Parisuhdepohdintaa... Miksi niin monet parit tarvitsevat laatulomia ilman lapsia, jotta suhde pysyy kunnossa?

Mutta senkö takia täytyy lähteä vaikka ulkomaille? Voihan lapset mennä mummolaan (tai missä nyt sitten olisivatkaan hoidossa myös loman ajan) ja vanhemmat kaksin kotona. Jollain tapaa ymmärrän halun lähteä lomalle ilman lapsia, mutta tuo on mielestäni huono perustelu.

Miten se hoidossa mummolassa ja vanhemmat kotona eroaa siitä, että vanhemmat ovat saman ajan ulkomailla? Siinä, että kaikki eivät ymmärrä matkailun mahtavuutta?

 

Tämähän on juuri sitä että onnellisuus ei ole riippuvainen ympäristöstä, vaikka niin me ajattelemme. Siinä mielessä onnellisuus on valinta ja vaatii kyllä kunnossa olevan mielen kuten sanoit. En olekkaan ajatellut tätä parisuhteen kannalta, mielenkiintoista.

Täsmälleen näin Yksinkertainen asia, joka voi olla vaikea sisäistää ja opetella. Hyvä olo riippumatta ulkomaailmasta (kunhan on ruokaa, toimeentulo ja suojaa) ja yhtä aikaa toisesta riippumattomana ja toista rakastaen on monelle vaikeaa.

Asiaan vaikuttaa sekin omien kokemusteni pohjalta, että moni ihminen ei ole riittävän vahva henkisesti ja itsensä kanssa viihtyvä. Miehellekin on pariutumisen kannalta eduksi olla olematta "liian terve" eli itsenään pärjäävä. Mies, jossa on henkisiä puutteita, on kysytympi naisten joukossa koska mm. hoivavietti.

Olen kauan ollut sitä mieltä, että suhteutettuna lapsia saavat liian paljon vääränlaiset henkilöt, jos heidän kyvykkyyttään toimia vanhempina katsottaisiin eettisesti ja psykologisesti. Osasyy on se että tällainen "itsenään onnellinen" ei ole, ironista kyllä, sitä kysytyintä vävymateriaalia, etenkään Suomen tyylisessä kulttuurissa. Perustason hyvä olo esim. miehessä ei monestikaan ole niin kiinnostavaa - vaikka juuri se saa aikaan korvien välin tunteet ja voimat rakastaa ym., ei niinkään ympäristö.

 

Tietysti. Mutta noissa matkoissahan pääsee muutenkin irti arjesta, voi keskittyä nautiskelemaan kumppanin kanssa. Voisihan sitä tietysti mennä vaan mökillekin. Idea on kai se, että on täysin aikaa olla kahdestaan, ilman että täytyy siivota, pestä pyykkiä, ruokkia kultakaloja ja kirjoittaa ostoslistoja. Se on sellaista "tehohoitoa" suhteelle, jos noin voi sanoa. Tietenkään se ei pelasta suhdetta, josta tunteet ovat kuolleet, mutta ei sellaista kai kukaan oletakaan. Pikemminkin se pitää yllä kahdenkeskistä intohimoa. Voihan sitä toki muutakin tehdä kuin mennä lomalle.

En ole eri mieltä kanssasi Mausteena erittäin hyvä ja tärkeä, perustana kyseenalainen.

 

Miten se hoidossa mummolassa ja vanhemmat kotona eroaa siitä, että vanhemmat ovat saman ajan ulkomailla? Siinä, että kaikki eivät ymmärrä matkailun mahtavuutta?

Sitähän juuri sanoinkin. Se, että matkailu on mahtavaa, on eri perustelu.

 

Tämä on kyllä osittain myös temperamenttikysymys. Sekä minä että vaimoni olemme introverttejä, ja nysväämme kotona onnellisina vaikka päiväkausia ilman sen kummempaa spektaakkelia. Lukemattomia kirjoja on aina, jos ei muuta. Toisenlainen ihminen kuitenkin kaipaa ympärilleen säpinää, ihmisiä ja tapahtumia. Hyvin voimakas ekstrovertti ei pysty edes ajattelemaan kunnolla ilman muita ihmisiä.

Varmasti. Mutta minulla on näkemys, että ihminen, joka ei viihdy yksin, on vähemmän itsenäinen ja itsestään pitävä / itsensä 'tunteva' ihminen. Hän karttelee tai täyttää näitä asioita ja kysymyksiä enemmän ympäristöllä kuin kohtaa ne. Tässä on vaara, että virran mukana kulku ilman, että mikään olisi itseisarvoisesti tärkeää, alkaa tuntua tarkoituksettomalta, koska "isommat" kuviot ja tunteet puuttuvat tai niitä ei työstetä mentaalisesti tarpeeksi. Joka taas altistaa masennukselle, jne.

Tuo ekstroverttiys muuten voi olla monenlaista. Se ei ole sidottu sosiaaliseen aktiivisuuteen, joka on yleinen virhekäsitys. Esim. itse olen sekä intro- että ekstrovertti, sillä pohdiskelen ja viihdyn omin päin, mutta myös ilmaisen itseäni voimakkaastikin ja suht avoimesti ulos päin ja kommunikointi on hyvin keskeistä. Eli dynaamisesti olen toiminnaltani ekstrovertti, mutta samalla itsenäinen ja asioihin uppoutuva introvertti. Tämä ehkä antaa minulle myös tavallista suuremmat voimavarat tunne-elämässä ja ihmissuhteissa. Olen sitä mieltä laajemminkin, että persoonan "moninapaisuus" on yksilölle huomattava voimavara - vaikken diggaakaan, jos naisella maskuliinisuus _hallitsee_.

 

Matkustelu on mukavaa. On kiva nähdä uusia kulttuureja, maistella uusia ruokia, haistella uusia tuoksuja - rauhassa, yhdessä, mutta ilman lapsia. Tarviiko siihen sen kummempia syitä? Me ollaan reissattu aina paljon, ennen lapsia tietty enemmän kahdestaan ja nykyään enemmän porukalla.

Ja koska niitä viikkoja on vuodessa suht paljon, ehditään myös tehdä koko perheenä asioita ja olla myös tekemättä sekä yksin että yhdessä. Itse asiassa rakastan yksinoloa ja odotan jo kovasti sitä aikaa että lapsilla alkaa olla omia menojaan.

 

Tuskin siihen kenenkään suhde kaatuu, ettei ole parisuhdelomia, mutta kyllä minä myönnän sen olevan meidän suhteen vireydelle tärkeä asia. Me käydään 1-2 kertaa vuodessa kylpylä/hotellilomalla ihan täällä Suomen maassa ja kyllä sen jälkeen vain on olo kuin nuorena vastarakastuneena. Seksiä on kyllä ihan tavallisessakin arjessa mukavasti, samoin hellyyttä ja läheisyyttä, mutta se että saa muutaman päivän olla vain olemassa naisena miehen kanssa, ei äitinä ja isänä valmiudessa auttamaan, lohduttamaan, selvittämään lasten riitoja yms. Saa aikatauluttomasti maata sängyssä, nautia toisesta iman hiljaa olemisen pakkoa ja pelkoa keskeyttämisestä, on se ihanaa! Ja jatkuu useita viikkoja loman jälkeenkin ihanana yhteyden tunteena. Siitä saa voimaa ja piristystä arkeen, vaikka ilmankaan lomia suhde ei kaatuisi. Tärkeä asia tietysti on, että tietää lasten olevan hyvissä käsissä ja myös heidän nauttivan omasta matkastaan esim mummolassa tai kummilassa. Jos olo lasten pärjämisestä olisi epävarma, en lähtisi parisuhdeviikonlomille. En osaisi silloin nauttia olostani ja loman rentouttava tarkoitus jäisi toteutumatta.

 

Siis ap:kin sanoi että kahdenkeskeinen aika parisuhteelle on välillä paikallaan, sitä ei kai kukaan tässä kiistä. Ongelma tuntuu olevan siis tuo että jotkut haluaa lähteä ULKOMAILLE sitä kahdenkeskeistä aikaa viettämään eikä olla vaan kotona. Voidaanko näin ollen keskustella oikeasta aiheesta? Siitä että miksi jotkut ihmiset haluaa nähdä maailmaa eikä voi vaan tyytyä naapuripitäjän nähtävyyksiin? Siitä kun tässä tuntuu oikeesti olevan kysymys.

 

[QUOTE="vierasvieras";30028086]Siis ap:kin sanoi että kahdenkeskeinen aika parisuhteelle on välillä paikallaan, sitä ei kai kukaan tässä kiistä. Ongelma tuntuu olevan siis tuo että jotkut haluaa lähteä ULKOMAILLE sitä kahdenkeskeistä aikaa viettämään eikä olla vaan kotona. Voidaanko näin ollen keskustella oikeasta aiheesta? Siitä että miksi jotkut ihmiset haluaa nähdä maailmaa eikä voi vaan tyytyä naapuripitäjän nähtävyyksiin? Siitä kun tässä tuntuu oikeesti olevan kysymys.[/QUOTE]

Ei ap puhunut mitään ulkomaanmatkoista.

Ja mitä väliä sillä oikeasti on, missä sitä parisuhdeaikaa viettää. Mulle riittää mökki keskellä metsää, mutta joku muu kaipaa ulkomaille.

 

[QUOTE="vierasvieras";30028086]Siis ap:kin sanoi että kahdenkeskeinen aika parisuhteelle on välillä paikallaan, sitä ei kai kukaan tässä kiistä. Ongelma tuntuu olevan siis tuo että jotkut haluaa lähteä ULKOMAILLE sitä kahdenkeskeistä aikaa viettämään eikä olla vaan kotona. Voidaanko näin ollen keskustella oikeasta aiheesta? Siitä että miksi jotkut ihmiset haluaa nähdä maailmaa eikä voi vaan tyytyä naapuripitäjän nähtävyyksiin? Siitä kun tässä tuntuu oikeesti olevan kysymys.[/QUOTE]

Ooksää provo?

Toiset tosiaan haluaa nähdä muutakin kuin sen naapuripitäjän, ihan vaan uusien kokemusten, laajemman ymmärryksen, paremman kielitaidon, irtioton, ihan minkä vaan takia. Miksi ihmeessä pitäis aina olla "vaan kotona"? Itse kunkin tajunta vois vähän laajentua, jos näkis että joka kolkassa asiat ei ookaan just niin kuin ne oman pikku pääkopan sisällä on

 

[QUOTE="Jenis";30028101]Ooksää provo?

Toiset tosiaan haluaa nähdä muutakin kuin sen naapuripitäjän, ihan vaan uusien kokemusten, laajemman ymmärryksen, paremman kielitaidon, irtioton, ihan minkä vaan takia. Miksi ihmeessä pitäis aina olla "vaan kotona"? Itse kunkin tajunta vois vähän laajentua, jos näkis että joka kolkassa asiat ei ookaan just niin kuin ne oman pikku pääkopan sisällä on [/QUOTE]

Mä oon sun kanssa samaa mieltä. Tuon toisen ketjun perusteella, josta ap siis keksi tehdä tän aloituksen, ongelma on siinä että vanhemmat haluaa lähteä kaksin ulkomaille. Vastaukset on aikalailla olleet että miksi ette voi viettää laatuaikaa kahdestaan kotona tai kotimaassa, miksi täytyy ulkomaille asti mennä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on kaikki olleet sitä mieltä, että kahdenkeskeistä aikaa pitää olla, mutta ilmeisesti sitä ei vaan saa viettää ulkomailla. Aikuisten kesken saa ja pitää viettää aikaa mutta reissuun ei saa lähteä.

 

[QUOTE="Jenis";30028101]Ooksää provo?

Toiset tosiaan haluaa nähdä muutakin kuin sen naapuripitäjän, ihan vaan uusien kokemusten, laajemman ymmärryksen, paremman kielitaidon, irtioton, ihan minkä vaan takia. Miksi ihmeessä pitäis aina olla "vaan kotona"? Itse kunkin tajunta vois vähän laajentua, jos näkis että joka kolkassa asiat ei ookaan just niin kuin ne oman pikku pääkopan sisällä on [/QUOTE]

Mä vertaisin matkailua ravintolaillalliseen parisuhteessa. Hyvä piriste, muttei olennaisinta ja - joillekin - jopa tarpeetonta. Ihmisten liikkuvuus on enemmänkin tämän ajan trendi kuin jokin ikiaikainen hyve Ja muuten perustoiltaan hyvin amerikkalainen toimintatapa. Itsehän toivoisin jostain Aasian maasta seuraavaa supervaltaa

 

[QUOTE="vierasvieras";30028114]Mä oon sun kanssa samaa mieltä. Tuon toisen ketjun perusteella, josta ap siis keksi tehdä tän aloituksen, ongelma on siinä että vanhemmat haluaa lähteä kaksin ulkomaille. Vastaukset on aikalailla olleet että miksi ette voi viettää laatuaikaa kahdestaan kotona tai kotimaassa, miksi täytyy ulkomaille asti mennä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on kaikki olleet sitä mieltä, että kahdenkeskeistä aikaa pitää olla, mutta ilmeisesti sitä ei vaan saa viettää ulkomailla. Aikuisten kesken saa ja pitää viettää aikaa mutta reissuun ei saa lähteä.[/QUOTE]

Huh, tajusin siis väärin Joo, aika pienet piirit saa näköjään ihmisellä olla, siis palstaraadin mukaan, jos on mennyt lisääntymään. Oma elämä loppukoon siihen päivään.

 

Mä vertaisin matkailua ravintolaillalliseen parisuhteessa. Hyvä piriste, muttei olennaisinta ja - joillekin - jopa tarpeetonta. Ihmisten liikkuvuus on enemmänkin tämän ajan trendi kuin jokin ikiaikainen hyve Ja muuten perustoiltaan hyvin amerikkalainen toimintatapa. Itsehän toivoisin jostain Aasian maasta seuraavaa supervaltaa

Niin, kukin tavallaan. Eikös Kiina jo ole supervalta?

Olen täysin eri mieltä siitä, että matkustelu olisi jotenkin amerikkalainen toimintatapa, sekoitatkohan sen nyt kulttuuri-imperialismiin? Ikiaikoja ollaan matkusteltu myös Suomesta muihin maihin, silloinkin kun se oli huomattavasti hankalampaa kuin nyt. Ja varmaan about samoista syistä kuin osa meistä nytkin tahtoo matkustaa - nähdäkseen muitakin kulttuureja kuin omansa. Kirjat on ihan OK, mutta kokemus on eri asia kuin lukeminen. Keskimääräinen jenkki sen sijaan ei edes omista passia.

 

Ei meidän parisuhde ole niistä kiinni, vaan matkat ja kahdenkeskiset hetket on ihana lisä

 

[QUOTE="Jenis";30028138]Niin, kukin tavallaan. Eikös Kiina jo ole supervalta?

Olen täysin eri mieltä siitä, että matkustelu olisi jotenkin amerikkalainen toimintatapa, sekoitatkohan sen nyt kulttuuri-imperialismiin? Ikiaikoja ollaan matkusteltu myös Suomesta muihin maihin, silloinkin kun se oli huomattavasti hankalampaa kuin nyt. Ja varmaan about samoista syistä kuin osa meistä nytkin tahtoo matkustaa - nähdäkseen muitakin kulttuureja kuin omansa. Kirjat on ihan OK, mutta kokemus on eri asia kuin lukeminen. Keskimääräinen jenkki sen sijaan ei edes omista passia.[/QUOTE]

No joo, vähän epätarkasti ilmaisin, tosin niin sinäkin väittäessäsi, että syyt ovat noin helppoja tietää Tarkoitin, että yhteiskuntien ja näiden ajattelutapojen dynamiikkaa tarkastellessa USA perustuu paljon Eurooppaa enemmän liikkuvuuteen ja muutokseen, puhumattakaan Aasiasta.

 

[QUOTE="Jenis";30028130]Huh, tajusin siis väärin Joo, aika pienet piirit saa näköjään ihmisellä olla, siis palstaraadin mukaan, jos on mennyt lisääntymään. Oma elämä loppukoon siihen päivään.[/QUOTE]

Tämä oma elämä- hokema jaksaa joka paikkaan tunkea, kenen elämään lapset kuuluvat, jos ei vanhempiensa? Minulla on ihan täysin oma elämä, ja siihen kuuluvat koulutukseni, harrastukseni, työni ja (järkytys sentään) lapseni ja mieheni. Heillä on myös ne kuuluisat omat elämänsä ja onnekseni kuulun niihin.

Ja ei, ei ole pienet piirit.

 

Minä käsitin, että tuolla toisessa ketjussa oli kyse siitä, että lapset eivät pääse mukaan, kun aikuiset tuhlaavat matkabudjetin omiin menoihinsa. Miksi sitä ulkomaanmatkaa ei voi tehdä niin, että lapsetkin sinne pääsevät ja se parisuhdeaika sitten järjestetään toisin?

 

Tämä oma elämä- hokema jaksaa joka paikkaan tunkea, kenen elämään lapset kuuluvat, jos ei vanhempiensa? Minulla on ihan täysin oma elämä, ja siihen kuuluvat koulutukseni, harrastukseni, työni ja (järkytys sentään) lapseni ja mieheni. Heillä on myös ne kuuluisat omat elämänsä ja onnekseni kuulun niihin.

Ja ei, ei ole pienet piirit.

Jopas kolahti Mun puolesta itse kukin saa elää miten tahtoo, mutta tämä palstalla vallitseva toisten paheksuminen on ällöttävää. Aina vain se oma valinta on oikein = pienet piirit.

Oma elämä minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että lasten saaminen ei poistanut muita kiinnostuksenkohteitani automaattisesti, kuten sen palstan mukaan pitäisi mennä. Minullakin on edelleen työni (ilman lapsia), harrastukseni (ilman lapsia), mieheni (teemme asioita myös ilman lapsia) ja järkytys sentään, silti ehdin niiden lasteni kanssa viettää suurimman osan vapaa-ajastani!

 

No joo, vähän epätarkasti ilmaisin, tosin niin sinäkin väittäessäsi, että syyt ovat noin helppoja tietää Tarkoitin, että yhteiskuntien ja näiden ajattelutapojen dynamiikkaa tarkastellessa USA perustuu paljon Eurooppaa enemmän liikkuvuuteen ja muutokseen, puhumattakaan Aasiasta.

No, mä nyt en väitäkään käyväni täällä mitään akateemista keskustelua mistään, eikä myöskään riitä tiedot niin että voisin väittää mitään eri kansakuntien perusteista. Varsinkin kun vaikkapa Aasiaan kuuluu aika monentyyppistä kansakuntaa - näin arkikokemuksen perusteella sanoisin, kun olen matkustellut (!!) siellä(kin) päin

 

[QUOTE="Jenis";30028174]Jopas kolahti Mun puolesta itse kukin saa elää miten tahtoo, mutta tämä palstalla vallitseva toisten paheksuminen on ällöttävää. Aina vain se oma valinta on oikein = pienet piirit.

Oma elämä minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että lasten saaminen ei poistanut muita kiinnostuksenkohteitani automaattisesti, kuten sen palstan mukaan pitäisi mennä. Minullakin on edelleen työni (ilman lapsia), harrastukseni (ilman lapsia), mieheni (teemme asioita myös ilman lapsia) ja järkytys sentään, silti ehdin niiden lasteni kanssa viettää suurimman osan vapaa-ajastani![/QUOTE]

Oma valinta aina oikein, no toivottavasti, silloin ei harmita niin kovin - ainakaan muiden valinnat. Ja kolahtaahan tuo, minusta olisi ainakin lapsena todella loukkaavaa kuulla, että ole vanhempieni elämän tiellä. Teen paljon lasten kanssa ja ilman lapsia, on myös monia asioita, joita tekisin, jos ei lapsia olisi. Silti en koe mitenkään uhraavani elämääni vaan teen tällä hetkellä elämässäni sellaisen valinnan. Eli voisin olla ma, to, ke, to, pe ja vaikka viikonloppuisinkin eri harrastuksissa, mutta minusta on kivempaa tehdä eri asioita perheen kanssa, joten olen valinnut yksi- kolme harrastusta ja niihinkään minun ei ole pakko aina päästä, koska ne ovat kuitenkin vain harrastuksia, en tähtää olympialaisiin.

Onhan se hyvä, että on harrastuksia ja muitakin kiinnostuksenkohteita, mutta se, että ne ovat "omaa elämää" ja perheaika jotain muuta on aika kumma ajatus. Marttyyriäiti- perinnettä.

 

Mä olen paljon muutakin kuin vain äiti. Niinpä tarvitsen aikaa ilman lapsia puolison kanssa, ilman lapsia ja puolisoa ystävien kanssa, ilman yhtään ketään ihan yksinäni.

 

Oma valinta aina oikein, no toivottavasti, silloin ei harmita niin kovin - ainakaan muiden valinnat. Ja kolahtaahan tuo, minusta olisi ainakin lapsena todella loukkaavaa kuulla, että ole vanhempieni elämän tiellä. Teen paljon lasten kanssa ja ilman lapsia, on myös monia asioita, joita tekisin, jos ei lapsia olisi. Silti en koe mitenkään uhraavani elämääni vaan teen tällä hetkellä elämässäni sellaisen valinnan. Eli voisin olla ma, to, ke, to, pe ja vaikka viikonloppuisinkin eri harrastuksissa, mutta minusta on kivempaa tehdä eri asioita perheen kanssa, joten olen valinnut yksi- kolme harrastusta ja niihinkään minun ei ole pakko aina päästä, koska ne ovat kuitenkin vain harrastuksia, en tähtää olympialaisiin.

Onhan se hyvä, että on harrastuksia ja muitakin kiinnostuksenkohteita, mutta se, että ne ovat "omaa elämää" ja perheaika jotain muuta on aika kumma ajatus. Marttyyriäiti- perinnettä.

Niin, täällä kun tuntuu nimenomaan ne muiden valinnat harmittavan. Ja harmittavan jopa niin kovin, että pitää perustaa ketju sitä harmitusta purkaakseen. Milloin mistäkin syystä, tällä kertaa nyt tästä. Miksi sinä kutsuisit OMAA työtäsi ja OMIA harrastuksiasi, jos "oma elämä" ei kelpaa? Ei siinä mitään marttyyriutta ole, se on vain ilmaus joka tarkoittaa että k.o. asia tapahtuu ilman perheen läsnäoloa.

 

[QUOTE="Jenis";30028227]Niin, täällä kun tuntuu nimenomaan ne muiden valinnat harmittavan. Ja harmittavan jopa niin kovin, että pitää perustaa ketju sitä harmitusta purkaakseen. Milloin mistäkin syystä, tällä kertaa nyt tästä. Miksi sinä kutsuisit OMAA työtäsi ja OMIA harrastuksiasi, jos "oma elämä" ei kelpaa? Ei siinä mitään marttyyriutta ole, se on vain ilmaus joka tarkoittaa että k.o. asia tapahtuu ilman perheen läsnäoloa.[/QUOTE]

Ööö, kutsuisin niitä nimillä "harrastukseni", "työni" ja samalla periaatteella eteenpäin.Silloin se tuntuu neutraalimmalta, tämä tosin minun mielipiteeni, muut voivat kokea täysin toisin, semantikko olen. Myöskään tuo oma aika ei tökkää yhtä paljon, mutta onhan se hieman hupaisaa, että omana itsenään olemista ilmaisevista sanonnoista on tullut synonyymejä yksin ololle.

Joskus olen kuullut arvostelua, että joku henkilö on kokonaan "kadonnut" ja "hänellä ei ole enää ollenkaan omaa elämää", silloin olen miettinyt, että luultavasti hänellä on, kyseiset valittajat eivät vaan juuri nyt kuulu siihen.

 

Koska monelle parisuhde on aidosti parisuhde, ei vain nuorena tehty lupaus. Pariskunnat jotka eivät anna toisilleen aikaa näivettyvät. Lapsille annetaan aikaa, rakkautta ja puuhamaita. Samalla on unohtunut miltä tuntuu vetää pienet hiprakat ja käyttää aikaa & vaivaa kunnon seksiin.