"Yllätysvauva" jota isä ei halua

Ehkä tässä, kiitos kommenttienne, tulee esiin nyt enemmän se, että aviomieheni ei vaan pysty puhumaan ja sopimaan tärkeistä asioista ja se ei tunnu kovin hyvältä asialta just nyt. Lapsi on kuitenkin positiivinen asia, mitäs jos tapahtuu jotain pahaa? Olenko silloinkin yksin päätöksien keskellä?

Toki ukkosi on törppö kun ei puhu, mutta täältä käsin ukkoa on paha oikaista, joten siksi päivittely keskittyy sinun osuuteesi, kun täällä olet. Kurja homma, mutta et nyt oikein voi tehdä keskeytystä ainoastaan sillä perusteella että luulet, ettei ukko halua. Jos itse kerran haluat.

 

[QUOTE="lol";30156101]Meille tuli selväksi että olet neljän äiti, kiitos. Neljähän niitä oli? Niitä sinun lapsiasi? Melkein siis viisi ja olet siis äiti?[/QUOTE]

???

Onko sulla jotain patoutumia?

Ihme avautumista. Mä sentään yritän keskustella...sä puolestasi...niin mitä? Aukoa naamaasi? Miksi ihmeessä?

 

Ehkäisystä huolehtiminen on kummankin vastuulla. Ei raskaaksi hankkiuduta, jos toinen sitä vastustaa, ei edes vaikka se toinen ei tajuaisi ehkäisyä käyttää. Aloittaja epäilee, että mies on luottanut ehkäisynä hänen hormonihäiriöönsä, josta siis ilmeisesti on miehelle kertonut. Miehellä ei ole mahdollisuutta tietää, koska tilanne korjaantuu ja nainen voikin taas tulla raskaaksi, ellei nainen erikseen siitä kerro. Jos aloittaja olisi miehelle sanonut, että "kulta, nyt minulla on ovulaatio, laitettaisiinko lapsi alulle", niin olisikohan mies silloin paljaalla pannut? Epäilen että ei.

Onko sun mielestä aloittaja hankkiutunut raskaaksi? Onko hän siis tiennyt koska hormonitoiminta on palautunut? Ei minusta, en ainakaan bongannut sitä hänen teksteistään. Hän on ehkä toivonut vauvaa mutta ei tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, koska on itsekin ollut luulossa ettei ole mahdollista, vai?

 

Nimimerkille vieras:

Tää kuullostaa nyt jo huvittavalta. Mutta siis mulla on mm. kuukautiskierto seliannut viimeiset 2 vuotta 35-79 välillä ja mieheni on ollut siitä tietoinen ja olen kyllä hänelle kertonut milloin on mennyt parempaan ja huonompaan päin. Ovulaatiotahan tuommoisessa tilanteessa on mahdoton ennustaa. En ole salaillut mieheltäni mitään, on tietoinen kaikista lääkityskokeiluista ja muutenkin tilanteesta (jos siis on kuunnellut puheitani). En tiedä sitten, eikö ole ollut kiinnostunut vai mistä ylipäätänsä on ollut kyse, mutta se on selvä että ehkäisyä hän ei ole halunnut käyttää tai kokenut vaivalloiseksi. Me ei olla edes mitään nuoria, että tämän vois laittaa naiiviuden piikkiin vaan kyllä on itse näin päättänyt. Tilanne on ollut tämä. Ilman ehkäisyä kakkosen syntymästä lähtien josta hän on ollut varmasti tietoinen. Kyse ei ole siitä, ettenkö mä olis valmis puhumaan- päinvastoin puhun kyllä asioista jotka mua vaivaa ja haluan saada varmuuden. Aika usein huomaan puhuvani seinille.

 

No, jos mies ei edes aborttia vaadi niin miksi ihmeessä ap edes sellaista miettii, jos haluaa lapsen? Lopeta ap se miehen ahdistelu niillä turhilla kysymyksillä, kun miestä ei edes kiinnosta asian vatvominen (mies näyttää ymmärtävän, että raskaus on tosiasia). Mies kyllä hiljalleen sopeutuu asiaan, joten keskity iloitsemaan tulevasta vauvasta (älä kuitenkaan vaadi miestäsi olemaan yhtä innostunut).

 

Onko sun mielestä aloittaja hankkiutunut raskaaksi? Onko hän siis tiennyt koska hormonitoiminta on palautunut? Ei minusta, en ainakaan bongannut sitä hänen teksteistään. Hän on ehkä toivonut vauvaa mutta ei tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, koska on itsekin ollut luulossa ettei ole mahdollista, vai?

Aloittaja kertoo käyneensä hormonihäiriön takia tutkimuksissa ja yrittänyt lääketieteen avulla saada hormonitoiminnan normalisoitua, ilmeisesti tullakseen raskaaksi. Periaatteessa siis aloittanut lapsettomuushoidot ilman miehen suostumusta. Tutkimuksiin liittyen on todennäköisesti myös kehoaan ja hormonitoimintaansa tarkkaillut. Joten joo, kyllä kuulostaa siltä, että aloittaja on tieten tahtoen raskaaksi hankkiutunut.

Yleensä jos raskaus ei ole toiveissa, epäsäännöllinen kierto yms. hormonitoiminnan häiriöt oikaistaan nimenomaan e-pillereillä.

 

Phoebsi, mies pelkää omaa jaksamistaan. Mä olen ollut koko tämän ajan lasten kanssa huomattavan paljon enemmän (vaikka olen töissäkin ollut ja nytkin olen). On ollut rakennusprojektia ja muuta tuossa pari vuotta sitten ja nyt kun tilanne tasaantunut ja mies "joutunut" olemaan lasten kanssa enemmän, niin on koko ajan kireenä. Ei mun jaksamista ole tarvinnut pelätä kun rakastan olla lasteni kanssa. Nyt tämä tilanne ensimmäistä kertaa on pistänyt mut ihan maahan ja en näe oikein tulevaisuutta nyt selkeästi.

 

Hormonitoimintani hoito ei liity raskaaksi tulemiseen vaan siihen, että haluan olla terve. Mutta kuukautiskierron epäsäännöllisyys on yksi oire muiden joukossa joka nyt vihdoin muidenkin oireiden hellittäessä on vähän normalisoitunut.

 

Phoebsi, mies pelkää omaa jaksamistaan. Mä olen ollut koko tämän ajan lasten kanssa huomattavan paljon enemmän (vaikka olen töissäkin ollut ja nytkin olen). On ollut rakennusprojektia ja muuta tuossa pari vuotta sitten ja nyt kun tilanne tasaantunut ja mies "joutunut" olemaan lasten kanssa enemmän, niin on koko ajan kireenä. Ei mun jaksamista ole tarvinnut pelätä kun rakastan olla lasteni kanssa. Nyt tämä tilanne ensimmäistä kertaa on pistänyt mut ihan maahan ja en näe oikein tulevaisuutta nyt selkeästi.

Ymmärrän : /

En minä ainakaan näe muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selvittää tilanne tavalla tai toisella, että mitä se mies oikeasti siellä päänsä sisällä ajattelee.

Sinulla on siis rahkeita hoitaa kolmea lasta ja se on hienoa, oikeasti. Se tarkoittaa, että sinulla on rahkeita tukea miestä jos hän todella kokee, ettei jaksa. Se, mihin hän on tottunut eli hän tekee muuta ja sinä hoidat lapsia, on nyt muuttunut ja vaikka se tosi ärsyttävää onkin, niin hän kokee noin vaikka sinä hoidat enemmän. Mutta miehen pitäisi myös tukea sinua, eikä pakoilla.

 

Musta on todella surkeaa kuinka paljon naiset tuntuvat tehtailevan näitä "vahinkovauvoja".

Mies on ilmaissut ajatuksensa varsin selvästi, kun on sanonut pelkäävänsä kuinka jaksaa kolmannen kanssa ja toivoneensa raskauden keskeytyvän itsekseen. Toisaalta on suunnattoman typerää jättää ehkäisy jos ei halua tulla raskaaksi. Mielestäni on typerää jättää ehkäisy myös siinä tilanteessa, että puolison kanta on kielteinen tai epävarma. Itse en ikinä pakottaisi omaa miestä (tai ketään muutakaan) isäksi vasten tahtoaan.

Toisaalta abortti ajatuksena on niin hirveä, että siihenkään en ryhtyisi. Itse ihastelin NT-ultrakuvista pienen ihmisen alkua, enkä ikimaailmassa voisi sellaista tappaa, ellei kyseessä sitten olisi todella vakavat perustelut.

Aina on mahdollista, että uusi tulokas ei olekaan helppoa sorttia ja että todella tarvitsette kaiken mahdollisen avun vauva-ajasta selviämiseen.

Meillä esikoisella on ollut niin pahoja vatsavaivoja / koliikki, että meinasimme jo jättää lapsiluvun siihen, vaikka aluperin haaveilimme kahdesta tai kolmesta lapsesta. Nyt kuumeilemme toista niin, että etsimme perheelle ulkopuolista apua, jotta selviämme toisen lapsen vauva-ajasta. Eli lapsenhoitoapua kotiin, vaikka toinen vanhempikin on kotona, kotisiivousta jne. Tälläkertaa laitamme pakastimenkin ihan oikeasti täyteen ruokaa ennen uuden vauvan syntymää.

 

Aloittaja kertoo käyneensä hormonihäiriön takia tutkimuksissa ja yrittänyt lääketieteen avulla saada hormonitoiminnan normalisoitua, ilmeisesti tullakseen raskaaksi. Periaatteessa siis aloittanut lapsettomuushoidot ilman miehen suostumusta. Tutkimuksiin liittyen on todennäköisesti myös kehoaan ja hormonitoimintaansa tarkkaillut. Joten joo, kyllä kuulostaa siltä, että aloittaja on tieten tahtoen raskaaksi hankkiutunut.

Yleensä jos raskaus ei ole toiveissa, epäsäännöllinen kierto yms. hormonitoiminnan häiriöt oikaistaan nimenomaan e-pillereillä.

Kyllä sun tekstis on niin täynnä olettamuksia että parempi ois ollu jättää kirjoittamatta! Ap kirjoitti, että mies on ollut tietoinen hormonitoiminnan hoidosta eikä kyse ole raskaaksitulosta. Niin että jos hormoonitoiminnan häiriötä hoitaa (voi olla myös jokin muu sairaus taustalla) se onkin halua raskautua ja lapsettomuushoitoja, ei esim halu vain olla terve?!

 

Aloittaja kertoo käyneensä hormonihäiriön takia tutkimuksissa ja yrittänyt lääketieteen avulla saada hormonitoiminnan normalisoitua, ilmeisesti tullakseen raskaaksi. Periaatteessa siis aloittanut lapsettomuushoidot ilman miehen suostumusta. Tutkimuksiin liittyen on todennäköisesti myös kehoaan ja hormonitoimintaansa tarkkaillut. Joten joo, kyllä kuulostaa siltä, että aloittaja on tieten tahtoen raskaaksi hankkiutunut.

Yleensä jos raskaus ei ole toiveissa, epäsäännöllinen kierto yms. hormonitoiminnan häiriöt oikaistaan nimenomaan e-pillereillä.

Boldattuun kohtaan: koska tiedän, miten ihanaa on kun oma keho toimii kuten pitää, en empisi hetkeäkään hakeutua hoitoihin jos oma hormonitoimintani olisi sekaisin. Ja sillä ei olisi mitään tekemistä raskauden yrittämisen kanssa.

Ja pillereillä ei ratkaista kaikkia ongelmia.

 

Jotenkin tulee sellainen tunne, että ylipäätään ymmärrystä on aika vähän.

Ap:n mies on tuonut selkeästi tuntemuksensa esiin jo ennen vahinkoraskautta. Hän on kertonut, että kaksi on hänelle riittävä lapsiluku. Perheellä ollut hyvin stressaavaa aikaa, talon rakentaminen on yksi rankkoja kokemuksia riippuen tietty oman työn määrästä siinä, mutta ainakin taloudellisesti lisää mietintää yms.

Ap:lla ollut hormoniongelmia, pitkät kierrothan usein meinais, että nainen ei edes ovuloi. Ap ei ole sitoutunut ehkäisyyn, vaikka stressaantunut puoliso on kertonut, ettei halua enempää lapsia ja samalla ehkäisy olisi korjannut ap:n hormoniongelmia.

Ajatelkaa mikä muu tilanne tahansa, missä puolisonne kertoo teille olostaan, jaksamisestaan ja tunteistaan paineen alaisena ja sitten te toimitte aivan päinvastoin kumppanin hyvinvoinnin takaamiseksi. En tiedä, minusta se vaan on julmaa.

 

ensin pitäis tietää että onko ap.n hormoniongelmat oire jostain sairaudesta, ennekö voitte sanoa että ois syöny pilleritä, sillä ois korjaantunu.

 

Jotenkin tulee sellainen tunne, että ylipäätään ymmärrystä on aika vähän.

Ap:n mies on tuonut selkeästi tuntemuksensa esiin jo ennen vahinkoraskautta. Hän on kertonut, että kaksi on hänelle riittävä lapsiluku. Perheellä ollut hyvin stressaavaa aikaa, talon rakentaminen on yksi rankkoja kokemuksia riippuen tietty oman työn määrästä siinä, mutta ainakin taloudellisesti lisää mietintää yms.

Ap:lla ollut hormoniongelmia, pitkät kierrothan usein meinais, että nainen ei edes ovuloi. Ap ei ole sitoutunut ehkäisyyn, vaikka stressaantunut puoliso on kertonut, ettei halua enempää lapsia ja samalla ehkäisy olisi korjannut ap:n hormoniongelmia.

Ajatelkaa mikä muu tilanne tahansa, missä puolisonne kertoo teille olostaan, jaksamisestaan ja tunteistaan paineen alaisena ja sitten te toimitte aivan päinvastoin kumppanin hyvinvoinnin takaamiseksi. En tiedä, minusta se vaan on julmaa.

Julmaa? Eihän ap voi syödä ehkäisyhormoneja, jos muu terveydenhuolto muuta edellyttää. Jos mies on ehdottomasti sitä mieltä ettei lapsia halua ja tietää, ettei toinen syö pillereitä, niin voi käyttää kumia. Jotkut miehet näin jopa tekevät eivätkä näe siinä ongelmaa.

 

Ehkäisy ei missään tapauksessa saa olla vain naisen harteilla :kieh:

Jos kondomin käyttö tökkii, mies on hyvä ja menee vasektomiaan. Tai opettelee käyttämään sitä kumia, aikuinen ihminen.

 

astrolabe, korjaan vielä pari juttua. Talon rakentaminen meillä oli itse asiassa remontoiminen (toki suuri remppa). Stressaavaa se ei ollut (kuin korkeintaan mulle joka olin lasten kanssa yksin pari kesää) koska mieheni nauttii käsillä tekemisestä ja rauhasta ja annoin hänen viettää pitkiä aikoja siellä yksinään. Emme asu edelleenkään siinä, eli sitä tehdään hiljalleen. Mainitsin sen tässä vain siksi, että kun nyt ollaan saatu suurimmat asiat rempattua ja mies on enemmän ollut kotona, niin on ollut stressaantunut kun ei jaksa lapsia. Ei niinkään noista remppahommista. On luonteeltaan jonkun verran omassa rauhassa viihtyvä (toki sosiaalinen töissä jne.) ja näiden isompien uhman kokee nyt stressaavaksi. Vauva-aikaa hän ei muista mitenkään vaikeana, molemmat on olleet helppoja vauvoja (minä ainoastaan olen jostain imetyksestä stressannut).

Mun sairauteeni ei ole yksikään lääkäri ehdottanut e-pillereitä eikä ne olisi korjannutkaan kun tuon kierron ehkä. Tähän liittyy paljon muitakin oireita (ei kuitenkaan mitään invalidisoivia mutta jonkun verran elämää haittaavia). Ja kuten kirjoitin aikaisemmin, en ole pillereitä tai muuta hormonaalista ehkäisyä käyttänyt koko suhteemme aikana se on ollut päätös jonka mies on hyväksynyt. Teidän on nyt turha yrittää yhdistää tätä sairautta ja ehkäisyä yhteen, niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä, kävin jossain vaiheessa gynellä kun epäiltiin gynekolgoista sairautta aluksi, mutta on tässä tullut ravattua sisätautilääkäreillä ja muillakin tutkittavana ja kokeiltu kaikenlaista. Ja olen tottakai ollut täysin avoin miehelleni sairauden kulusta, hoidoista ja muusta. Mä en koe salanneeni mitään muuta, kun ehkä sen halun saada vielä kolmas lapsi ja nyt tunnen pelkistä ajatuksista jo kamalasti syyllisyyttä. Jossain vaiheessa toivoin todella paljon lasta, mutta viimeisen puoli vuotta olin jo luovuttanut itsekin, ettei näitä mun hormonijuttuja saada koskaan kuntoon.

 

Tää on vähän niinku meillä voisi olla. Meillä kaks lasta ja saatu aikaiseksi hormoonihoidoilla. Kun nuorempi syntyi, nyt 1,5v, kysyin mieheltä ehkäisystä jatkossa. Molemmat oli sitä mieltä, ettei mitään tarvitse käyttää. (Itselleni ei hormonaalinen ehkäisy edes sovi). Nyt ollaan menty ilman mitään ehkäisyä. Itse salaisesti toivon kolmatta, mies ei enää lapsia halua. Mutta varmasti liki 40 vuotiaana on tietoinen, että raskauskin voi saada alkunsa. Ja jos näin kävisi, niin aborttia en missään nimessä tekisi. Kun alun perin kummatkin olleet ehkäisyttömyyden kannalla.

 

Tai siis en salaisesti mieheltä, hän on kyllä tietoinen että lapsen vielä haluaisin. En vaan siitä useinkaan puhu.

 

Boldattuun kohtaan: koska tiedän, miten ihanaa on kun oma keho toimii kuten pitää, en empisi hetkeäkään hakeutua hoitoihin jos oma hormonitoimintani olisi sekaisin. Ja sillä ei olisi mitään tekemistä raskauden yrittämisen kanssa.

Ja pillereillä ei ratkaista kaikkia ongelmia.

Koska aloittaja kirjoittaa näin: "...olen vähän jopa tulkinnut että ehkä se kolmas ei niin paha olisi kuitenkaan.

Nyt sitten pari vuotta on hurahtanut ja huomasin olevani raskaana. Itse olen tietenkin iloinen tulevasta vauvasta...", en kyllä usko etteikö raskausmotiivi olisi vaikuttanut taustalla myös, ainakin muun ohella.

No joka tapauksessa tilanne on nyt mikä on, eikä siihen minusta sovi ratkaisuksi abortti (kun toinen ei sitä halua eikä toinenkaan ole selkeää kantaa ilmaissut) eikä ero (se olisi väärin olemassaolevia lapsia kohtaan, kun muuta ongelmaa ei ole vaan mies on hyvä isä). Vaan se, että miehen jaksamisongelmat huomioidaan ja hänelle annetaan sitä kaipaamaansa omaa aikaa myös.

Kun aloittaja jää aikanaan äitiyslomalla, hänellä on mahdollisuus kantaa nykyistä suurempi vastuu perheen pyörittämisestä, miehelle kannattaa tämä kertoa. Sen aikaa kun toinen vanhemmista on kotona, tässä tapauksessa varmastikin äiti, elämä oikeastaan helpottuu toiselle vanhemmille. Päiväkotiruljanssi molempien vanhempien käydessä töissä ja hoitaessa vähäisellä vapaa-ajalla kaikki kotihommat on yleensä kaikkein raskain vaihe lapsiperhearjessa. Sekin vaihe on toki taas edessä ja kolmannen lapsen myötä pitkittyy, mutta hetkellisesti voi elämä jopa helpottua.

 

Jep! No miehen jaksamisongelmia on tässä huomioitu viimeiset 5 vuotta. On aloittanut urheilun ja saanut tuota remonttia tehdä ihan rauhassa omaan tahtiin kun olen hoitanut lapset. Nytkin teen osa-aikaviikkoa (toki sen vuoksi ensisijaisesti, että haluan olla lasten kanssa) jotta tulis noita kotihommia vähän hoidettua paremmin. Mutta vaadin kyllä mieheltäkin osallistumista kotitöihin, niissä en anna periksi.

Siinä Vieras on varmasti oikeassa, että kova halu saada vielä yksi lapsi, on varmasti vaikuttanut alitajuisesti tähän terveysasiaan. Mulla vaan toisen raskauden aikana tilanne huonontui ja sitä oli pakko lähteä selvittämään raskauden jälkeen kun synnytyksen jälkeen ei asiat palautuneetkaan ihan ennalleen. Mutta kuten sanoin, oli luovuttanut itsekin jo koko raskausasian kanssa, joten sinänsä oli yllätys mullekin. Kiitos kaikille vastauksista, sain vähän uutta ajateltavaa ja jospa tämä tästä...

 

[QUOTE="huoh";30156088]Lapsi, niin ihana asia kuin periaatteessa onkin, ei TODELLAKAAN ole aina positiivinen asia. Ei-toivotun lapsen tulo voi tuhota talouden, parisuhteen, kokonaisen ehjän perheen.[/QUOTE]

Abortti tuhoaa paitsi lapsen elämän usein myös tekijän mielenterveyden.

 

Älä tee aborttia. Olette molemmat vapaalla ytahdolla jättäneet hedelmöittymisen ns.koerkeamman haltuun. Miten sen kanssa pystyisit elämään, rakkaus miestäkään kohtaan tuskin lisääntyy. Riskinä on katkeroitua häntä kohtaan todella pahasti. Yllätysraskaus on miehelle näemmä paukku, mutta jos on rakastanut muitakin lapsia ja ollut hyvä isä, niin varmasti tätäkin. Meillä oli sama tilanne, tosin mies oli temperamenttinen ja päästi koviakin sanoja alussa, jolloin olin valmis heittämään hänet pihalle ja sanoin että hoidan yksin enkä vaadi mitään. Kun olin kantani ilmaissut, muutaman pvän päästä muutti kelkkansa ja "rakstui" ideaan. Keskenmeno tuli sitten vkolla 11, joka oli suru molemmille. Mies tuntee syyllisyyttä vieläkin ettei olisi lasta ensin halunnut.

 

Arvostuksen puutetta vaikuttaa olevan ilmassa. Miehesi remontoi teille taloa, et voi rinnastaa sitä vapaa-aikaan vaan sinun pitäisi arvostaa miehen panosta. Vaikka mies nauttisi käsillään tekemisestä, ei varmasti ole pelkkää huvia viettää kaiket illat ja lomat rempaten, isoissa projekteissa on aina myös ikävämmät puolensa ja vaiheensa. Sama kuin se, että itse halusit lapsia ja kirjoitat viihtyväsi heidän kanssaan. On sinullakin varmasti silti lasten kanssa keskenään välillä raskasta, etkä rinnasta sitä vapaa-aikaan. Sama pätee miehen osuuteen, muistathan sen. Miestä ei remonttityömaalle välttämättä aja palava halu tehdä käsillään, vaan velvollisuudentunto projektin loppuunsaattamisesta voi painaa hänen harteitaan myös.

Anna siis miehelle myös todellista vapaa-aikaa. Ja keskustele hänen kanssaan myös hänelle tärkeistä asioista. Samoin kuin odotat miehesi osallistuvan kotitöihin ja lasten hoitoon, osallistu sinä mahdollisuuksien mukaan siihen remonttiin. Jos sinusta ei olisi apua työmaalla nikkaroimassa, niin tue projektia edes keskustelun tasolla, vie miehelle työmaalle eväitä ja osoita muilla pienillä teoilla ja sanoilla, että olet ainakin hengessä mukana. Jos teillä on tukiverkostoja, laittakaa lapset nyt ennen kolmannen syntymää välillä hoitoon, jotta saatte parisuhdeaikaa, joka väistämättä jää pian taas vähiin.

Nämä rakennus- ja isommat remonttiprojektit kaatavat parisuhteita ennen kaikkea siksi, että puolisot eivät arvosta toistensa panosta, vaan usein kumpikin näkee oman osuutensa raskaampana. Työmaalla illat ja lomat viettävä mies kokee ponnistelevansa yhteisen hyvän eteen, mutta kotiin palatessa vastassa onkin kiukkuinen puoliso joka vaatii hoitamaan kotityöt vielä 12-tuntisen työrupeaman päätteeksi. Ei mieskään välttämättä näe, että vaimolla ei ole helppoa keskenään pienten lasten kanssa. Mies ei ole tässä keskustelussa kertomassa näkemyksiään, joten en tiedä päteekö puolison arvostuksen puute myös häneen, mutta aloittajaa se selkeästi vaivaa.

Ja siitä keskustelusta, eihän keskustelua ole vain se, että ilmaisee asioihin selkeän kannan. Vähintään yhtä lailla keskustelua on se, että kertoo ajatuksistaan ja tunteistaan, vaikka mitään lopullista mielipidettä ratkaisusta ei olisi. Miestä ei houkuta keskusteluun, jos tuomitset hänen tunteensa ja alat ehdottelemaan eroa, kun ne eivät sinua miellytä.

 

Ei jumalauta. Olisko kannattanu miettiä asiaa paremmin silloon kaks vuotta sitte ja ottaa ehkääsy käyttöön. Ei tarvittisi ny miettiä tekeekö abortin vai ei. Jos kerran toinen ei innostu kolmannesta lapsesta, niin kyllä naisen pitää tajuta että ehkääsy tarvitaan!