Toimit sinänsä täysin epäloogisen loogisesti.
Pakkohan sinun on tuomita homous, koska olet riippuvainen uskonnosta joka sitä ei suvaitse fundamentalisisessa tulkinnassa. Koska sitähän uskonto on, tulkitsemista, poimit sen mikä on ok ja hylkäät ne mitkä ei tunnu kivoilta. Se mikä sinut hieman erottaa "normaalista" uskovaisesta on se, että myönnät omaavasi epäheteromaisia tuntemuksia ja jotta "kehtaat" kuulua siihen yhteisöön sinun on tuomittava itsesi.
Ja koska tuomitset itsesi, tuomitset myös muutkin.
Tämä voi olla röyhkeää ja ehkä loukkaavaa, mutta olen aika varma siitä että jossain vaiheessa myöhemmin elämässäsi opit vielä sen miten turhaa on tapella tuota asiaa vastaan, ihminen voi kieltäytyä ja oppia elämään ilman asioita mitkä ovat hänelle luontaisia, mutta se ei ole kokonaisena elämistä.
Jos omaisit esimerkiksi muille vaarallisia taipumuksia, olisi suotavaa hankkia lääkitys jotta et aiheuta sitä pahaa muille tai hakeutua pysyvään hoitoon. Seksuaalinen/romanttinen suuntautuminen taas samaan sukupuoleen ei ole mielisairaus tai pakkomielle itsessään, sitä ei voida edes hoitaa juurikin edellä mainitusta syystä.
Me kaikki joudumme tavalla tai toisella hallitsemaan elämän aikana erilaisia impulsseja ja mielitekoja, mutta se on täysin eri asia kuin olla luontaisesti suuntautunut niin ettei näe rajoja sukupuolien välillä mitä tulee sukupuoliviettiin.
Minusta se on aika häkellyttävän outoa, että haluaa vapaaehtoisesti rankaista itseään asiasta mikä ei ole rangaistavaa tai edes paha asia. Mutta koska teet niin, tunnet että sinulla on jonkintasoinen oikeus sitten tuomita muut jotka tuntee sinun kaltaisesti, joka on väärin, sinulla ei ole oikeutta siihen, se on heidän oma asiansa. Saat toki ajatella mitä haluat, mutta toivottavasti et koskaan oikeassa elämässä tee sitä virhettä että alat levittämään tuota pahan olon "ilosanomaa" eheytymisestä tai itsensä kieltämisestä.
Itsensä tukahduttaminen on häiritsevää ja siitä ei oikeasti jaeta mitään mitaleita vaikka se varmasti onkin houkuttava ajatus, että sillä varaisi itselleen jonkun taivaspaikan.
Kohtaa elämä ja hyväksy se. Älä pakene johonkin kuplaan.
Sitten kysyisin, että miltä tuntuu uskovaisesta kun joku yrittää saarnata ja "julistaa".
En häiriintynyt sun saarnastasi, hyvin kirjoitettu vaikka oion joitakin asioita.
Mulla ei ole paha olo. Tiedoksi se. Olen aika hilpeä luonne vaikka lankeilen syntiin.
Mulla ei ole mitään uskonnollista yhteisöä jolle yrittäisin kelvata, mä vastaan itsestäni Jumalalle. Tai no jos luterilaiset uskovat lasketaan mun yhteisöksi, mutta ne eivät paljon seurakuntakuria harrasta mua kohtaan...
Toisekseen, kuten äsken kirjoitin jollekulle toiselle niin mä en tuomitse, mä vain kauhean "viattomasti" luen kaikille mitä eräässä kirjassa sanotaan. Se kirjan Sana tuomitsee, en minä, joka toimin tässä vain edelleenkertojana. Voin mä lukea teille EU-direktiiveistä jotka koskee myös teitä, mutta silloinkin tuomitsijana toimii EU, en minä eli lukija.
Mulla ei ole kokemusta siitä -onko kellään muullakaan?- millaista on elää viettiensä vietävänä ihan täysin. Joo, vapaata ja hauskaa varmasti. Mutta hauskaa on nytkin, vaikka mä kieltäydyn monista jutuista.
Joku jättää vehnäjauhot pois ruokavaliosta litteämmän mahan toivossa, toinen opiskelee 6 vuotta päästäkseen lääkäriksi. Joku mielistelee työkavereitaan ja pomoaan oman mukavuuden kustannuksella edetäkseen uralla ja hups, siinä menikin 20 vuotta. Nuo on huonoja ja erilaisia esimerkkejä, älä takerru niihin, mutta nuo on siis kieltäymyksiä, jotta saisi jotain parempaa, kun taas himon välitön toteuttaminen pilaisi koko homman. Moni on sanonut että elämä ilman tavoitteita on tyhjää, tylsää tms.
Entä ne mun palkinnot kieltäymyksistä?
Mulle se että olen ihminen enkä eläin, on jo itsessään ihana asia, vaikka eläinrakas olenkin. On mahtava tunne kun pystyy odottamaan, hillitsemään itsensä, laittamaan tavoitteen vuosien päähän ja tavoittelemaan sitä pala palalta. (Mitään yli-ihmisyyttä tähän on turha sotkea, tai eläinvihaa.)
On myös mukava tuntea itsensä seksuaalisesti terveeksi. Olen mielelläni terve eikä pervo, vaikka ajatusmaailma tarjoilee välillä pervoiluja.
(Se mihin palsta ja ihmiset piirtää pervon ja ei-pervon rajan on nyt yksi mun pointteja tässä ketjussa)
Ja, kuten varmaan odotettavaa onkin että sanon palkinnoksi jotain uskonnollista. No juu, ainahan Jeesuksen seura ihanaa on.
Jeesus antaa miljoonakertaisesti enemmän kuin ottaa.