Miksi heitit nuoruutesi hukkaan tekemällä lapsia?

Höpö höpö, voihan niiden kanssa tehdä vaikka mitä mutta et sä käy niiden kaa yhtään samalla lailla baareissa mitä lapsettoman ja sinkun! Ihan eri asia alkaen jo siitä miten ja missä aloitellaan, minne mennään ja monelta lähdetään jatkoille ja siihen, että paljonko voi juoda ja mistä herätä aamulla.

No käyn kyllä todellakin ihan samalla tavalla baarissa äitien, lapsettomien, sinkkujen ja varattujen kanssa. Aloitellaan useimmiten yhdeän naimisissa olevan äidin luona :O Sen mies ja lapset kato osaa poistua paikalta vaikkapa mummolaan. Mennään ihan samoihin baareihin vai pitäisikö äitien kanssa mennä vaan jonnekin äiti-baareihin? Mitä ne sellaset on? Itse juon yleensä vähemmän kuin äiti-kaverini, jotka saattavat vetää itsensä tainnoksiin. Aamulla herätään useimmiten jonkun kotoa, tietysti osa sinkuista saattaa herätä jonkun uuden miestuttavuuden luota ja sitä toki eivät varatut tee.

 

Mitä siihen edes kuuluu villiin ja vapaaseen nuoruteen? Voisiko joku määritellä sen?

Onko se jotain tekoja, kuten se biletys tai matkustelu, irtosuhteet tai vaikka patikointi? vai ajattelutapa, että voi ottaa ihan rennosti ilman vastuuta ja huolta? Onko se sitä että elämä ei vielä hankaloidu unettomista öistä ja jatkuvista pukluista ja koliikista? Onko se vaan se vapaus jäädä makaamaan sänkyyn tai muuttaa tai vaikka tappaa itsensä ilman että kukaan pieni lapsi kärsii sen takia?

 

[QUOTE="haaste";29910560]HG, haastan sinut olemaan käyttämättä fraasia höpöhöpö edes yhden illan, pystytkö?[/QUOTE]

höpöhöpö ;o

 

Mitä se saa palkinnoks jos onnistuu?

Tarjotaan sille porukalla kunnon kännit paikallisessa baarissa ja vielä taksimatka päälle.

 

Mulla taas mammakaverit haluaa aina aikasin kotiin vähän mälsää. Mä taas ku lähen ulos niin en jaksa katella aikatauluja vaan otan vapaudesta kaiken irti.

Onpa teillä tylsiä mammakavereita. Mun mammakaverit ei ole muuttunut lapsen myötä mitenkään muuteen kuin lapseen liittyvissä asioissa. Edelleen heillä on samat harrastukset, ovat kiinnostuneita ystävistään ja käyvät silloin tällöin baarissa, jossa tanssivat vaikka koko yön.

 

^halvaksi tuli

 

Mun on kyllä sanottava, että se joka väittää että lapsiperheellisenä voi bilettää juuri niin kuin perheettömänä, ei ole joko koskaan saanut lapsia tai bilettänyt kunnolla tai kumpaakaan.

 

[QUOTE="heihei";29910575]Mitä siihen edes kuuluu villiin ja vapaaseen nuoruteen? Voisiko joku määritellä sen?

Onko se jotain tekoja, kuten se biletys tai matkustelu, irtosuhteet tai vaikka patikointi? vai ajattelutapa, että voi ottaa ihan rennosti ilman vastuuta ja huolta? Onko se sitä että elämä ei vielä hankaloidu unettomista öistä ja jatkuvista pukluista ja koliikista? Onko se vaan se vapaus jäädä makaamaan sänkyyn tai muuttaa tai vaikka tappaa itsensä ilman että kukaan pieni lapsi kärsii sen takia?[/QUOTE]

Mun mielestä se on kaikkea noita. Vaikka minulla se vapaa nuoruus on ollut enimmäkseen matkustelua, ulkomailla asumista ja vapaaehtoistyötä, mitä olisi ollut vaikea tehdä lasten kanssa, tärkeimpänä itse pidän ihan vain sitä vapautta mikä tulee siitä, että ei ole vastuussa kuin omasta itsestään. Ei tarvi huolehtia toisesta ihmisestä eikä tarvi huolehtia noista konkreettisista asioista kuten aikaisen heräämisestä ja ruoan pöytään laittamisesta.

 

No käyn kyllä todellakin ihan samalla tavalla baarissa äitien, lapsettomien, sinkkujen ja varattujen kanssa. Aloitellaan useimmiten yhdeän naimisissa olevan äidin luona :O Sen mies ja lapset kato osaa poistua paikalta vaikkapa mummolaan. Mennään ihan samoihin baareihin vai pitäisikö äitien kanssa mennä vaan jonnekin äiti-baareihin? Mitä ne sellaset on? Itse juon yleensä vähemmän kuin äiti-kaverini, jotka saattavat vetää itsensä tainnoksiin. Aamulla herätään useimmiten jonkun kotoa, tietysti osa sinkuista saattaa herätä jonkun uuden miestuttavuuden luota ja sitä toki eivät varatut tee.

No käy. Ihan vapaasti, mutta mun tahti on nykyään jopa 2-3/krt viikkoon että sääliksi kävisi mamma-kaverin lapset ja haluan siihen bff:n kuka elää samaa vaihetta täysillä.

 

[QUOTE="Huoh";29910590]Mun on kyllä sanottava, että se joka väittää että lapsiperheellisenä voi bilettää juuri niin kuin perheettömänä, ei ole joko koskaan saanut lapsia tai bilettänyt kunnolla tai kumpaakaan.[/QUOTE]

Eihän sitä tarvikaan, mutta aika kurja olisi, jos ei koskaan edes pyydettäisi mukaan bilettämään niillä ehdoin, joihin pystyy, kun on nyt kerran äiti.

 

No käy. Ihan vapaasti, mutta mun tahti on nykyään jopa 2-3/krt viikkoon että sääliksi kävisi mamma-kaverin lapset ja haluan siihen bff:n kuka elää samaa vaihetta täysillä.

No meillä taitaakin olla vähän erilaiset elämänpiirit. En tunne yhtään ihmistä, edes lapsetonta sinkkua, joka kävisi noin usein baarissa.

 

Olisin tehnyt jo aiemmin, jos sopiva mies (nykyinen) olisi tullut vastaan. En tiedä, olisinko silloin ollut äidiksi valmiimpi vai en. Todennäköisesti en, sillä toki kertyvät vuodet vakavoittavat ja tuovat järkeä päähän. On ihanaa saada nyt lapsi, mutta olisi se ollut ihanaa myös aiemmin ja olisi se varmasti ollut myös myöhemmin. Ajattelen, että lasten saaminen on aina hieno juttu iästä riippumatta... aika karua ja kapeakatseista ajatella, että lapset pitää saada tai tehdä jonkin ikäisenä tai johonkin ikään mennessä. (Aina se ei ole mahdollista, esim. elämäntilanteesta johtuen.) Vaikka olen siihen toki itsekin välillä sortunut... nyt on kuitenkin hyvä näin

 

No meillä taitaakin olla vähän erilaiset elämänpiirit. En tunne yhtään ihmistä, edes lapsetonta sinkkua, joka kävisi noin usein baarissa.

Opiskelijaelämää parhaimmillaan

 

Itse sain esikoiseni ollessani 17-vuotias ja toisen 19-vuotiaana. En tunne menettäväni nuoruuttani tässä, toki välillä tuntuu aika tylsältä olla vain kotona lasten kanssa mutta se ei tarkoita että kaipaisin bilettämistä tms. Ennemminkin omaa aikaa harrastuksille tai kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa. Opiskelut alkaa syksyllä ja olen aivan innoissani saadessani vähän haastetta ja toisenlaista sisältöä arkeen. Olen tyytyväinen elämääni enkä koe jääväni mistään paitsi.

 

No käy. Ihan vapaasti, mutta mun tahti on nykyään jopa 2-3/krt viikkoon että sääliksi kävisi mamma-kaverin lapset ja haluan siihen bff:n kuka elää samaa vaihetta täysillä.

Edelleen muistutan, että sinusta voi tuntua todella toiselta sitten, kun olet sen vauvan kanssa kotona, eikä kenestäkään kuulu pihaustakaan, et ole enää se ihqu biletyskaveri. Ystävien kanssa ollaan ystäviä sen takia, että heistä välitetään, ei sen takia, että miten hyvin he voivat olla sinun biletyshypessä mukana.

 

Opiskelijaelämää parhaimmillaan

Olen itsekin opiskelija, mutta ei löydy edes opiskelukavereista noin innokkaita baarissa kävijöitä. Ei taida kukaan luokkakavereistanikaan käydä useammin kuin 2-4 kertaa kuussa.

 

[QUOTE="haaste";29910598]Eihän sitä tarvikaan, mutta aika kurja olisi, jos ei koskaan edes pyydettäisi mukaan bilettämään niillä ehdoin, joihin pystyy, kun on nyt kerran äiti.[/QUOTE]

Niin no. Paljon kurjempaa olisi minusta, jos ei soiteltaisi, pyydeltäisi kahville, oltaisi kiinnostuneita kuulumisista.

 

No käy. Ihan vapaasti, mutta mun tahti on nykyään jopa 2-3/krt viikkoon että sääliksi kävisi mamma-kaverin lapset ja haluan siihen bff:n kuka elää samaa vaihetta täysillä.

Häh??? Noin usein? Mahtaa olla terveellistä. Kolmekymppisenä oot jo toinen jalka haudassa...

 

Olisin tehnyt jo aiemmin, jos sopiva mies (nykyinen) olisi tullut vastaan. En tiedä, olisinko silloin ollut äidiksi valmiimpi vai en. Todennäköisesti en, sillä toki kertyvät vuodet vakavoittavat ja tuovat järkeä päähän. On ihanaa saada nyt lapsi, mutta olisi se ollut ihanaa myös aiemmin ja olisi se varmasti ollut myös myöhemmin. Ajattelen, että lasten saaminen on aina hieno juttu iästä riippumatta... aika karua ja kapeakatseista ajatella, että lapset pitää saada tai tehdä jonkin ikäisenä tai johonkin ikään mennessä. (Aina se ei ole mahdollista, esim. elämäntilanteesta johtuen.) Vaikka olen siihen toki itsekin välillä sortunut... nyt on kuitenkin hyvä näin

Jos viedään ajatusta vielä vähemmän pidemmälle niin aika kapeakatseista ajatella, että lapsia pitää ylipäätänsä tehdä

 

[QUOTE="Huoh";29910622]Niin no. Paljon kurjempaa olisi minusta, jos ei soiteltaisi, pyydeltäisi kahville, oltaisi kiinnostuneita kuulumisista.[/QUOTE]

Tietysti näin, mutta kyllä sitä varmaan joskus toivoisi, että kuuluisi edelleen muutenkin siihen porukkaan.

 

Olen itsekin opiskelija, mutta ei löydy edes opiskelukavereista noin innokkaita baarissa kävijöitä. Ei taida kukaan luokkakavereistanikaan käydä useammin kuin 2-4 kertaa kuussa.

No nyt on lähtenyt vähän lapasesta ja bestiksen kaa molemmat vieläkin ollaan puolikuntosia viime viikosta kun kolmena päivänä käytiin juhlimassa. Se meni yli, mutta pe ja la ehdottomasti pitää päästä

 

Onpa teillä tylsiä mammakavereita. Mun mammakaverit ei ole muuttunut lapsen myötä mitenkään muuteen kuin lapseen liittyvissä asioissa. Edelleen heillä on samat harrastukset, ovat kiinnostuneita ystävistään ja käyvät silloin tällöin baarissa, jossa tanssivat vaikka koko yön.

No älä, onneks on viel yks mammakaveri jonka kanssa paranetaan maailmaa niin kuin ennen.

 

Häh??? Noin usein? Mahtaa olla terveellistä. Kolmekymppisenä oot jo toinen jalka haudassa...

No tanssiminen on aika hyvää liikuntaa ja mä en toisena päivänä pysty juomaan peräkkäin mutta kaveri kyllä pystyy kun se selviytyykin krapulasta paremmin. Raha alkaa tulla enemmän vastaan

 

Mun sosiaaliset suhteet ei kyllä kärsinyt mitenkään lapsen myötä.
Samat kaverit edelleen ja samat ajanviettotavat kuin ennen lastakin.

Johtuneeko siitä, että mun kaverit on hauskoja ja fiksuja ihmisiä, joiden mielikuvitus riittää muuhunkin kuin baaribilettämiseen?
Nuoria lapsettomia sinkkuja siis suurinosa ystävistäni. Hulluimmat jutut teen perheellisen ystävän kanssa.

 

[QUOTE="haaste";29910631]Tietysti näin, mutta kyllä sitä varmaan joskus toivoisi, että kuuluisi edelleen muutenkin siihen porukkaan.[/QUOTE]

Varmaan joskus joo. Mutta tosi ystävä on kyllä se, joka ymmärtää toisen elävän uutta elämänvaihetta ja siirtää kanssakäymisen painopistettä yöelämästä päiväelämään, ei se, joka on suunnilleen synnytyksen jälkeen kyselemässä, että milloinkas sä "pääset" taas baariin, että voidaan nähdä.

Siellä mammakahviloissa aika moni kokee itsensä yksinäiseksi nimenomaan siksi, että "ystäviä" voi nähdä vain siinä vanhanmallisessa baarielämässä, missä mikään ei tavallaan ikinä muutu, naamat vain.