Onko teistä noloa edustaa yksin?

  • Viestiketjun aloittaja Pessimisti
  • Ensimmäinen viesti
vvvvv
Musta juhlat on lähes poikkeuksetta perseestä. Aina samat länkytykset ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan edes tunne, mutta pitää esittää tuntevansa ja olevansa kiinnostunut. Ja ainahan ne on tietysti viikonloppuisin, matkan päässä ja kädet ojossa odotetaan ovella vastassa lahjoja.
Ihminen pääsääntöisesti ihan itse valitsee kenen seurassa juhlii. Se että sinun juhlasi vieraita on v-mäiset sukulaiset tai idiootti kaverit, on itsesi vika. Minä en mene huonoihin juhliin, joita on mm. tietyt sukulaiset. Menen vain ystävieni juhliin ja ne ovat hyviä. Olenhan itse ystäväni valinnut. Ei tarvitse esittää että tunnetaan hyvin, koska me myös oikeasti tunnetaan hyvin. Lahjoja ei odoteta, mutta minä vien lahjan, sillä onhan kyseessä ystäväni.
 
Vvberas
Aika surullista on elämä, jos juhlatkin on poikkeuksetta perc:stä :D!
Samaa mietin. Kun menee puolison kanssa, on kaikki yleensä kivampaa. Mun mielestä kannattaa tarkastaa omaa asennetta, jos juhlat tuntuvat noin vastenmielisiltä. Mun mielestä on harmi, että niin monet Suomessa on noin negatiivisia, että aina on kurjaa kun joutuu nostamaana hterinsa sohvasta, pukeutumaan kauniisti, tapaamaan ihmisiä ja käyttäytymään sivistyneesti.
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Pessimisti
Aika surullista on elämä, jos juhlatkin on poikkeuksetta perc:stä :D!
Lähes, minä sanoin. Kaverikestit on ihan oma lukunsa, mutta pönötysjuhlista en tykkää yhtään, joita käytännössä kaikki viralliset sukujuhlat on. Länkytetään säästä ja päivitellään kuinka jonkun lapsi on kasvanut, samalla kun vilkuillaan kelloa, että joko täältä pääsee pois. Ihan hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa, jos minulta kysytään.
 
  • Tykkää
Reactions: Puuhippa
fgfg
Musta juhlat on lähes poikkeuksetta perseestä. Aina samat länkytykset ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan edes tunne, mutta pitää esittää tuntevansa ja olevansa kiinnostunut. Ja ainahan ne on tietysti viikonloppuisin, matkan päässä ja kädet ojossa odotetaan ovella vastassa lahjoja.
Niin. Minä aina mietin, että miksi ihmeessä ihmiset kerää itselleen sellaisen sosiaalisen piirin, jossa ei viihdytä. Eikö se kuitenkin seura etsi yleensä kaltaistaan, joten kuinkahan hauskaa seuraa ap tuntuu olevan?

Minä viihdyn juhlissa, sekä yksin ennen pariutumista, että nyt mieheni kanssa. Suku- ja muihinkin juhliin mennään kyllä poikkeuksetta yhdessä, en tiedä yhtään hyvää syytä miksi ei mentäis. Kun siis ne juhlat on poikkeuksetta hauskoja ja tietävät rentoa yhdessäoloa (joskus jopa ilman lapsia, mikä tekee niistä vielä hauskempia..).
 
Lähes, minä sanoin. Kaverikestit on ihan oma lukunsa, mutta pönötysjuhlista en tykkää yhtään, joita käytännössä kaikki viralliset sukujuhlat on. Länkytetään säästä ja päivitellään kuinka jonkun lapsi on kasvanut, samalla kun vilkuillaan kelloa, että joko täältä pääsee pois. Ihan hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa, jos minulta kysytään.
Just tää asenne, että juhlat on vaan turhanpäiväistä pönötystä... Se että rupatellaan kuulumisia, käyttäydytään sivistyneesti ja ollaan kohteliaita kanssavieraille, on vain "länkytystä" ja ajanhukkaa. Pessimisti on selkeesti saanut kutsuja ihan vääränlaisiin juhliin, jos tuo on mielikuva.

Meitä on kyllä moneen junaan! Itse rakastan sitä kun saa laittautua ja pistää juhlavat vaatteet päälle, seurustella ihmisten kanssa joita harvemmin ehkä näkee.. ja saada herkutella juhlapöydän antimia! Juhlia elämässä ei nyt ole niin usein, ellei satu olemaan joku poliitikko tai julkkis jota revitään joka viikonloppu kaiken maailman kissanristiäisiin.

Juhlat kuuluu elämään, tai ainakin minun elämääni iloisena asiana, koska sellaisiksihan ne on tarkoitettu. Jos niistä tekee itselleen "pönötystä" niin se on ihan oma häpeä :) Sorry nyt vaan!
 
Samat vibat
Lähes, minä sanoin. Kaverikestit on ihan oma lukunsa, mutta pönötysjuhlista en tykkää yhtään, joita käytännössä kaikki viralliset sukujuhlat on. Länkytetään säästä ja päivitellään kuinka jonkun lapsi on kasvanut, samalla kun vilkuillaan kelloa, että joko täältä pääsee pois. Ihan hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa, jos minulta kysytään.
En minäkään pidä jäykistä juhlista. Ainoa järkevä syy miksi yleensä mennä tuollaisiin juliin on lapsi. Lapsen on hyvä nähdä sukulaisiaan. Yleensä juhlista löytyy edes yksi rento pariskunta. Heidän kanssaan voi viettää juhlissa enemmän aikaa. Kaikilla ei ole pönötysjuhlia lainkaan. Joillakin saattaa olla ihan rento suku ja juhlissa saattaa olla kiva rento meininki.
 
Samat vibat
Just tää asenne, että juhlat on vaan turhanpäiväistä pönötystä... Se että rupatellaan kuulumisia, käyttäydytään sivistyneesti ja ollaan kohteliaita kanssavieraille, on vain "länkytystä" ja ajanhukkaa. Pessimisti on selkeesti saanut kutsuja ihan vääränlaisiin juhliin, jos tuo on mielikuva.

Meitä on kyllä moneen junaan! Itse rakastan sitä kun saa laittautua ja pistää juhlavat vaatteet päälle, seurustella ihmisten kanssa joita harvemmin ehkä näkee.. ja saada herkutella juhlapöydän antimia! Juhlia elämässä ei nyt ole niin usein, ellei satu olemaan joku poliitikko tai julkkis jota revitään joka viikonloppu kaiken maailman kissanristiäisiin.

Juhlat kuuluu elämään, tai ainakin minun elämääni iloisena asiana, koska sellaisiksihan ne on tarkoitettu. Jos niistä tekee itselleen "pönötystä" niin se on ihan oma häpeä :) Sorry nyt vaan!
Näin juuri.
 
Pessimisti
Niin. Minä aina mietin, että miksi ihmeessä ihmiset kerää itselleen sellaisen sosiaalisen piirin, jossa ei viihdytä. Eikö se kuitenkin seura etsi yleensä kaltaistaan, joten kuinkahan hauskaa seuraa ap tuntuu olevan?

Minä viihdyn juhlissa, sekä yksin ennen pariutumista, että nyt mieheni kanssa. Suku- ja muihinkin juhliin mennään kyllä poikkeuksetta yhdessä, en tiedä yhtään hyvää syytä miksi ei mentäis. Kun siis ne juhlat on poikkeuksetta hauskoja ja tietävät rentoa yhdessäoloa (joskus jopa ilman lapsia, mikä tekee niistä vielä hauskempia..).
Paskaa seuraa olen, siksi viihdynkin lauantait ennemmin vaikka itsekseni lenkkipolulla tai kuntosalilla kuin kahvipöydässä notkuen, mutta sukuasi et varmaan sinäkään ole pystynyt valitsemaan.
 
Pessimisti
Just tää asenne, että juhlat on vaan turhanpäiväistä pönötystä... Se että rupatellaan kuulumisia, käyttäydytään sivistyneesti ja ollaan kohteliaita kanssavieraille, on vain "länkytystä" ja ajanhukkaa. Pessimisti on selkeesti saanut kutsuja ihan vääränlaisiin juhliin, jos tuo on mielikuva.

Meitä on kyllä moneen junaan! Itse rakastan sitä kun saa laittautua ja pistää juhlavat vaatteet päälle, seurustella ihmisten kanssa joita harvemmin ehkä näkee.. ja saada herkutella juhlapöydän antimia! Juhlia elämässä ei nyt ole niin usein, ellei satu olemaan joku poliitikko tai julkkis jota revitään joka viikonloppu kaiken maailman kissanristiäisiin.

Juhlat kuuluu elämään, tai ainakin minun elämääni iloisena asiana, koska sellaisiksihan ne on tarkoitettu. Jos niistä tekee itselleen "pönötystä" niin se on ihan oma häpeä :) Sorry nyt vaan!
Ihan hirveintä, mitä pystyn kuvittelemaan. Tai on hammaslääkäri ehkä pahempi, mutta heti sen jälkeen hyvänä kakkosena. Eikö niitä juhlavia vaatteita voi laittaa päälle ja lähteä vaikka puolison kanssa kahdestaan illalliselle ravintolaan, jos kerran se on se juttu? Miksi siihen tarvitaan 50 ihmistä päivittelemään Suomen kesäsäätä ja kyselemään muita polttavia "kuulumisia". Blaah.
 
fgfg
Paskaa seuraa olen, siksi viihdynkin lauantait ennemmin vaikka itsekseni lenkkipolulla tai kuntosalilla kuin kahvipöydässä notkuen, mutta sukuasi et varmaan sinäkään ole pystynyt valitsemaan.
No iloisuus tietty menee sekin suvussa, joten ehkä ne meidän sukujuhlat on senkin takia sitten vain positiivisia juttuja mun elämässä. Taidan olla sitten aika onnellisessa asemassa. :)
 
Just tää asenne, että juhlat on vaan turhanpäiväistä pönötystä... Se että rupatellaan kuulumisia, käyttäydytään sivistyneesti ja ollaan kohteliaita kanssavieraille, on vain "länkytystä" ja ajanhukkaa.
Se on todellista ajanhukkaa, jos ei pidä niistä ihmisistä. Kaikki ihmiset eivät ole kivoja, ja kaikki eivät ole hyvää seuraa.

Jos vaan mitenkään voin valita, valitsen juhlaseurani. Silloin kaikki siihen liittyvä on ihanaa.
 
Peyote
Miehen mielestä myös on ajanhukkaa pönöttää tylsissä juhlissa ei-niin-mukavien ihmisten kanssa. Mieluummin sen ajan on kahdestaan vaikka jossain ihanassa ravintolassa :)
Totta ihmeessä, on juhlia joihin ei välttis hotsita mennä mutta olisi niin epäkohteliasta olla menemättä, että pitää mennä. Silloin olis mieluummin vaik leffassa, mutta kun on pönötettävä, on kiva että on edes joku eipönö mukana.:D
 
Samat vibat
Mut toisaalta pönötys juhlissa vo ivetää ite klovniks :) ja avata tunnelmaa
Aivan. Olen samaa mieltä sinun kanssasi. Tällä tavoin juuri voi itse vaikuttaa. Ei tarvitse valittaa miten on ikävää ja odottaa että muut käyttäytyisivät tietyllä tavalla. Ikään kuin tässä nyt yritetään siirtää syy muihin. Miksi vain heidän tulisi käyttäytyä rennommin. Pienikin asia minkä itse tekee voi laukaista jännittynyttä tunnelmaa.
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Ghgh
9MM puhuu asiaa! Todellakin on omasta asenteesta kyse onko juhlissa hauskaa. Tehkää itse asian eteen jotain! Mikä pakko se on pönöttää tylsänä, eikö teillä omata kykyä tehdä niistä tilanteista hauskoja?
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
Me ei käydä kumpikaan juhlissa jotka etukäteen tiedetään tylsiksi pönötysbileiksi. Aina jonkun tekosyyn keksii. Kummankin sukujuhlat on hulvattoman hauskoja oli sitten häät tai hautajaiset ja niihin mennään yhdessä. Sen sijaan työhön liittyvät tilaisuudet on yleensä semmosia että mä en viitsi lähteä miehen tilaisuuksiin ja päinvastoin
 
Juuh
Tunnen monia ihmisiä (kavereita, sukulaisia) joiden miehet eivät jostain syystä kykene lähtemään juhliin vaimojensa kanssa. Se mielletään jotenkin ahdistavaksi kun pitäisi mm. vaihtaa siistimpää päälle ja vaikka ajaa parta ;).

Minun mies onneksi lähtee ihan oletusarvoisesti kaikkialle, mihin meidät on kutsuttu. Hän ei vikise ja valita vaan lähtee ihan mielellään, vaikka ei nyt varsinainen seuramies olekaan. Mutta mikäs mukavampaa kuin päästä välillä viihteelle, nauttimaan tarjoiluista ja tapaamaan ystäviään?
On monia naisiakin joita tuo ahdistaa...en jaksaisi työpäivän jälkeen meikata (en tosin osaakaan) ja rupeaisi laittamaan jotain juhlavaatteita...en myöskään piittaa kovasti ihmisten seurasta.
 
joopa taas joo
Musta juhlat on lähes poikkeuksetta perseestä. Aina samat länkytykset ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan edes tunne, mutta pitää esittää tuntevansa ja olevansa kiinnostunut. Ja ainahan ne on tietysti viikonloppuisin, matkan päässä ja kädet ojossa odotetaan ovella vastassa lahjoja.
Hyi. Toivottavasti et ainakaan minun juhliini ikinä tulekaan...

Järjestän juhlat yleensä jonkun syyn vuoksi, jonkun asian josta olen iloinen tai jonka haluan muuten jakaa läheisten kanssa. Juhliin kootaan sukua, ystäviä, jotka voivat jakaa tätä juhlan aihetta kanssani: rippilapsen varttumista, nuoren aikuisen valmistumista, vanhempieni kultahäitä, mökin terassin valmistumista... Omia synttäreitä en ole juhlinut, emmekä aikuisten synttäreitä juuri muutenkaan juhli, joitain ns. pyöreitä lukuunottamatta.

En tahdo juhliini ihmistä joka tuntee ja ajattelee noin.

Ja aloitukseen: yleensä minusta ei ole mitenkään noloa ns. edustaa yksin. Olen edustanut yksin, ja myös mieheni saa minun puolestani mennä edustamaan yksin oman sukunsa juhliin, jos mulla ollut esim. ihan riittävän sosiaalinen viikko jo muutenkin, enkä katso läsnäoloni puutetta mitenkään liian loukkaavaksi juhlan järjestäjää kohtaan. Mieheni toki toivoo usein osallistumistani, mutta ei ole sentään minua vielä väkisin mihinkään laahannut.

Juhlat ovat myös tapa pitää yllä sukusiteitä, silloinkin kun ihmiset saattavat olla vähän vieraampia eikä mitään varsinaisia sydänystäviä. Tätä ei ehkä tajua pitää minkään arvoisena, ainakaan ennen kuin huomaa olevansa ajelehtiva ja sidosryhmätön 55-vuotias, eronnut ja karannut, erotettu ja kadotettu eikä kenenkään kaipaama... Maailmassa voi tapahtua monenlaista, eikä kannata aina olla niin ylpeästi varma siitä että minä se en tulekaan tarvitsemaan kuin nää Jullen ja Samin, joiden kanssa aina ryypätessä on justiin parhaat läpät..
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama

Yhteistyössä