En taida koskaan saada kaipaamaani rakkautta miehiltä?

[MIES!]

Kuinka moni on valmis antamaan aitoa rakkautta? Yhtä moni sitä tulee saamaan.

No eipä aina toimi sekään..

 

[alituinen]

No eipä aina toimi sekään..

Totta, kaikki, jotka on valmiita antamaan, eivät ole vielä löytäneet rakkauden kohdetta tai kohde ei halua ottaa sitä vastaan. Tai useampi voi rakastaa samaa kohdetta.

 

[MIES!]

Totta, kaikki, jotka on valmiita antamaan, eivät ole vielä löytäneet rakkauden kohdetta tai kohde ei halua ottaa sitä vastaan. Tai useampi voi rakastaa samaa kohdetta.

Eli mitä aikaisemmin sanoit ei siis pidäkkään millään tavoin paikkaansa. Juuri itse niin sanoit nyt.

 

["orion"]

Odotuksesi eivät ole kovinkaan epärealistisia vaan aitous on paras ja melkein ainoa perusta korkealaatuiselle suhteelle. Sun pitää kuitenkin oppia myös rakastamaan itseäsi, että sultakin löytyy annettavaa toiselle.

Mäkin oon tavannut naisia, jotka eivät pysty antamaan mulle kuin liian pienen osan siitä, mitä mä pystyn. Tässä olis hyvä olla edes joku tasapaino, muuten ainakin mulle tulee olo että minäkö pidän tätä suhdetta yksin kasassa.

Ei voi olla aito, jos pyrkii jatkuvasti miellyttämään toista.

 

[alituinen]

Eli mitä aikaisemmin sanoit ei siis pidäkkään millään tavoin paikkaansa. Juuri itse niin sanoit nyt.

Ajattelin asiaa lisää, niin tajusin, ettei täysin pitänyt sanomani paikkaansa. Kuitenkin juuri sen verran aitoa rakkautta on kuin on antajiakin.

 

[Forever alone?]

Eli tiivistettynä: en voi saada aitoa rakkautta, jos en osaa itse rakastaa aidosti. En osaa rakastaa muita, kun en osaa rakastaa itseäni. Eli minusta varmaan huokuu miehille sellanen epätoivo, että he luulevat saavansa helposti seksiä minulta.

 

[alituinen]

Eli tiivistettynä: en voi saada aitoa rakkautta, jos en osaa itse rakastaa aidosti. En osaa rakastaa muita, kun en osaa rakastaa itseäni. Eli minusta varmaan huokuu miehille sellanen epätoivo, että he luulevat saavansa helposti seksiä minulta.

voit saada aitoa rakkautta, vaikka itse et osaisi sitä antaa, mutta onko se oikein miestä kohtaan?

 

[agape]

Eli tiivistettynä: en voi saada aitoa rakkautta, jos en osaa itse rakastaa aidosti. En osaa rakastaa muita, kun en osaa rakastaa itseäni. Eli minusta varmaan huokuu miehille sellanen epätoivo, että he luulevat saavansa helposti seksiä minulta.

Mielestäni tilanteen tiedostaminen on hyvä alku. Usein ne asiat eivät ole joko-tai akselilla joko on täydellinen rakkaus tai sitten ei ole rakkautta ollenkaan. Tässä maailmassa on kuitenkin hyvin vähän mitään, mikä on täydellistä. Hyvä alku on alkaa yrittää tunnistaa sitä "pientä" rakkautta ympärillään ja myös itsessään.

 

[Hivenen]

etä miten agap naisena vertaat rakkautta? rakkaus ei ole koskaan vertaavaa?

sana häviää ajatuksen ulottumattomiin?

 

["kukkuu"]

Kyllä sellaista rakkautta on naisen ja miehen välillä. mutta sellaiseen eivät kaikki ihmiset pysty. Heidän tunne-elämänsä ei anna sille mahdollisuutta syystä tai toisesta.

Se vaatii kyllä aikaa kehittyäkseen, mutta harmiksi jotkut pitkätkään parisuhteet eivät tunnu olleen kovin välittäviä.

Seksi ja rakkaus eivät ole sama asia.

 

[Man ala]

Voi teitä reppanoita jotka luulette tietävänne jotain rakkaudesta..mä kerron: no...sori vaan mutta ei ole mitään rakkautta...on pelkkää ahneutta ja itserakkautta herää ihmislapsi pienoinen.. en sano tätä viisautta toiste

 

[miesnäkökulma]

Miehen rakkaus on aidoimmillaan silloin kuin se on suurelta osalta seksuaalista. Joku toisenlainen rakkaus ei ole yhtään sen aidompaa. Pyyteetöntä rakkautta ei ole olemassa, mutta monenlaista kaunista rakkautta on. Ei seksissäkään ole mitään likaista, kaunista sekin on.

 

["hmm"]

en usko että kukaan heti tavattuaan rakastaa toista ehdoitta ja sitä on typerää odottaa. oman mieheni kanssa ihastuimme (emme siis vieläkään rakastuneet) kun tapasimme pariin kertaan illanvieton ja seksin merkeissä, ja se siitä kehittyi pikkuhiljaa syvemmäksi ja syvemmäksi. tapailimme aikansa pitämättä kiirettä edes seurustelun aloittamiselle, kunnes yhtenä kauniina iltana päätimme että voisi kai sitä "lupautua" toisilleen kun viihdymme niin tiiviisti toistemme seurassa ja pidämme toisistamme. tapaamisestamme on joitain vuosia ja nyt voisi sanoa että rakastamme toisiamme.

 

[mies1harm.]

[QUOTE="orion";30161229]Ei voi olla aito, jos pyrkii jatkuvasti miellyttämään toista.[/QUOTE]

Toisen palveleminen ja huomioon ottaminen on eri asia kuin toisen "aivoton" miellyttäminen. Suhteen pointti on vähentää omaa itsenäisyyttä, ei tuhota sitä täydellisesti. Ihmistä voi palvella ja huomioida koko sydämestä ja se on jopa keskeistä nähdäkseni.

 

["miisu"]

Täällä yritetään nyt jotenkin mystifioida rakkaus ja tehdä siitä sitä kautta elämää vaikeampaa. Rakkautta on monenlaista ja mielestni on melkeimpä idiotismia lokeroida sitä sanojen "aito" tai "pyyteetön"alle. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen palvelee aina meitä, siispä se on itsekästä aina. Tavalla tai toisella. "Pyytettömän"rakkauden antaja saa tyydytystä siitä että tiedostaa rakadtavansa "pyytettömösti". Aito rakkaus, mitä se on. En tiedä muuta iuin että helvetin subjektiivista.

Jos ihmiset ajattelisi vähemmän. Ja luottaisi tuntemuksiin enemmän, olisimme varmasti onnellisempia. Kirjat, elokuvat... mitä ne minu rakkaudestani tietävät? Miksi minun rakkauden tulisi olla sellaista?

Rakkaus voi olla kohteellista ja kohteetonta. Se voi olla palavaa ja himokasta. Toisaalta se voi olla herkkää ja liki särkyvää. Sitä voi oppia itsensä kautta. Mutta sitä voi oppia myös vaikka omalta puolisolta.

Ap, sinulle sanoisin että ota hieman kevyemmin. Älä mieti liikkaa. Anna rakkaudelle tilaa koska se saattaa kohdata sinut siinä muodossa jossa et koskaan ole iuvitellut sen tulevan. Päästä irti lokeroista.

 

["miisu"]

[QUOTE="hmm";30161549]en usko että kukaan heti tavattuaan rakastaa toista ehdoitta ja sitä on typerää odottaa. oman mieheni kanssa ihastuimme (emme siis vieläkään rakastuneet) kun tapasimme pariin kertaan illanvieton ja seksin merkeissä, ja se siitä kehittyi pikkuhiljaa syvemmäksi ja syvemmäksi. tapailimme aikansa pitämättä kiirettä edes seurustelun aloittamiselle, kunnes yhtenä kauniina iltana päätimme että voisi kai sitä "lupautua" toisilleen kun viihdymme niin tiiviisti toistemme seurassa ja pidämme toisistamme. tapaamisestamme on joitain vuosia ja nyt voisi sanoa että rakastamme toisiamme.[/QUOTE]

Juuri näinkin. Kaksi erilaista ihmistä, kaksi erilaista rakkautta/rakkauden käsitettä kohtaa. Polut yhdistvät ja välin kasvaa yhteinen, jaettu rakkaus. Jos pakko lokeroida niin voiko todellisempaa ja aidompaa rakkautta olla?

 

[mies1harm.]

Ihan hyviä pointteja tuli vastauksissa. Ehkä ilmaisin tuon seksi-asian vähän huonosti. Tottakai intohimoa ja seksiä saa ja pitääkin olla parisuhteesa. Siinä vain on suuri ero, että ollaanko suhteessa säännöllisen seksin takia vai onko suhteessa seksiä siksi, että rakastetaan toisiaan ja ilmaistaan sitä niin. (En tosin tiedä meneekö se miehillä koskaan noin, vaan onko tarve aina fyysinen)

Lisäksi tuohon rakastamiseen, en koe että minua olisi kukaan koskaan rakastanut ehdoitta, edes vanhempani tai kaikista vähiten minä itse. Aina olisi pitänyt olla enemmän sitä ja vähemmän tätä. En enää tiedä olenko itse rakastanut ketään ehdoitta. Luulin niin aikani, mutta ei se varmaan rakkautta ollut. Yritänkin tässä nyt setviä omia ongelmiani ennen mahdollista seuraavaa miestä.

Joo, ehdoitta ei voi musta koskaan rakastaa, tai se ei ole hyvä. On taito antaa toiselle paljon ilman että "syö" toisen täysin TAI unohtaa itsensä täysin. Eli aitouden yhdistäminen toisen palveluun ja toiselle hyvän tekemiseen hetkissä ilman että omistaa toisen tai riippuu täysin toisesta. Eli vaikka pitää muistaa oma itse, ei silti saisi olla laskelmoiva tai liian itsetietoinen toiminnassaan. Se on ihanteellinen tasapaino.

Sen sijaan "ellet nyt ole tätä niin en rakasta" on todella väärin: toisesta tulee väline itselle. Toiselta voi odottaa tiettyjä asioita, mutta sitä ei saisi viedä liian pitkälle toisen _ominaisuuksiin_ tai toisen tapaan toimia ja olla. On näet monta tietä osoittaa rakkautta. Uskon siis, että on olemassa rakkautta, jossa kunnioitetaan toista ja toisen tapaa olla ehdoitta, vaikka siinä odotetaankin vastakaikua, toisen tavalla.

Kyllä miehetkin tarvitsevat muuta kuin yhdyntää. Miehet eivät ole konemaisia, ja joka on, pelkää olla muuta.

 

[mies1harm.]

[QUOTE="miisu";30161779]Täällä yritetään nyt jotenkin mystifioida rakkaus ja tehdä siitä sitä kautta elämää vaikeampaa. Rakkautta on monenlaista ja mielestni on melkeimpä idiotismia lokeroida sitä sanojen "aito" tai "pyyteetön"alle. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen palvelee aina meitä, siispä se on itsekästä aina. Tavalla tai toisella. "Pyytettömän"rakkauden antaja saa tyydytystä siitä että tiedostaa rakadtavansa "pyytettömösti". Aito rakkaus, mitä se on. En tiedä muuta iuin että helvetin subjektiivista.

Jos ihmiset ajattelisi vähemmän. Ja luottaisi tuntemuksiin enemmän, olisimme varmasti onnellisempia. Kirjat, elokuvat... mitä ne minu rakkaudestani tietävät? Miksi minun rakkauden tulisi olla sellaista?

Rakkaus voi olla kohteellista ja kohteetonta. Se voi olla palavaa ja himokasta. Toisaalta se voi olla herkkää ja liki särkyvää. Sitä voi oppia itsensä kautta. Mutta sitä voi oppia myös vaikka omalta puolisolta.

Ap, sinulle sanoisin että ota hieman kevyemmin. Älä mieti liikkaa. Anna rakkaudelle tilaa koska se saattaa kohdata sinut siinä muodossa jossa et koskaan ole iuvitellut sen tulevan. Päästä irti lokeroista.[/QUOTE]

Musta tuossa ei ole mitään mystiikkaa vaan enemmänkin aika arkista etiikkaa. On vain tervettä, että rakkauden nimellä ei voi tehdä mitä vaan.

 

[mies1harm.]

[QUOTE="miisu";30161788]Juuri näinkin. Kaksi erilaista ihmistä, kaksi erilaista rakkautta/rakkauden käsitettä kohtaa. Polut yhdistvät ja välin kasvaa yhteinen, jaettu rakkaus. Jos pakko lokeroida niin voiko todellisempaa ja aidompaa rakkautta olla?[/QUOTE]

Tästä olen samaa mieltä, mutta eihän tää tee aitoutta ja toisen huomiointia ja kunnioitusta turhaksi. Eli vaikka on erilaisia tapoja rakastaa, ei ole hyvä, jos toiminnan peruste on toisella itsekkyydessä. Itsekkyys tulee omasta sisimmästä, josta saa voimaa palvella toista toisen erilaisuudessa - mutta ei tietenkään ilman ehtoja, vaan yhtä aikaa spontaanisti ja odottaen vastapalvelusta toisen omalla tavalla, joka ei voi olla aivan mistä motiiveista tahansa.

Rakkaus on keskustelua.

 

[vierass]

Tuskin tulet saamaan sellaista, mistä haaveilet. Sinulla on siitä rakkaudestakin oma haavekuvasi, millaista se on.

 

["miisu"]

Musta tuossa ei ole mitään mystiikkaa vaan enemmänkin aika arkista etiikkaa. On vain tervettä, että rakkauden nimellä ei voi tehdä mitä vaan.

Joo, ei kaikissa vastauksissa ole mystiikkaa, mutta osassa on.

Ei tokikaan rakkauden nimissä voi kaikkea tehdä. Mutta mitä se rakkaus on, on kuitenkin kovin subjektiivinen käsite. Itse en esimerkiksi ymmärrä sellaista rakkautta jotain jumalolentoa kohtaa joka oikeuttaa vaikkapa tappamaan toisinnajattelevat. Mutta en voi väittää etteikö se olisi rakkautta. Ainaki joillain...noin esimerkkinä.

Siksi liputan sen nimen että ei pidä liikkaaa kuitenkaan rajoittaa tai lokeroida omaa rakkauden käsitettä. Itse esimerkiksi olen oppinut rakkaudesta paljon puolisoltani. Jos en olisi ollut avoin, olisin saattanut "missata" elämäni rakkauden vain siksi että en olisi antautunut hetkelle ja päätynyt samojen vällyjen väliin ensi kohtaamisella. Toki jotain sanoin kuvailematonta välissä oli koska tapoihini ei yhden illan jutut kuuluneet. Mutta tei poikkeuksen sääntöön. Vaiston, tunteen... en tiedä minkä perusteella.

Sinällään rakkaushan omasta mielestäni on toisen kunnioitusta puolin ja toisin. Sellaisena kuin on.

 

["miisu"]

Tästä olen samaa mieltä, mutta eihän tää tee aitoutta ja toisen huomiointia ja kunnioitusta turhaksi. Eli vaikka on erilaisia tapoja rakastaa, ei ole hyvä, jos toiminnan peruste on toisella itsekkyydessä. Itsekkyys tulee omasta sisimmästä, josta saa voimaa palvella toista toisen erilaisuudessa - mutta ei tietenkään ilman ehtoja, vaan yhtä aikaa spontaanisti ja odottaen vastapalvelusta toisen omalla tavalla, joka ei voi olla aivan mistä motiiveista tahansa.

Rakkaus on keskustelua.

Hyvin sanottu. Itse koen suhteessamme että rakkaus ruokkii rakkautta. Tämä on sellainen ihana positiivinen kehä. Kun itse on huonoimmillaan, toisen ehdoton rakkaus "potkaisee"perseelle ja lisää vettä omaan rakkauden myllyyn ja saa minut rakastamaan puolisoa yhä enemmän. Tee toiselle niin kui haluat itsellesi tehtävä - tämä on yksi suurimpia elämän viisauksia minun mielestä. Tai niin meysä vastaa kuin sinne huutaa.

Mutta jotta kierteen saa alkuun, on oltava avoin ja uskaltautua tunnustelemaan sitäntäysi ventovierasta ihmista siinä hetkessä. Toki vatoen , mutta ei salaliittoteoriat mielessä

Siinä olen kanssasi samaa mieltä. Miehet ei ole pelkkiä seksiä havittelevia koneita. Ehkä joskus nuoruuden raikuli vuosina vähemmistö... mut siltikin, ihan tuntevia. Ja kuinkahan monelle poijaan kollille "haluan vain piparia tältä naiselta"-naisesta onkin tullut elämän rakkain ja tärkein

 

[MIES!]

voit saada aitoa rakkautta, vaikka itse et osaisi sitä antaa, mutta onko se oikein miestä kohtaan?

Ei ole. Se että kerrot sille miehelle esim kahdeksantoista vuoden jälkeen että et ole ikinä edes rakastanutkaan häntä niin olet melko paska ihminen. Paska.

 

[Äidin blogi]

Sinä vaadit että SINUA rakastetaan.

Olen aina kohdannut miehet tällaisella asenteella:

Tässä minä olen vikoineni. En ole täydellinen, mutta toivon, että olen sitä sinulle.
Olen tässä, jos olet minulle tässä.
Jos sinä uskallat rakastua minuun, uskallan rakastua sinuun.
Jos sinä olet minulle kaikki, saanko olla sinun kaikkesi.



En voi ajatella, että minä olisin rakkauden keskipiste, palvonnan kohde. En ole hento jumalatar.
Mies ei ole rakkauden rosvo.
Miehelle voi sanoa, en halua seksiä kanssasi, koska en luota sinuun tarpeeksi.
En anna sinulle itseäni, koska pelkään että satutat minua.

 

[real love]

1 kor. 13 löytyy tämä:
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.