Parisuhdepohdintaa... Miksi niin monet parit tarvitsevat laatulomia ilman lapsia, jotta suhde pysyy kunnossa?

Tuosta yhdestä ketjusta tuli mieleen.
Tuleeko ero heti jos ei pääse kahden kesken reissuun? onko teidän arki sitten niin tylsää ja rakkaudetonta, varsinkin jos siinä vielä lapsiakin pyörii jaloissa?
En vaan ymmärrä.. meillä ainakin luistaa seksi ja läheisyys vaikka lapset kotona olisivatkin, en sano sitä, etteikö aikuisten illat olisi paikoillaan silloin tällöin, mutta monella täälläkin palstalla tuo kahdenkeskinen aika pitää saada ihan säännöllisesti, muuten suhde on tuhoon tuomittu...

 

Nykyvanhemmat haluaa kaiken heti minulle. Minä-minä-minä.......
se on se vapaa kasvatus.

 

Ihmisiä on erilaisia. Joillekin parisuhde on se tärkein voimavara elämässä, vaikka niitä lapsia olisikin ja ne olisivat miten rakkaita.

 

Täysintä elämistä ei suinkaan välttämättä ole matkailu, vaan hetken kokeminen. Kokemisessa ei ole pakollista mikään hieno maisema tai ympäristö. Hieman kuten kuntoilu "rumalla" kuntosalilla voi tuottaa paremman fiiliksen kuin kuntoilu "hienolla" kuntosalilla. Olennaista ei ole se, missä ympäristössä ollaan ja mitä nähdään, vaan se, mitä sisimmässä tunnetaan ja koetaan.

Itse olen aina ajatuksena oudoksunut matkailun ja vauhdikkuuden _varaan_ rakentuvia parisuhteita. Niistä tuntuu puuttuvan substanssia eli todellista sisältöä.

 

Ihan hyvää tekee viettää edes yksi pitkä viikonloppu ilman vaaraa että lapset yllättävät kesken kiihkeiden leikkien. Että saa ihan vapaasti vaikka huutaa, eikä ole pelkoa että lapset herää.

 

Miehet tarvitsevat huomiota. Että vaimo lellii ja seksii.

 

Täytyy sanoa että olen samoilla linjoilla, myös mies1:n kanssa. Kyllä se ylläpito täytyy pystyä tekemään ihan normaaliarjen lomassa, ei ole kovinkaan kauaskantavaa jos vain yhteiset lomat ja "irtiotot" pitävät suhdetta yllä

 

Suhde pysyisi koossa ilman matkojakinMutta reissataan kaksin,erikseen ja lasten kanssaTykätään matkustelusta ja
on kohteita mitkä sopii paremmin pelkille aikuisille ja sitten meillä on erikseen matkat missä mennään lasten ehdoilla
En koe huonoa omaa tuntoa siitä jos lapset ovat isovanhemmilla muutaman kerran vuodessa kun tehdään kaksin notain,rikkaus lapsille ja niille isovanhemmillekkin viettää aikaa lastenlasten kanssa.Mutta kaikki lapsettomatkaan ei tykkää reissata,ei mitään kannata tehdä väkisin.

 

Olishan se vallan mukavaa päästä edes joskus ihan kahdestaan jonnekin. Varsinkin nyt on alkanut tuntumaan, että todellakin pitäisi lähteä miehen kanssa vaikka vaan viikonlopuksi ihan kahdestaan jonnekin. Alan olemaan loman tarpeessa!

Arki on ihan ok, on läheisyyttä ja seksiä, puhutaan jne.
Mutta voi kun olisi kiva saada vaikka koko päivä köllötellä miehen kainalossa, syödäkin vaikka sängyssä! Kukaan ei huutaisi äitiä tai isää, saisi vaan olla. Lapset on ihania ja rakkaita, mutta ei heitäkään aina jaksa

Että ymmärrän kyllä heitä, jotka säännöllisesti kahdestaan jossakin käyvät.

 

Palstan mielipidehän on, että vanhemmat eivät saa harrastaa seksiä kotonaan vaan ainoastaan näillä lomilla kaksin, ettei lapset kasva kieroon!

 

Täysintä elämistä ei suinkaan välttämättä ole matkailu, vaan hetken kokeminen. Kokemisessa ei ole pakollista mikään hieno maisema tai ympäristö. Hieman kuten kuntoilu "rumalla" kuntosalilla voi tuottaa paremman fiiliksen kuin kuntoilu "hienolla" kuntosalilla. Olennaista ei ole se, missä ympäristössä ollaan ja mitä nähdään, vaan se, mitä sisimmässä tunnetaan ja koetaan.

Itse olen aina ajatuksena oudoksunut matkailun ja vauhdikkuuden _varaan_ rakentuvia parisuhteita. Niistä tuntuu puuttuvan substanssia eli todellista sisältöä.

Miksi matkailu olisi huono vaihtoehto kahdenkeskiselle tekemiselle? Jos molemmat tykkäävät matkustella ja matkustelivat jo ennen lapsia, niin aika luonteva valintahan se on. Ei siinä ole kyse nimenomaan matkailusta, vaan yhdessä tekemisestä - tehdään yhdessä jotain, mistä molemmat tykkää ja mitä tehtiin aiemminkin.

 

[QUOTE="hmm";30027856]Ihan hyvää tekee viettää edes yksi pitkä viikonloppu ilman vaaraa että lapset yllättävät kesken kiihkeiden leikkien. Että saa ihan vapaasti vaikka huutaa, eikä ole pelkoa että lapset herää.[/QUOTE]

Toi on varmaan totta.

Mutta mielestäni jännä ilmiö, että jotkut pariskunnat tuntuvat vähän pelkäävän tavallista paikallaan oloa tai sanotaan "tylsyyttä". Vahva, itsenäinen, sinut itsensä kanssa oleva ihminen viihtyy "tylsyydessä" ja "tapahtumattomuudessa" ja kestää sitä myös suht hyvin. Johtuu ihan siitä että pään sisäinen maailma on vahva/elävä ja kunnossa.

Jos itsekin ajattelen seurustelusuhteitani, niin kyllä niissä paljon olennaisempaa on se toinen ihminen kuin se, mitä on ympärillä tai millainen ympäristö on, oli se mitä vaan. Jotkut ei tunnu osaavan "irrottautua" ympäröivästä todellisuudesta, joka kuitenkin on tärkeä taito ja voimavara. Yksinkertaisia ja tärkeitä, mutta ihmisille yleisesti aika vaikeita asioita.

 

Tuosta yhdestä ketjusta tuli mieleen.
Tuleeko ero heti jos ei pääse kahden kesken reissuun? onko teidän arki sitten niin tylsää ja rakkaudetonta, varsinkin jos siinä vielä lapsiakin pyörii jaloissa?
En vaan ymmärrä.. meillä ainakin luistaa seksi ja läheisyys vaikka lapset kotona olisivatkin, en sano sitä, etteikö aikuisten illat olisi paikoillaan silloin tällöin, mutta monella täälläkin palstalla tuo kahdenkeskinen aika pitää saada ihan säännöllisesti, muuten suhde on tuhoon tuomittu...

No ei se nyt niin mene, että suhde on heti tuhoon tuomittu. Mutta voisi kysyä vastakysymyksen, mitä pahaa kahdenkeskisessä ajassa tai kahdenkeskisissä lomissa sitten on?

 

Kaikille ei riitä hiljainen ja aikataulutettu seksielämä, mutta helppohan se on yleistää kun itselle sellainen sopii. Minä en edes osaa nauttia seksistä jos pitäisi olla hiljaa kun ei siitä mitään tule kuitenkaan.

 

Ihmiset on erilaisia. Joku kaipaa kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa, joku toinen ei. Minä kaipaan nyt jäätelöä. Naapurin äijä kaipaa salkkareita.

Kummallista tosiaan.

 

Mä oon ollut kotiäiti kolme vuotta ja samalla opiskellut paljon. Harvoin poistun kotoa kuin muutamaksi tunniksi.. Mies tekee paljon töitä ja tulee kotiin yleensä kun lapset nukkuu jo, ja ollaan kumpikin väsyneitä. Todellakin halutaan lähteä välillä pois kotoa lasten luota! Se piristää kummasti mieltä ja on IHANAA tulla kotiin sen jälkeen. Ja kyllä, meillä parisuhde voi erittäin hyvin, vaikka ei poistuttaisiinkaan kotoa, mutta kyllä mä haluan nähdä mun miestä muuallakin kuin kotoa. Tulee ne tapailuajat mieleen kun tehtiin kaikkea ja vietetiin paljon aikaa ulkona... Kivaa vaihtelua.

Ja mä oon niin kauhian itsekäs ihminen että haluan välillä miehen täysin itselleni.

 

Miksi matkailu olisi huono vaihtoehto kahdenkeskiselle tekemiselle? Jos molemmat tykkäävät matkustella ja matkustelivat jo ennen lapsia, niin aika luonteva valintahan se on. Ei siinä ole kyse nimenomaan matkailusta, vaan yhdessä tekemisestä - tehdään yhdessä jotain, mistä molemmat tykkää ja mitä tehtiin aiemminkin.

Totta. Mutta et sä matkailulla voi "tekohengittää" suhdetta tai perustaa sitä niihin. Se oli pointtini. Hyvä suhde lähtee ajatuksesta ja tunteesta enemmän kuin teoista tai maisemista. Esimerkiksi annettu tinasormus, joka on annettu oikealla tunteella ja ajatuksella, on kovempaa kamaa kuin annettu kymppitonnin kultasormus väärällä ajatuksella ja tunteella.

 

Mä oon ollut kotiäiti kolme vuotta ja samalla opiskellut paljon. Harvoin poistun kotoa kuin muutamaksi tunniksi.. Mies tekee paljon töitä ja tulee kotiin yleensä kun lapset nukkuu jo, ja ollaan kumpikin väsyneitä. Todellakin halutaan lähteä välillä pois kotoa lasten luota! Se piristää kummasti mieltä ja on IHANAA tulla kotiin sen jälkeen. Ja kyllä, meillä parisuhde voi erittäin hyvin, vaikka ei poistuttaisiinkaan kotoa, mutta kyllä mä haluan nähdä mun miestä muuallakin kuin kotoa. Tulee ne tapailuajat mieleen kun tehtiin kaikkea ja vietetiin paljon aikaa ulkona... Kivaa vaihtelua.

Ja mä oon niin kauhian itsekäs ihminen että haluan välillä miehen täysin itselleni.

Jos isä ei näe lapsia arkisin oikeastaan ollenkaan, niin kyllä olet itsekäs, jos asetat omat tarpeeso koko perheen (ja lasten) isänkaipuun edelle.

 

Toi on varmaan totta.

Mutta mielestäni jännä ilmiö, että jotkut pariskunnat tuntuvat vähän pelkäävän tavallista paikallaan oloa tai sanotaan "tylsyyttä". Vahva, itsenäinen, sinut itsensä kanssa oleva ihminen viihtyy "tylsyydessä" ja "tapahtumattomuudessa" ja kestää sitä myös suht hyvin. Johtuu ihan siitä että pään sisäinen maailma on vahva/elävä ja kunnossa.

Jos itsekin ajattelen seurustelusuhteitani, niin kyllä niissä paljon olennaisempaa on se toinen ihminen kuin se, mitä on ympärillä tai millainen ympäristö on, oli se mitä vaan. Jotkut ei tunnu osaavan "irrottautua" ympäröivästä todellisuudesta, joka kuitenkin on tärkeä taito ja voimavara. Yksinkertaisia ja tärkeitä, mutta ihmisille yleisesti aika vaikeita asioita.

Tämähän on juuri sitä että onnellisuus ei ole riippuvainen ympäristöstä, vaikka niin me ajattelemme. Siinä mielessä onnellisuus on valinta ja vaatii kyllä kunnossa olevan mielen kuten sanoit. En olekkaan ajatellut tätä parisuhteen kannalta, mielenkiintoista.

 

Totta. Mutta et sä matkailulla voi "tekohengittää" suhdetta tai perustaa sitä niihin. Se oli pointtini. Hyvä suhde lähtee ajatuksesta ja tunteesta enemmän kuin teoista tai maisemista. Esimerkiksi annettu tinasormus, joka on annettu oikealla tunteella ja ajatuksella, on kovempaa kamaa kuin annettu kymppitonnin kultasormus väärällä ajatuksella ja tunteella.

Tietysti. Mutta noissa matkoissahan pääsee muutenkin irti arjesta, voi keskittyä nautiskelemaan kumppanin kanssa. Voisihan sitä tietysti mennä vaan mökillekin. Idea on kai se, että on täysin aikaa olla kahdestaan, ilman että täytyy siivota, pestä pyykkiä, ruokkia kultakaloja ja kirjoittaa ostoslistoja. Se on sellaista "tehohoitoa" suhteelle, jos noin voi sanoa. Tietenkään se ei pelasta suhdetta, josta tunteet ovat kuolleet, mutta ei sellaista kai kukaan oletakaan. Pikemminkin se pitää yllä kahdenkeskistä intohimoa. Voihan sitä toki muutakin tehdä kuin mennä lomalle.

 

Mutta mielestäni jännä ilmiö, että jotkut pariskunnat tuntuvat vähän pelkäävän tavallista paikallaan oloa tai sanotaan "tylsyyttä". Vahva, itsenäinen, sinut itsensä kanssa oleva ihminen viihtyy "tylsyydessä" ja "tapahtumattomuudessa" ja kestää sitä myös suht hyvin. Johtuu ihan siitä että pään sisäinen maailma on vahva/elävä ja kunnossa.

Tämä on kyllä osittain myös temperamenttikysymys. Sekä minä että vaimoni olemme introverttejä, ja nysväämme kotona onnellisina vaikka päiväkausia ilman sen kummempaa spektaakkelia. Lukemattomia kirjoja on aina, jos ei muuta. Toisenlainen ihminen kuitenkin kaipaa ympärilleen säpinää, ihmisiä ja tapahtumia. Hyvin voimakas ekstrovertti ei pysty edes ajattelemaan kunnolla ilman muita ihmisiä.

Toisaalta ei elämän tarvitse olla "tylsää", vaikka tylsyyttä sietäisikin. Jos tykkää matkailla, miksi ei matkailla, kun siihen on näin halpalentojen aikakaudella hyvä mahdollisuus?

 

[QUOTE="vvvv";30027904]Jos isä ei näe lapsia arkisin oikeastaan ollenkaan, niin kyllä olet itsekäs, jos asetat omat tarpeeso koko perheen (ja lasten) isänkaipuun edelle.[/QUOTE]



Juu ei nää ikinä. 2 x viikossa vapaa + lomat. Yleensä menee töihin 13.30 eli on aamun meidän kanssa, mutta tulee 23 vasta kotiin eli meidän kahden keskinen aika jää vähiin..

 

Kaikille ei riitä hiljainen ja aikataulutettu seksielämä, mutta helppohan se on yleistää kun itselle sellainen sopii. Minä en edes osaa nauttia seksistä jos pitäisi olla hiljaa kun ei siitä mitään tule kuitenkaan.

Mutta senkö takia täytyy lähteä vaikka ulkomaille? Voihan lapset mennä mummolaan (tai missä nyt sitten olisivatkaan hoidossa myös loman ajan) ja vanhemmat kaksin kotona. Jollain tapaa ymmärrän halun lähteä lomalle ilman lapsia, mutta tuo on mielestäni huono perustelu.

 

[QUOTE="vvvv";30027904]Jos isä ei näe lapsia arkisin oikeastaan ollenkaan, niin kyllä olet itsekäs, jos asetat omat tarpeeso koko perheen (ja lasten) isänkaipuun edelle.[/QUOTE]

Ja muutenkin. Kyse on ehkä kerran kuussa käydään jossain tai kerran puolessa vuodessa. Ei nyt hitto joka päivä.

 

Mutta senkö takia täytyy lähteä vaikka ulkomaille? Voihan lapset mennä mummolaan (tai missä nyt sitten olisivatkaan hoidossa myös loman ajan) ja vanhemmat kaksin kotona. Jollain tapaa ymmärrän halun lähteä lomalle ilman lapsia, mutta tuo on mielestäni huono perustelu.

Jos kerran lapset ovat joka tapauksessa hoidossa, miksi ei saisi mennä matkalle? Miksi pitäisi olla kotona?

Ihmiset kaipaavat usein myös vaihtelua. Vaikka viihtyisikin kotona ja olisi introvertti ja hidastempoinen, saattaa silti haluta välillä käydä jossain. Itsekin olen tällainen. Minulle ei tuota ongelmia olla vaikka pari viikkoa kotona lukemassa kirjoja ja puuhailemassa perheen kanssa, mutta todellakin kaipaan välillä matkailun tai vaikka kesämökkeilyn tuomaa vaihtelua.

Ei kai siihen edes tarvitse olla isompaa perustelua kuin että matka tuntui kivalta idealta. Ei tarvita mitään syväanalyysejä, matkan syy voi olla vaan se että mennään koska matkailu on mukavaa.