Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Tai muutenkin kun lapsi ei vaan tottele?

[vcjhc]

Kaikkia kommentteja lukematta sanoisin että kannattaa hankkia käsiinsä lastensuojelun keskusliiton julkaisema " tyynen rauhallisesti - kasvatusvinkkejä isille ja äideille" opasvihkonen... luen itse sen säännöllisesti, jotta muistaisin itse pitää malttini kun iso maailma kolhii pientäni "suurilla" murheilla....

 

["-p-"]

Mutta mulla meni nyt hermot tähän mun syyllistämiseen, niin enpä enää jaksa vastailla tai edes seurata tätä keskustelua.

Sulle on annettu neuvoja, joita kaipasit. Joskus vanhempien pitää miettiä lapsen käytöstä oman itsensä kautta. Siihen vaaditaan paljon, mutta mielestäni hyvä vanhempi nielee ylpeytensä ja sen tekee, jos on tarvetta. Ja aika usein siihen tuntuu olevan tarvetta. Omakohtaista kokemusta löytyy. Mutta ei väkisin. Jatka samalla tavalla kuin ennenkin, jos sen kerta olet hyväksi havainnut (eli et).

 

["vvieras"]

Kuka on sanonut, että on SOKERIjogurttia? Taisi tänä aamunakin olla Valion vähemmän sokeria hedelmäpommi. Ei lapset maustamatontakaan syö... haluaisin nähdä sellaisen lapsen joka mielellään kitkerää maustamatonta syö.

Siihen voi sekoittaa marjoja. Tai jos marjat eivät uppoa, kuten meillä, niin hedelmäsoseet pelastavat tilanteen Lapsi 3v rakastaa rahkaa ja jugurttia hedelmä/marjasoseilla.
Yhdessä tavallisessa 2dl jugurttipurkissa on 5-6tl sokeria.

 

[5n äiti]

No muutamana iltana peräkkäin on ollut ja sitten loppui mieheltä hermot. On yksinkertaisesti niin paljon tekemistä: pyykinpesu tai kuivumaan laittaminen, koiran lenkitys, vauvan hoitaminen, tiskien pesu ja omat iltapalatkin. Yhdeksään mennessä pitäisi ehtiä itse unille, mutta usein kestää tosiaan kymmeneen ennen kuin pääsee kun ei tuota kohta 3v:tä voi yksin jättää leikkimään. On kokeiltu sekin, että mennään vaan itse unille ja käsketään lapsi nukkumaan, mutta ei: lapsi leikkii vaan huoneessa tai sitten alkaa herätellä isompia sisaruksia. Siksi on pakko olla valveilla kunnes nukahtaa. Joskus, harvoin, nukahtaa samoihin aikoihin kuin sisaruksensa, mutta nykyään aika usein valvoo tunteja sisarustensa nukahtamisen jälkeen.

Hyviä neuvoja olet saanut. Menettekö oikeasti yhdeksältä nukkumaan. Entäs sitten kun lapset ovat teinejä ja haluavat valvoa pitempään. Ottakaa nyt vähän rennompi ote tiskeihin ym ja yhdessä hoidatte tämän hankalan vaiheen yli. Toinen vaikka nukuttamaan ja toinen loihtii sillä välin ne iltapalat molemmille.
Meillä tulee "hiljaisuus" noin yhdeltätoista, eli silloin me vanhemmat ja teinit vetäydymme yöpuulle. Herätys on klo 6.30 kaikilla.

 

["orion"]

Ei lapset maustamatontakaan syö... haluaisin nähdä sellaisen lapsen joka mielellään kitkerää maustamatonta syö.
.

Kyllä syö. Se on ihan mihin tottuu. Meillä 3v syö maustamatonta ihan pelkiltäänki oikein mielellään. Eihän se ees oo mitään kitkerää, no ehkä turkkilainen vähän.
Luulenpa, ettei kaupan makeutetut maistuiskaan.

 

["Tuuti"]

Jaa, meilläkin on sitten varmaan melkolailla tiukka kuri, kun ei tulisi mieleenkään alkaa lässyttämään lapselle, joka viskoo ruoat pitkin seiniä. Meilläkin on joskus puurot viskottu seinille, mutta siihen malliin on asia käsitelty, että on jäänyt kokeilut siihen yhteen kertaan... Meillä kyllä saa lapsi kuulla kunniansa tuollaisesta ja ihan itse hakee rätin ja siivoaa jäljet. Jos ei itse "taivu", sitten avitetaan siinä ihan kädestä pitäen. Ja se on sanomattakin selvä, että ruokailu jää siihen hänen osaltaan, ei välipaloja ennen seuraavaa varsinaista ruoka-aikaa. On tiettyjä juttuja, joita meillä ei suvaita, ja ruoan viskominen ja tahallinen sottaaminen kuuluvat niihin.

Meillä aikuiset päättävät mitä ruokaa tarjotaan, koska jos 3 lasta alkaa puljaamaan syömisiään, niin sitä showta ei kyllä kenenkään hermo kestä katsella. Lapset sitten itse päättävät paljonko syövät, kannustetaan maistamaan ainakin ikävuosia vastaava määrä lusikallisia. Ylimääräisiä välipaloja meillä ei harrasteta, vaikka joku jättäisi ruokansa syömättä.

Minä en antaisi 3-vuotiaan enää nukkua minkäänlaisia päikkäreitä, en edes lyhyitä, jos ne vaikeuttavat illalla nukkumaankäymistä. Iltarutiinit aloittaisin hyvissä ajoin ja rauhoittaisin tilannetta esim. lukemalla lapselle illalla kirjoja. Televisio jne. virikkeet ajoissa pois. Meillä voitaisiin sopia lapsen kanssa, että tämä nukkumaanmeno olisi hänelle sellainen harjoiteltava asia, että kun se alkaa sujua, voitaisiin pitää vaikka pienet juhlat asian kunniaksi (siis ihan vaan oman perheen kesken) ja lapsi saisi päättää mitä kivaa juhlassa tehdään tai tarjotaan. Tai jotain vastaavaa lahjontaa. Meillä jonkun lapsen kohdalla on toiminut tämä lahjonta ja jotain toista on saanut roudata yhä uudestaan ja uudestaan sänkyynsä ja vahtia ettei karkaile. Joskus on tarvinnut vähän korottaa ääntäkin...

 

[Alma Kartano]

Tietenkin sitä lasta pitää piiskata niin lujaa ja pitkään, että se tottelee koska lapsista pitää ajaa tottelemattomuuden aiheuttavat perkeleet ulos pienestä pitäen!

 

[rockyroad]

Jos nyt vielä tulet lukemaan tätä niin tuossa "tuutilla" oli hyviä vinkkejä nukahtamisongelmaan. Minäkin jättäisin päikkärit pois. Tarpeeksi ulkoilua päivään, myös illalla kunnon touhut ulkona, että lapsi saa purkaa energiaa. Aina samat iltarutiinit ja telkkarit ajoissa kiinni. Kokeilkaa tarrataulua. Hyvin menneestä illasta saa tarran ja parin tarran jälkeen eka palkinto. Miettikää yhdessä kivat palkinnot, esim. uimahallireissu, jäätelöllä käynti, pyöräretki kahdestaan vanhemman kanssa jne. Lopuksi vaikka kemut tai joku kiva pieni lelu. Meillä on toiminut moneen juttuun.

Mitä siihen ruuan kanssa pelaamiseen tulee, se on normaalia uhmaa ja reagointia vauvaan. Koita pitää pää kylmänä niin lapsi ei saa sitä iloa, että äitillä keittää yli. Joo, helpommin sanottu kuin tehty...

Toivottavasti saatte asiat toimimaan.

 

["Aada"]

Minun mielestäni kaikki tarrat ja kemujen järjestämiset onnistumisten jälkeen menee jo vähän överiksi. Monesti nämä vanhemmat ylitulkitsevat lapsiaan ja se elämä onkin juuri sen hymykaavion ja rutiinien varassa pyörimistä. Rutiinit on OK, mutta jos niistä ei pääse joustamaan niin...

Siinä vaiheessa kun järjestät juhlia ja viisi ihmistä soittaa että heidän "Eemilillä" tai "Mirandalla" on juuri tuohon aikaan päiväunet/potta--aika/päiväruoka, tekisi mieli kirota nämä kaikenmaailman oppaat ja "psykologit".

Ja jos vanhemmilla on aikainen herätys/raskas työ/tms. niin on todellakin hyväksyttävää mennä illalla yhdeksältä nukkumaan! Ei lasten leikkejen takia tarvitse valvoa tuntikaupalla silmät ristissä. Teini-ikäiset nyt sitten asia erikseen, heidän takiaan ei tarvitse valvoa koska osaavat hoitaa ihan itse iltahommat. Itse ihmettelen suuresti näitä ekaluokkalaisia, jotka juoksentelevat myöhään illalla ulkona. Oma lapsi on jo nukkumassa, mutta hänen luokkakaverinsa juoksee vielä ulkona silloinkin kun me ollaan menossa nukkumaan. Missä on se psykologien suosittelema "iltarauhoittuminen", puhumattakaan tarpeeksi pitkistä yöunista?

Kun vauva syntyy, voi esikoisen käytöksessä ilmetä vaikka minkälaista oirehtimista. Tärkeintä on vain muistaa että se menee ohi jossain vaiheessa. Viettäkää aikaa esikoisen kanssa kaksistaan, tehkää jotain kivaa. (sori, en lukenut koko ketjua).

 

["Aada"]

Ja ap, voin samaistua tilanteeseesi, todella. Meillä auttoi oikeasti se että vietämme lasten kanssa paljon aikaa ihan vaan kaksistaan. Lähde vaikka sen kolmevuotiaan kanssa uimaan, tms.

Meillä meni melkein vuosi siihen että uhmis oppi pysymään huoneessaan illalla. Vieläkin joinakin iltoina puuhailee jotain, mutta pystyn kyllä tekemään kotihommia samalla ja kuuntelemaan mitä touhuaa. Neljävuotiaana lapsi onkin jo paljon isompi, käytökselläänkin. Joillakin lapsilla se uhma yhdistettynä vahvaan temperamenttiin saa aikaan vaan jotain kauheaa. Vanhemman kärsimättömyys pahentaa asiaa. Samoiten jos mukana on vielä mustasukkaisuutta vauvan takia. Tsemppiä teille, kyllä se ajan myötä helpottaa (vaikkei välttämättä tällä hetkellä lohduta)!

 

[5n äiti]

[QUOTE="Aada";29840258]

Ja jos vanhemmilla on aikainen herätys/raskas työ/tms. niin on todellakin hyväksyttävää mennä illalla yhdeksältä nukkumaan! Ei lasten leikkejen takia tarvitse valvoa tuntikaupalla silmät ristissä. Teini-ikäiset nyt sitten asia erikseen, heidän takiaan ei tarvitse valvoa koska osaavat hoitaa ihan itse iltahommat. Itse ihmettelen suuresti näitä ekaluokkalaisia, jotka juoksentelevat myöhään illalla ulkona. Oma lapsi on jo nukkumassa, mutta hänen luokkakaverinsa juoksee vielä ulkona silloinkin kun me ollaan menossa nukkumaan. Missä on se psykologien suosittelema "iltarauhoittuminen", puhumattakaan tarpeeksi pitkistä yöunista?

[/QUOTE]

Viittaat kaiketi minun kommenttiin illalla yhdeksältä nukkumaan menosta. Eikö äiti ollut vauvan kanssa kotona eikä missään töissä. Jos näin on, niin ehtiihän tuota illalla yhden lapsen nukuttamaan, kun ottaa hiukan kevyemmän asenteen kotitöihin.

 

["vvieras"]

[QUOTE="orion";29838607]Kyllä syö. Se on ihan mihin tottuu. Meillä 3v syö maustamatonta ihan pelkiltäänki oikein mielellään. Eihän se ees oo mitään kitkerää, no ehkä turkkilainen vähän.
Luulenpa, ettei kaupan makeutetut maistuiskaan. [/QUOTE]

Ei kai sitä kukaan noin kuitenkaan pakota syömään Siihen voi laittaa tuoreita marjoja tai vaikka vauvan hedelmäpilttiä. Syön itsekin joskus hedelmäpiltin kanssa noita. On hyvää. Muutakin voi laittaa.

 

[rockyroad]

[QUOTE="Aada";29840258]Minun mielestäni kaikki tarrat ja kemujen järjestämiset onnistumisten jälkeen menee jo vähän överiksi. Monesti nämä vanhemmat ylitulkitsevat lapsiaan ja se elämä onkin juuri sen hymykaavion ja rutiinien varassa pyörimistä. Rutiinit on OK, mutta jos niistä ei pääse joustamaan niin...

Siinä vaiheessa kun järjestät juhlia ja viisi ihmistä soittaa että heidän "Eemilillä" tai "Mirandalla" on juuri tuohon aikaan päiväunet/potta--aika/päiväruoka, tekisi mieli kirota nämä kaikenmaailman oppaat ja "psykologit".

Ja jos vanhemmilla on aikainen herätys/raskas työ/tms. niin on todellakin hyväksyttävää mennä illalla yhdeksältä nukkumaan! Ei lasten leikkejen takia tarvitse valvoa tuntikaupalla silmät ristissä. Teini-ikäiset nyt sitten asia erikseen, heidän takiaan ei tarvitse valvoa koska osaavat hoitaa ihan itse iltahommat. Itse ihmettelen suuresti näitä ekaluokkalaisia, jotka juoksentelevat myöhään illalla ulkona. Oma lapsi on jo nukkumassa, mutta hänen luokkakaverinsa juoksee vielä ulkona silloinkin kun me ollaan menossa nukkumaan. Missä on se psykologien suosittelema "iltarauhoittuminen", puhumattakaan tarpeeksi pitkistä yöunista?

Kun vauva syntyy, voi esikoisen käytöksessä ilmetä vaikka minkälaista oirehtimista. Tärkeintä on vain muistaa että se menee ohi jossain vaiheessa. Viettäkää aikaa esikoisen kanssa kaksistaan, tehkää jotain kivaa. (sori, en lukenut koko ketjua).[/QUOTE]

Juhlat voi järjestää ihan perheen kesken tai kutsua vaikka isovanhemmat vain mukaan. Ei siitä tarvitse tehdä mitään ongelmaa itselleen.

Meillä tarrojen keruu on kestänyt aika lyhyen aikaa ja sen jälkeen asiat on menneet omalla painollaan. En kyllä jaksaisi vuotta odottaa, että lapsi oppii pysymään huoneessaan. Mieluummin palkitsen hyvän käytöksen ja muutamassa viikossa asia menee perille.

 

[(Laura)]

Omilla lapsillani on kolme vuotta ikäeroa. Tein vielä niin että kun vauva syntyi niin isompi sai oman huoneen, joka tietysti oli lapsen näkökulmasta hylkäys uuden vauvan saapuessa äidin ja isin makkariin. Mut ajattelin silloin että lapsi nukkuu paremmin kun vauva ei itke yöllä samassa huoneessa.. Oma kolme veeni harrasti myös silloin sängystä poistumista. Halusi nähdä mitä me tehdään ja mitä vauva tekee ja saako vauva valvoa vaikka hänen pitää nukkua, miksi?? Aluksi vein lapsen aina uudelleen ja uudelleen sänkyynsä, mutta vauvan kanssa se ON rasittavaa, varsinkin jos yrität imettää siinä.. Kolme vee oli sitkeämpi kuin minä nousemaan ylös vaikka millä verukkeilla (jano, pissa hätä, pelottaa...). Lopulta istuin sängyn vierellä ja isi hoiti vauvaa nukutuksen ajan. Pötkötin kolme veen vieressä ja lauloin tai hyräilin jotain. Lapsen käärin peittoon ja pidin sylissä siinä maatessa. Lapsella ei ollut lupa puhua tai äiti lähtee pois. Aluksi hän yritti kysellä ja jutella, mutta en vaan vastannut muuta kuin että nyt nukutaan. Ensimmäiset illat nukahtaminen kesti kauan,mutta lopulta vain kymmenisen minuuttia kun nukutuksesta tuli yhteinen hellittely hetki. Lapseni kaipasi vain extra huomiota iltaisin, koska oli mustasukkainen vauvan saamasta iltahellittelystä ja hoivasta.