Mun synnytyksestä on päällimmäisenä kun laskettuna päivänä ei vauvaa kuulunu, niin varauduin henkisesti siihen että se menee sen kaks viikkoa yli ja käynnistykseen joudutaan. Sitten kuin 40+2 meni lapsivedet niin tihrustin itkua enkä olis yhtään halunnu synnyttää kun ei sen
vielä pitäny tulla.
No sairaalassa sitten olin vaan ihmeissäni ettei supistukset sattunu niin paljoa mitä luulin, mua oltiin peloteltu niillä niin paljon et kaikesta kivusta huolimatta kysyin melkein jokasen supistuksen jälkeen että "siinäkö se oli?" Ja ämpäri koitti siellä nukkua ja mää kärvistelin itekseni hammasta purren kun en kehdannu herättää
Ja itse synnytystilanteesta muistan vaan että mulla oli koko ajan hirveä jano eikä kätilö antanu mun juoda, ja sitten nousiki kuume ja muistikuvat on hämärät. Sitten alko pelottamaan että tuleeko sieltä lapsi vai paskaa :snotty: No, sitten kun vauva oli syntyny ja pesulla niin mää hörin samalta istumalta varmaan litran verran mehua ja saman verran vettä. Sitten vauva vietiin osastolle ja lääkäri tuli tarkistamaan. En ikinä unohda edes siltä väsymykseltä ja kuumeelta kun lääkäri paineli kohtua, ja paino samalla virtsarakkoonkin. Lääkäri hyppäs syrjään ja katto mua
niin vittuuntuneena ja totes että "sitä on taidettu vähän juoda."