Mun ei pitänyt käydä vaa-alla ennen huhtikuuta, mutta kävin sitten kuitenkin.
Viimeinen viikko meni...nooh...sanottakoon niin, että ei ihan siten, miten kuuluisi olla ja elää, jos tarkoituksena olisi pudottaa painoa :ashamed: Mutta tämä oli pitkälti (ei ihan kokonaan kuitenkaan) tietoinen päätös, jonka kanssa päätin siis sitten olla ja elää.
Ja tässä sitä nyt sitten eletään...painavampana, kuin mitä viime punnituksessa. Hupsis
Ja täytyy kyllä nyt ihan suoraan myöntää, että vaa-alle nousu pelotti. Paljon. Tai sanotaanko niin, että olin kyllä valmis ottamaan vastaan sen lukeman, jonka vaaka meikäläiselle antaisi, sittä itseppähän olin tilanteeni kehittänyt ja nyt saisin siis "kärsiä" seuraukset. Mutta kovasti toivon, että vaakalukema jäisi alle 74 kilon. Alimmillaan se kun on jo ollut 70,9 kilossa.
En osannut tarkasti arvioida, että paljonko lukema on ylöspäin tullut, mutta kyllä mulla jokin haju silti oli. Ja se oli se, että vaakaan piirtyisi lukema 73,??. Vaikka olen herkutellut, syönyt leipää ja käynyt kebabillakin (tosin söin vain noin 2/5 rullakebabista), niin en mä nyt kuitenkaan NIIN paljon ole mätönnyt, että olisin ansainnut lkemaksi 74 kg tai yli.
Kun sinne vaa-alle sitten lopulta uskaltauduin, niin leuka kopsahti lattiaan. En käsitä, miten huono olen miettimään syömääni ruokamäärää ja ennen kaikkea herkkumäärää. Miten en siis lainkaan nyt mukamas näe, että paljonko syön ja onko se määrä vähän, paljon vai ihan helvetin paljon. En oikein osaa nyt suhtautua tuohon vaa-an näyttämään lukemaan, sillä mielestäni se on väärä. Kävin kyllä vaa-alla lähes 10 kertaa, joten kyllä se nyt se lukema vaan on ja piste. Mutta en siltikään ymmärrä, että miksi. Vaakaan piirtyi lukema 71,3 kg. Ihan kiva, mutta jotenkin...no en tiedä. Siis helkutin hienoa, että en juurikaan ottanut ns. takapakkia, mutta jotenkaan mä en nyt vaan ymmärrä. En keksi muuta selitystä, kuin että vaikka olenkin ns. possutellut, niin se possuttelu on kuitenkin nollut edes jokseenkin kohtuudessa. Mutta kyllä mä ihan oikeasti koin possutelleeni ihan kunnolla. En nyt toki samalla lailla, kuin mitä ennen. Mutta silti.
Oliskohan sitä sitten kuitenkin jo jotain tullut tässä matkanvarrella sitten siitä kohtuudesta opittua?
