Onko teistä noloa edustaa yksin?

Onko teistä noloa edustaa yksin ja vaaditteko miehenne mukaan kaikkiin kummin kaiman valmistujaisiin yms. virallisluontoisiin kissanristiäisiin? Vai onko ihan ok pamahtaa paikalle yksinkin? Entä penääkö mies teitä mukaan enon parhaan kaverin siskon häihin?

 

Me on tavattu liikkua yhdessä jos ei ole mitään tärkeämpää/ennalta sovittua menoa samana ajankohtana. Ei yksin meneminen mun mielestä noloa ole mutta onhan se kivempaa kun on varmuudella paikalla ainakin yksi ihminen jonka kanssa voi jutustella. Tosin meillä näitä edustustilaisuuksia on sen verran harvoin etteivät ole mikään rasite, tilanne voisi olla eri jos olisi suuret suvut.

 

Ei ole noloa. Noloa on miettiä mikä on noloa ja vielä nolompaa on ajatella muista ette he ovat noloja.

Nolous on jotain mikä loppuu toivottavasti yläasteen jälkeen.

Tee miten tykkäät ja lopeta sen miettiminen että miten pitäisi tehdä.

 

Koskaan ei ole pakko tulla mukaan jos ei halua ja munkaan ei ole pakko mennä jos en halua. Ei ole outoa tai noloa mennä yksin.

 

Edustan ihan mielelläni yksin ja samoin tekee mieheni. Eipä tarvi ainakaan miettiä sen toisen viihtyvyyttä.

 

No mulla taas riippuu täysn tilaisuudesta.

 

Ei ole noloa mennä paikalle yksin. Yleensä menemme kyllä yhdessä. Toisen poissaolo johtuu yleensä "pakottavasta" syystä... (sairastuminen, toiset päällekkäiset kemut, työpakotteet...)

 

Ei se noloa oo. Se on vaan yksinäistä... En mä vaadi mukaan mutta kyllä mies aina minun mukaan tulee ihan mielellään. Mäkin meen sen mukaan jos mut on kutsuttu ja se aina toivookin että menisin.

 

ei oo joskus se on ihan jees mennäkin itekseen kun se tuppaa menee sit juurikin sen toisen huomioimiseks vaan Ja tilaisuudesta riippuen tietysti.

 

Usein menen yksin lasten kanssa meidän puolen sukujuhliin, esim. kastajaiset, sisarusten lasten synttärit.. Mies ei viihdy niin en halua pakottaa. Tosin ei se viihdy oman puolensakaan juhlissa, mutta se on jo vähän pakkotilanne ja me muutkin ollaan mukana

 

Ei ole noloa. Minä en yleensä viihdy miehen suvun kissanristiäisissä, joten ei ole tullut mieleen vaatiaa miestä omiin menoihini. Tulee, jos haluaa. Ja minä olen saanut jäädä kotiin, jos siltä on tuntunut ja mies on mennyt lasten kanssa tai yksin.

 

Toisinaan on helpompi mennä yksin, ei tarvitse huolehtia toisen viihtymisestä ja aikatauluista.
Useimmiten liikutaan kyllä koko jengin voimin etenkin jos on pidempi matka kun puoli tuntia suuntaan.

 

En yleensä vaadi toista tulemaan tilaisuuksiin, jossa hän kokee jotkut paikalla olevat henkilöt epämiellyttäviksi. Voin siis mennä yksin lasten kanssa Emme ole mieheni kanssa siamilaiset kaksoset

 

En minä ymmärrä mitä noloa siinä on että edustan itsekseen vauvan kans. Sillai me viimeisimmät kemut vedettiin kun suku halusi nähdä mut ja vauvan ja mies juhlia omia juhlia itsekseen.

 

Ei ole noloa. Noloa on miettiä mikä on noloa ja vielä nolompaa on ajatella muista ette he ovat noloja.

Nolous on jotain mikä loppuu toivottavasti yläasteen jälkeen.

Tee miten tykkäät ja lopeta sen miettiminen että miten pitäisi tehdä.

Tulin juuri kaupasta. Siellä oli 13v pissis kassalla maksamassa energiajuomaansa ja suklaapatukkaansa, hän puhui puhelimessa juuri samaan tapaan kuin aloittaja. Noloa oli kaikki ja väliin lisättiin "daim", hän tarkoitti ilmeisesti sanaa "damn". Kuulosti hassulta ja saakin kuulostaa, koska kyseessä on 13v, joka vielä hakee itseään.

 

Tulin juuri kaupasta. Siellä oli 13v pissis kassalla maksamassa energiajuomaansa ja suklaapatukkaansa, hän puhui puhelimessa juuri samaan tapaan kuin aloittaja. Noloa oli kaikki ja väliin lisättiin "daim", hän tarkoitti ilmeisesti sanaa "damn". Kuulosti hassulta ja saakin kuulostaa, koska kyseessä on 13v, joka vielä hakee itseään.

"Puhui samaan tapaan kuin aloittaja." No nyt osuit naulan kantaan. Mä siis niin stressaan et onks noloo, jos meenki yksin iik.

 

"Puhui samaan tapaan kuin aloittaja." No nyt osuit naulan kantaan. Mä siis niin stressaan et onks noloo, jos meenki yksin iik.

Ja "voi daim, et oli noloooo!!!"

 

Ex-miehen kanssa se oli aina tuota yksin siellä ja yksin täällä. Sitä ei silloin edes tajunnut, että jos toista ei kaipaa elämän juhlahetkiin, ei sitä kaipaa aidosti muutenkaan. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan että emme olisi juhlissa pariskuntana. Ei se ole pakottamista kummaltakaan. Ei halua olla yksin ja jos toinen ei pääse, ei toinenkaan usein halua mennä.

 

"Puhui samaan tapaan kuin aloittaja." No nyt osuit naulan kantaan. Mä siis niin stressaan et onks noloo, jos meenki yksin iik.

Aika noloo?

 

Ehkä törpösti sanottu, mut mua jotenkin säälittää ihmiset jotka aina joutuvat edustamaan juhlissa yksin..

Tunnen monia ihmisiä (kavereita, sukulaisia) joiden miehet eivät jostain syystä kykene lähtemään juhliin vaimojensa kanssa. Se mielletään jotenkin ahdistavaksi kun pitäisi mm. vaihtaa siistimpää päälle ja vaikka ajaa parta .

Minun mies onneksi lähtee ihan oletusarvoisesti kaikkialle, mihin meidät on kutsuttu. Hän ei vikise ja valita vaan lähtee ihan mielellään, vaikka ei nyt varsinainen seuramies olekaan. Mutta mikäs mukavampaa kuin päästä välillä viihteelle, nauttimaan tarjoiluista ja tapaamaan ystäviään?

 

Ex-miehen kanssa se oli aina tuota yksin siellä ja yksin täällä. Sitä ei silloin edes tajunnut, että jos toista ei kaipaa elämän juhlahetkiin, ei sitä kaipaa aidosti muutenkaan. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan että emme olisi juhlissa pariskuntana. Ei se ole pakottamista kummaltakaan. Ei halua olla yksin ja jos toinen ei pääse, ei toinenkaan usein halua mennä.

Musta juhlat on lähes poikkeuksetta perseestä. Aina samat länkytykset ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan edes tunne, mutta pitää esittää tuntevansa ja olevansa kiinnostunut. Ja ainahan ne on tietysti viikonloppuisin, matkan päässä ja kädet ojossa odotetaan ovella vastassa lahjoja.

 

Musta juhlat on lähes poikkeuksetta perseestä. Aina samat länkytykset ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan edes tunne, mutta pitää esittää tuntevansa ja olevansa kiinnostunut. Ja ainahan ne on tietysti viikonloppuisin, matkan päässä ja kädet ojossa odotetaan ovella vastassa lahjoja.

just tuon takii on hirveetä mennä yksin.

 

Ex-miehen kanssa se oli aina tuota yksin siellä ja yksin täällä. Sitä ei silloin edes tajunnut, että jos toista ei kaipaa elämän juhlahetkiin, ei sitä kaipaa aidosti muutenkaan. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan että emme olisi juhlissa pariskuntana. Ei se ole pakottamista kummaltakaan. Ei halua olla yksin ja jos toinen ei pääse, ei toinenkaan usein halua mennä.

pakko oli ottaa hetken tähän täkyyn ku sellanen fiilis sade kelin takii

Mä en esim diggaa juhlapaikoista jossa vaan voivotellaan kun ei tee sitä tätä tota tee sitä jneee ah onneksi meillä nautitaan itsekseen olemisesta myös.. ois hiukka ahistavaa tehä ihan jokainen juttu yhdessä ;D

 

Musta juhlat on lähes poikkeuksetta perseestä. Aina samat länkytykset ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan edes tunne, mutta pitää esittää tuntevansa ja olevansa kiinnostunut. Ja ainahan ne on tietysti viikonloppuisin, matkan päässä ja kädet ojossa odotetaan ovella vastassa lahjoja.

Aika surullista on elämä, jos juhlatkin on poikkeuksetta perc:stä !

 

Minä olen pääsääntöisesti aina ollut joka paikassa yksin. Osittain syy on sekin, että mies ei halua tulla mukaan minnekään. Ei se koskaan vaivannut, vaikka siitä kyllä loukkaannuin, kun hän ei yhteen minulle tärkeään tilaisuuteen tullut: olin tehnyt vuosia töitä yhden tavoitteen eteen, ja kun saavutin sen, hän ei koskaan tullut paikalle, kun sitä juhlittiin tai kun olin sen tiimoilta esillä. Kaverini sitten vaan olivat mukana. Mies ei kuulemma halunnut olla paikalla "vaan avecina" - kun ei siis itse olisi ollut tilaisuuden tähti :/ Sukujuhliin en häntä kaivannutkaan, ihan sama mennä vaikka yksin, eivät ne niin tärkeitä kekkereitä olleet. Kavereiden juhliin niin ikään menin yksin.

Aiemmin suhteemme oli silti muuten hyvä, mutta nyt olemme eroamassa. Ja kun olen tottunut elämään osittain omaa elämääni itsekseni, ei eron myötä tunnu niin suuria muutoksia tulevan.