"Yllätysvauva" jota isä ei halua

Laitoin lainausmerkeissä, koska ei se nyt ihan niin yllätys ollut kuitenkaan.

Meillä on mieheni kanssa kaksi lasta joista nuorempi vajaa 3. Parisen vuotta sitten kävimme keskustelua, että haluaisin vielä kolmannen. Mies sanoi, että kaksi hänelle riittäisi hyvin eikä halunnut keskustelua sen enempää käydä vaikka yritin asiasta puhua. Mulla ei ollut tuolloin ehkäisyä, eikä ole ollut ehkäisyä senkään jälkeen. Mies on sen hyvin tiennyt, eikä ole itsekään mitään kondomia käyttänyt ja olen vähän jopa tulkinnut että ehkä se kolmas ei niin paha olisi kuitenkaan.

Nyt sitten pari vuotta on hurahtanut ja huomasin olevani raskaana. Itse olen tietenkin iloinen tulevasta vauvasta, miehen kommentit ovat olleet lähinnä "olen toivonut että raskaus keskeytyy" ja "pelkään miten jaksan kolmannen kanssa". Olen itse sitä tyyppiä, joka haluaa puhua asiat halki ja sopia pelisäännöt - mies on taas sitä tyyppiä joka välttelee puhumista ja ei uskalla sanoa asioita suoraan. Huom! On kyllä muilta osin hyvä ja luotettava mies ja isä. Kaksi ensimmäistä lasta hän on kovasti halunnut ja on myös ollut luotettava esim. taloudellisissa asioissa.

No...yritin vielä puhua, että josko tämä raskaus nyt sitten keskeytetään, onhan se vielä mahdollista viikkojen puitteissa. Siihenkään en saanut mitään juuta enkä jaata, lopulta totesin että yksinäni en tämmöistä päätöstä lähde tekemään eli siihen kyllä tarvitsen aviomiehen tuen ja päätös on tehtävä yhdessä. Kaikkihan tietää, että keskeytys on tosi rankka henkisestikin joten kyllä se liittoamme tulisi leimaamaan pitkän aikaa.

Onko teillä muilla miehiä jotka a)eivät pysty puhumaan ja sopimaan tärkeistä asioista ja b)kääntävät selkänsä vaikean paikan tullen? Miehen isä on ihan samanlainen, on hylännyt vaimonsa vaikean tilanteen tullen, ja vähän kyllä pelkään tulevaisuutemme puolesta nyt. Mitäs jos oikeasti tapahtuu joskus jotain pahaa?

Mitä ihmettä mä nyt teen? Ja kyllä, erokin on pyörinyt mielessä. Annanko ajan kulua ja toivon, että miehen mielipide jotenkin muuttuu ja tasaantuu?Vaadinko miestä ottamaan kantaa tuohon keskeytysasiaan? Mulla on ensi viikolla jo ensimmäinen neuvola ja sitten olisi jo np-ultran aika. En tiedä, mitä mä siellä neuvolassa sanon kun todennäköisesti kysyvät kyllä että miten lapsen isä suhtautuu.

Nyt lähinnä itkettää kun olen yrittänyt puhua yhden sun toisen kerran ja asia ei etene mihinkään. Kolmisen viikkoa sitten testasin ja... no kuinka kauan noilla miehillä voi menne asian sulattamiseen niin, että siitä kykenee puhumaan. Ei oikeen voi iloita tästä raskaudestakaan kun toinen käyttäytyy noin.

 

Jos miehellä ei ole mitään mielipidettä keskeytysasiaan, häntä on varmaan turha vaatia ottamaan asiaan kantaa. Muutenhan hän voi heittää hatusta minkä tahansa mielipiteen, vaikkei edes tarkoittaisi sitä(kään).

 

siis "yllätysvauva" ja ette käytä kumpikaan mitään ehkäisyä?! Ja nyt mietitään aborttia?!

Mitään näin älyvapaata en ole lukenut koskaan - täytyy olla provo tai trolli.

 

Ei mulla sulle oikein neuvoja ole mutta aborttia en itse hyväksy. Kohta alkaa vastauksissa taivastelu kuinka te voitte olla sopimatta noin tärkeästä asiasta ja kenen velvollisuus on huolehtia ehkäisystä ja miehen pitää ymmärtää raskauden mahdollisuus ym. Meilläkin jossain vaiheessa keikunkaakun tilanne ehkäisyn ja lapsiluvun suhteensa, puhuminen niin ja näin, kaikki ei vaan osaa jauhaa asioita puhki, mutta paljaalla pano oli kyllä selvä merkki siitä että lapsi saa tulla

 

No ei tämä minulle ollut yllätys, koska olin lasta toivonut. Mutta miehelle se nyt näytti kuitenkin tulevan negatiivisena yllätyksenä. Hormonitoiminta ollut pahasti sekaisin, joten siksi kaksi vuotta mennyt ilman ehkäisyä ilman mitään tulosta. Ehkä mies luotti siihen sitten? En tiedä, ei häneltä voi kysyä tai asiasta puhua.

 

Mies on sen hyvin tiennyt, eikä ole itsekään mitään kondomia käyttänyt ja olen vähän jopa tulkinnut että ehkä se kolmas ei niin paha olisi kuitenkaan.

 

Olette harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä. Olette aikuisia ihmisiä, joilla jo on lapsia. Eli tiedätte, miten lapset saavat alkunsa.

Ja nyt, kun lapsi alkunsa on saanut (aivan varmasti tiesitte, että näin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin) niin mietitte aborttia. Vaikka sinä et sitä edes haluaisi, vaan haluaisit sen kolmannen lapsen.

Mä en kyllä nyt yhtään ymmärrä.

Jos miehesi ei kykene puhumaan ja sanomaan omaa kantaansa, niin sun on sitten vain tehtävä päätös itse. Tosin mielestäni mies on tehnyt oman päätöksensä jo silloin, kun hän on päättänyt omalta osaltaan olla käyttämättä ehkäisyä. Sehän kun on täysin selvää, että vauva saa sillä tavoin alkunsa. Ja vaikea kuvitella, että miehesi tavoite olisi saattaa lapsi aluilleen vain siksi, että sen voisikin sitten poistaa sieltä kohdusta.

Itse en tilanteessasi edes harkitsisi raskauden keskeytystä. Jos edes pienestä haluaisin lapsen pitää, niin pitäisin. Aivan varmasti. Jotenkaan en osaa oikein nähdä tilannetta, jossa harrastaisin seksiä ilman ehkäisyä...ja raskauden alkaessa edes harkitsisin aborttia.

 

Siinähän taivastelevat. En minäkään aborttia hyväksy (varsinkin kun toivoin lasta) enkä olis ikinä uskonut tilanteen tulevan tämmöiseksi. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta minkäs teet kun toinen kääntää selkänsä tai vaihtaa puheenaihetta. Tuskinpa mulla on suomen ainut aviomies joka ei pysty puhumaan.

 

Miten miehen suhtautuminen saattoi tulla sinulle yllätyksenä? Tuohan on aivan linjassa sen kanssa, mitä hän on aiemmin sanonut. Sinä olet jo tehnyt päätöksen miehestä piittaamatta, joten miten sinä häntä nyt voit syytellä?

Joo, toki mies olisi voinut käyttää kortsua, mutta se ei ole vakiintuneessa parisuhteessa tavanomainen ehkäisytapa hankaluutensa ja epävarmuutensa takia. Jos sinä olet aiemmin (ennen lapsia tai niiden välissä) hoitanut ehkäisyn, mies on saattanut olettaa että teet sen nytkin, kun lapsenhankinnasta ei ole sovittu vaan päinvastoin mies on sitä vastustanut.

 

Ehkä tässä, kiitos kommenttienne, tulee esiin nyt enemmän se, että aviomieheni ei vaan pysty puhumaan ja sopimaan tärkeistä asioista ja se ei tunnu kovin hyvältä asialta just nyt. Lapsi on kuitenkin positiivinen asia, mitäs jos tapahtuu jotain pahaa? Olenko silloinkin yksin päätöksien keskellä?

 

En ole "hoitanut" ehkäisyä meidän liittomme aikana koskaan yksin. Ts. meillä on aina ollut kondomi ja mies kyllä tiesi sen tarkalleen ettei mulla ole mitään hormonaalista ehkäisyä koska olin sen hänelle jo paljon aikaisemmin sanonut. Molemmat aikaisemmat lapset on saaneet alkunsa kortsun pois jättämisellä ja tämän kolmannen kohdalla hän ei ole kondomia käyttänyt ollenkaan koko tänä aikana.

 

Kaatunutta maitoa on turha itkeä.

"Kulta. Emme ole käyttäneet ehkäisyä viimeiseen kolmeen vuoteen kuten tiedät ja nyt olen raskaana. Vauvan laskettu aika on X.X.XXXX."

Siinä se, ei enempää pähkäilyjä tai pohdintoja abortista.

 

Kyllä pakosti kondomi on vakituinen ehkäisytapa monella joille hormonit ei sovi, ei myöskään kierukka ja piuhoja ei vielä ole valmus laittamaan poikki. Oikein käytettynä on kohtalaisen luotettava ehkäisytapa.

 

Miten miehen suhtautuminen saattoi tulla sinulle yllätyksenä? Tuohan on aivan linjassa sen kanssa, mitä hän on aiemmin sanonut. Sinä olet jo tehnyt päätöksen miehestä piittaamatta, joten miten sinä häntä nyt voit syytellä?

Joo, toki mies olisi voinut käyttää kortsua, mutta se ei ole vakiintuneessa parisuhteessa tavanomainen ehkäisytapa hankaluutensa ja epävarmuutensa takia. Jos sinä olet aiemmin (ennen lapsia tai niiden välissä) hoitanut ehkäisyn, mies on saattanut olettaa että teet sen nytkin, kun lapsenhankinnasta ei ole sovittu vaan päinvastoin mies on sitä vastustanut.

Oho, urpoja heti aamusta liikkeellä! Jos mies ei halua käyttää ehkäisyä niin miten hitossa on ainoastaan naisen vika kun tulee raskaaksi? Mun mies ei halua kolmatta ja osaa käyttää kondomia kyllä, ihan vakiintuneessa parisuhteessa. Miksi mies olettaa että nainen huolehtii ehkäisystä?! Jos mies ei halua lapsia, hän joko huolehtii ehkäisystä tai esim. steriloinnista

 

Lapsen hankinta on kahden aikuisen ihmisen päätös ja jos päätöstä ei ole tehty niin vastuu on joka tapauksessa molempien. Jos jompi kumpi ei lasta maailmaan halua, on turha itkeä siitä ettei ehkäisyä ole käytetty vaan toimittava tilanteen mukaan eli keskeytettävä raskaus. Lapsi ei saa tulla maailmaan elleivät molemmat vanhemmat sitä halua mikäli haluavat parisuhteensakin vielä jatkuvan.

Hormonien sekoittama nainen tietenkään ei osaa ajatella rationaalisesti mutta tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa jos mies ei lasta halua:

1) abortti

2) Parisuhteen päättäminen. Miehellä ei tällöin ole mitään taloudellisia eikä kasvatuksellisia velvollisuuksia lasta kohtaan ellei hän itse sitä ehdottomasti halua.

 

Niin ja tosiaan, jos sillä mitään väliä on, hormonaalinen ehkäisy ei mulle sovi koska hormonitoimintani on ollut ihan tarpeeksi sekaisin muutenkin ja viime vuodet on sitä tutkittu ja yritetty saada jotenkin toimimaan. Kondomi on ollut luotettava kyllä, me ollaan seurusteltu 5 vuotta ennen esikoisen syntmää ja siihen saakka se toimi. Mä tuskin koskaan elämäni aikana tulen käyttämään mitään e-pillereitä..

 

Ehkä tässä, kiitos kommenttienne, tulee esiin nyt enemmän se, että aviomieheni ei vaan pysty puhumaan ja sopimaan tärkeistä asioista ja se ei tunnu kovin hyvältä asialta just nyt. Lapsi on kuitenkin positiivinen asia, mitäs jos tapahtuu jotain pahaa? Olenko silloinkin yksin päätöksien keskellä?

Lapsi, niin ihana asia kuin periaatteessa onkin, ei TODELLAKAAN ole aina positiivinen asia. Ei-toivotun lapsen tulo voi tuhota talouden, parisuhteen, kokonaisen ehjän perheen.

 

nimimerkille "Huoh"

Olen miettinyt molempia vaihtoehtoja eli aborttia ja eroa. Mutta kun en saa keskustelua kummastakaan vaihtoehdosta aikaiseksi ja aborttia en lähde yksinäni tekemään ilman että lasteni isä on edes päättämässä siitä. Ja kyllä, olen kysynyt häneltä suoraan ja haluan kuulla hänen suustaan sen, haluan keskeyttää raskauden. Se ei riitä "olen toivonut että se keskeytyisi itsekseen" tai "pelkään miten jaksan kolmannen lapsen kanssa". Kyllä asioista pitää pystyä puhumaan suoraan ja kunnolla.

 

Mikäli kolmas lapsi on miehelle aivan mahdoton ajatus, niin kyllä miehen tulisi siinä kohtaa harrastaa seksiä vain ehkäisyä käyttäen.

Miehen on mahdollista käyttää kondomia, joka kieltämättä ei ehkä ole se mukavin mahdollinen vaihtoehto. Mutta jos se kuitenkin kuulostaa mukavammalta, kuin se 3. lapsi, niin sihen mitä luultavimmin kannattaa silloin atrttua, eikö?

Ja vasektomia on myös mahdollinen, mikäli ikä riittää.

Meillä minä olen se, jonka lapsiluku on täynnä. Mies haluaisi vielä jättää oven avoimeksi, joten sanoin hänelle, että minä menen steriloitavaksi...hän pitäkööt putket vielä auki. Näin ollen minä en enää voi tulla äidiksi, mutta hän voi tulla isäksi. Lähtökohtaisesti me kyllä olemme tässä aviolitossa ihan hamaan loppuun saaka, mutta koska elämää ei kuitenkaan voi 100% etukäteen suunnitella (voin vaikka kuolla tänään) niin haluan jättää miehelle mahdollisuuden lisääntyä, jos hän sen mahdollisuuden pitää haluaa.

Itse olen oman päätökseni tehnyt ja se pitää.

Ap:n mies ei selvästi ole moista päätöstä tehnyt ja sen mukaan toiminut. Joten hänestä tulee nyt kolmen isä.

Mikäli minä tulen raskaaksi ennen sterilisaatiota, tulee musta viiden äiti. Mutta toivotaan, ettei niin käy, koska tämä neljän äitinä oleminen on ihan riittävää mulle.

 

Mä en koskaan tekisi aborttia. Jos mies siihen painostaisi niin se olisi paljon varmemmin parisuhteen kriisi kuin lapsen pitäminen. Ja tuolle huohille; jos mies panee ja osaltaan saa lapsen alulle niin huolehdittava on lapsesta, halusi tai ei. Ja lapsen takia toki toivottavaa, että isänrakkaus herää edes jossain vaiheessa.

 

Oho, urpoja heti aamusta liikkeellä! Jos mies ei halua käyttää ehkäisyä niin miten hitossa on ainoastaan naisen vika kun tulee raskaaksi? Mun mies ei halua kolmatta ja osaa käyttää kondomia kyllä, ihan vakiintuneessa parisuhteessa. Miksi mies olettaa että nainen huolehtii ehkäisystä?! Jos mies ei halua lapsia, hän joko huolehtii ehkäisystä tai esim. steriloinnista

Ehkäisystä huolehtiminen on kummankin vastuulla. Ei raskaaksi hankkiuduta, jos toinen sitä vastustaa, ei edes vaikka se toinen ei tajuaisi ehkäisyä käyttää. Aloittaja epäilee, että mies on luottanut ehkäisynä hänen hormonihäiriöönsä, josta siis ilmeisesti on miehelle kertonut. Miehellä ei ole mahdollisuutta tietää, koska tilanne korjaantuu ja nainen voikin taas tulla raskaaksi, ellei nainen erikseen siitä kerro. Jos aloittaja olisi miehelle sanonut, että "kulta, nyt minulla on ovulaatio, laitettaisiinko lapsi alulle", niin olisikohan mies silloin paljaalla pannut? Epäilen että ei.

 

Mikäli kolmas lapsi on miehelle aivan mahdoton ajatus, niin kyllä miehen tulisi siinä kohtaa harrastaa seksiä vain ehkäisyä käyttäen.

Miehen on mahdollista käyttää kondomia, joka kieltämättä ei ehkä ole se mukavin mahdollinen vaihtoehto. Mutta jos se kuitenkin kuulostaa mukavammalta, kuin se 3. lapsi, niin sihen mitä luultavimmin kannattaa silloin atrttua, eikö?

Ja vasektomia on myös mahdollinen, mikäli ikä riittää.

Meillä minä olen se, jonka lapsiluku on täynnä. Mies haluaisi vielä jättää oven avoimeksi, joten sanoin hänelle, että minä menen steriloitavaksi...hän pitäkööt putket vielä auki. Näin ollen minä en enää voi tulla äidiksi, mutta hän voi tulla isäksi. Lähtökohtaisesti me kyllä olemme tässä aviolitossa ihan hamaan loppuun saaka, mutta koska elämää ei kuitenkaan voi 100% etukäteen suunnitella (voin vaikka kuolla tänään) niin haluan jättää miehelle mahdollisuuden lisääntyä, jos hän sen mahdollisuuden pitää haluaa.

Itse olen oman päätökseni tehnyt ja se pitää.

Ap:n mies ei selvästi ole moista päätöstä tehnyt ja sen mukaan toiminut. Joten hänestä tulee nyt kolmen isä.

Mikäli minä tulen raskaaksi ennen sterilisaatiota, tulee musta viiden äiti. Mutta toivotaan, ettei niin käy, koska tämä neljän äitinä oleminen on ihan riittävää mulle.

Meille tuli selväksi että olet neljän äiti, kiitos. Neljähän niitä oli? Niitä sinun lapsiasi? Melkein siis viisi ja olet siis äiti?

 

Eikö tuo ole aika selvää. Jos kerran mies ei älynnyt laittaa piuhojaan poikki vaikka mielestään lapsiluku oli täynnä, saa nyt kantaa vastuunsa ja tukea sinua kolmannen lapsen kasvatuksessa.

 

Meillä oli hyvin samanlainen tilanne kuin teilläkin nyt. Yllätysvauva tuli tilanteeseen, jossa ehkäisyä ei käytetty, mutta toisaalta raskauden mahdollisuus oli, mutta häviävän pienenä. Puolisolle tämä oli negatiivinen yllätys, minulla ihan positiivinen, vaikka aktiivisesti raskautta en toivonutkaan. Keskeytyksestä ei missään vaiheessa puhuttu, se ei ollut vaihtoehto, vaikka miehelle raskauden alkaminen oli kova juttu. Esikoisen vauva-aika oli huutoa, väsymistä, valvomista, raskasta aikaa, vielä tuoreena mielessä. Raskausaikana mies ei juuri näyttänyt kiinnostusta koko asiaan kohtaan, minulla raskaus oli vaike, ja tukea olisin tarvinnut. Miehellä oli tarvetta ottaa etäisyyttä emotionaalisesti ja käsitellä asiaa tykönään. Vauvan synnyttyä kuitenkin kiintymyssuhde on syntynyt ja tämä yllätysvauva on ollut ns. helppo vauva, verrattuna esikoiseen. En toki oleta, että kaikille "vasten tahtoaan" toisen lapsen saaneille isille käy näin.

 

Minusta "pelkään miten jaksan kolmannen kanssa" on ihan selkeä ilmaisu ajatuksista. Vai siis tarkoitatko että mies itse pelkää miten jaksaa, vai miten sinä jaksat?

Minä en jaksaisi juujaajoo-miestä mutta sinähän sen päätöksen teet. En keskeyttäisi raskautta sinun tilanteessa sillä varmaan katuisit sitä pitkään - näytät toivovan vauvaa niin kovasti.