Mielipiteitä? Uusioperheen ihana kamaluus *motkotusta*

["motkottaja"]

Nyt mä avaudun. Nyt mä NIIN avaudun. Muutettiin miehen kanssa yhteen puoli vuotta sitten, sitä ennen tapailua, kaveruutta, kipinää nelisen vuotta. Jätkä aina vaikutti sellaiselta aikuiselta, rauhalliselta, selväjärkiseltä tapaukselta mutta jumalavita.. kyllä on ruusunpunaset lasit tippunu ja myyty kirpparilla jonka jälkeen vedetty katujyrällä yli.

Neljäs viikonloppu putkeen kun mies juo lauantain (soittaa kaupungilta josko käy vielä yhdellä, sanon että parempi tulla kotiin kun kuulostaa jo ihan tarpeeks känniseltä, menee silti eikä se jää siihen yhteen) ja nukkuu sunnuntain krapuloissaan. Aikasemminki tätä ollu, mutta ei ihan näin montaa viikonloppua putkeen. Kerran mulla on tullu mitta täyteen, tosin hänen välinpitämättömästä asenteesta kotia ja mun kuulumisia kohtaan. Sanoin, että mulla on ikävä sitä että vaan ottaa syliin ja ollaan. Etten mä jaksa enää tällasta että olen ainoa ketä nappaa meidän parisuhde ja koti. Kun se vetää kännit, AINA kävelee unissansa. Muutaman kerran oon sen pojan (10v) sängystä käyny repimäs ku on unissakävellyt sinne ja rojahtanut sinne. Mä en saa nukuttua öisin kun se rehaa känniunessa ja sitte ihmetellää miks mä olen kiukkunen seuraavana päivänä ku toinen makaa krapulaansa pois eikä eväänsäkkää liikuta. Ton edellisen repeemisen jälkeen lähdin pojan kanssa yöksi evakkoon ystävälle, ja hän sai mennä sitte itsekseen omien kavereittensa kanssa, ja hänen parhaalle kaverilleen avauduin kun kyselin oisko heidän mahdollista pitää miestenilta. Vissiin oli paras kaveri puhunu järkeä päähän, koska nyt jo auttaa siivouksessa viikolla.

Selvinpäin se on kiva. Töistä johtuen ei paljon nähdä vaikka yhdessä asutaankin, mutta se mitä yhdessä ollaan, niin menee mukavasti arkea pyörittäen. Oon koittanu sitä tosin raahata kodin ulkopuolellekin, että käytäis vaikka tyyliin rautakaupassa tai minigolfaamassa tai kävelyllä kesäses puistos mut ei. Ollaa sit kotona ja möllötetää.

Yhteistä lastakin hän haluais. Mutta en mä voi tehdä lasta tilanteeseen missä en voi olla varma että mies rauhottuu ja prioriteetiksi nousis perhe-elämä?

Mitä mieltä te olette? Ylireagoinko mä tähän ryyppäämiseen vai meneekö tää jo aikuselta ihmiseltä yli jos ei osaa ottaa sivistyneesti sitä paria ja tulla kotiin perheen tykö selvinpäin? Että sunnuntaina tehtäis muutakin ku maattais krapulas? Ikää miehellä 31v ja mulla 29v.

Kun oon koittanu puhua asiasta, se korottaa ääntänsä. Kuultuja lausahduksia:
- mulla oli elämä ennen sua (en tiä sanoko vitsillä vai ei)
- tää on ku joku v*tun vankila ku ei saa lähtee kavereitten kans (kolmannen viikonlopun kohdalla)
- mulla on niin paljon ajatuksia päässä et haluun olla vaan
- haluisin olla ihan yksin, että sä et olis tääl (lähdin, ja kinus illalla kännis takasin kotiin)
- miks pitäis tehdä kotitöitä?

Arvatkaa onko mulla paska olo ylläolevista? Aina olen sanonu että mennä saa kunha pitää järjen mukana eikä tuu räkäkännis kotiin kun poika on täällä.

Sori pitkä viesti, kiitos jos luitte kokonaan.

 

[V.ieras]

Mies on keskenkasvuinen alkoholisti. Paremmaksi se tuosta tuskin muuttuu. Ja ainakaan sinä et sitä muutosta saa aikaan, sen pitää lähteä miehestä itsestään. J

 

[Uusperheen mamma itsekin]

Ehkä olisi parempi, jos etsisit oman asunnon ja katteleisitte sitten kuinka suhde sujuu...jos sujuu..
Tuskin kannattaa olla vain lapsenvahti ja kodinhengetär, jos kerran mieskin vain tahtoo jatkaa elämää kavereiden kanssa ja suhdekin on noin tuore....

 

["jaaha"]

Mä lähtisin, en jaksais enkä kokisi suhdetta toimivaksi, jos toinen käyttäytyy noin ja puhuu tuollaisia. En jaksais odottaa et kasvaaako mies joskus aikuiseksi vaiko eikö. Mutta toisaalta ero on toki sekin aika raju ratkaisu jos rakkautta on, eli varmaan tuossa tilanteessa oma kestokyky ratkaisee mitä jaksaa sietää.

 

["motkottaja"]

Niin siis poika on mun.
Koko ajan takaraivos ajatus että mä olen tän jotenki aiheuttanu tai että ylireagoin tai olen liian omistava tai jotain. Viikolla tosiaan nähdään se pari tuntia päivässä jos sitäkään, niin olis kiva että edes viikonloppuna olis aikaa olla yhdessä, mutta hänen harrastukset, järjestökokoukset ja kaverit menee aina edelle, ja kysyy multa haluaisinko lähtee mukaan. Mutta kun kysyy 5min ennen lähtöä ku mä olen verkkareis tukka pörrös sohvalla tai hikisenä siivouksen jälkeen. Olis se kiva mennäkki joskus mutta mutta..

 

[V.ieras]

[QUOTE="motkottaja";30248106]Niin siis poika on mun.
Koko ajan takaraivos ajatus että mä olen tän jotenki aiheuttanu tai että ylireagoin tai olen liian omistava tai jotain. Viikolla tosiaan nähdään se pari tuntia päivässä jos sitäkään, niin olis kiva että edes viikonloppuna olis aikaa olla yhdessä, mutta hänen harrastukset, järjestökokoukset ja kaverit menee aina edelle, ja kysyy multa haluaisinko lähtee mukaan. Mutta kun kysyy 5min ennen lähtöä ku mä olen verkkareis tukka pörrös sohvalla tai hikisenä siivouksen jälkeen. Olis se kiva mennäkki joskus mutta mutta..[/QUOTE]

Alkoholisti saakin sellaisen vaikutelman aikaiseksi, että vika on aina siinä parisuhteen toisessa osapuolessa, ei koskaan hänessä itsessään.

 

["Sisko"]

Voimia ap, hankala tilanne ja minun korvaani kuulostaa aika pahalta! Itse käytän myös ronskisti alkoholia, toisin sanoan siis liian usein, mutta kohtuullisia määriä kerralla. Silloin menee huonosti, jos ei pysty jättämään sitä yhteen, kun on tarvis tai jos juo krapulaan asti.

Onko poika siis hänen ja sinulla ei ole lapsia? Hän jättää sinut kaitsemaan jälkikasvuaan, kun itse viilettää yössä? Uuden lapsen hankkiminen ei muuta tilannetta, kuin pahempaan. Mies ei tule jaksamaan rankkaa vauva-arkea, vaan pakenee entistä hanakammin radalle "rentoutumaan".

Myös nuo miehesi lataamat kommentit ovat täysin asiattomia aikuiselta ihmiseltä, eikä kenenkään tarvitsisi joutua kuulemaan tuollaisia.

 

["motkottaja"]

[QUOTE="Sisko";30248112]Voimia ap, hankala tilanne ja minun korvaani kuulostaa aika pahalta! Itse käytän myös ronskisti alkoholia, toisin sanoan siis liian usein, mutta kohtuullisia määriä kerralla. Silloin menee huonosti, jos ei pysty jättämään sitä yhteen, kun on tarvis tai jos juo krapulaan asti.

Onko poika siis hänen ja sinulla ei ole lapsia? Hän jättää sinut kaitsemaan jälkikasvuaan, kun itse viilettää yössä? Uuden lapsen hankkiminen ei muuta tilannetta, kuin pahempaan. Mies ei tule jaksamaan rankkaa vauva-arkea, vaan pakenee entistä hanakammin radalle "rentoutumaan".

Myös nuo miehesi lataamat kommentit ovat täysin asiattomia aikuiselta ihmiseltä, eikä kenenkään tarvitsisi joutua kuulemaan tuollaisia.[/QUOTE]

Ei vaan siis poika on mun. On myös sanonu että hän ei ole perheellinen mies kun hänellä ei ole omia lapsia. Sanoin sitten tästä myös että jos ei ole vielä tähän päivään mennessä tajunnut, minä ja poika ollaan kimppadiili, molemmat tai ei mitään. Eilen kun tuli kännissä kotiin niin jutteli pojan kanssa angry birdsistä, ja kun mentiin sänkyyn niin otti poikaa viereen. Mun silmiin tuo näyttää edes yrittämiseltä, ja kyllä se selvinpäin kyselee ja on kiinnostunu - siis sen jälkeen kun asiasta sanoin että tuntuu ettei tykkää pojasta.

Avataan nyt vielä vähän enemmän... Hän jäi kiinni pikavippien otosta. Myös peliautomaatit kaupoissa, huoltiksilla ym. paikoissa ovat ohittamattomia. Menee baariin yksin, kittaa kaljaa ja hakkaa kolikot ja kortilta raha peliautomaattiin. Hän on itekki myöntäny että se on hienoinen ongelma, sanoin hänen kaverit multa avoimesti kysyy mitä mieltä mä olen hänen pelaamisesta. Rakastan häntä kyllä, mutta jumalattoman raskasta tämä on.

Harkitsin oman asunnon hankkimista ja sitä kautta ottaa tilaa. Mutta jäin juuri työttömäksi, ja jokainen sentti menee ruokaan ja laskuihin..

 

[pfft]

Ihmettelen otsikkoa. Tässähän on kyse vain ja ainoastaan kyse alkoholinkäytöstä. Kuka sen tietää, rauhoittuuko mies vai tuleeko hänestä rappioalkoholisti vai jotain siltä väliltä. Mä en jaksaisi ihmistä, jolla on noin keskenkasvuiset jutut ja tympeä asenne sinua kohtaan. Jaksatko sinä?
Juttunne ei muutenkaan kuulosta miltään vuosisadan rakkaustarinalta. Miksi jäisit tuohon suhteeseen - siksikö, että arki pyörii kivasti ja haluat lisääntyä?
Jos mun uusi kumppani rötkähtelisi kännissä poikani sänkyyn, muuttaisimme erillemme. Onko teidän pakko asua yhdessä?

 

[V.ieras]

[QUOTE="motkottaja";30248125]Ei vaan siis poika on mun. On myös sanonu että hän ei ole perheellinen mies kun hänellä ei ole omia lapsia. Sanoin sitten tästä myös että jos ei ole vielä tähän päivään mennessä tajunnut, minä ja poika ollaan kimppadiili, molemmat tai ei mitään. Eilen kun tuli kännissä kotiin niin jutteli pojan kanssa angry birdsistä, ja kun mentiin sänkyyn niin otti poikaa viereen. Mun silmiin tuo näyttää edes yrittämiseltä, ja kyllä se selvinpäin kyselee ja on kiinnostunu - siis sen jälkeen kun asiasta sanoin että tuntuu ettei tykkää pojasta.

Avataan nyt vielä vähän enemmän... Hän jäi kiinni pikavippien otosta. Myös peliautomaatit kaupoissa, huoltiksilla ym. paikoissa ovat ohittamattomia. Menee baariin yksin, kittaa kaljaa ja hakkaa kolikot ja kortilta raha peliautomaattiin. Hän on itekki myöntäny että se on hienoinen ongelma, sanoin hänen kaverit multa avoimesti kysyy mitä mieltä mä olen hänen pelaamisesta. Rakastan häntä kyllä, mutta jumalattoman raskasta tämä on.

Harkitsin oman asunnon hankkimista ja sitä kautta ottaa tilaa. Mutta jäin juuri työttömäksi, ja jokainen sentti menee ruokaan ja laskuihin..[/QUOTE]

Hyi kuinka ahdistavalta tuo eilisiltainen tilanne on pojasta varmasti tuntunut! Känninen isähahmo ottaa viereen :X

Oikeesti, muuta pois poikasi kanssa! Miehellä on isoja ongelmia rahapelien ja juomisen kanssa. Hänen rahansa menee niihin ja kohta on pyytämässä sulta lisää. Ja kaikki laskut, vuokrat, ruokaostokset ym jää sun vastuulle. Sitäkö haluat?

 

["motkottaja"]

En halua en.. ja otsikkoon liittyen, onko muilla ottanut sitten aikansa ennenkuin "isäpuoli" on hokannut vastuunsa? En ole ennen tässä tilanteessa ollut joten en tiedä.

Miehessä on PALJON hyviäkin puolia. Asemastaan johtuen voi auttaa kaikkia, saada ns. byrokratian pyörät pyörimään. Ja hän haluaa auttaa aina jos vain mahdollista, jos joku kadun kivetys pitää korjata tai lasten leikkikentälle ei ole saatu tarvittavia korjauksia. Hän antaa myös mun mennä jos haluan (kerran parissa kuussa kun itselle tulee ns. vapaa viikonloppu) eikä ole mustasukkainen. Tekee ruokaa jos en yksinkertaisesti jaksa, kuuntelee mun huolet jos esim. lapsen isä aiheuttaa harmaita hiuksia. Itselläni ei biologinen kello tikitä, mutta en sitä pahaksikaan katsoisi jos toisen lapsen maailmaan tekisin - eli siis ylemmälle viestille - en jatka suhteessa vain siksi että haluan lisääntyä. Rakastan häntä. En vain tiedä miten saisin miehen huomaamaan että ottaessaan äidin ja pojan elämäänsä, elämänmenon pitää muuttua nuorisoryyppäämisestä enemmän aikuismaiseksi.

Ehkä sitten menen sosiaalitoimistosta kysymään mahdollisuuksia edes väliaikaiseen asuntoon, siksi kunnes pääsen taas töihin ja jaloilleni?

 

["M33"]

Kiinnostaisi aloittajan ja miehen ammatti ja koulutustausta. Ei ole tietenkään pakko kertoa, mutta tulin uteliaaksi.

 

[V.iwras]

[QUOTE="motkottaja";30248141]En halua en.. ja otsikkoon liittyen, onko muilla ottanut sitten aikansa ennenkuin "isäpuoli" on hokannut vastuunsa? En ole ennen tässä tilanteessa ollut joten en tiedä.

Miehessä on PALJON hyviäkin puolia. Asemastaan johtuen voi auttaa kaikkia, saada ns. byrokratian pyörät pyörimään. Ja hän haluaa auttaa aina jos vain mahdollista, jos joku kadun kivetys pitää korjata tai lasten leikkikentälle ei ole saatu tarvittavia korjauksia. Hän antaa myös mun mennä jos haluan (kerran parissa kuussa kun itselle tulee ns. vapaa viikonloppu) eikä ole mustasukkainen. Tekee ruokaa jos en yksinkertaisesti jaksa, kuuntelee mun huolet jos esim. lapsen isä aiheuttaa harmaita hiuksia. Itselläni ei biologinen kello tikitä, mutta en sitä pahaksikaan katsoisi jos toisen lapsen maailmaan tekisin - eli siis ylemmälle viestille - en jatka suhteessa vain siksi että haluan lisääntyä. Rakastan häntä. En vain tiedä miten saisin miehen huomaamaan että ottaessaan äidin ja pojan elämäänsä, elämänmenon pitää muuttua nuorisoryyppäämisestä enemmän aikuismaiseksi.

Ehkä sitten menen sosiaalitoimistosta kysymään mahdollisuuksia edes väliaikaiseen asuntoon, siksi kunnes pääsen taas töihin ja jaloilleni?[/QUOTE]

Kuulostaa mun exältä. Auttavainen, kiltti, antaa vapaata eikä ole oikein mustasukkainenkaan. Silti peliriippuvainen alkoholisti joka ei yhdeksässä vuodessa muuttunut kuin huonompaan suuntaan!

 

[vierass]

Ota kuule lapsesi ja juokse ja lujaa, älä nyt vaan tuon kans rupaa lisääntymään!!!

 

[Vvvvvvvk]

[QUOTE="M33";30248147]Kiinnostaisi aloittajan ja miehen ammatti ja koulutustausta. Ei ole tietenkään pakko kertoa, mutta tulin uteliaaksi.[/QUOTE]

Ai että pääset sivaltamaan kuinka alikouluttautuneet ovat useammin tuossa tilanteessa kuin ne korkeakoulutetut?

Ja toki Liisa laitoshuoltaja ja Antti autonasentaja ovat reppanoita joita hallitsee rahapelit ja alkoholi?

 

[nedra]

Haluatko tosiaan että lapsesi saa tuollaisen esimerkin elämisestä? Jos haluat jatkaa suhdetta niin eikö se olisi omista kämpistä turvallisempaa, lapsesi ei ole tehnyt valintaa ottaa tuollaista ihmistä samaan asuntoon kanssaan, tapailua voi tehdä ilman lapsen läsnäoloakin.

Muoks,se että mies kohtelee lasta oikeamielisesti yms pitäisi riittää,et voi pakottaa häntä rooliin jota hän ei halua.

 

[pfft]

Sitten on varmaan kaikille parasta, että asutte erillänne. Ehkä muutitte yhteen liian pian tai huonossa vaiheessa. Sulle ja pojalle on varmaan parempi saada vähän rauhallisemmat olot. Eihän tuo tuhoontuomitulta kuulosta, mutta saman katon alla eläminen ei taida olla hyvä ajatus ainakaan vielä. Eikä se ole ainoa oikea tapa olla parisuhteessa

 

["motkottaja"]

[QUOTE="M33";30248147]Kiinnostaisi aloittajan ja miehen ammatti ja koulutustausta. Ei ole tietenkään pakko kertoa, mutta tulin uteliaaksi.[/QUOTE]

Itse olen hallinnon assistentti, tai siis olin. Mies on päivätöissä logistiikka-alalla ja mukana politiikassa. Molemmilla toisen asteen tutkinnot ja joitain kurssimuotoisia lisäkoulutuksia.

Auttaako sosiaalitoimisto tällaisissa tilanteissa? Ottaisin mielelläni etäisyyttä, katsoa haluaako hän todella meidät elämäänsä vai onko tämä halun ja haluttomuuden ralli jotain kolmenkympin kriisiä kun nuoruus tappelee taistelua aikuisen elämäntyylin odotusten kanssa? Menipäs syvälliseks..

 

["niin"]

Hyi kuinka ahdistavalta tuo eilisiltainen tilanne on pojasta varmasti tuntunut! Känninen isähahmo ottaa viereen :X

Oikeesti, muuta pois poikasi kanssa! Miehellä on isoja ongelmia rahapelien ja juomisen kanssa. Hänen rahansa menee niihin ja kohta on pyytämässä sulta lisää. Ja kaikki laskut, vuokrat, ruokaostokset ym jää sun vastuulle. Sitäkö haluat?

Samaa mieltä. Omassa perheessä ei olla sovittu alkoholinkäytöstä mitään, mutta molemmille on itsestään selvää, ettei lapsille näyttäydytä humalassa eikä edes krapulassa, vaikka baareissa juostaankin vain n. 2krt vuodessa. Ei siis kumpikaan oksennella eikä maata koko seuraavaa päivää, jos ollaan jossakin oltu. Alkoholinkäyttöä lapset näkevät sen verran meilläkin, että se 1-2 saunakaljaa tai siideriä otetaan joskus. Meillä vanhin on 15v ja siinä vaiheessa, kun alkaa alkoholikokeilut hänellä, voimme ainakin ohjata järkevään suuntaan myös omalla esimerkillä. Ei sitä "älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon".
En lasten vuoksi, enkä muutenkaan, ikinä katselisi miestä, joka juo joka viikonloppu ja kaikki viikonloput olisi pyhitetty hänen menoilleen ja krapulalleen. Tai edes joka toinen.

 

["M33"]

[QUOTE="motkottaja";30248160]Itse olen hallinnon assistentti, tai siis olin. Mies on päivätöissä logistiikka-alalla ja mukana politiikassa. [/QUOTE]Eli sihteeri ja rekkakuski/ahtaaja/varavaltuutettu.

 

[elämän kova koulu]

[QUOTE="motkottaja";30248160]Itse olen hallinnon assistentti, tai siis olin. Mies on päivätöissä logistiikka-alalla ja mukana politiikassa. Molemmilla toisen asteen tutkinnot ja joitain kurssimuotoisia lisäkoulutuksia.[/QUOTE]

Varastotyöntekijä ja mukana persujen paikallistoiminnassa Miehen viikonloppujuominen loppuu vasta korkeakoulututkinnon myötä.

 

["motkottaja"]

Ei, en halua että poika ottaa mallia tuollaisesta ryyppäämisestä. En todellakaan. Mutta en haluaisi suhdetta lopettaakaan, koska siinä on paljon hyvää.
Haluaisin vain tietää muiltakin uusioperheen ihmisiltä miten heillä on mennyt kumppanin sopeutuminen lapsiin ja perhe-arkeen? onko tullut ylilyöntejä vai onko tämä nyt vain sitten tällaista eikä muuksi ole toivoakaan muuttua?

Tapailimme/seurustelimme siis tosiaan nelisen vuotta ennen kuin päätimme muuttaa yhteen. Asioihin ei siis ole rynnätty, eikä hän mielestäni ennen yhteenmuuttoa ollut tällainen. Siksi mietin josko tämä sitten kuitenkin olisi hänelle stressaava asia ja purkaa sitä noin kunnei muustakaan tiedä?

 

[vieras..]

Mies ei saa tavata kavereitaan ja ottaa muutaman oluen raskaan työviikon jälkeen? MITÄ VITTUA NAINEN?

 

["motkottaja"]

[QUOTE="M33";30248165]Eli sihteeri ja rekkakuski/ahtaaja/varavaltuutettu. [/QUOTE]

Melkein oikein

Ja ei, Facebookissa ei kummallakaan ole käytynä kouluna "elämän koulua"
En ala tämän enempää taustoja selvittämään työpaikoista ym. sillä ovat suht julkiset. Pysytääs aiheessa

 

["niin"]

[QUOTE="motkottaja";30248171]Ei, en halua että poika ottaa mallia tuollaisesta ryyppäämisestä. En todellakaan. Mutta en haluaisi suhdetta lopettaakaan, koska siinä on paljon hyvää.
Haluaisin vain tietää muiltakin uusioperheen ihmisiltä miten heillä on mennyt kumppanin sopeutuminen lapsiin ja perhe-arkeen? onko tullut ylilyöntejä vai onko tämä nyt vain sitten tällaista eikä muuksi ole toivoakaan muuttua?

Tapailimme/seurustelimme siis tosiaan nelisen vuotta ennen kuin päätimme muuttaa yhteen. Asioihin ei siis ole rynnätty, eikä hän mielestäni ennen yhteenmuuttoa ollut tällainen. Siksi mietin josko tämä sitten kuitenkin olisi hänelle stressaava asia ja purkaa sitä noin kunnei muustakaan tiedä?[/QUOTE]

En ajattelisi tuota alkoholinkäyttöä pelkästään niinkään, että poika ottaisi siitä mallia, vaan ajattelisin myös sitä, että humalainen aikuinen on lapsesta usein pelottava ja outo, vaikka olisi ihan hyväntuulinenkin.