Olisko teille OK, että miehenne luovuttaisi spermaansa?

Mulle olisi ok ja olen kehottanutkin miestäni tähän hommaan. Mulle olisi ihan ok myös auttaa tuttua pariskuntaa lapsihaaveissa, esimerkiksi samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa. Kunhan sitä hommaa ei tehdä "luonnollisin menetelmin".
Itse en uskalla luovuttaa solujani, pelkään sitä hommaa enkä ole toisaalta valmis luopumaan varoistani.
Ottaisin iloisena vastaan "ylimääräisiäkin" lapsia(lapsipuolia) meidän perheeseen, varsinkin kun heitä ei tarvisi itse hoitaa varsinaisesti.

 

Itseasiassa en selvennä, koska minusta on huikaisevan hauskaa ettet tajunnut

Mustakin on hauska kuvitella kun runkkailet tällaseen

kun muijas tekee tätä naapurin jori-matin kanssa:

 

kepsis hyväksynee myös sen että seksiä harrastetaan missä sattuu huvittamaan ja kenen kanssa. Tuo logiikka antaa sille luvan.
Ilmankos kepsis epätoivoissaan runkkailee piknikmukiin kun eukko imee vierasta munaa.

Siis mitä? :O Mitähän ketjua sä oikeen mahdat lukia...

 

Ja miten se on teidän perheeltä pois jos jollekin muullekin annetaan mahdollisuus perheeseen?

Olisi kyllä hieno ajatus auttaa toista pariskuntaa saamaan lapsi, mutta en haluaisi sitä tulosta ovellemme 18-vuoden päästä. Jotenkin ajatuksena tuntuu, kun jotain ylimääräistä koittaisi päästä mun pienen itsekkäästi rakennetun perheen sisään.

Jos spermanluovutus olisi anonyymia, niin voisin jopa patistaa miestä tekemään niin, onhan se pirun hyvännäköinen ja hyväluonteinenkin tuo minun palkintoravurini Mutta kyllä mä ymmärrän sen anonymiteetin poistumisen, onhan hyvä saada tietää biologisen isän terveydentilasta ja jos vaikka tulisi jotain isompaa, kuten etsitään luuydinluovuttajaa tms. niin tietää mistä kysellä.

Kuinka kauan se touhu ei ole ollut anonyymia? Kiinnostaisi, että moniko sellainen lapsi sitten haluaa luovuttajan tiedot itselleen.

 

Minusta oisi ihanaa jos mun emäntä ois mustis mun spermasta. Jos, totta puhutaan niin ei ole teidän päätäntävallassa millään tavalla naiset, jos minä tai joku muu haluamme luovuttaa spermaa. Tiedän, että se on ikävää ettei pysty omistamaan ja kontrolloimaan toista ihmistä kuin koiraa.

 

Ei olisi ok, enkä itsekään luovuttaisi munasolujani.

Tuo on minulle niin suuri arvokysymys, etten voisi ohittaa sitä "jokainen päättää itse omista sukusoluistaan"-tyyppisellä olankohautuksella.

 

Mä voin vastata seuraavaksi niin olen seuraavaksi Kepsiksen maalitauluna.
Mulle se olisi yhden sortin pettämistä. No joo, oli siinä sitten seksiä, Muumi-muki tai mikä koeputki niin mun mies ja mä ei voitais kuvitella että jossain vipeltäisi lapsia jotka olisi puoliksi Echoja ja vieraasta miehestä syntyneitä. Tai että jossain olisi puoliksi turjake lapsi eli mun miehen siittiöistä alkunsa saanut.
Jos oltaisiin hedelmättömiä, niin sit adoptio.

 

Olisi kyllä hieno ajatus auttaa toista pariskuntaa saamaan lapsi, mutta en haluaisi sitä tulosta ovellemme 18-vuoden päästä. Jotenkin ajatuksena tuntuu, kun jotain ylimääräistä koittaisi päästä mun pienen itsekkäästi rakennetun perheen sisään.

Jos spermanluovutus olisi anonyymia, niin voisin jopa patistaa miestä tekemään niin, onhan se pirun hyvännäköinen ja hyväluonteinenkin tuo minun palkintoravurini Mutta kyllä mä ymmärrän sen anonymiteetin poistumisen, onhan hyvä saada tietää biologisen isän terveydentilasta ja jos vaikka tulisi jotain isompaa, kuten etsitään luuydinluovuttajaa tms. niin tietää mistä kysellä.

Kuinka kauan se touhu ei ole ollut anonyymia? Kiinnostaisi, että moniko sellainen lapsi sitten haluaa luovuttajan tiedot itselleen.

Mutta eihän heillä mitään sen kummempia oikeuksia ole kuin vain mahdollisuus tietää kuka luovuttaja on?

 

Mä voin vastata seuraavaksi niin olen seuraavaksi Kepsiksen maalitauluna.
Mulle se olisi yhden sortin pettämistä. No joo, oli siinä sitten seksiä, Muumi-muki tai mikä koeputki niin mun mies ja mä ei voitais kuvitella että jossain vipeltäisi lapsia jotka olisi puoliksi Echoja ja vieraasta miehestä syntyneitä. Tai että jossain olisi puoliksi turjake lapsi eli mun miehen siittiöistä alkunsa saanut.
Jos oltaisiin hedelmättömiä, niin sit adoptio.

Eli sinä et ottaisi vastaan myöskään kenekään muun sukusoluja saadaksesi lapsen?

Tämän ymmärrän jotenkin.

Mites muut?? Kuinka moni teistä kieltäjistä olisi valmis myös itseltään (jos olisi lapsettomuutta) kieltämään toisten sukusolujen käytön jos lapsettomuus vaivaisi??

 

Mutta eihän heillä mitään sen kummempia oikeuksia ole kuin vain mahdollisuus tietää kuka luovuttaja on?

Ei niin, mutta en mä vaan haluaisi jos se lapsi ottaisi yhteyttä.. Olen katsonut liikaa amerikkalaisia höpöhöpösarjoja.

Piti käydä mieheltä kysymässä mielipidettä ja oli samoilla linjoilla mun kanssa, mutta todettiin myös, että liian nuoria ollaan sanomaan mitään ehdotonta. Mistä sitä tietää, jos mieli kummallakin muuttuu myöhemmin ja kun on omat lapset tehty

 

Eli sinä et ottaisi vastaan myöskään kenekään muun sukusoluja saadaksesi lapsen?

Tämän ymmärrän jotenkin.

Mites muut?? Kuinka moni teistä kieltäjistä olisi valmis myös itseltään (jos olisi lapsettomuutta) kieltämään toisten sukusolujen käytön jos lapsettomuus vaivaisi??

En ottaisi keltään sukusoluja.

 

Sukusolujen luovuttaminen ja seksin harrastaminen eivät ole mitenkään verrattavissa.

Kpesis sanoi että

Ei kenelläkään ole oikeutta toisen kehoon.

Tämän voisi olettaa tarkottavan sitä, että aviopuolisot ovat vapaita kehoineen tekemään jos jonkinlaisia spagaatteja vaikka ihan vieraiden munienkin päälle, tai ujuttamaan se oma muna vaikka kelatätin suukkuun.

 

Kpesis sanoi että


Tämän voisi olettaa tarkottavan sitä, että aviopuolisot ovat vapaita kehoineen tekemään jos jonkinlaisia spagaatteja vaikka ihan vieraiden munienkin päälle, tai ujuttamaan se oma muna vaikka kelatätin suukkuun.

Johan on logiikkaa...

 

Mä voin vastata seuraavaksi niin olen seuraavaksi Kepsiksen maalitauluna.
Mulle se olisi yhden sortin pettämistä. No joo, oli siinä sitten seksiä, Muumi-muki tai mikä koeputki niin mun mies ja mä ei voitais kuvitella että jossain vipeltäisi lapsia jotka olisi puoliksi Echoja ja vieraasta miehestä syntyneitä. Tai että jossain olisi puoliksi turjake lapsi eli mun miehen siittiöistä alkunsa saanut.
Jos oltaisiin hedelmättömiä, niin sit adoptio.

Mä olen samaa mieltä. Lapsettomuudesta vuosia kärsineenäkin. Lopulta saimme luomulapsia (vuosien rukouksien jälkeen).

 

Ei ole ikinä tullut mieleen, että jollekin voisi olla periaatteelliisista syistä ongelma luovuttaa munasoluja tai "sallia" puolison siittiöiden luovuttaminen.

Mutta joo, olisi itselle ok jos mies luovuttaisi, voisin itse luovuttaa munasoluja (kerran kyselin mahdollisuutta, jäi silloin painoindeksistä kiinni, ja nyt taitaa ikäkin kohta estää). Ei haittaisi mitenkään, jos parinkymmenen vuoden kuluttua biologinen lapsi ottaisi yhteyttä. En osaa ajatella, että meidän suhde ja meidän perhe mitenkään jäisi jostain paitsi sukusoluja muualle luovutettaessa.

 

Olis OK.

 

Ihan yksi ja sama mitä tekee sukusoluillaan.

 

Lapset olisivat biologisesti puoliksi mieheni lapsia. Eli en suhtaudu tähän asiaan niin kevyesti että siinä on vain purkki siittiöitä.

Itse en tekisi lasta toisen munasolusta, enkä luovuttaisi munasoluja.

Eli kumpikaan ei olisi minulle o.k, mutta pidän hienona ja arvokkaana että löytyy niinkin paljon ihmisiä ketkä ovat eri mieltä. Ja on upeaa että moni on saanu lapsen näiden keinojen avulla.

 

Vaikeata nähdä, mitä kamalaa siinä nyt olisi. (Toki pakko sanoa, että "mulla ei ole miestä", niin kuin nyt ihminen voisi ylipäätään toisen omaisuutta olla.)

 

Oletteko te mustasukkaisia miestenne sukusoluista? Ihan siis tosissanne?

Valitettavasti olen. Jotenkin mä en näe niitä vaan sukusoluina vaan lapsina jotka on tarkoitettu mulle. En mä lapsistani luopus ja todennäköisesti säkään et halua omiasi antaa naapurin Irmalle. On kiva että maailmassa on myös toisin näkeviä ihmisiä, jotka pystyy auttamaan niitä lapsettomia. Mä en vaan siihen pystyisi ja mä tulisin miettimään lopun elämääni miten sille lapselle kävi joka niistä mahdollisesti syntyi ja jolle mä en tarjonnu kotia ja rakastavia vanhempia. Varmaan sekoaisin lopulta päästäni.

 

jos mieheni haluaisi luovuttaa siittiöitä en varmaan pistäisi vastaan

 

Olisi OK. Ja jollen olisi niin yli-ikäinen ja piikkikammoinen, voisin itsekin luovuttaa munasoluja. En osaa ajatella niitä mitenkään muuten kuin randomeina soluina, eivät ole "mitään" ennenkuin elämä alkaa.

 

Mulle kävisi kyllä, en näe ongelmaa tuossa. Suvussa on paljon lapsettomia pareja ja tiedän läheltä seuranneena miten vaikeaa se on ja varsinkin kun sisaruksille syntyy lapsia, mutta itse niitä ei syystä tai toisesta saa.

Itse arvostan enemmän sitä lastenkasvatusprosessia kuin lasten tekemistä sinänsä. Jos lapsi otetaan huostaan vauvana ja hän kasvaa kasvattiperheessä, niin kyllä ne kasvattivanhemmat ovat lapselle tärkeämpiä kuin omat biologiset vanhemmat.

 

Jotenkin vaikea kuvitella, että se ovelle änkeävä 18-vuotias olisi niin kauheasti isää ja perhettä vailla. Sillä on kumminkin oma isä, joka on sen kasvattanut ja jonka se vielä joskus perii. Ja tuossa iässä sillä on todennäköisesti muutenkin ajatukset kiinni omassa tulevaisuudessa ennemmin kuin kalkkiksissa. Kunhan haluaa nähdä geeninsä.

Mutta joo, tunteellahan näitä asioita mietitään, ei järjellä. Mulle sopisi spermanluovutus, mutta ei taida meikäläisen rillipää atoopikko siihen hommaan kelvata, vaikka älyä ja fysiikkaa muuten löytyykin.

 

Ei asia mikään kevyt ole ja tottakai tästä käytyäisiin syvällisiä keskusteluja, mutta jos minä kokisin että asia on minulle tärkeä periaatekysymys, niin luovuttaisin vaimokkeen mielipiteestä huolimatta. En usko kuitenkaan, että joudun ikinä sellaisen valinnan eteen jossa pitää valita jompikumpi, suhde tai luovutus.

Jos hän ei pysty kunnioittamaan päätöstä jota ei ole tehty kevyin mielin, niin tuskin meitä oli alunperin tarkoitettukaan elämänkumppaneiksi.