Kuka kehtaa väittää, että ei ole varaa ostaa omistuasuntoa, vaan pitää asua vuokralla?

Jos on kyse ihmisestä, joka pystyisi ostamaan perheasunnon Helsingin "huonommalta" alueelta, niin ei hän ole "mitään omistamaton vanhus". Voihan hän ostaa sitten lasten muutettua pois kotoa vaikka yksiön tai kaksion joltain keskivertoalueelta. Usein ihmiset saavat mahdollisen perintönsä vasta eläkeiän kynnyksellä, ja jos mitään sellaista on tiedossa, voi aika huoletta elää omistamatta itse mitään. Ostaa sitten sillä perinnöllään vaikka pienen asunnon itselleen vanhuudenturvaksi.

Vanhus ei enää niin vain ostakaan sitä asuntoa. Vanhukselle kyllä paras vaihtoehto on se, että on omistanut asunnon, vaihtanut sen ehkä pienempään eläkkeelle siirtyessään ja maksaa enää pelkkää vastiketta, kun laina on maksettu jo työiässä. Voi vielä matkustaakin halutessaan tai ainakin elää niin, ettei tarvitse vuokran/lainan jälkeen laskimen kanssa kaupassa kulkea. Tulevaisuuden vanhukselle tämä on vielä tärkeämpää, koska eläkettä ei ehkä saa ja kaikkia mahdollisia tukia leikataan.

 

Ja hurjemmaksi vielä menee. :O Nykyään kun ihmisten keskimääräinen elinikä on jo reilusti yli 80 vuotta ja nousee edelleen, niin niitä perintöjä saadessa ollaan tyypillisesti jo yli 60-vuotiaita.

Aivan. Ja useimmissa tapauksissa sitä mahdollista perintöä on jakamassa useampi kuin vain yksi ihminen.

 

Eikös se ole ihan sama, missä se ihminen kurjan elämänsä viettää.

 

Ja hurjemmaksi vielä menee. :O Nykyään kun ihmisten keskimääräinen elinikä on jo reilusti yli 80 vuotta ja nousee edelleen, niin niitä perintöjä saadessa ollaan tyypillisesti jo yli 60-vuotiaita. Siihen saakkako siis turvotetaan vuokralordin lompakkoa? Vaikka halvemmaksi olisi tullut maksaa jo ainakin yksi ellei peräti kaksikin (infalaatiosta yms. riippuen) asuntoa kokonaan omaksi.

En tiedä, ehkä joku muu on sitten hurjapäisempi kuin minä, mutta itse en kyllä uskaltaisi tuollaista vuokrarulettia lähteä pelaamaan.

No se riippuu varmaan ihmisestä, kuka tekee mitäkin. Ei tässäkään ole vain kyse siitä, mikä on halvempaa pitkällä aikavälillä. Mutta jos nyt ajatellaan vain sitä, niin kyllä, siihen asti sitten asutaan vuokralla, jos ei halua tai voi ostaa omaa. Mikä tässä nyt on niin vaikea tajuta? Tai voihan toki ostaa oman, jos kyllästyy asumaan vuokralla tai muuttaa mielensä. Ja tietysti on joskus mahdollista saada ennakkoperintöä tms, jolloin ei tarvitse odottaa siihen, että on itse melkein 70-vuotias.

Itse en ota koskaan asuntolainaa, mutta ennakkoperinnöllä tai muulla vastaavalla järjestelyllä voisin ostaa oman - ehkä.

 

[QUOTE="hanne";30070964]Aivan. Ja useimmissa tapauksissa sitä mahdollista perintöä on jakamassa useampi kuin vain yksi ihminen.[/QUOTE]

No ne 13-lapsisten perheiden vesat varmaan osaavat laskea jo etukäteen, ettei perinnön varaan kannata nojata. Jos puhutaan 70-90-luvulla syntyneistä, niin suurimmalla osalla taitaa olla vain yksi sisarus. 1-3 -lapsiset perheet ovat olleet viime vuosikymmenet kaikkein yleisimpiä lapsiperheitä.

 

Tuota noin, oletko nyt ihan vakavissasi? Noin saattoi olla vielä vuosina 1970-2000, mutta kuten varmaan tiedät, niin tämän vuonna 2008 alkaneen myllerryksen jälkeen emme palaa enää entisenlaiseen maailmaan. Tässä uudessa maailmassa ihmisen on kannettava aikaisempaa enemmän vastuuta omasta toimeentulostaan niin taloudellisesssa kuin sosiaalisessakin mielessä. Koko ikänsä vuokralla asuneen, käytännössä mitään omistamattoman vanhuksen loppusuora tulee olemaan karu. Valitettavasti. En itsekään pidä tästä kehityksestä, mutta pelkästään minun tai sinun haluamisella asia ei muuksi muutu.

Miksi vuokralla asuneen ihmisen loppusuora olisi yhtään sen karumpi kuin talon esimerkiksi Helsingin vuokratontilla omistavan? Onko kaikilla saksalaisilla sitten kohtalonaan karu loppusuora, koska Saksassa kaikki käytännössä asuvat vuokralla? En tajua tätä suomalaista omistamisvimmaa...

Lisäksi on helppo unohtaa ne omistetut mummonmökit, jotka laskevat tontin arvoa, koska niillä ei ole enää muuta arvoa kuin olla puskutraktorin maalina.

Ja muistuttaisin, että vuoden 2008 myllerrys johtui suurilta osin liian isoista asuntolainoista, joita myönnettiin ihmisille, joille ei olisi näin isoja lainoja pitänyt myöntää.

 

nykyjään vaaditaan 20-25% omaosuutta talon hintaan että saa lainan...
jos pk hommaa 600 000euron ok talon niin tuo on aika paljon....tai no 150 000...
onko se paljoa...loput voi sitten maksella 30 vuoden aikana jos töitä riittää...
tai sitten pankki voi pakkohuutokaupata talon 100 000 eurolla ja sulle jää velkaa 500 000 jota voit sitten neuvotella...ehkä...

mutta joo sopivan hintanen asunto on järkevä ostos...parempi maksaa vuokraa itelle kuin vieraalle

 

No se riippuu varmaan ihmisestä, kuka tekee mitäkin. Ei tässäkään ole vain kyse siitä, mikä on halvempaa pitkällä aikavälillä. Mutta jos nyt ajatellaan vain sitä, niin kyllä, siihen asti sitten asutaan vuokralla, jos ei halua tai voi ostaa omaa. Mikä tässä nyt on niin vaikea tajuta? Tai voihan toki ostaa oman, jos kyllästyy asumaan vuokralla tai muuttaa mielensä. Ja tietysti on joskus mahdollista saada ennakkoperintöä tms, jolloin ei tarvitse odottaa siihen, että on itse melkein 70-vuotias.

Itse en ota koskaan asuntolainaa, mutta ennakkoperinnöllä tai muulla vastaavalla järjestelyllä voisin ostaa oman - ehkä.

Kiitos Mörköäiti!!!!!!!! :flower:

 

[QUOTE="hanne";30070964]Aivan. Ja useimmissa tapauksissa sitä mahdollista perintöä on jakamassa useampi kuin vain yksi ihminen.[/QUOTE]

Lisäksi näitä perintöjä voivat tietystikin odottella vaine ne, joiden vanhempansa ovat aikanaan olleet fiksumpia, eivätkä ole tuudittautuneet siihen, että ihminen voi hyvin asustella vuokralla vaikka koko ikänsä...

 

Miksi vuokralla asuneen ihmisen loppusuora olisi yhtään sen karumpi kuin talon esimerkiksi Helsingin vuokratontilla omistavan? Onko kaikilla saksalaisilla sitten kohtalonaan karu loppusuora, koska Saksassa kaikki käytännössä asuvat vuokralla? En tajua tätä suomalaista omistamisvimmaa...

Lisäksi on helppo unohtaa ne omistetut mummonmökit, jotka laskevat tontin arvoa, koska niillä ei ole enää muuta arvoa kuin olla puskutraktorin maalina.

Ja muistuttaisin, että vuoden 2008 myllerrys johtui suurilta osin liian isoista asuntolainoista, joita myönnettiin ihmisille, joille ei olisi näin isoja lainoja pitänyt myöntää.

Ei ole varmasti saksalaisella mummolla niin karu kohtalo kuin suomalaisella. Johtuen siitä, että Keski-Euroopassa vuokrat ovat paljon paljon halvempia, eikä sen mummon kaikki rahat menekään sitten siihen vuokraan.

 

Lisäksi näitä perintöjä voivat tietystikin odottella vaine ne, joiden vanhempansa ovat aikanaan olleet fiksumpia, eivätkä ole tuudittautuneet siihen, että ihminen voi hyvin asustella vuokralla vaikka koko ikänsä...

Näin juuri. Tosin, vaikka sitä perintöä olisi jakamassa vain 1-2 sisarusta, ei sillä vielä kuitenkaan sitä omistusasuntoa ostettaisi. Yksi asunto ei suoraan muutu kahdeksi tai kolmeksi, jollei sitten kyseessä ole joku hienokin mummo, jolla se kämppä oli Ullanlinnassa.

 

Miksi vuokralla asuneen ihmisen loppusuora olisi yhtään sen karumpi kuin talon esimerkiksi Helsingin vuokratontilla omistavan? Onko kaikilla saksalaisilla sitten kohtalonaan karu loppusuora, koska Saksassa kaikki käytännössä asuvat vuokralla? En tajua tätä suomalaista omistamisvimmaa...

Samantien olisit voinut hakea esimerkkimaaksesi vaikkapa Zimbabwen. Saksan systeemi on ollut (siis on ollut, ei ole enää) hyvin poikkeuksellinen ja sen vuoksi siellä vuokra-asuminen on todellakin ollut monessa tapauksessa jopa halvempaa kuin omistusasuminen. Systeemi on ollut todellakin poikkeuksellinen, kun jo ihan normaali järki sanoo, että omistaja haluaa aina tuottoa omistukselleen, jolloin vuokraamisen on ihan loogisesti oltava kaikissa olosuhteissa tuon tuottoprosentin verran kalliimpaa.

Lisäksi on helppo unohtaa ne omistetut mummonmökit, jotka laskevat tontin arvoa, koska niillä ei ole enää muuta arvoa kuin olla puskutraktorin maalina.

Täsmennennätkö vielä, miten tämä liittyikään asiaan? Mielestäni olen koko ajan varoitellut ihmisiä jättäytymistä minkään perintöjen varaan. Ne kun todellakin voivat tulevaisuudessa olla suurelta osin arvottomia.

Ja muistuttaisin, että vuoden 2008 myllerrys johtui suurilta osin liian isoista asuntolainoista, joita myönnettiin ihmisille, joille ei olisi näin isoja lainoja pitänyt myöntää.

Heh, varsinaisena syynähän nuo sub-prime lainat eivät tietenkään olleet, mutta korttitalo alkoi tosiaan kaatua noiden alaskirjauksen myötä.

 

Vanhus ei enää niin vain ostakaan sitä asuntoa. Vanhukselle kyllä paras vaihtoehto on se, että on omistanut asunnon, vaihtanut sen ehkä pienempään eläkkeelle siirtyessään ja maksaa enää pelkkää vastiketta, kun laina on maksettu jo työiässä. Voi vielä matkustaakin halutessaan tai ainakin elää niin, ettei tarvitse vuokran/lainan jälkeen laskimen kanssa kaupassa kulkea. Tulevaisuuden vanhukselle tämä on vielä tärkeämpää, koska eläkettä ei ehkä saa ja kaikkia mahdollisia tukia leikataan.

Meinaatko, että vanhukselle ei myydä asuntoa, vaikka hänellä olisi rahaa maksaa siitä???

Tämä jankkaaminen on ihan älytöntä. Jos ei ole varaa ostaa omaa asuntoa, on ainoa vaihtoehto asua vuokralla. Tämä on todella järkevää etenkin, jos on työpaikka kyseisellä paikkakunnalla. Lopputulos: eläkettä kertyy, mutta omaa asuntoa ei ainakaan toistaiseksi ole. Toinen vaihtoehto on sitten se, että muuttaa jonnekin perämetsiin, josta saa ostettua halvalla asunnon, mutta jossa ei ole työtä. Lopputulos: Eläkettä ei kerry ja ansiosidonnainenkin loppuu jossain vaiheessa - tosin sitten voi elellä sossun rahoilla omassa asunnossa. Miksi tämä jälkimmäinen olisi parempi vaihtoehto?

Sitten taas, jos sitä rahaa tai omaisuutta on jonkin verran (ei niin paljon, että riittäisi perheasuntoon ihannealueella, mutta sen verran että saisi joko pienen asunnon ok-alueelta tai ison huonolta alueelta), niin mikäs hätä sitten on? Ostaa sitten myöhemmin, lasten kasvettua, sen pienen asunnon ok-alueelta ja asuu siinä. Eläkettäkin tulee, koska ei aikoinaan muuttanut oman kämpän perässä sinne perämetsiin.

 

Näin juuri. Tosin, vaikka sitä perintöä olisi jakamassa vain 1-2 sisarusta, ei sillä vielä kuitenkaan sitä omistusasuntoa ostettaisi. Yksi asunto ei suoraan muutu kahdeksi tai kolmeksi, jollei sitten kyseessä ole joku hienokin mummo, jolla se kämppä oli Ullanlinnassa.

No, jos ihmisellä olisi itsellään vaikka 50 000 ja hän saisi (verojen jälkeen) toisen mokoman, niin kyllä sillä 100 000 eurolla edes jotain saa... Ei kai eläkkeellä niin isoa asuntoa tarvitsekaan olla?

 

Lisäksi näitä perintöjä voivat tietystikin odottella vaine ne, joiden vanhempansa ovat aikanaan olleet fiksumpia, eivätkä ole tuudittautuneet siihen, että ihminen voi hyvin asustella vuokralla vaikka koko ikänsä...

Mikä tämän jankkaamisen tarkoitus oikein on? Onko siis tarkoitus saada kaikki Helsingin pienituloiset vuokralla asuvat muuttamaan pois - jolloin seuraa työvoimapula, ja kukaanhan ei voi ottaa niitä töitä, kun vuokralla ei voi asua eikä niillä palkoilla osteta omaa? Vai onko tarkoitus yrittää saada ihmiset ahdistumaan mahdollisista pelottavista tulevaisuusnäkymistä, joita joku palstalainen maalailee? Onko tarkoitus pönkittää jotain omaa turvallisuudentunnetta - että vaikka elämä noin yleisesti ottaen on tosi epävarmaa ja koska tahansa voi vaikka kuolla, niin ainakin se oma asunto tuntuu turvallisemmalta?

Vai onko tässä asumisasiassa oikeasti jollekin jotain epäselvää?

 

Täsmennennätkö vielä, miten tämä liittyikään asiaan? Mielestäni olen koko ajan varoitellut ihmisiä jättäytymistä minkään perintöjen varaan. Ne kun todellakin voivat tulevaisuudessa olla suurelta osin arvottomia.

Kai aikuinen ihminen osaa vähän arvioida, minkä arvoista perintöä on luvassa. Nykyisin vanhukset eivät enää asu mummonmökeissä. Joten mikä ongelma sitten on, jos perii omakotitalon tai kerrostaloasunnon, vaikka sen arvo olisi vähän laskenutkin? Jos taloudellisesti oikein hankalaa on, niin voihan sitä vaikka itse muuttaa siihen asumaan. Ja sittenhän tilanne on aika sama kuin niillä, jotka ovat aikoinaan maksaneet itse sen (sittemmin arvonsa menettäneen?) kämpän.

Jos perintö tulee olemaan joku laho tönö keskellä metsää, niin se on sitten eri asia. Mutta kenen nykyisen kolmekymppisen vanhemmat asuvat sellaisessa?

 

Ei me saatas niin isoa lainaa (vaik on luottotiedot kunnossa) et saatas iso oma talo. Nyt asutaan mukavasti vuokralla, ja nyt kun mä opiskelen ja mies sai hetki sitten lopputilin kun firma jossa työskenteli meni konkkaan, niin maksetaan vuokraa asumistuen jälkeen ite 136e kuussa.

 

[QUOTE="juups";30071076]Ei me saatas niin isoa lainaa (vaik on luottotiedot kunnossa) et saatas iso oma talo. Nyt asutaan mukavasti vuokralla, ja nyt kun mä opiskelen ja mies sai hetki sitten lopputilin kun firma jossa työskenteli meni konkkaan, niin maksetaan vuokraa asumistuen jälkeen ite 136e kuussa.[/QUOTE]

Sun on oikeastaan aika turha ottaa osaa asumiskuluja koskevaan keskusteluun, koska et itse asumistasi maksa (vaan veronmaksajat).

 

Täsmennennätkö vielä, miten tämä liittyikään asiaan? Mielestäni olen koko ajan varoitellut ihmisiä jättäytymistä minkään perintöjen varaan. Ne kun todellakin voivat tulevaisuudessa olla suurelta osin arvottomia.

Oli huonosti muotoiltu. Tarkoitin kommentilla sitä, että kyllähän ne "mummonmökit" ovat olleet ihan oikeita omistusasuntoja. Mutta kun ikää tulee, ei siitä omistusasunnosta välttämättä jaksa enää pitää sen ansaitsemaa huolta ja lopulta kalliskin talo/asunto saattaa olla siinä kunnossa, että myyntiarvo kaukana siitä summasta mitä siitä on maksanut pitkän ajan kuluessa. Ja jos vielä ajatellaan, että on itse myymässä eikä ole kyse perintönä myymisestä, niin voi jäädä kokonaisuudessa tappiolle, vaikka laina olisikin maksettu pois aika päiviä sitten. Eikä omistusasunto ole välttämättä vanhuudenturva, jos joutuu vaikka huonojen jalkojen takia muuttamaan ja asunto ei sitten menekään kaupaksi.

Toivottavasti sait ajatuksesta kiinni.

 

[QUOTE="juups";30071076]Ei me saatas niin isoa lainaa (vaik on luottotiedot kunnossa) et saatas iso oma talo. Nyt asutaan mukavasti vuokralla, ja nyt kun mä opiskelen ja mies sai hetki sitten lopputilin kun firma jossa työskenteli meni konkkaan, niin maksetaan vuokraa asumistuen jälkeen ite 136e kuussa.[/QUOTE]

Eli sulla on tässä nyt vertailtavana "iso oma talo" ja sossun maksama vuokraluukku, ja sitten olet sitä mieltä, että eka tulee kalliimmaksi. No ylläri!

 

Oli huonosti muotoiltu. Tarkoitin kommentilla sitä, että kyllähän ne "mummonmökit" ovat olleet ihan oikeita omistusasuntoja. Mutta kun ikää tulee, ei siitä omistusasunnosta välttämättä jaksa enää pitää sen ansaitsemaa huolta ja lopulta kalliskin talo/asunto saattaa olla siinä kunnossa, että myyntiarvo kaukana siitä summasta mitä siitä on maksanut pitkän ajan kuluessa.

Ellei se jälleenmyyntiarvo nyt ihan negatiiviseksi valahda, niin enemmän siitä mökistä kuitenkin jää käteen kuin vastaavan ajan vuokralla asuneella.

 

Eli työttömät pitäisi sijoittaa siis PK-seudun parhaiten sijoittuville paikoilla, vai mitä yrität sanoa?

Missä ne työtätekevät matalapalkkaiset tai keskipalkkaiset sit asuu?

Kyllä moni joutuu käymään töissä kuule kehyskunnastakin ja jopa jostain Hämeenlinnasta asti PK-seudulla.

En ymmärrä, miksi työttömille pitäisi taata parhaimmat matkustusolot?

En tiedä keitä sinä luulet työttömien olevan, mutta jos minä asun jo keskellä Helsinkiä ja jään työttömäksi noin 3-6 kk en todellakaan ala muuttamaan jonnekin kehyskunnan kaupungin vuokra-asuntoon vain siksi että en työttömänä saisi asua keskeisellä sijainnilla. Kyllä minä todennäköisesti työllistyn uudestaan parhaiten ja säästän rahaa pysymällä ihan siellä missä olen ennen työttömyyttäkin asunut.

 

Meidän kohdallamme halpa vuokra 900e/kk mahdollisti sen, että pystyin hoitamaan kaikki lapset kotona 2-3 -vuotiaaksi samankokoisessa asunnossa kuin nyt asumme. Kun asumiseen nyt menee kaksinkertainen summa (lainaa just se 300000e), en voisi enää jäädä kotiin äitiysloman jälkeen.

Ihan järkyttävää, että joku ottaa lainaksi ensiasuntoon 300 000e. Tämä on juuri se iso ongelma, että se ensiasunto olisi pitänyt ostaa silloin, kun ei ole lapsia. Ei mikään ihme, että monille ensiasunnon osto on täysi mahdottomuus. Millaisilla tuloilla/säästöillä te tuon otitte?

 

nykyjään vaaditaan 20-25% omaosuutta talon hintaan että saa lainan...
jos pk hommaa 600 000euron ok talon niin tuo on aika paljon....tai no 150 000...
onko se paljoa...loput voi sitten maksella 30 vuoden aikana jos töitä riittää...
tai sitten pankki voi pakkohuutokaupata talon 100 000 eurolla ja sulle jää velkaa 500 000 jota voit sitten neuvotella...ehkä...

mutta joo sopivan hintanen asunto on järkevä ostos...parempi maksaa vuokraa itelle kuin vieraalle

Ihan naurettavaa tekstiä taas. Ensinnäkin et teidä pakkohuutokaupoista mitään, ei siellä taloja katsos myydä pilkkahinnalla. Laki katsos estää sen. Ne ovat urbaaneja legendoja, jos joku niin väittää.

Kuka ottaa ensiasunnokseen 600 000e talon PK-seudulta?

 

Systeemi on ollut todellakin poikkeuksellinen, kun jo ihan normaali järki sanoo, että omistaja haluaa aina tuottoa omistukselleen, jolloin vuokraamisen on ihan loogisesti oltava kaikissa olosuhteissa tuon tuottoprosentin verran kalliimpaa.

Täällä monet väittää, että vuokra-asuminen on edullisempaa. Se onkin ihmeellistä, kun vuokraaminen on kuitenkin liiketoimintaa. Vuokralla asumisen pitäisi olla halvempaa vain työsuhdeasunnossa ja yhteiskunnan tuilla.