sänkyyn- mitä vit...??

Jos mies edes olisi lapsen oikea isä, ymmärtäisin että on ehkä vaikea tehdä päätös ja rikkoa perhe, mutta olet vaan ottanut tollasen luuserin omaan kotiisi sikailemaan,ja vielä lapsen edessä! Herää nyt hyvä nainen, ja tajua että sinun huonot miesvalintasi vaikuttavat väistämättäkin lapsesi tulevaisuuteen. Läiskäise itseäsi pari kertaa naamaan ja herää millainen tollo olet ollut ! Poikasi ansaitsee turvallisen lapsuuden!
 
"Ihana kamaluus". Mistä kohtaa se mies on ihana? Väheksyy sinua, viettää vapaa-aikansa joko ryypäten kavereidensa kanssa tai krapulassa, on koukussa rahapeleihin, toikkaroi lapsesi edessä humalassa. Jos joku tulisi kaatokännissä länkyttämään minun lapselleni tai haalimaan viereensä, pistäisin jätkän hyvin äkkiä pihalle.

"Meno ei ole ihan niin pahaa" kuin sinun lapsuudessasi oli. Pitäisikö sen sitten antaa jatkua vaan vai haluaisitko mahdollisesti tarjota omalle lapsellesi hitusen parempaa? Sinä olet äiti ja vastuussa oman poikasi hyvinvoinnista. Luuletko että lapselle on hyväksi heräillä viikonloppuöisin - ja kohta todennäköisesti viikollakin - siihen että känninen "isäpuoli" kömpii viekkuun nukkumaan. Mitä pirua se sinne pojan huoneeseen edes änkeää?
 
Selvästi olet jo aika pitkälle ajatellut eroa ja nyt kaipaat vahvistusta ajatuksille: kyllä, kannattaa ottaa tosta "liitosta" hatkat. Mies ei selvästi pysty sopeutumaan isäksi ja luulee että voi jatkaa sinkkuvuosien mukaista elämää. Ja alkon käyttö vaikuttaa olevan yli turvarajan.

Hieno homma, että tilanne selvisi nyt ja et ole vielä maha pystyssä. Kyllä niitä parempia ehdokkaita löytyy.
Yksikään lapsi ei kaipaa kännissä sekoilevaa aikuista elämäänsä.
 

Yhteistyössä