Voi elämä... Parisuhde ja ihastuminen. :O

[QUOTE="mies";29565308]Hetkinen, siis eihän ihastuminen ja dramatiikka kuulu vain teineille tai naisille? Kovasti ihmettelen tätä perheenäitien ylenpalttista arkikeskeisyyttä. Ainakaan minä en _liiallisen_ arkisen naisen kanssa tykkää olla.[/QUOTE]

Sä nyt taas unohdat tän asian kokonaisuuden!

Koeta edes ajatella tätä isona kuvana kuten muut, jotka myös sen perusteella kirjoittelevat!

 

Minäkin uskoin tuossa iässä, että mitä vain voi tehdä, kunhan ei jää kiinni ja teinkin. Ja jäin kiinnikin ja eniten juuri harmitti se kiinnijääminen, ei se mitä tein. Muutaman kerran pystyin selittelemään asiat parhain päin, mutta kyllä se homma sitten paljastui, olin ollut ääliö. Ällistyttävää miten sitä pystyi antamaan itselleen luvan melkein mihin vain.

 

omg Sä olet nyt kyllä pihalla. Siis mua ei kiinnosta tuo hänen duuninsa muuten kuin hänen duuninaan, mutta valitettavasti se taitaa olla hänen elämäntapansa ja kulttuurinsa myös, eikä hän saa juoda esim. kahvia, alkoholia. Tietysti se on pitkä miinus. Mut ilman sitä hän ei olis täällä pohjolassa

Me juteltiin ensi sekunnista alkaen ihan kaikesta muusta elämästä ja sain tosi rennon, symppiksen kuvan siitä.

Eli annoit puhelinnumeron ja sovit tapaamisesta ennen kuin tiesit, että se tapaaminen on käännytystä ja uskonnosta juttelemista. Aika turha tässä tapauksessa sanoa, ettet ole tehnyt mitään väärää puolisoasi/poikaystävääsi kohtaan. Treffien luonne selvisi sinulle itsellesi vasta jälkeenpäin.

 

Eli annoit puhelinnumeron ja sovit tapaamisesta ennen kuin tiesit, että se tapaaminen on käännytystä ja uskonnosta juttelemista. Aika turha tässä tapauksessa sanoa, ettet ole tehnyt mitään väärää puolisoasi/poikaystävääsi kohtaan. Treffien luonne selvisi sinulle itsellesi vasta jälkeenpäin.

Tarina alkoi viestissä yksi näin:
"Siinä sitten vastaan pyöräili kaksi komeaa nuorta miestä. Ja uskotteko mitä?! He alkoi juttelee heikohkolla suomella, että haluaisitko keskustella kirkkoasioista? " Ap ohitti tuossa vaiheessa kirkkoasiat kokonaan Mutta kyllä hänelle annettiin vinkki heti alkuun, mistä on kyse. Meni vain noin 1000 viestiä, ennen kuin meni tajuntaan ja nyttemmin tarina on sitten hieman muuttunut, muutamaan kertaan.

 

Eli annoit puhelinnumeron ja sovit tapaamisesta ennen kuin tiesit, että se tapaaminen on käännytystä ja uskonnosta juttelemista. Aika turha tässä tapauksessa sanoa, ettet ole tehnyt mitään väärää puolisoasi/poikaystävääsi kohtaan. Treffien luonne selvisi sinulle itsellesi vasta jälkeenpäin.

Onhan ap jo myöntänyt tekevänsä väärin js tietävänsä sen (vaikka välillä puolusteleekin ja vetoaa uskontoon), musta olennainen kysymys on miksi jatkaa?

 

Sä nyt taas unohdat tän asian kokonaisuuden!

Koeta edes ajatella tätä isona kuvana kuten muut, jotka myös sen perusteella kirjoittelevat!

Kerrankin Lispetin kanssa samaa mieltä

 

Oletteko te itse joka IKISESSÄ suhteen ylä - ja alamäessä olleet vain täydellisesti oman kumppaninne kanssa, ettekä viettäneet aikaa jonkun toisen miehen kanssa, vaikka se ei olisi ollut välttämätöntä?

Ei, me muut emme ryntää pettämään heti kun menee vähän huonommin, ja selittele sitten kuinka oli PAKKO pettää.

 

Onhan ap jo myöntänyt tekevänsä väärin js tietävänsä sen (vaikka välillä puolusteleekin ja vetoaa uskontoon), musta olennainen kysymys on miksi jatkaa?

Joo, välillä myöntää. Mutta monesti on myös sanonut, ettei miehelle tarvitse kertoa, koska ei _vielä_ ole tehnyt mitään väärin. Minusta tuokin on jo väärin, että on sopinut treffeistä ja antanut numeronsa, kun ei vielä hoksannut, että oli kyse lähetystyöstä.

Ja minustakin tähänastinen vielä menee ihan hämmennyksen ja ihastuksen piikkiin, mutta jatko ehdottomasti ei.

 

Meidän suhteessa aapeen kaltainen käytös luokiteltaisiin pettämiseksi.

Meillä ei välttämättä, uskoisin että miehen naurusta ei hetkeen tulisi loppua kun selittäisin että eikun olin yhden mormonin kanssa kahvilla ihan käännytysmielessä, keskusteltiin uskonasioista

 

Meillä ei välttämättä, uskoisin että miehen naurusta ei hetkeen tulisi loppua kun selittäisin että eikun olin yhden mormonin kanssa kahvilla ihan käännytysmielessä, keskusteltiin uskonasioista

Ja nauru vaan kovenisi, kun kertoisit, että ensin kyllä luulit mormonin olleen ihan kuumana sinuun Eikä oma lämpösikään ollut ihan pakkasen puolella

 

Oletteko te itse joka IKISESSÄ suhteen ylä - ja alamäessä olleet vain täydellisesti oman kumppaninne kanssa, ettekä viettäneet aikaa jonkun toisen miehen kanssa, vaikka se ei olisi ollut välttämätöntä?

Ei, ei ole tullut mieleenkään alkaa treffailemaan toisia miehiä vaikka meillä onkin ollut alamäkiä. Tällä hetkellä esimerkiksi on ollut hyvin vaikeaa koska mies on ollut viikot ja viikonloput töissä aamusta iltaan ja käy käytännössä kotona vain nukkumassa. Minä olen väsynyt hoitamaan kaiken kotona yksin. Sen sijaan että lähtisin vieraisiin olen PUHUNUT miehelleni tunnoistani avoimesti ja pyytänyt järjestämään aikaa perheelleen ja minulle. Nyt vihdoin mies on pitämässä muutaman päivän vapaata monen pitkän ja raskaan viikon jälkeen. Ihan yhtä rankkaa tämä tilanne on ollut miehellekin.

Sinunkin pitäisi puhua tunnoistasi suhteestanne miehellesi NYT eikä sitten kun jotain on ehkä jo tapahtunut siellä treffeillä jonne olet miehesi seläntakana menossa! Näin toimii normaali, järkevä ihminen. Ei suhde siitä ainakaan nousuun lähde kun aina kun on vaikeaa lähdetään hakemaan huomiota vierailta miehiltä. Päin vastoin. Ei niitä vaikeuksia kannata tietoisesti järjestää lisää..

 

[QUOTE="humppa";29565483]Ja nauru vaan kovenisi, kun kertoisit, että ensin kyllä luulit mormonin olleen ihan kuumana sinuun Eikä oma lämpösikään ollut ihan pakkasen puolella [/QUOTE]

:O eihän sitä tartte kertoa jos mies on vaikka paljon poissa ja mä saan kököttää kotona odottamassa? Miehen syytä siis oikeastaan koko juttu

 

:O eihän sitä tartte kertoa jos mies on vaikka paljon poissa ja mä saan kököttää kotona odottamassa? Miehen syytä siis oikeastaan koko juttu

Ja vaikkei olisikaan pois kotoa ja vaikket itse kököttäisikään odottamassa, niin ei siltikään. Kyllä sinä voit tehdä niinkuin haluat, sillä sehän tässä on tärkeintä. Sitäpaitsi, miehet on aika yksinkertaista sakkia, vai miten se menikään?

Olen joskus miettinyt, että olisiko sitä toisella kertaa fiksumpi, jos nyt joutuisi uudelleen nuoreksi. Tuskinpa.

 

Kerrankin Lispetin kanssa samaa mieltä

Mä varmaan ansaitsisin jonkun mitalin tuosta hyvästä.

 

Joo, välillä myöntää. Mutta monesti on myös sanonut, ettei miehelle tarvitse kertoa, koska ei _vielä_ ole tehnyt mitään väärin. Minusta tuokin on jo väärin, että on sopinut treffeistä ja antanut numeronsa, kun ei vielä hoksannut, että oli kyse lähetystyöstä.

Ja minustakin tähänastinen vielä menee ihan hämmennyksen ja ihastuksen piikkiin, mutta jatko ehdottomasti ei.

Nimenomaan. Eli miksi jatkaa salailua ja itselleen selittelyä jos jo nyt tietää tekevänsä väärin.

 

Oletteko te itse joka IKISESSÄ suhteen ylä - ja alamäessä olleet vain täydellisesti oman kumppaninne kanssa, ettekä viettäneet aikaa jonkun toisen miehen kanssa, vaikka se ei olisi ollut välttämätöntä?

Olen viettänyt aikaa muidenkin miesten kanssa, esim. työni parissa. Minulla on myös miespuolisia kavereita. Jonkun kerran suhteemme aikana olen myös törmännyt ihmiseen josta olen tiedostanut sen verran kutkuttavia piirteitä että olen voinut päässäni tiedostaa että tuon kanssa olisi sutinaa JOS OLISIN SINKKU. Mutta heti kun tällaisiin tuntemuksiin olen törmännyt, olen ottanut tietoisesti välimatkaa esim. työprojektissa "liian kivalle tuntuvaan tyyppiin". Ihan siksi etten juuri halua ruokkia sellaista tilannetta tai viehätystä. Tästä ollaan useasti myös miehen kanssa puhuttu. Joka ikinen ihminen parisuhteessaankin ollessaan voi viehtyä natsaavaan tyyppiin mutta on sitten eri asia miten tilanteessa toimii!
En koskaan lähtisi tieten tahtoen treffailemaan ja ihastumaan lisää ihmiseen jota kohtaan olisi viehtymyksen tunteita! Rakastan miestäni ja hän on minulle ainoa, en pelleile sen asian kanssa.

 

Toisekseen, tuollaiset viehätykset ja ihastukset menevät kyllä ohi useimmiten. Jälkikäteen saattaa jopa ihmetellä että mikä ihme tuossa muka oli että sai minut hämilleni.

 

Minusta myöskään sellainen yhtälö jossa "kaveripohjalla" hengaillaan ihastuksen kohteen kanssa ei ole mahdollista. Jotain siinä aina haetaan jos on sellaisia tunteita. Vähintään itsetunnon pönkitystä.

 

Olen viettänyt aikaa muidenkin miesten kanssa, esim. työni parissa. Minulla on myös miespuolisia kavereita. Jonkun kerran suhteemme aikana olen myös törmännyt ihmiseen josta olen tiedostanut sen verran kutkuttavia piirteitä että olen voinut päässäni tiedostaa että tuon kanssa olisi sutinaa JOS OLISIN SINKKU. Mutta heti kun tällaisiin tuntemuksiin olen törmännyt, olen ottanut tietoisesti välimatkaa esim. työprojektissa "liian kivalle tuntuvaan tyyppiin". Ihan siksi etten juuri halua ruokkia sellaista tilannetta tai viehätystä. Tästä ollaan useasti myös miehen kanssa puhuttu. Joka ikinen ihminen parisuhteessaankin ollessaan voi viehtyä natsaavaan tyyppiin mutta on sitten eri asia miten tilanteessa toimii!
En koskaan lähtisi tieten tahtoen treffailemaan ja ihastumaan lisää ihmiseen jota kohtaan olisi viehtymyksen tunteita! Rakastan miestäni ja hän on minulle ainoa, en pelleile sen asian kanssa.

Hyvä kirjoitus.





Mutta kyllä se sunkin mieli muuttuisi jos tapaisit tarpeeksi komean mormonipojan

 

Oletteko te itse joka IKISESSÄ suhteen ylä - ja alamäessä olleet vain täydellisesti oman kumppaninne kanssa, ettekä viettäneet aikaa jonkun toisen miehen kanssa, vaikka se ei olisi ollut välttämätöntä?

Kyllä olen Niin välttämätöntä tilannetta ei minulle näiden liki 25 vuoden aikana ole tullut eteen, että toisen miehen kanssa olisin ylä- tai alamäessä ollut. Usko pois, on niitä näiden vuosien aikana ollut.

Tarpeeksi pahassa alamäessä oltaisiin menty perheneuvolaan tai vastaavaaan paikkaan.

Ja olisin enemmän kuin pahoillani, jos mies alamäkiaikoina olisi hakenut "apua" suhteellemme toisista naisista. Mutta kukin toki tavallaan.

 

Hyvä kirjoitus.





Mutta kyllä se sunkin mieli muuttuisi jos tapaisit tarpeeksi komean mormonipojan

Tiedä vaikka ensi kesänä ihastuisin 20 minuutissa ilmakuvia kauppaavaan mieheen. Tai jotain. Siitä sitten lähdettäisiin kyläkaupan terassille kahvittelemaan, jos se sais juoda kahvia.

 

Tiedä vaikka ensi kesänä ihastuisin 20 minuutissa ilmakuvia kauppaavaan mieheen. Tai jotain. Siitä sitten lähdettäisiin kyläkaupan terassille kahvittelemaan, jos se sais juoda kahvia.

 

Oletteko te itse joka IKISESSÄ suhteen ylä - ja alamäessä olleet vain täydellisesti oman kumppaninne kanssa, ettekä viettäneet aikaa jonkun toisen miehen kanssa, vaikka se ei olisi ollut välttämätöntä?

Tarkoitatko viettäen aikaa kaverina, vai mitä tarkoitat?

Varsinkin niissä alamäissä on tärkeä kommunikoida sen oman puolison kanssa ja selvitellä asiat kuntoon.
Jos asian vie muualle, ei se edistä teidän suhteen hyvinvointia millään tavalla.

 

Tarkoitatko viettäen aikaa kaverina, vai mitä tarkoitat?

Varsinkin niissä alamäissä on tärkeä kommunikoida sen oman puolison kanssa ja selvitellä asiat kuntoon.
Jos asian vie muualle, ei se edistä teidän suhteen hyvinvointia millään tavalla.

Olet asian ytimessä Ja minä uskon että useassa parisuhteessa on pikkuisen isompiakin ongelmia ratkottavana kuin HG:n muutaman kuukauden "tylsistyminen" ja silti ei lähdetä vieraiden matkaan.

 

Olen viettänyt aikaa muidenkin miesten kanssa, esim. työni parissa. Minulla on myös miespuolisia kavereita. Jonkun kerran suhteemme aikana olen myös törmännyt ihmiseen josta olen tiedostanut sen verran kutkuttavia piirteitä että olen voinut päässäni tiedostaa että tuon kanssa olisi sutinaa JOS OLISIN SINKKU. Mutta heti kun tällaisiin tuntemuksiin olen törmännyt, olen ottanut tietoisesti välimatkaa esim. työprojektissa "liian kivalle tuntuvaan tyyppiin". Ihan siksi etten juuri halua ruokkia sellaista tilannetta tai viehätystä. Tästä ollaan useasti myös miehen kanssa puhuttu. Joka ikinen ihminen parisuhteessaankin ollessaan voi viehtyä natsaavaan tyyppiin mutta on sitten eri asia miten tilanteessa toimii!
En koskaan lähtisi tieten tahtoen treffailemaan ja ihastumaan lisää ihmiseen jota kohtaan olisi viehtymyksen tunteita! Rakastan miestäni ja hän on minulle ainoa, en pelleile sen asian kanssa.

Tässäpä se jutun juju. Monet varmasti ovat tunteneet samoin, kuin hg, mutta järkevä ja puolisoaan kunnioittava ihminen hoitaa asian tällä tavalla, kuin vaimo-rakas kirjoittaa. Hg on nyt menossa ihan vastakkaiseen suuntaan, omasta tahdostaan, vaikka jotenkin yrittääkin kääntää tämän pakolliseksi työasiaksi (mitä se hänen puoleltaan ei millään muotoa ole).