Oon ihan paniikissa noista ilmatilaloukkauksista :((

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mä vaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="suunnistaja";29932642]Eihän se mikään uutinen ole, että venäläiset lentäjät eivät osaa suunnistaa. Niiden pitää katsoa sijainti Helsingin ja Tallinnan torneista ja sen jälkeen seurata ruotsinlaivoja Ahvenanmaalle ja siitä rahtialuksia kohti Kaliningradia. Kun saksalaiset alkavat ampua niitä pitää kääntää vasemmalle.[/QUOTE]

:D Tää oli hyvä! :D
Noinhan se tosiaan taitaa mennä :D

Noita ilmatilan loukkauksia tosiaan tapahtuu suht usein ja uutisoidaankin. Ap ilmeisesti vasta nyt Ukrainan kriisin aikaan on huomannut uutisoinnin?
Kyllähän noihin ilmatilan loukkauksiin pitää maiden reagoida (mieluiten pistämällä hävittäjät moikkaamaan) mutta ei ne sodan aloitusta silti merkkaa. Veikkaisin että osa ihan venäjän rehentelyä ja samalla otetaan aikaa kauan kestää että reagoidaan.
 
[QUOTE="Milli";29933551]Kyllä se tänne tulee.. Valitettavasti, onneks omalla miehellä polvivamma ja saa karata meidän kanssa ![/QUOTE]

Munkin miehellä on polvivamma mutta, vaan vapautus rauhan aikana. Tuskin kukaan mies saa paeta.
 
[QUOTE="uusi";29933697]Munkin miehellä on polvivamma mutta, vaan vapautus rauhan aikana. Tuskin kukaan mies saa paeta.[/QUOTE]

Näinpä. Eiköhän näille polvivammaisille ja muille tekemistä löydy jos sota tulee, mutta eturiviin eivät varmaan joudu. Lohdutus se sekin.

Tulipa tuosta mieleen kysymys että minkäs ikäisiä ei enää huolita armeijaan sodan aikanakaan?
 
[QUOTE="Milli";29933551]Kyllä se tänne tulee.. Valitettavasti, onneks omalla miehellä polvivamma ja saa karata meidän kanssa ![/QUOTE]

Onko karkaussuunnitelmat jo valmiit? Mihin aiotte muuttaa? :)
Meinaan ei kannata sitä karkaamista siihen vaiheeseen jättää kun alkaa enenmänkin sodanmerkkejä olemaan ilmassa. Rajat menee ensimmäisenä kiinni. ;)
 
[QUOTE="Milli";29934058]Eikö noita sodanmerkkejä oo jo ihan riittämiin ?? En tiedä minne, mut ahdistaa..[/QUOTE]

Onhan toi tilanne aika huolestuttava minunkin mielestäni, mutta ei tämä ensimmäinen kerta ole kun tilanne on huolestuttava.
Sinun olosi kuullostaa liian ahdistuneelta.

Auttaisiko sinua jos tekisit jonkinlaisen suunnitelman?
esim. miettisit mitkä ne merkit on kun oikeasti pitäisi maasta poistua? Ja jos se toteutuu niin mihin te menette? Missä olisi mahdollisuus saada asunto ja työpaikka? Onko sukulaisia/ tuttavia jossain mihin voisi ensin suunnata ja sitten etsiä oma asunto ja toimeentuloa.
Ja sitten varasuunnitelma jos rajat kerkiävät sulkeutumaan.
esim. Kotiin säilyvää ruokaa varastoon ja keitin jolla sitä voi valmistaa jos sähköt katkeilevat. Onko teillä jotain paikkaa maaseudulla jonne voisi mennä ja mitä ottaa mukaan sinne jne.
 
Eihän sitä nyt kotiin voi jäädä kun pommittavat kerrostalon paskaksi :( Hyi hyi ja hyi... Ei tässä oo varaa mihinkään lähtiä :(, eikait se auta kun lähettää pikku mies turvaan miehen tädin luokse naapuriin ja ite toivoa parasta ja pelätä pahinta.
 
Minä en ole ennen lapsia juuri näitä asioita miettinyt tai pelännyt - tai noh, lapsena, mut en sen jälkeen. Nyt on sitten ukrainan myötä jotenkin avautunut se asia silmien eteen ihan uudella tavalla ja pelko on noussut.

Olen iloinen, että täällä on vähättelijöitä ja rauhoittelijoita. Itsekin olin tuossa jo hetken aikaa kauhuissani maaliskuun alkupuolella ja nyt sitten kaverin pelottelun myötä uudestaan.

Jostain syystä päällimmäiseksi tunteeksi nyt nousee pelko eikä se taistelutahto, joka monelle tulee. Oikeasti, kun mietin asiaa, tiedän ja tiedostan, että joku päivä kuolemme kuitenkin eikä sitten voi enää sitä jälkikasvuaan suojella. Ja kuolo saattaa korjata vaikka huomenna autolla ajaessa, eli turha sitä on sitä sotaa pelätä.

Tuntematonta aina tietysti pelkää ja etenkin, kun se on tuo suuri maa vieressä, jonka ihmiset on niin erilaisia kuin me.

Toivottavasti kaikki ahdistuneet pääsevät sen ahdistuksensa herraksi ja se pian helpottaa. Se ei kuitenkaan auta mitään se ahdistuminen. Pelko ja ahdistus vaan lamauttaa suotta.
 
Surisin, jos niin kävisi, että sotaan pitäisi miehen lähteä. Surisin ja pelkäisin varmasti valtavasti. Toisaalta, meidän perheessä minä saisin jäädä lasten kanssa, kun taas naapurista lähtisi molemmat vanhemmat sotimaan.
Rintamakarkuruus kuitenkin olisi sitten paljon pahempi.

Olisihan se ihan kamalaa menettää mies sodassa. Ihan kamalaa.
 

Yhteistyössä