"Yllätysvauva" jota isä ei halua

Kyseessä ei ole talo vaan vapaa-ajan asunto. Siksi ei ole paineita tai ylimääräisiä juoksevia kuluja (toki kiinteistövero ja nyt sähköt kun ne on saatu asennettua). Mies tekee sitä omaan tahtiinsa, on koko ajan tehnyt. Mulle kelpais vähempikin, mutta haluaa kaiken tehdä vimpan päälle. Toki meillä on unelma, että jossain vaiheessa saisimme viettää siellä koko kesän, mutta muuttaa emme sinne aio. On hyvin pitkän tähtäimen suunnitelma ja miehen aloitteesta se aikanaan ostettiin.

Ja tottakai mä vähän väliä olen lasten kanssa jossain ja mies saa olla kotona tai tehdä mitä lystää. Olen kertonut tänne että kannustan häntä liikkumaan (käy jumpissa töiden jälkeen), käy kavereiden kanssa elokuvissa (nytkin viikon sisällä 2 reissua). Kyllä mä silloin tällöin käyn lasten kanssa keskenäni kavereilla, uimahallissa ja mies saa olla kotona yksinään, mutta asia on nyt niin että en mä nyt joka ilta voi olla kotoa poissa varsinkin kun lapset molemmat haluaa nimenomaan olla isänsä kanssa. Viime aikoina olemme kokeilleet lasten jakamista, koska selkeästi mies jaksaa paremmin yhden kuin kahden kanssa. Asumme taloyhtiössä jossa lapset voi päästää pihalle leikkimään muiden kanssa, joten touhua löytyy ihan pihastakin.

Kakkosasunto on tullut esiin, kun välillä tuntuu ettei hänen pinna kestä yhtään noita lapsia. Ei vaikka olisi vapaapäiviä, välipäiviä, työmatkoja. Poika tullut isäänsä ja ovat nokikkain vähän väliä, aika rajustikin kun taas tyttö on hänelle niin rakas. Lapset taas eivät ole päiväkodissa olleet eli on hoidettu sukulaisten avulla kotona. Toki tosi paljon virikejuttuja päivisin puistoa, kerhoja yms. joten kyllä he tykkäävät olla iltaisin kotona isänsä kanssa, sille mä en voi mitään. Nuorempikin on nyt selkeästi tullut isän tytöksi enkä mä voi jatkuvasti häntä repiä isästä irti.

Väsynyt mies kyllä on. Niin olen minäkin ja varmaan kaikki pikkulasten vanhemmat. Mutta jos ei malta mennä nukkumaan ja sängyssänkin näplää kännykkää tunnin-pari niin se on ihan oma syy enkä siitä suostu ottamaan syytä niskoilleni.

Kyllä mä olen aika paljon tuon miehen eteen tehnyt vaikkei sitä varmaan kukaan osaa arvostaa.

 

Minusta tuo teidän tilanne kuulostaa siltä, ettei kolmas lapsi kenties ole ihan fiksu ratkaisu.

Mulle hormonaalisiia oireita aiheutti tyypillisimmät e-pillerimerkit, mutta juteltuani asiasta lääkärin kanssa sain käyttööni toisen tyyppiset e-pillerit, joiden kanssa oireita ei ollut.

Ja scarlettin kanssa olen samaa mieltä, että viimekädessä naisen on fiksumpi pitää järki kädessä jos mies ei halua lapsia, mutta on liian typerä huomioidakseen ehkäisyn.

 

^ihme söpötystä, jolla ei oikeastaan ole mitänn merkitystä varsinaisen asian kanssa.

Olette pari, teillä on kaksi yhteistä lasta ja olette jo vuosia harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä. Nyt lapsillenne on tulossa sisarus ja teille kolmas lapsi. Pystyisitkö todella abortoimaan? Oikeasti?

 

^viittaa viestiin 76

 

[QUOTE="Vauva";30156863]^viittaa viestiin 76[/QUOTE]

Viesti 76 oli vastaus johonkin aikaisempaan, eli liitykään itse asiaan enää.

Ja tietenkään en halua tehdä aborttia. Ikää alkaa olemaan senverran että tämä olisi mun viimeinen raskauteni todennäköisesti. Tottakai mä jäisin surulliseksi enkä pystyisi sitä varmaan koskaan unohtamaan.

Mutta haluan mieheltä jotain vastakaikua, suuntaan tai toiseen, jotta voitaisiin edes keskustella asiasta. Ja abortti nyt on yksi vaihtoehto mitä hän ehkä voisi haluta, joten siksi otin sen puheeksi. Ehkä mun nyt on vaan oltava hiljaa ja elettävä ihankun en olis raskaana ollenkaan, sillä niin toi mieskin nyt käyttäytyy.

 

Ajattele millainen trauma lapsellekin tulisi, jos isä sanoisi suoraan olevansa abortin kannalla - tai mitä asiasta jäisi teidän välillenne jos yhdessä pysytte. Silti viesti on tullut selvästi ilmi noista sanotuista kommenteista.

Mitä ikinä keskustelettekin, pitäisi asia jäädä vain teidän välillenne loppuiäksi. Nim. anoppini kertoi minulle juuri kuinka hänen miehensä ei olisi aikanaan halunnut lapsia, mutta hän vain itse päätti niitä hankkia. Olisi aika kolhu vielä aikuisellekin lapselle kuulla ettei ollut toivottu lapsi.

 

Viesti 76 oli vastaus johonkin aikaisempaan, eli liitykään itse asiaan enää.

Ja tietenkään en halua tehdä aborttia. Ikää alkaa olemaan senverran että tämä olisi mun viimeinen raskauteni todennäköisesti. Tottakai mä jäisin surulliseksi enkä pystyisi sitä varmaan koskaan unohtamaan.

Mutta haluan mieheltä jotain vastakaikua, suuntaan tai toiseen, jotta voitaisiin edes keskustella asiasta. Ja abortti nyt on yksi vaihtoehto mitä hän ehkä voisi haluta, joten siksi otin sen puheeksi. Ehkä mun nyt on vaan oltava hiljaa ja elettävä ihankun en olis raskaana ollenkaan, sillä niin toi mieskin nyt käyttäytyy.

Aiotteko te sitten elää sen lapsen synnyttyäkin niinkuin se ei olis syntynytkään? Mun mielestäni tuo kuulostaa pahalta.

Olen pahoillani että teidän tilanne on noin lukossa. Mutta kyllä mun mielestä sun täytyy ottaa aika lailla vastuuta, koska sinähän se olet halunnut vauvan, ja nyt olet sen saanut. Mies taas ei halunnut vauvaa, mutta on nyt silti saanut vauvan. Eli sinä sait mitä halusit, mies ei. Eikö ole ihan ymmärrettävää, että mies ei ole kaikkein hilpeimmillään?

Ja keskustelut abortista; miehen näkökulmasta voin kyllä ymmärtää ettei oikeen innosta. Vaikka kuinka yrittäisit, saat tuskin esitettyä asiaa neutraalisti, vaan se kääntyy siihen "kun sinä et halua vauvaa niin haluat varmaan että teen abortin", eli miehestä tulee se paha osapuoli.

Jos toinen on jo tähän mennessä osoittanut, ettei oikein jaksa edes olemassaolevia lapsia ja asioita, niin on aika kummallista että odotat hänen nyt yhtäkkiä venyvän ja kasvavan. Eihän se kivaa ole, että toinen ei jaksa, mutta jos se on tosiasia, niin sen mukaan on elettävä. Kaikki eivät jaksa yhtä paljon kuin toiset. Eikä siihen auta se, että vaatimalla vaatii; että kyllä sun PITÄÄ; se toinen vaan uupuu enemmän ja enemmän.

 

[QUOTE="xxx";30156971]Ajattele millainen trauma lapsellekin tulisi, jos isä sanoisi suoraan olevansa abortin kannalla - tai mitä asiasta jäisi teidän välillenne jos yhdessä pysytte. Silti viesti on tullut selvästi ilmi noista sanotuista kommenteista.

Mitä ikinä keskustelettekin, pitäisi asia jäädä vain teidän välillenne loppuiäksi. Nim. anoppini kertoi minulle juuri kuinka hänen miehensä ei olisi aikanaan halunnut lapsia, mutta hän vain itse päätti niitä hankkia. Olisi aika kolhu vielä aikuisellekin lapselle kuulla ettei ollut toivottu lapsi.[/QUOTE]

Suuri osa meistä on ns vahinkolapsia. Minä olen, ja aborttikin oli vaihtoehto, mutta sitä kai ei saatu kun ei ollut viittä lasta. Minua tuo ei liikauta suuntaan eikä toiseen. Rakas lapsi olen kuitenkin.

Mutta ap:na en kyllä varmaan aborttia tekisi. En kyllä ole ketjua kokonaan lukenut. Miehen pitää nyt jotenkin keskustella asiasta. Sanoisin ap:na että en tee aborttia, ja jos olet jotain mieltä, sano se. Muuten ja jälkeenpäin en ota vastaan palautetta muina aikoina ja olet vastuussa minun tekemistä päätöksistä.

 

a)Tämä oli yllätys myös minulle!! Huom! Olemme olleet ilman ehkäisyä 2 vuotta (3 mutta silloin imetin aktiivisesti) ja olin jo henkisesti luovuttanut vauvakuumeessani puolisen vuotta sitten kun sairauteni ei näyttänyt paranemisen merkkejä.

b)Tottakai otan vastuuta, mutta haluamisesta, toivomisesta?????
Voin ottaa vastuuta siitä, etten erikseen vaatinut ehkäisyä, mutta en hänen päätöksestään olla käyttämättä.

c) Miehen jaksamisesta olen raapustellut tänne jo vaikka kuinka paljon, kuinka olen häntä yrittänyt tukea monin eri keinoin. Enkä minä odota hänen venyvän mihinkään.
Abortti-asiaa yritin muotoilla niin neutraalisti kun vaan voin, lähinnä sen että se pitäisi päättää todella nopeasti koska viikkoja jo on. Tähän asti hän on siis käyttäytynyt juurikin niin, että raskauteni on ilmaa. Saa nähdä mitä jatkossa...

Aiotteko te sitten elää sen lapsen synnyttyäkin niinkuin se ei olis syntynytkään? Mun mielestäni tuo kuulostaa pahalta.

Olen pahoillani että teidän tilanne on noin lukossa. Mutta kyllä mun mielestä sun täytyy ottaa aika lailla vastuuta, koska sinähän se olet halunnut vauvan, ja nyt olet sen saanut. Mies taas ei halunnut vauvaa, mutta on nyt silti saanut vauvan. Eli sinä sait mitä halusit, mies ei. Eikö ole ihan ymmärrettävää, että mies ei ole kaikkein hilpeimmillään?

Ja keskustelut abortista; miehen näkökulmasta voin kyllä ymmärtää ettei oikeen innosta. Vaikka kuinka yrittäisit, saat tuskin esitettyä asiaa neutraalisti, vaan se kääntyy siihen "kun sinä et halua vauvaa niin haluat varmaan että teen abortin", eli miehestä tulee se paha osapuoli.

Jos toinen on jo tähän mennessä osoittanut, ettei oikein jaksa edes olemassaolevia lapsia ja asioita, niin on aika kummallista että odotat hänen nyt yhtäkkiä venyvän ja kasvavan. Eihän se kivaa ole, että toinen ei jaksa, mutta jos se on tosiasia, niin sen mukaan on elettävä. Kaikki eivät jaksa yhtä paljon kuin toiset. Eikä siihen auta se, että vaatimalla vaatii; että kyllä sun PITÄÄ; se toinen vaan uupuu enemmän ja enemmän.

 

Käsittämätön mielipide sulla Scarlett! Kyllä mä nään, että aikuisessa suhteessa miehellä ja naisella on yhtä suuri vastuu ehkäisystä mikäli lasta ei haluta. Mies on tyhmä jos ei ehkäisyä käytä ellei lisää lapsia halua. Mä en itse voi käyttää hormonaalista ehkäisyä enkä kierukkaa ja koska koska mies ei ole varma haluaako joskus vielä lisää lapsia (tällä hetkellä emme halua) käytämme kortsua vaikka ihan vakiintuneessa parisuhteessa olemme ja yhteiset lapsetkin on. Piuhat menee poikki sitten kun olemme varmoja että lapsiluku on tässä.
Mun mielestä on törkeetä olla käyttämättä ehkäisyä ja ottamatta sitten kantaa aborttiin tai siihen pidetäänkö lapsi. Ap:n mies on perheen kolmas lapsi.

Mun mielestä on käsittämätöntä, että nainen ei tajua käyttää ehkääsyä jos mies epäröi lapsen saamista. Jos ei voi/halua käyttää pillereitä tms., niin sitte vaatii miestä käyttämään kortsua.

Seki on mun mielestä käsittämätöntä, että ei tajuta lasten olevan yhteinen päätös eikä toinen omista haluistaan huolimatta jätä ehkääsyä käyttämättä jos toinen ei lapsia halua. En tiä oliko mainittu pystyykö ap käyttämään hormonaalista ehkääsyä, en jaksa selata ketjua taaksepäin. Aika moni kuitenki pystyy käyttämään jotaki ehkääsyä.

Edelleenkää miehille ei pahemmin oo niitä vaihtoehtoja ehkääsyn suhteen.

Oo aiva mitä tahansa mieltä mun mielipiteistä, mutta ne on mun mielipiteitä eikä mun mielestä mitenkää käsittämättömiä. Käsittämätön on mun mielestä ap joka näin isos asias olettaa eikä oo sisäistäny sanottua ku mies sanoo, että kaksi lasta riittää hänelle.

 

Suuri osa meistä on ns vahinkolapsia.

Siis mistä tämä ajatus tulee? Eiköhän suurin osa oo kuitenki suunniteltuja lapsia. Mä ainaki oon kuten on myös mun sisarukset. Äiti sai yhden keskenmenon ennen mua ja suunniteltu oli seki raskaus.

 

a)Tämä oli yllätys myös minulle!! Huom! Olemme olleet ilman ehkäisyä 2 vuotta (3 mutta silloin imetin aktiivisesti) ja olin jo henkisesti luovuttanut vauvakuumeessani puolisen vuotta sitten kun sairauteni ei näyttänyt paranemisen merkkejä.

b)Tottakai otan vastuuta, mutta haluamisesta, toivomisesta?????
Voin ottaa vastuuta siitä, etten erikseen vaatinut ehkäisyä, mutta en hänen päätöksestään olla käyttämättä.

c) Miehen jaksamisesta olen raapustellut tänne jo vaikka kuinka paljon, kuinka olen häntä yrittänyt tukea monin eri keinoin. Enkä minä odota hänen venyvän mihinkään.
Abortti-asiaa yritin muotoilla niin neutraalisti kun vaan voin, lähinnä sen että se pitäisi päättää todella nopeasti koska viikkoja jo on. Tähän asti hän on siis käyttäytynyt juurikin niin, että raskauteni on ilmaa. Saa nähdä mitä jatkossa...

No mutta mitä sä sitten toivot, että sulle vastattaisiin? Että kyllä nyt miehen pitää vaan piristyä ja ilahtua ja odotatte yhdessä ilolla vauvaa, ja mies alkaa ihan uudeksi ihmiseksi ja jaksaa paremmin kuin ennen ja jaksaa entistenkin lasten kanssa ihan uudella tavalla?

En mä ottanut edellisessä kirjoituksessani kantaa siihen että kenen olis pitänyt ehkäistä ja kenen ei. Tyhmiähän te olette molemmat olleet, mies kun ei käyttänyt kondomia ja sinä, kun olet tiennyt haluavasi lasta mutta että mies ei halua, etkä sinäkään ole silti ehkäissyt. Otin kantaa siihen, että jos ohitetaan nyt se kenen olisi pitänyt ehkäistä, niin olemassaolevassa tilanteessa sinä olet asanut sen mitä halusit ja mies on saanut sen mitä ei halunnut.

Et sinäkään olisi superiloinen ja innokas koko ajan keskustelemaan, jos olisit miehen kengissä. Ja sillä vastuiunotolla tarkoitin sitä, että sinun pitää nyt ottaa vastuu ja tehdä päätökset, jos mies ei kykene. Hän on muinoin sanonut ettei lasta halua, eikä nyt osaa reagoida kun se lapsi kuitenkin on tulossa.

Sinä taas halusit vauvan, nyt saat vauvan, ja varmaan sitten jatko näyttää mitä teille perheenä käy.

Ja siihen että tuli ihan yllätyksenä sullekin; ihminen jolla on jo kaksi lasta ja joka harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, ei voi kuitenkaan kai ihan TÄYSIN yllättyä siitä, että vauvoja saattaa tulla?

 

Siis mistä tämä ajatus tulee? Eiköhän suurin osa oo kuitenki suunniteltuja lapsia. Mä ainaki oon kuten on myös mun sisarukset. Äiti sai yhden keskenmenon ennen mua ja suunniteltu oli seki raskaus.

toim.huom. suuri osa, ei suurin.

 

Aloituksen mukaan mies on hyvä ja luotettava isä. Myöhemmin paljastuu, ettei hän jaksaisi lapsiaan päivääkään ja asumiserostakin on tämän vuoksi keskusteltu. Pieni ristiriita?

 

[QUOTE="xxx";30156854]
Ja scarlettin kanssa olen samaa mieltä, että viimekädessä naisen on fiksumpi pitää järki kädessä jos mies ei halua lapsia, mutta on liian typerä huomioidakseen ehkäisyn.[/QUOTE]

Ei ku sitte voidaan olettaa, että vauva saa tulla. Huoh. Mä en tajua miten näin isos asias oletetaan tuolla tavalla.

 

Kommentteja, ihan kuin olisi naisen vastuulla koko ehkäisy asia. Mies ei halunnut lapsia, tiesi ettei nainen käytä ehkäisyä ja otti silti riskin että raskaus alkaa ja nyt kun näin kävi ei suostu keskustelemaan asiasta. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että parisuhteessa/ tai ylipäänsä kun harrastetaan seksiä, ehkäisystä pitäisi keskustella yhdessä. Jos mies il.oittaisi minulle ettei pysty/voi käyttää kortsuja ja haluaisi mahdollisesti lapsen, hoidan minä joka en halua lapsia ehkäisyn kuntoon, enkä ala leikkiä venäläistä rulettia siitä alkaako vaiko ei raskaus. Tässä on nyt turha aloittajaa syyllistää. Tietoinen riski on otettu ja näin kävi.

Itselläni on toisinpäin kokemusta, tulin pillereistä huolimatta raskaaksi. Ex mieheni oli toivonut kolmatta lasta ja ylipuhui minut pitämään lapsen. Tyytyväinen olen nyt että pidin, mutta pitkään asiaa jouduin käsittelelään. Sittemmin erosimme exän kanssa ja nyt minulla on ns aikuisten välinen ystävyyssuhde erään miehen kanssa. Tällä tarkoitan että tapaamme kun voimme/ehdimme, lapsia/sukua ei tähän sotketa, eikä seurustella, seksi tähän kuuluu, mutta paljon muutakin teemme. Jo heti alussa kävimme ehkäisyn läpi (minulla hormoonikierukka) jos vahinko sattuisi tekisin abortin.

 

Aloituksen mukaan mies on hyvä ja luotettava isä. Myöhemmin paljastuu, ettei hän jaksaisi lapsiaan päivääkään ja asumiserostakin on tämän vuoksi keskusteltu. Pieni ristiriita?

Samaa ihmettelen. Ap tuolla väläytti sellaasta vaihtoehtoa, että olis joku asunto mihin mies vois mennä ja olla hengähtämäs. Just joo. Kyllä tuo olis lopun alkua parisuhteelle ja yhteiselle perhe-elämälle. Ja yleensähän se on niin, että miehen pitää saada lepoa perheestä ku naisen on vain jaksettava...

 

Tavallaan ihmettelen sitä, attä ap on tiennyt minkälaisen miehen kanssa elää, ja miten väsynyt ja lapsiin uupunutu mies on, ja mies on vielä ilmoittanut ettei halua lisää lapsia. Silti ap on tietoisesti halunnut tämän miehen kanssa lisää lapsia, kuumeillut pari vuotta ja sen jälkeen jättäny asian vähintäänkin sattuman varaan.

On kummallista, että nyt ap sitten ihmettelee, miksi tulevan lapsen isä on sellainen, jollainen on aina ollutkin.

Miehen olisi ollut syytä ehkäistä, kun ei lasta halunnut, mutta ap:n olisi ollut yhtälailla ollut syytä ehkäistä, jos ei halunnut lasta tuollaiselle miehelle ja noihin olosuhteisiin. Sehän oli ihan ap:n valinta, että on nyt raskaana tuossa tilanteessa; olisihan hän voinut sen estää. Jos ei sitten itse syömällä pillereitä, niin ainakin ostamalla ne kondomit.

 

Minusta mies on ottanut tietoisen riskin kun ei ole käyttänyt kortsua, eikä piuhojaan katkottanut. Nyt ois korkee aika käydä pistämässä johdot solmuun. Minusta tilanteessa ei tarvitse edes harkita aborttia. Tuleehan joihinkin perheisiin ei tilattuja yllätysvauvoja ehkäisystä huolimatta. Ja aborttia ei ees harkita vaikka lapsi ois kuin mones ja kumpikaan ei alunperin lasta ollut suunnitellut. Sitä vaan otetaan ja kannetaan vastuu siitä ihmisentaimesta, joka on alulle saatu. Jos mies ei selkeäsanaisesti osaa abortista keskustella vaihtoehtona kun vaimo sitä esittää niin voi sen tulkita ettei ole vaille sitä. Aapee voisi suositella miehelleen, että käypi ne johtimensa nipsauttamassa. Jos mies ei kestä kahden pienen lapsen kanssa elämää niin kyllä se ongelma on jossain muussa kuin lapsissa. Kannattas käydä vaikka ammattiauttajan pakeilla jos pitää valitsemaansa elämää paeta lepäämään päivittäin...

 

Tavallaan ihmettelen sitä, attä ap on tiennyt minkälaisen miehen kanssa elää, ja miten väsynyt ja lapsiin uupunutu mies on, ja mies on vielä ilmoittanut ettei halua lisää lapsia. Silti ap on tietoisesti halunnut tämän miehen kanssa lisää lapsia, kuumeillut pari vuotta ja sen jälkeen jättäny asian vähintäänkin sattuman varaan.

On kummallista, että nyt ap sitten ihmettelee, miksi tulevan lapsen isä on sellainen, jollainen on aina ollutkin.

Miehen olisi ollut syytä ehkäistä, kun ei lasta halunnut, mutta ap:n olisi ollut yhtälailla ollut syytä ehkäistä, jos ei halunnut lasta tuollaiselle miehelle ja noihin olosuhteisiin. Sehän oli ihan ap:n valinta, että on nyt raskaana tuossa tilanteessa; olisihan hän voinut sen estää. Jos ei sitten itse syömällä pillereitä, niin ainakin ostamalla ne kondomit.

:flower:

 

Ei ku sitte voidaan olettaa, että vauva saa tulla. Huoh. Mä en tajua miten näin isos asias oletetaan tuolla tavalla.

Sä et sit tajua lukemaas tai haluat olettaa vaan. Eihän ap tätä suunnitellut, kuten ei miehensäkään. Ei ap tahallaan ole raskaaksi hankkiutunut, vai? Jos molemmat ovat tienneet riskit ja silti leikkineen tulella ja tienneet niin eivätkö molemmat ole syyllisiä tilanteeseen, ei vain nainen?

Ja esim. mä en voi käyttää hormonaalista ehkäisyä enkä kierukkaa. Kaltaisiani on monia, tiedän sen.

 

No haluaisin edes keskustella asiasta. Ihan sama mitä vastaa kunhan ei käännä selkäänsä eikä tarvitse "koko ajan" keskustella (Plussauutisesta on jo kohta 4 viikkoa). Voitaisiin edes puhua vaihtoehdoista, ehkä voisin hälventää hänen pelkojaan, ylipäätänsä sopia jatkosta oli se mikä tahansa. Tai mistä tahansa.

Jos minä olisin miehen kengissä, en todennäköisesti muuta tekisi kun puhuisi koska puhuminen on mun tapani selvittää asiat. Vaikeneminen ahdistaa ja masentaa. Ja erityisesti haluaisin, että toinen auttaisi mua ymmärtämään asian eri näkökulmat. Ja kyllä, tämä vaikeneminen pelottaa ja ahdistaa mua. Syytän itseäni varmasti vielä paljon enemmän kun te täällä kaikki mua syyllistäneet yhdessä.

Ja yllätys, otsikossa se oli lainausmerkeissä ihan tarkoituksella. Mulla on kaks vuotta terveys reistaillut ja kuukautiset seilanneet miten sattuu. Todennäköisesti en ole edes ovuloinut kun silloin tällöin. Pieni riski oli olemassa, mutta kun siinä meni pari vuotta ilman mitään tulosta niin a)toiveet hiipuivat ja b)plussa oli lopulta yllätys. Todennäköisesti mies on ajatellut samoin, mutta siitähän me emme myöskään voi puhua että mitä on ajateltu ja miksi on toimittu näin.

No mutta mitä sä sitten toivot, että sulle vastattaisiin? Että kyllä nyt miehen pitää vaan piristyä ja ilahtua ja odotatte yhdessä ilolla vauvaa, ja mies alkaa ihan uudeksi ihmiseksi ja jaksaa paremmin kuin ennen ja jaksaa entistenkin lasten kanssa ihan uudella tavalla?

En mä ottanut edellisessä kirjoituksessani kantaa siihen että kenen olis pitänyt ehkäistä ja kenen ei. Tyhmiähän te olette molemmat olleet, mies kun ei käyttänyt kondomia ja sinä, kun olet tiennyt haluavasi lasta mutta että mies ei halua, etkä sinäkään ole silti ehkäissyt. Otin kantaa siihen, että jos ohitetaan nyt se kenen olisi pitänyt ehkäistä, niin olemassaolevassa tilanteessa sinä olet asanut sen mitä halusit ja mies on saanut sen mitä ei halunnut.

Et sinäkään olisi superiloinen ja innokas koko ajan keskustelemaan, jos olisit miehen kengissä. Ja sillä vastuiunotolla tarkoitin sitä, että sinun pitää nyt ottaa vastuu ja tehdä päätökset, jos mies ei kykene. Hän on muinoin sanonut ettei lasta halua, eikä nyt osaa reagoida kun se lapsi kuitenkin on tulossa.

Sinä taas halusit vauvan, nyt saat vauvan, ja varmaan sitten jatko näyttää mitä teille perheenä käy.

Ja siihen että tuli ihan yllätyksenä sullekin; ihminen jolla on jo kaksi lasta ja joka harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, ei voi kuitenkaan kai ihan TÄYSIN yllättyä siitä, että vauvoja saattaa tulla?

 

Sä et sit tajua lukemaas tai haluat olettaa vaan. Eihän ap tätä suunnitellut, kuten ei miehensäkään. Ei ap tahallaan ole raskaaksi hankkiutunut, vai? Jos molemmat ovat tienneet riskit ja silti leikkineen tulella ja tienneet niin eivätkö molemmat ole syyllisiä tilanteeseen, ei vain nainen?

Ja esim. mä en voi käyttää hormonaalista ehkäisyä enkä kierukkaa. Kaltaisiani on monia, tiedän sen.

Voi vittu teidän kans. Mä tajuan kyllä lukemani, että ei tarvitte taas vittuulla.

Mä en oo missään väittäny etteikö vika olisi molempien, MUTTA jos nainen tietää ettei mies lasta halua niin nainen EI voi olettaa, että sopii olla ilman ehkääsyä. Jos ei voi käyttää itte mitää ehkääsyä, niin sitte avaa suunsa ja vaatii, että pitää käyttää kortsua. Ku kerran oli tiedos, että miehelle riittää kaks lasta.

Kyllä ottaa näköjään koville se, että oon eri mieltä teidän kans ja pidän myös ap:ta vastuuttomana enkä vain miestä.

 

Ja siihen että tuli ihan yllätyksenä sullekin; ihminen jolla on jo kaksi lasta ja joka harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, ei voi kuitenkaan kai ihan TÄYSIN yllättyä siitä, että vauvoja saattaa tulla?

Varmaan myös mies tiesi miten lapsia tehdään?

 

Voi vittu teidän kans. Mä tajuan kyllä lukemani, että ei tarvitte taas vittuulla.

Mä en oo missään väittäny etteikö vika olisi molempien, MUTTA jos nainen tietää ettei mies lasta halua niin nainen EI voi olettaa, että sopii olla ilman ehkääsyä. Jos ei voi käyttää itte mitää ehkääsyä, niin sitte avaa suunsa ja vaatii, että pitää käyttää kortsua. Ku kerran oli tiedos, että miehelle riittää kaks lasta.

Kyllä ottaa näköjään koville se, että oon eri mieltä teidän kans ja pidän myös ap:ta vastuuttomana enkä vain miestä.

Ole mitä mieltä haluat, mutta sun perustelut on niin hölmöjä, että "naisen pitää huolehtia ehkäisystä jos mies ei viitti.." kai nyt miehelläkin joku vastuu on? Jos ei osaa/halua kumia käyttää niin piuhat poikki tai selibaattiin. Kyllä sen osapuolen joka ei lapsia halua kuuluu se ehkäisy hoitaa jos se on mahdollista esim. terv. syistä.