Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Tai muutenkin kun lapsi ei vaan tottele?

[ap.]

Oletko vapaaehtoisesti noin monen lapsen äiti? Monta heitä sitten on? 7-vuotias, 3-vuotias, vauva, ja ? Miksi 3-vuotias on tarhassa, jos sinä hoidat vauvaa? Onko hän mustasukkainen vauvasta? Et voi olettaa , että 3-vuotias uskoo kun hänelle sanotaan. Uhma on juuri sitä että ei tottele. Ja miksi et voi istua 3-vuotiaan vieressä, nukutatko häntä koskaan? Ehkä hänellä on turvaton olo? Luetko iltasatua? Onko teillä nukkumaanmenorutiinit? Kyllä se 3-vuotias on tärkeämpi kuin kotityöt. Ja vauvan voi laskea alas, ja antaa vähän huomiota myös 3-vuotiaalle. Kuulostaa siltä että sinulla on liian monta lasta, etkä pärjää heidän kanssaan. Missä isä on? Tuo asenne että :"Olen opettanut että ruoka syödään muttei tottele! Miksi?"- kertoo että et kyllä yhtään ymmärrä uhmaikäistä, ja oletat häneltä aivan liikaa. Mene neuvolaan juttelemaan lisää.

Vapaaehtoisesti? Joo, kyllä on ihan vapaaehtoisesti suunniteltu ja saatu nämä lapset. Ja se nyt ei tähän taas kuulu mitenkään mutta lapset on 10v, 7v, kohta 3v ja vauva. 10v on koulussa ja 7v eskarissa, kohta 3v 2-3 päivänä viikossa hoidossa "virike"paikalla ja muuten vauvan ja mun kanssa kotona. Kaikki saavat huomiota.

Ei meillä lapsia nukuteta, kaikki ovat alusta asti menneet ihan yksin tai sisaruksen kanssa nukkumaan. Iltasatu luetaan, kun sen tahtovat. Ja joka ilta menevät samaan aikaan iltapalan, iltapesujen ja iltasadun (jos tahtovat) jälkeen unille.

Isä osallistuu myös, päivisin on töissä. Ja neuvolassa on juteltu. Piste.

 

[vier]

Vapaaehtoisesti? Joo, kyllä on ihan vapaaehtoisesti suunniteltu ja saatu nämä lapset. Ja se nyt ei tähän taas kuulu mitenkään mutta lapset on 10v, 7v, kohta 3v ja vauva. 10v on koulussa ja 7v eskarissa, kohta 3v 2-3 päivänä viikossa hoidossa "virike"paikalla ja muuten vauvan ja mun kanssa kotona. Kaikki saavat huomiota.

Ei meillä lapsia nukuteta, kaikki ovat alusta asti menneet ihan yksin tai sisaruksen kanssa nukkumaan. Iltasatu luetaan, kun sen tahtovat. Ja joka ilta menevät samaan aikaan iltapalan, iltapesujen ja iltasadun (jos tahtovat) jälkeen unille.

Isä osallistuu myös, päivisin on töissä. Ja neuvolassa on juteltu. Piste.

No jokin silti selvästi mättää. Mikä?

 

[ap.]

iltaisin nukkumaan ja pysymään siellä sängyssä ilman että pitäisi istua vieressä tuntikaupalla? Siihen ei ole aikaa ja sitten alkaa muutkin vaatia samaa.

Ja tuo ruokailujuttu kans. Vinkkejä jne.

 

[vier]

Väitän edelleenkin että 3-vuotias uhmiksesi ei saa tarpeeksi emotionaalista huomiota. Muistathan että lapset ovat erilaisia, se mikä toimii jollekin toiselle, ei välttämättä toimi herkemmälle tapaukselle. Jos olet nyt saanut hieman hankalamman kasvatettavan , et voi olettaa että hän oppii asiat samalla tavalla kuin isommat sisarukset, et siis voi kasvattaa kaikkia neljää kuin liukuhihnalla. Ja anteeksi että takerrun pikkuasiaan, mutta miksi 3-vuotias on virikepaikalla hoidossa? EIkö hän ansaitsisi olla kotona äidin ja vauvan kanssa?

 

[Ykskin mamma]

[QUOTE="Hahhah";29836994]No lukaisepas aloittajan viesti uudestaan. Kannattiko antaa tällaisten lasten valita mitä haluavat? Tottakai lapset käyttävät tilaisuuden hyväkseen, ja nyrpistelevät. Varsinkaan 3-vuotiaalle UHMIKSELLE ei anneta vaihtoehtoja, vaan tehdään asiat helpoiksi ja laitetaan ruoka eteen. Jos annat uhmikselle liikaa päätäntävaltaa, se ahdistaa häntä, ja tottakai hän temppuilee! Hänellä on jo tarpeeksi vaikeaa hillitä tunteitaan, miksi tekisit hänen olonsa vielä vaikeammaksi. Sen ikäinen HALUAA että äiti on tiukka, se tuo hänelle turvallisuutta hänen murroskaudessaan. Lukekaa lapsenkasvatus oppaita jos ette osaa kasvattaa lapsia![/QUOTE]

Älä huuda siellä.

Ei tuo alotus minusta toisellakaan lukemalla vaikuttanut siltä että jugurtti lensi seinään siksi ettei sitä ollut määrätty lapselle syötäväksi.

Ja ihan siellä lapsenkasvatusoppaassa neuvottiin antamaan uhmikselle vaihtoehtoja sellaisissa asioissa jotka ovat vanhemmalle itselleen yhdentekeviä. Kuten nyt tuossa nuo aamupalavaihtoehdot. Tuskin lapsi saa pahaa oloa siitä että saa valita leivän ja jugurtin välillä. Niitä ehdottomasti tiukkana pysymistä vaativia paikkoja tulee varmasti päivän aikana ihan riittävästi.

Jotenkin en usko että ap:n lapset olisivat olleet pieniä enkeleitä aamiaisella vaikka ap olisi kysymättä lätkäissyt puurokulhot eteen.

 

["nnn"]

Nukkumisasiaan ei ole kun yksi ratkaisu: viet lapsen nukkumaan sänkyyn oikeaan aikaan kun hän on väsynyt, joka kerta kun hän tulee sängystä pois, viet takaisin sänkyyn ja jatkat niin kauan, kun hän nukahtaa sinne sänkyyn. Tämä on ihan perhetyöntekijän ohje samanlaiseen tilanteeseen.

Ja ruokailujuttu pitäisi mennä kuten ohjeita on tullutkin: voit vaikka vähän aikaa päättää mitä syödään, laitat ruuan eteen, jos eivät syö tai heittävät ruuat seinään sanot seuraava ruoka on lounas (tai muu ruoka), rauhallisesti lapset pois pöydästä, siivoat sotkut ja vaikka itse istahdat syömään aamupalaa. Jos tullaan siihen jotain kitisemään, selität, että ruoka syödään ja koska nin ei tehty, seuraava ruoka on lounas.

Eiköhän nyt pitäisi alkaa oikeasti päättämään ja määräämään? Mielestäni olet ihan pelle eikä millään uskoisi, että sinulla on yhtäkään lasta, niin pihalla olet.

 

["nnn"]

Ja lapsen kanssa ei puhuta mitään, ei katsota kai edes päin kun häntä viedään sinne sänkyyn takaisin. Oletko kokeillut tällaista? Ei se varmasti yhdessä illalla auta, mutta kannattaa kokeille..

 

[kukapakuka]

Hmmh. Ehkä lapsilla on liikaa vaihtoehtoja ja siksi saavat liikaa valtaa? Eikö lapset voisi syödä aamuisin puuroa ja hedelmiä? Joskus silloin tällöin jotain muuta? Sehän olisi noin niinkuin ravitsemuksellisestikin hyvä.

 

[mä....]

Tuntuu, että meidän kohta 3-vuotiaalla on jokin "en kuule enkä tottele" kausi menossa. Iltaisin saa pari tuntia nukuttaa tai siis käskeä pysymään sängyssään, kun aina vaan uudelleen ja uudelleen nousee pois sieltä joko leikkimään tai muuten vaan tulee olohuoneeseen sanomaan, ettei halua nukkua. Aamupalan syöminen on vaikeaa, ei tahdo. Lähes joka tilanteessa on välillä hankaluuksia.

Tänään mulla meni hermot täysin seuraavassa tilanteessa aamupalalla: Kysyin mitä lapset haluaa aamupalaksi. 7-vuotias otti leipää, tämä kohta 3v halusi jogurttia. 7v ei sitten halunnutkaan syödä leipää, kun muka maistui pahalle ja laittoi sen kysymättä roskikseen. Tästä kohta 3v sai päähänsä ensin mököttää paikallaan, kuin ei olisi ymmärtänyt tai kuullut mitään ja sitten yhdellä kädenhuitaisulla heitti jogurttikupin seinään ja lattialle. Ai hemmetti, että meni hermot. Huusin kyllä hänelle, että mitä mielessä pyörii kun näin tekee ja aika pahastikin taisin sanoa... sitten menin pois ja jätin jogurtin keskelle istumaan kun ajattelin että parempi poistua ennen kuin oikeasti räjähdän... mieli teki tunkea lapsen naama jogurttiin ja pyyhkiä lapsella se lattia, niin paljon ärsytti.

Mutta mitä tälle pitäisi tehdä? Mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt sanoa ja tehdä? Miksi lapsi tekee noin?

No sun lapsi matkii sinua. Hän näkee, että sinulta puuttuu elämänilo ja toimii melko apaattisesti. Kontrolloimaton agression purkukin on aivan samanlaista, toinen heittää leipää seinään, toinen huutaa. Kaikilta menee hermot, eikä kenelläkään ole kivaa.

Mitenkäs se parisuhde rullaa? Onko teillä kahdestaan mukavaa? Katselkaapas sitä Supernannyä kahdestaan ja puhukaa aluksi vaikka siitä ja pistäkää kurinpito kuntoon sen mallin mukaisesti.

Olet kuin pikkulapsi!

Miten sinulle tuli mieleen hankkia lapsi? Miksi hankit vielä toisenkin, kun et viihdy yhdenkään kanssa?

Puuttuuko sulta elämässäsi aikuiskontakteja? Etkö voi soittaa kenellekään ja jutella vaikka muutaman kerran viikossa?

 

[ap.]

[QUOTE="nnn";29837555]Nukkumisasiaan ei ole kun yksi ratkaisu: viet lapsen nukkumaan sänkyyn oikeaan aikaan kun hän on väsynyt, joka kerta kun hän tulee sängystä pois, viet takaisin sänkyyn ja jatkat niin kauan, kun hän nukahtaa sinne sänkyyn. Tämä on ihan perhetyöntekijän ohje samanlaiseen tilanteeseen.

Ja ruokailujuttu pitäisi mennä kuten ohjeita on tullutkin: voit vaikka vähän aikaa päättää mitä syödään, laitat ruuan eteen, jos eivät syö tai heittävät ruuat seinään sanot seuraava ruoka on lounas (tai muu ruoka), rauhallisesti lapset pois pöydästä, siivoat sotkut ja vaikka itse istahdat syömään aamupalaa. Jos tullaan siihen jotain kitisemään, selität, että ruoka syödään ja koska nin ei tehty, seuraava ruoka on lounas.

Eiköhän nyt pitäisi alkaa oikeasti päättämään ja määräämään? Mielestäni olet ihan pelle eikä millään uskoisi, että sinulla on yhtäkään lasta, niin pihalla olet.[/QUOTE]

Kuten jo kirjoitin: minulla ei ole aikaa pelleillä tuntikausia lapsen kanssa nukkumisen suhteen. Ei ole aikaa kantaa/viedä lasta kymmeniä kertoja sänkyyn takaisin. Eikä mies tähän myöskään ala.

Ja todellakin minä päätän ja määrään.

 

["V ieras"]

Kuten jo kirjoitin: minulla ei ole aikaa pelleillä tuntikausia lapsen kanssa nukkumisen suhteen. Ei ole aikaa kantaa/viedä lasta kymmeniä kertoja sänkyyn takaisin. Eikä mies tähän myöskään ala.

Ja todellakin minä päätän ja määrään.

Oletko koittanut kauanko nukahtamiseen menisi, jos istuisit sängyn vieressä ja vaikka silittelisit lasta?

 

[Ken guru]

Katsokaa tv:stä jokusia jaksoja Supernannyä. Oikeesti.

En allekirjoita hänen kasvatusmetodejaan. Sen lisäksi että niissä perheissä joihin menee, on kasvatus ollut pielessä jo vuosia, eli lapsia laiminlyöty monessa suhteessa, eikä siis voi oikein verrata tavallisiin perheisiin.

 

[ap.]

[QUOTE="V ieras";29837718]Oletko koittanut kauanko nukahtamiseen menisi, jos istuisit sängyn vieressä ja vaikka silittelisit lasta?[/QUOTE]

Mies on, lapsen isä siis. Pari kertaa on kokeillut ja molemmilla kerroilla meni yli tunti. Ei oikein ole aikaa sellaiseen. Eikä neuvolassakaan osattu antaa viisaita neuvoja, tai siis oikein minkäänlaisia neuvoja. Muuta kuin että ei kannata alkaa siihen, että istuu vieressä (juuri kun tätä oli siis kokeiltu) koska lapsi alkaa vaatia sitä joka ilta ja sen takia pomppii pois sängystä. Neuvolassa käskivät vain kokeilla eri keinoja, mutta että mitä ne on, sitä ei kertonut (th parikymppinen lapseton nainen).

 

[vier]

Kuten jo kirjoitin: minulla ei ole aikaa pelleillä tuntikausia lapsen kanssa nukkumisen suhteen. Ei ole aikaa kantaa/viedä lasta kymmeniä kertoja sänkyyn takaisin. Eikä mies tähän myöskään ala.

Ja todellakin minä päätän ja määrään.

"Ei ole aikaa pelleillä. Ei ole aikaan kantaa/viedä lasta kymmeniä kertoja sänkyyn takaisin. Eikä mies tähän myöskään ala" .

-NO MITES helekutissa ajattelit että se lapsi oppii??? Nyt meni hermo tähän aloittajaan! Kylmä, välinpitämätön nainen. Käy sääliksi teidän lasta!!!!!

 

["-p-"]

Mies on, lapsen isä siis. Pari kertaa on kokeillut ja molemmilla kerroilla meni yli tunti. Ei oikein ole aikaa sellaiseen. Eikä neuvolassakaan osattu antaa viisaita neuvoja, tai siis oikein minkäänlaisia neuvoja. Muuta kuin että ei kannata alkaa siihen, että istuu vieressä (juuri kun tätä oli siis kokeiltu) koska lapsi alkaa vaatia sitä joka ilta ja sen takia pomppii pois sängystä. Neuvolassa käskivät vain kokeilla eri keinoja, mutta että mitä ne on, sitä ei kertonut (th parikymppinen lapseton nainen).

Eihän se nyt riitä, että kerran, pari "kokeilette". Meillä meni todella vahvatahtoisen uhmiksen kanssa tuohon viikko, mutta joka ilta sängystä pois pomppiseen käytetty aika väheni ja sen jälkeen on jäänyt omaan sänkyynsä mukisematta. Kyse on nyt siitä, että tahdotko _ihan oikeasti_ toteuttaa tuon keinon. Jos et, niin turha marista, että lapsi ei ala yksistään nukkua. Itsestä tuo viikko tuntuu nyt jälkikäteen ajateltuna lyhyeltä ajalta verrattuna siihen, että tilanne olisi edelleen, kuukausien jälkeen sama kuin ennen.

 

[vierestä seuraaja]

Miksi olette tehneet monta lasta? Saako kysyä? Kyllä kerta kaikkiaan ihmetyttää.Eihän teillä ole minkäänlaista halua ohjata lasta oikeanlaiseen käytökseen. Ei se lapsi ole koira.

 

[ap.]

"Ei ole aikaa pelleillä. Ei ole aikaan kantaa/viedä lasta kymmeniä kertoja sänkyyn takaisin. Eikä mies tähän myöskään ala" .

-NO MITES helekutissa ajattelit että se lapsi oppii??? Nyt meni hermo tähän aloittajaan! Kylmä, välinpitämätön nainen. Käy sääliksi teidän lasta!!!!!

Hmmm, no olisko vaikka isompien sisarusten esimerkistä? Ja kyllä kun on ennenkin osannut, nyt vaan alkanut pelleillä/uhmata. Jokin uhmavaihe tosiaan menossa, kun on alkanut leikkiä jne. vaikka on osannut nukahtaa ennen nopeasti. Alkaa vaan keinot loppua. Tiedän, että varmaan suunnilleen ainoa keino olis se, että 40 kertaa illassa vie takaisin sänkyynsä mutta ihan oikeasti tähän ei ole aikaa sillä pitäisi itsekin päästä yöunille ja ehtiä sitä ennen vielä tehdä kaikenlaista. Ei vauvakaan voi odottaa puolille öin ruokaa tai nukkumaanmenoa sen takia, että kohta 3v ei tahdo nukkua.

 

["V ieras"]

Mies on, lapsen isä siis. Pari kertaa on kokeillut ja molemmilla kerroilla meni yli tunti. Ei oikein ole aikaa sellaiseen. Eikä neuvolassakaan osattu antaa viisaita neuvoja, tai siis oikein minkäänlaisia neuvoja. Muuta kuin että ei kannata alkaa siihen, että istuu vieressä (juuri kun tätä oli siis kokeiltu) koska lapsi alkaa vaatia sitä joka ilta ja sen takia pomppii pois sängystä. Neuvolassa käskivät vain kokeilla eri keinoja, mutta että mitä ne on, sitä ei kertonut (th parikymppinen lapseton nainen).

Mitä touhua teillä sitten vielä kahdeksan jälkeen illalla on, jos ei ehdi siinä sängyn vieressä olemaan? Ei välttämättä tarvisi olla kuin muutamana iltana peräkkäin, niin lapsi oppisi jäämään sinne sänkyyn.

 

[vier]

Hmmm, no olisko vaikka isompien sisarusten esimerkistä? Ja kyllä kun on ennenkin osannut, nyt vaan alkanut pelleillä/uhmata. Jokin uhmavaihe tosiaan menossa, kun on alkanut leikkiä jne. vaikka on osannut nukahtaa ennen nopeasti. Alkaa vaan keinot loppua. Tiedän, että varmaan suunnilleen ainoa keino olis se, että 40 kertaa illassa vie takaisin sänkyynsä mutta ihan oikeasti tähän ei ole aikaa sillä pitäisi itsekin päästä yöunille ja ehtiä sitä ennen vielä tehdä kaikenlaista. Ei vauvakaan voi odottaa puolille öin ruokaa tai nukkumaanmenoa sen takia, että kohta 3v ei tahdo nukkua.

Jatka vaan sen 3-v. uhmiksen syyllistämistä. Joo, kaikki on sen vikaa.

 

[Zombi]

Ala katsoa Super Nannya. Hällä on tähänkin ongelmaasi neuvot.

 

[vier]

[QUOTE="V ieras";29837895]Mitä touhua teillä sitten vielä kahdeksan jälkeen illalla on, jos ei ehdi siinä sängyn vieressä olemaan? Ei välttämättä tarvisi olla kuin muutamana iltana peräkkäin, niin lapsi oppisi jäämään sinne sänkyyn.[/QUOTE]

Näinpä. Mutta kun ap on itsekäs, eikä halua löydy niin ei myöskään löydy aikaa. Kun ei oikein ole aikaa istua siinä sängynvierellä. Kannattiko tehdä monta lasta, kun ei näköjään löydy halua eikä aikaa saada sille 3-vuotiaalle turvallinen olo?! Alkaa ketuttamaan tämä aloitus. Luultavasti provoilee tahalleen.

 

[ap.]

[QUOTE="V ieras";29837895]Mitä touhua teillä sitten vielä kahdeksan jälkeen illalla on, jos ei ehdi siinä sängyn vieressä olemaan? Ei välttämättä tarvisi olla kuin muutamana iltana peräkkäin, niin lapsi oppisi jäämään sinne sänkyyn.[/QUOTE]

No muutamana iltana peräkkäin on ollut ja sitten loppui mieheltä hermot. On yksinkertaisesti niin paljon tekemistä: pyykinpesu tai kuivumaan laittaminen, koiran lenkitys, vauvan hoitaminen, tiskien pesu ja omat iltapalatkin. Yhdeksään mennessä pitäisi ehtiä itse unille, mutta usein kestää tosiaan kymmeneen ennen kuin pääsee kun ei tuota kohta 3v:tä voi yksin jättää leikkimään. On kokeiltu sekin, että mennään vaan itse unille ja käsketään lapsi nukkumaan, mutta ei: lapsi leikkii vaan huoneessa tai sitten alkaa herätellä isompia sisaruksia. Siksi on pakko olla valveilla kunnes nukahtaa. Joskus, harvoin, nukahtaa samoihin aikoihin kuin sisaruksensa, mutta nykyään aika usein valvoo tunteja sisarustensa nukahtamisen jälkeen.

 

[ap.]

Jatka vaan sen 3-v. uhmiksen syyllistämistä. Joo, kaikki on sen vikaa.

Mitähän minä nyt olen syyllistänyt? En ymmärrä.

 

[ap.]

Mutta mulla meni nyt hermot tähän mun syyllistämiseen, niin enpä enää jaksa vastailla tai edes seurata tätä keskustelua.

 

[Ken guru]

Mutta mulla meni nyt hermot tähän mun syyllistämiseen, niin enpä enää jaksa vastailla tai edes seurata tätä keskustelua.

Niin, ihme väksätytstä taas joka suunnalta. Voi tätä palstaa.

Omat ajatukset on ettei lapsesi ehkä tarvitse niin paljoa unta mitä muut, ja että ehkä lempeä lähestyminen voisi tuotaa tulosta. Ruoan heittämisen jälkeen suuttumisen sijaan olisi ystävällinen ja kysyisi että mikä noin harmittaa. Lisäksi antaisi olla syömättä aamupalaa. Meillä ei lapsilla edes aamuisin ole nälkä ennen kuin ovat olleet hereillä tunnin kaksi.