Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Tai muutenkin kun lapsi ei vaan tottele?

[hmmmm]

Tuntuu, että meidän kohta 3-vuotiaalla on jokin "en kuule enkä tottele" kausi menossa. Iltaisin saa pari tuntia nukuttaa tai siis käskeä pysymään sängyssään, kun aina vaan uudelleen ja uudelleen nousee pois sieltä joko leikkimään tai muuten vaan tulee olohuoneeseen sanomaan, ettei halua nukkua. Aamupalan syöminen on vaikeaa, ei tahdo. Lähes joka tilanteessa on välillä hankaluuksia.

Tänään mulla meni hermot täysin seuraavassa tilanteessa aamupalalla: Kysyin mitä lapset haluaa aamupalaksi. 7-vuotias otti leipää, tämä kohta 3v halusi jogurttia. 7v ei sitten halunnutkaan syödä leipää, kun muka maistui pahalle ja laittoi sen kysymättä roskikseen. Tästä kohta 3v sai päähänsä ensin mököttää paikallaan, kuin ei olisi ymmärtänyt tai kuullut mitään ja sitten yhdellä kädenhuitaisulla heitti jogurttikupin seinään ja lattialle. Ai hemmetti, että meni hermot. Huusin kyllä hänelle, että mitä mielessä pyörii kun näin tekee ja aika pahastikin taisin sanoa... sitten menin pois ja jätin jogurtin keskelle istumaan kun ajattelin että parempi poistua ennen kuin oikeasti räjähdän... mieli teki tunkea lapsen naama jogurttiin ja pyyhkiä lapsella se lattia, niin paljon ärsytti.

Mutta mitä tälle pitäisi tehdä? Mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt sanoa ja tehdä? Miksi lapsi tekee noin?

 

["V ieras"]

Se on sitä uhmaa.
Nyt sun pitää valita taistelut tarkkaan.

 

[Vieres]

No molemmat pois pöydästä tietenkin ja ruokaa saa seuraavan kerran lounaalla.
Ja sitte siivoat sen sitkun lapsi on lähtenyt paikalta. Tai jos hermo kestää niin siivoatte yhdessä.

En kerralla et kysele mitä haluavat syödä vaan ilmoitat mitä on tarjolla. Lapsilla on liikaa päätösvaltaa niin kuvittelevat että voivat myös halutessaan jättää syömättä ja tahtoa jotain muuta.

 

[ap.]

No molemmat pois pöydästä tietenkin ja ruokaa saa seuraavan kerran lounaalla.
Ja sitte siivoat sen sitkun lapsi on lähtenyt paikalta. Tai jos hermo kestää niin siivoatte yhdessä.

En kerralla et kysele mitä haluavat syödä vaan ilmoitat mitä on tarjolla. Lapsilla on liikaa päätösvaltaa niin kuvittelevat että voivat myös halutessaan jättää syömättä ja tahtoa jotain muuta.

Hmmm... joka aamu yleensä saavat valita parista-kolmesta vaihtoehdosta. Tuon kohta 3v:n kanssa on joka aamu taistelua aamupalan syömisen kanssa. Ei tahdo. Ja meillä ei todellakaan heitetä ruokaa roskiin tai jätetä vaan syömättä jos ei vaan halua. Eivätkä määrää ja tahdo vaan jotain muuta. Aika tiukka kuri on kuitenkin. Aikuiset päättää, ei lapset. Mutta annan joissakin asioissa myös lasten valita.

 

[(Laura)]

En osaa auttaa, mutta aamupalasta tuli mieleen että oma lapseni ei tykkää aamulla syödä. Söisi vasta lounaalla ekan kerran. Ollaan sovittu että hoidossa pitää vähän syödä, koska se kuuluu hoitopaikan sääntöihin ja rutiineihin, mutta kotona riittää kun juo lasin tuoremehua tai piimää yms. että verensokeri nousee vähän yön jälkeen. Ei ole sokereiden kanssa mitään ongelmaa, mutta sen vuoksi että saa vähän energiaa aamulla ulkoilla ja touhuta.

 

[viera.s]

Minusta on hassua, että täältä kyselet miksi lapsi tekee noin. Kai sinä nyt vanhempana ja tilanteessa paikalla olleena sen paremmin tiedät. Jokin lasta tietysti harmitti ja ei vielä ole oppinut hillitsemään käytöstään kiukkutilanteessa. Mutta ajattelepas mitä itsekin mietit, että onko se nyt niin ihme että 3-vuotiaalta joskus kiukku purkautuu väärällä tavalla. Siihen toki puututaan kukin oman kasvatuslinjauksensa mukaisesti (jäähyllä, pöydästä poistamalla, keskustelemalla), eihän tuollaista tietenkään pidä hyväksyä, mutta oma reaktiosi tuntuu ylimitoitetulta.

Tuota nukkumaanmenotaistelua muuten kannattaa miettiä siltä kannalta, että oletko vaan laittamassa lasta liian aikaisin nukkumaan tai olisiko aika jättää päiväunet pois. Kukaan ei pysty pakottamalla nukkumaan määräänsä enempää, joten minusta on suorastaan julmaa pakottaa virkeä lapsi makaamaan hiljaa hereillä sängyssä pari tuntia.

 

["Hahhah"]

Hassu aloitus. Sun 7-v oli ilmeisesti kiltti tapaus, kun et ymmärrä uhmaikäistä! Jäähyt peliin, niin 3-vuotiaskin alkaa vähitellen ymmärtämään (ja sulla pitää olla reilusti enemmän hermoja kuin mitä annat aloituksessa ymmrtää, uhma kestää sen vuoden tai kaksi) . Oletpa pihalla vahvatahtoisen lapsen kanssa, melkeinpä naurattaa. Ja hmm, miksi ihmeessä lapset saavat valita aamupalan??

 

[tuttua on]

Hmmm... joka aamu yleensä saavat valita parista-kolmesta vaihtoehdosta. Tuon kohta 3v:n kanssa on joka aamu taistelua aamupalan syömisen kanssa. Ei tahdo. Ja meillä ei todellakaan heitetä ruokaa roskiin tai jätetä vaan syömättä jos ei vaan halua. Eivätkä määrää ja tahdo vaan jotain muuta. Aika tiukka kuri on kuitenkin. Aikuiset päättää, ei lapset. Mutta annan joissakin asioissa myös lasten valita.

Meillä saa kyllä jättää syömättä, ei aleta pakottamaan missään tapauksessa. Mutta muistutetaan muutaman kerran, että mitään muuta on sitten turha kuvitella saavansa ja seuraava ruokakerta on välipala ja sitä saa sitten odottaa, jos ei lounas maistu. Eikä todellakaan anneta mitään leipäpaloja sitten, vaikka olisi kuinka nälkä ennen välipalaa. 3v ei kuole nälkään muutamassa tunnissa.

Muuten kuulostaa tutulle. Meillä 3v3kk esikoinen ja kaikki on EIEIEIEIEI EN HALUA, EN ANNA, BYÄÄÄÄÄÄHHHHH!! Aamusta iltaan. Nukkuisi edes päiväunet, mutta ei, nekin jäi pois jo 2-vuotiaana.
Uusin hitti on sanoa kaikki sellaisella kitinä-äänellä.

Kyllä hermot lepää illalla klo 21, kun molemmat lapset on saatu untenmaille ja taloon laskeutuu rauha ja hiljaisuus, aaah

 

["diipadaa"]

Meillä samanlainen 3v poika, isosisko 6v onneksi helpompi. Aamulla alkaa huuto: "En halua herätä, ei pissata, haluan pissata housuun, ei ole nälkä, en ota aamupala, en tykkää tästä, en laita housuja, en laita paitaa" jne., lista on loputon. Kun on tuossa moodissa, annan MAKSIMISSAAN KAKSI VAIHTOEHTOA ja aikarajan päätöksen tekemiselle. Nukkumispelleilyyn en lähde ollenkaan, palautan puhumatta sänkyyn. Meillä syödään sitä mitä tarjotaan, jokainen vähintään ikävuosiensa verran haarukallisia/lusikallisia. Piste.

Eli RYHTIÄ ja PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ nyt vain peliin!

 

[Ykskin mamma]

[QUOTE="Hahhah";29836871]Hassu aloitus. Sun 7-v oli ilmeisesti kiltti tapaus, kun et ymmärrä uhmaikäistä! Jäähyt peliin, niin 3-vuotiaskin alkaa vähitellen ymmärtämään (ja sulla pitää olla reilusti enemmän hermoja kuin mitä annat aloituksessa ymmrtää, uhma kestää sen vuoden tai kaksi) . Oletpa pihalla vahvatahtoisen lapsen kanssa, melkeinpä naurattaa. Ja hmm, miksi ihmeessä lapset saavat valita aamupalan??[/QUOTE]

Musta taas on hassua kysyä että miksi ihmeessä lapset saavat valita aamupalan. Ei tuota nyt varsinaisesti ihmeeksi tarvitse luokitella.

Kyllä meilläkin saa valita jos paria eri vaihtoehtoa kaapista löytyy, niinhän minäkin valitsen sen mukaan mikä tuntuu maistuvammalta. Mitäs haittaa tuosta nyt on?

Sitten taas lounas tai päivällisaikaan kun ruokaa tehdään isompi satsi koko porukalle kaikki syövät tietysti sitä mitä tarjotaan.

 

[viera.s]

Hmmm... joka aamu yleensä saavat valita parista-kolmesta vaihtoehdosta. Tuon kohta 3v:n kanssa on joka aamu taistelua aamupalan syömisen kanssa. Ei tahdo. Ja meillä ei todellakaan heitetä ruokaa roskiin tai jätetä vaan syömättä jos ei vaan halua. Eivätkä määrää ja tahdo vaan jotain muuta. Aika tiukka kuri on kuitenkin. Aikuiset päättää, ei lapset. Mutta annan joissakin asioissa myös lasten valita.

Kaikilla ei ole aamulla nälkä, eikä ole mitään järkeä pilata lapsen luontaista sääntelyä pakottamalla syömään, vaikka ei ole nälkä. Varsinkaan jotain sokerijugurttia.

Kun meillä lapsi ei ole tällä hetkellä hoidossa muuta kuin leikkipuistossa, jonne mennään vasta kymmeneksi, olen suosiolla lykännyt aamupala-aikaa. Lapselle maistuu kyllä tunnin-parin päästä heräämisestä puuro, mutta ei heti. Sokerijugurtteja tms. ei aamupalaksi saa, yleensä vaihtoehtona on vain puuro marjojen kera, joskus tarjoan vaihtoehdoksi leipää.

 

["miisu"]

Mä olen ollut nyt niin tyhmä että olen 2 vuotiaalle tarjonnut vaihtoehtoja niin mikään ei kelpaa enää aamupalaksi :/ Mutta mitä tehdä siinä tilanteessa kun tarjoaa amupalan,vaikka leivän ja 2v heittää sen pois..? Masu tyhjänä vaan lounaaseen asti?!

 

["-p-"]

Uhmaa se on, eikä edes vielä kovin vahvaa sellaista. Me taisteltiin nyt 3.5-vuotiaan kanssa melkein vuosi, ja nyt on meininki rauhoittunut kuin taikaiskusta. Jos jotain sanot, niin pidät siitä kiinni. Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Ja meilläkään tuo lapsi ei ole aamupalan syöjiä, ei vain maistu heti herättyä. Päiväkotiaamuina juo smoothieta tai juotavaa jukurttia, että saa edes hieman energiaa.

 

[kuria vaan]

[QUOTE="miisu";29836927]Mä olen ollut nyt niin tyhmä että olen 2 vuotiaalle tarjonnut vaihtoehtoja niin mikään ei kelpaa enää aamupalaksi :/ Mutta mitä tehdä siinä tilanteessa kun tarjoaa amupalan,vaikka leivän ja 2v heittää sen pois..? Masu tyhjänä vaan lounaaseen asti?![/QUOTE]

Niin mä tekisin. Tosin saattaisin aikaistaa sitä lounasta hiukan heräämisajasta riippuen, ettei parivuotiaan tarvi aivn tuntitolkulla olla tyhjällä mahalla. Eihän se lapsi sitä tiedä, että äiti tulee vähän vastaan tossa asiassa

Ei se ainakaan siitä opi, jos uhkailee, että mitään muuta et sitten saa, jos tuo leipä ei kelpaa ja sitten kumminkin heltyy antamaan "jotain pientä" ennen lounasta. Tottahan muksut osaa käyttää kaikki tuollaiset heikkoudet hyväksi uudestaan ja uudestaan.

Päättäväisyyttä nyt! Ei lapsi oikeasti kuole nälkään parissa tunnissa. Kiukkuinen se saattaa olla, mutta kiukkua pitää pystyä sietämään, jos meinaa asettaa lapsille ikinä mitään rajoja. Tää on mun mielipide.

 

[(Laura)]

Voin olla kasvatuksen kanssa hakoteillä kun meillä ei ole rangaistuksia eikä jäähyjä, vaan koulutan lasta kuin koiraa Eli huomiotta jättämisellä. Kitinää en kuule enkä narisevaa äänen sävyä. Totean vain tyynestä että tuuliko se nurkissa narisee. Kuuntelen kun asia sanotaan minulle normaalilla äänellä, käskyttämättä. Sitten voidaan neuvotella. Jos ruoka ei maistu, voidaan sopia mikä määrä syödään ja loput voi jättää. Jos ei väsytä, niin voidaan sopia että omassa sängyssä saa hetken katsella kirjaa mutta sillä ehdolla että sängystä ei nousta pois.

Jos lapsi viskoisi ruokaa seinille, niin rauhallisesti pöydästä pois ja siivoaisin jäljet. Toteaisin että ruokailu on nyt ohi kun ei osata syödä nätisti ja seuraava ruoka lounaalla. Mitään "mulla on nälkä" vinkuja en ottaisi kuuleviin korviini ennen lounasta. Lapsen rauhoituttua normaali tilaan voisi keskustella pöytätavoista ja lapsi voisi pyytää käytöstään anteeksi. Ennen kuin vanhempi ja lapsi on molemmat rauhallisia, on ihan turha koittaa saada mitään järkevää kasvatusta aikaiseksi.

 

["Hahhah"]

Musta taas on hassua kysyä että miksi ihmeessä lapset saavat valita aamupalan. Ei tuota nyt varsinaisesti ihmeeksi tarvitse luokitella.

Kyllä meilläkin saa valita jos paria eri vaihtoehtoa kaapista löytyy, niinhän minäkin valitsen sen mukaan mikä tuntuu maistuvammalta. Mitäs haittaa tuosta nyt on?

Sitten taas lounas tai päivällisaikaan kun ruokaa tehdään isompi satsi koko porukalle kaikki syövät tietysti sitä mitä tarjotaan.

No lukaisepas aloittajan viesti uudestaan. Kannattiko antaa tällaisten lasten valita mitä haluavat? Tottakai lapset käyttävät tilaisuuden hyväkseen, ja nyrpistelevät. Varsinkaan 3-vuotiaalle UHMIKSELLE ei anneta vaihtoehtoja, vaan tehdään asiat helpoiksi ja laitetaan ruoka eteen. Jos annat uhmikselle liikaa päätäntävaltaa, se ahdistaa häntä, ja tottakai hän temppuilee! Hänellä on jo tarpeeksi vaikeaa hillitä tunteitaan, miksi tekisit hänen olonsa vielä vaikeammaksi. Sen ikäinen HALUAA että äiti on tiukka, se tuo hänelle turvallisuutta hänen murroskaudessaan. Lukekaa lapsenkasvatus oppaita jos ette osaa kasvattaa lapsia!

 

[Supernanny]

Katsokaa tv:stä jokusia jaksoja Supernannyä. Oikeesti.

 

[tuttu]

Eipä taida olla ratkaisuna muuta kuin vain toimia johdonmukaisesti ja mieluiten kärsivällisesti, hermostumatta. Eli lapset pois pöydästä, pienemmälle jäähyä tms. Tuo on uhmaa, joillain lapsilla voimakkaampaa kuin toisilla, riippuu persoonasta.

Meillä oli pojalla 2,5-3,5-vuotiaana ihan hirveä uhma, juuri tuollaista käytöstä, ja lisäksi raivareita pikkuasioista, pahimmillaan 6 kertaa päivässä rääkyi selkä kaarella lattialla. Yksikin raivari alkoi siitä kun tultiin autolla päiväkodilta kotiin, lapsi sanoi että käänny vasemmalle, minä sanoin että käännyn oikealle, koska siellä on meidän kotimme. Jouduin kantamaan kirkuvan lapsen sisään, jossa hän lattialla makasi ja kirkui puolisen tuntia. Noita esimerkkejä on lukemattomia. kauppaan emme voineet mennä kuin miehen kanssa vuorotellen, pahimmillaan lapsen kaupassa olosta ei vaan tullut mitään, kun saattoi jo ovella keksiä jonkun asian mistä alkaa huutaa.

Tämä lapsi täyttää reilun viikon päästä viisi vuotta, ja on luonteeltaan pääosin erittäin kiltti ja rauhallinen, kohtelias ja empaattinen. Jos tahdot menee ristiin, yleensä selvitään ihan neuvottelemalla.

Ap:lle, koita vaan toimia itse johdonmukaisesti ja välttää hermostumista, ei lapsi ole tahallaan ilkeä, tuo vaihe kuuluu lapsen kehitykseen. Käy vaikka välillä itse jäähdyttelemässä tunteita. Minusta uhmaavaa lasta ei saisi ainakaan haukkua, toki voi sanoa että lapsi teki väärin, ja kertoa että nyt sinä menet esim. jäähypenkille koska teit noin. Itse aina sanoin lapselle, että ymmärrän että sinua harmittaa kun et saanut tahtoasi läpi.

Kun toimii rauhallisesti ja johdonmukaisesti, se kasvatus menee jakeluun kuitenkin, ja tulos tulee esille kun uhma menee viimeistään yleensä tuossa 4 v. jälkeen ohi.

Tsemppiä sinulle paljon, tiedän mistä puhut!

 

["vieraana"]

Miten reagoit siihen, että 7-vuotias heitti kysymättä leivän roskiin?

 

[tuttu]

Katsokaa tv:stä jokusia jaksoja Supernannyä. Oikeesti.

Minua kehotettiin päiväkodista katsomaan sitä ja soveltamaan niitä juttuja. Se ei uhmaa lopettanut, mutta uskon että niiden oppien ansiosta lapseni on tänä päivänä kiltti ja tottelevainen.

Minä suosittelen myös lämpimästi Supernannyn katsomista.

 

["kaksosten mamma"]

Minä en jätä tuollaisen takia edes sitä kauppareissua tekemättä. Jos lapsi huutaa, sitten huutaa, mutta sieltä kaupasta ei saa mitään. Minulla on kaksoset, joista toisella erittäin kova uhma menossa (ehkä jo helpottamaan päin) ja lähes päivittäin käymme kaupassa. Ehkä kerran viikkoon sieltä päästään ulos ilman suoraa huutoa.
Jos ei aamupala kelpaa, sitten saa odotella lounasta. Meillä kylläkin tuo asia on toisinpäin. Lapsi söisi kokoajan jotain ja joudun kieltämään jatkuvaa napostelua.
Tsemppiä sinne ja hermoja tiukkoihin hetkiin.

 

[Mitäh??]

Musta on uskomatonta, että 3- ja 7-vuotiaiden äiti ei tiedä mitään uhmasta! Whaaat?

 

[ap.]

Minusta on hassua, että täältä kyselet miksi lapsi tekee noin. Kai sinä nyt vanhempana ja tilanteessa paikalla olleena sen paremmin tiedät. Jokin lasta tietysti harmitti ja ei vielä ole oppinut hillitsemään käytöstään kiukkutilanteessa. Mutta ajattelepas mitä itsekin mietit, että onko se nyt niin ihme että 3-vuotiaalta joskus kiukku purkautuu väärällä tavalla. Siihen toki puututaan kukin oman kasvatuslinjauksensa mukaisesti (jäähyllä, pöydästä poistamalla, keskustelemalla), eihän tuollaista tietenkään pidä hyväksyä, mutta oma reaktiosi tuntuu ylimitoitetulta.

Tuota nukkumaanmenotaistelua muuten kannattaa miettiä siltä kannalta, että oletko vaan laittamassa lasta liian aikaisin nukkumaan tai olisiko aika jättää päiväunet pois. Kukaan ei pysty pakottamalla nukkumaan määräänsä enempää, joten minusta on suorastaan julmaa pakottaa virkeä lapsi makaamaan hiljaa hereillä sängyssä pari tuntia.

Minä en vaan tiedä tai tajua miksi tuo lapsi käyttäytyy noin. Vaikka olenkin hänen äitinsä ja olin paikalla, niin en tajua enkä ymmärrä. Ei ollut kiukkua. Joka aamu on aamupalalla sama, että ei halua syödä, mutta meillä on "sääntönä" että syödään aamupala (yksi leipäviipale, banaani tai jotain edes vähän) että jaksaa lounaaseen asti. Normaalisti syö aamupalansa kiukuttelun jälkeen. Nyt ei edes kiukutellut mielestäni. Otti jogurtin, meni pöytään muttei sitten tahtonutkaan sitä ja jäi vaan istumaan siihen, isompi alkoi kysellä että etkö syökään ja sitten vaan istui, ei puhunut eikä tuntunut kuuntelevankaan mitä hänelle sanottiin, kunnes vaan kädellä huitaisi kupin seinälle. Ei ikinä ennen ole ruoka-astiaa lattialle/seinään heittänyt. Meillä on yhdessä puhuttu, ettei ruualla leikitä eikä sitä jätetä syömättä.

Lapsi menee yöunille samaan aikaan kuin muutkin lapset eli klo 20 maissa (ja nukahtaa vasta klo 22 maissa, toiset ovat nukkuneet tässä vaiheessa jo 1,5h). Nukkuu aamulla klo 7-8 asti. Ehtii siis nukkua yön aikana vain 9-10 tuntia. Päiväunia ei aina nuku tai jos nukkuu niin 30-60 min. Eikä me voida lasta jättää yksin tänne valvomaan, kun itsekin pitäisi nukkumaan lähteä. Omat yöunet kutistuu sen takia, että lapsen takia pitää valvoa normaalia pidempään. Itsekin kun pitäisi jo klo 21 olla nukkumassa.

Muutenkin on ruokailun kanssa ongelmia. Lapsi kyllä syö mitä annetaan esim. lounaalla tai päivällisellä, mutta aamupalat ja iltapalat ovat ongelma. Ja pääruuillakin jättää usein puolet syömättä, kun sanoo ettei jaksa. Ei koskaan "valita" nälkää, ja kun kysyy että onko nälkä niin ei ole (vaikka ei olisi syönyt puoleen päivään yhtään mitään).

En vaan ymmärrä missä vika.

 

[ap.]

Kaikilla ei ole aamulla nälkä, eikä ole mitään järkeä pilata lapsen luontaista sääntelyä pakottamalla syömään, vaikka ei ole nälkä. Varsinkaan jotain sokerijugurttia.

Kun meillä lapsi ei ole tällä hetkellä hoidossa muuta kuin leikkipuistossa, jonne mennään vasta kymmeneksi, olen suosiolla lykännyt aamupala-aikaa. Lapselle maistuu kyllä tunnin-parin päästä heräämisestä puuro, mutta ei heti. Sokerijugurtteja tms. ei aamupalaksi saa, yleensä vaihtoehtona on vain puuro marjojen kera, joskus tarjoan vaihtoehdoksi leipää.

Kuka on sanonut, että on SOKERIjogurttia? Taisi tänä aamunakin olla Valion vähemmän sokeria hedelmäpommi. Ei lapset maustamatontakaan syö... haluaisin nähdä sellaisen lapsen joka mielellään kitkerää maustamatonta syö.

No, joka tapauksessa, aamupala on syötävä. Muutaman kerran on sen jättänyt syömättä niin kylläpä on kiukkuinen lapsi ennen lounasta. Joka asia kiukuttaa. Hoidossakin on valittaneet, että eikö kotona syödä aamupalaa kun lasta niin kiukuttaa. Mutta minkäs teet.

 

["Jaahas"]

Minä en vaan tiedä tai tajua miksi tuo lapsi käyttäytyy noin. Vaikka olenkin hänen äitinsä ja olin paikalla, niin en tajua enkä ymmärrä. Ei ollut kiukkua. Joka aamu on aamupalalla sama, että ei halua syödä, mutta meillä on "sääntönä" että syödään aamupala (yksi leipäviipale, banaani tai jotain edes vähän) että jaksaa lounaaseen asti. Normaalisti syö aamupalansa kiukuttelun jälkeen. Nyt ei edes kiukutellut mielestäni. Otti jogurtin, meni pöytään muttei sitten tahtonutkaan sitä ja jäi vaan istumaan siihen, isompi alkoi kysellä että etkö syökään ja sitten vaan istui, ei puhunut eikä tuntunut kuuntelevankaan mitä hänelle sanottiin, kunnes vaan kädellä huitaisi kupin seinälle. Ei ikinä ennen ole ruoka-astiaa lattialle/seinään heittänyt. Meillä on yhdessä puhuttu, ettei ruualla leikitä eikä sitä jätetä syömättä.

Lapsi menee yöunille samaan aikaan kuin muutkin lapset eli klo 20 maissa (ja nukahtaa vasta klo 22 maissa, toiset ovat nukkuneet tässä vaiheessa jo 1,5h). Nukkuu aamulla klo 7-8 asti. Ehtii siis nukkua yön aikana vain 9-10 tuntia. Päiväunia ei aina nuku tai jos nukkuu niin 30-60 min. Eikä me voida lasta jättää yksin tänne valvomaan, kun itsekin pitäisi nukkumaan lähteä. Omat yöunet kutistuu sen takia, että lapsen takia pitää valvoa normaalia pidempään. Itsekin kun pitäisi jo klo 21 olla nukkumassa.

Muutenkin on ruokailun kanssa ongelmia. Lapsi kyllä syö mitä annetaan esim. lounaalla tai päivällisellä, mutta aamupalat ja iltapalat ovat ongelma. Ja pääruuillakin jättää usein puolet syömättä, kun sanoo ettei jaksa. Ei koskaan "valita" nälkää, ja kun kysyy että onko nälkä niin ei ole (vaikka ei olisi syönyt puoleen päivään yhtään mitään).

En vaan ymmärrä missä vika.

Nukkuu aivan liian vähän. Mun 6-vuotiaskin tarvii vielä 11-12 tunnin yöunia.
Onko lapsella ruoka-allergioita?

Ja sun kyllä pitää lukea uhmasta ja uhmakkuushäiriöstä tms. Kai nyt tajuat, että on olemassa vahvatahtoisia lapsia? Mikset muka ymmärrä miksi lapsi käyttäytyy noin. Se on 3-vuotias!!