Onko tälläinen liitto jatkamisen arvoinen vai eroaisitko itse jos miehesi olisi tällainen?

[QUOTE="Kohtalotoveri";29545728]Ihan kuin mun mies!
Aina valitti ettei pääse enää mihinkään, matkustelu ei ole enää samanlaista jne. Ja jos joskus sain hänet olemaan pojan (5-v.) kanssa kun kävin esim. kaupungilla tai jumpassa, niin hän oli vain iskenyt pojalle ipadin käteen ja poika oli pelannut koko ajan, ja syönyt tyyliin keksejä ja kaakaota.
Ja paras tulee tässä: Kun neljä vuotta olin lasta ja miestä passannut; pessyt pyykit, hoitanut kodin, huolehtinut lapsen vaatteet, sosiaaliset suhteet ja laittanut nukkumaan, herännyt öisin ja aamuisin (mies ei koskaan, KERTAAKAAN osallistunut yövalvomisiin, koska "mä en pysty tekemään töitä jos en saa nukkua!!", ja viikonloppuisin nukkui mieluusti myöhään), niin yks kaunis päivä mies vaan ilmoitti, että hälle riittää! (??) Siis anteeksi: "hälle riittää"?? Kaunis kiitos kaikesta siis. Ja turha varmaan sanoakaan, että tottakai sieltä työpaikalta oli löytynyt sellainen hemaiseva nuori naikkonen, joka "on se oikea"!
Eli ero tuli. (Olemme vielä naimisissa, mutta asumme erillään.)[/QUOTE]Viisas mies kun ymmärsi nostaa kytkintä ja lähteä ennenkuin sinä teit saman jonkun tämänkaltaisen sontaketjun innoittamana. Nostan miehellesi hattua ja olen iloinen hänen puolestaan. Toivottavasti löydät tilalle jonkun työttömän sohvaperunan joka ei työstä rasitu ja jaksaa palvoa sinua kuin sellaista prinsessaa joka kuvittelet olevasi.

 

Viisas mies kun ymmärsi nostaa kytkintä ja lähteä ennenkuin sinä teit saman jonkun tämänkaltaisen sontaketjun innoittamana. Nostan miehellesi hattua ja olen iloinen hänen puolestaan. Toivottavasti löydät tilalle jonkun työttömän sohvaperunan joka ei työstä rasitu ja jaksaa palvoa sinua kuin sellaista prinsessaa joka kuvittelet olevasi.

Kukas kusipää siellä oikein kirjoitteleekaan. Oikea sovinistipaska.

 

Kukas kusipää siellä oikein kirjoitteleekaan. Oikea sovinistipaska.

Sinulla se on sanan säilä hallussa ja on varmasti yhtä terävä kuin älysi. Ai että, kylläpä satutit syvältä.

 

Uskomaton ketju, nämä ovat parasta palstaviihdettä kun voimaistuneet mutta silti niin heikkoitsetuntoiset uusfemakot lynkkaavat omat ja toistensa miehet joukolla.

Työssäkäyvien miesparkojen vaimot kutsuvat itseään yksinhuoltajiksi ja kannustavat toisiaan eroamaan ja rikkomaan perheensä aivan käsittämättömin "perustein".

Oikeasti, mitä helvettiä?

Kiva että sulla on mukavaa.

Jos työssäkäyvien miesparkojen työssäkäyvät vaimot kyllästyvät katselemaan sitä mitään tekemätöntä ylimääräistä lasta ja laittavat sen ulkoruokintaan, sen ei millään lailla luulis sinunkaltaisesi sovinistin napaa kaivelevan - eikös ole vain hyvä, että miesparka pääsee rekkalesboakastaan eroon?

Nyt hus ryömi takas sinne kiven alle, mistä luikertelit esiin.

 

Kannattaisiko ennemmin yrittää korjata liittoa? Toisin miehelle ilmi, että nyt haetaan apua tai muutoin ollaan luisumassa eroon.

 

Ja parisuhteesta... Seksiä ei ole, ei samaa aaltopituutta keskustelulle eikä yhteistä huumoria

tuo riittäis mulle, muuta en lukenut.

 

Onko lastenhankinta ollut molempien toive?

 

On ollut lapset molempien toive, mies kuumeili toisen jälkeen kolmattakin eikä tässä nyt mitään pikkulapsivaiheessa enää edes olla.

 

Nosto

 

Kuulostaa ahdistavalta. Aika liki omaa tilannetta joka nyt kuitenkin pikku hiljaa on alkanut korjaantumaan.
Ennen hoidin kodin, lapsen, vapaa-ajan, aikataulut, raha-asiat KAIKKI yksin vaikka miehen kanssa ollaan molemmat kokopäivätöissä. Itselläni työ on fyysisesti rankkaa ja miehellä enemmänkin aivojumppaa.

Hermo kiristyi ja kiristyi pikkuhiljaa, sitä yritti jutella, kysellä, lopulta uhkailla, raivostua ja itkeä kun toinen ei tehnyt mitään, ei osallistunut mihinkään. Pyöritin YH na taloutta jossa asui joku vieraan tuntuinen tietokoneella möllöttävä loinen jonka naama alkoi pikku hiljaa etoa toden teolla.

Lopulta, LOPULTA monien yritysten jälkeen sain miehen heräämään kun ihan asiallisesti keskustelemalla kerroin ettei me tulla enää ensi kesää yhdessä näkemään jos asiat ei muutu.
Sanoin ettei kyse ole siitä etten jaksa, vaan siitä etten enää halua jaksaa!
Olen yksin yhdessä toisen kanssa ja menettänyt mielenkiintoni kaikkeen mikä ennen tuntu mielekkäältä.
Sanoin että jos elän yksinhuoltajan elämää niin haluan elää sitä lapsen huoltajana enkä miehen omaishoitajana.

Meillä asiat ovat parantuneen pikkuhiljaa, vauvan askelin.
Erosta ei ole koskaan meillä puhuttu "turhan päiten", se ei ole ollut mikään joka riidan uhkailu aihe, joten vakavan paikan edessä sain (ilmeisesti ja toivottavasti) miehen ymmärtämään että nyt ollaan elämän risteysalueella.

 

Uskomaton ketju, nämä ovat parasta palstaviihdettä kun voimaistuneet mutta silti niin heikkoitsetuntoiset uusfemakot lynkkaavat omat ja toistensa miehet joukolla.

Työssäkäyvien miesparkojen vaimot kutsuvat itseään yksinhuoltajiksi ja kannustavat toisiaan eroamaan ja rikkomaan perheensä aivan käsittämättömin "perustein".

Oikeasti, mitä helvettiä?

Sanoa muuta. Pikkurouvat taas vauhdissa.

 

Siis ihan kuin minun näppikseltäni Erotaan molemmat!

Täällä kolmas! Olen nytkin koko viikonlopun miettinyt että mitä helvettiä mä enää teen tässä suhteessa, miksi mä aikoinaan edes valitsin ton miehen?! Nojoo, olihan se ihan erilaista se suhde sillon alussa, mutta kyllä tosta miehestä jo silloin kävi ilmi laiskuus, en silti tiedä miksi jäin, tein lapsen ja otin asuntolainan hänen kanssaan. Nyt suhteessa ei ole laisinkaan intohimoa, me ollaan vaan. Mies on tylsä ja laiska. Tämä ei ole sellaista mitä elämältä haluan. Haluan MIEHEN! En tuollaista vässykkää joka vain makaa kaiken vapaa-aikansa sohvalla!

 

Kuvitellaanpa tilannetta toisinpäin,
mies ja vaimo tekevät yhtä pitkää päivää töissä, pienet lapset ja omakotitalo pihatöineen yms.
Vaimoke istuu illat jalat pöydällä lakaten kynsiään, juoruten puhelimessa ja vetäen 2h päikkäreitä.
Ei tee ruokaa, ei pese pyykkiä, ei leiki lasten kanssa, ei käy kaupassa, ei siivoa eikä osoita koko perhe elämää kohtaan mitään huomiota. Lasten kysyessä apua läksyihin vastaa "en mä nyt kerkee, tulee salkkarit, pyydä iskää". Perheen mies töistä tullessaan hakee lapset hoidosta, tekee heille ruuan, laittaa tiskit, pyykkää ja viikkaa vaatteet kaappiin, siivoaa keittiön ruuan laiton jälkeen, kysyy vaimoltaan katsotaanko joku leffa ja vaimo vastaa ettei huvita ja painuu öitä sanomatta pehkuihin.
Mies laittaa lapset iltapesuille, etsii huomispäivän vaatteet valmiiksi, ehkä kusettaa koiran, tekee kauppalistan seuraavaksi päiväksi ja kurkkaa makkarin ovesta jossa vaimoke jo kuorsaa tyytyväisenä.

Kun koko perhe on saatu iltasatujen saattelemana pehkuihin mies vaikka "Matti" röjähtää sohvalle ja huomaa että naapurin "Henkalta" on tullut viesti että perjantaina bisselle?
Matti vastaa ettei voi kaljalle lähteä kun emäntä on omissa menoissaan kavereiden kanssa (oletettavasti kun joka muunakin viikonloppuna) mutta kahville hän voi tulla LASTEN kanssa.
No "Henkka" ei varsinaisesti riemastu ideasta. Eikä Mattiakaan oikeestaan huvita, perjantaina on viikonlopun ostosten teko ja pienimmäiselle lapselle pitäisi etsiä uudet talvikengät.

Matin täytyy viikonloppuna viedä lapset harrastuksiinsa ja hakea tietysti, poiketa mummolassa lasten kanssa mutta vaimoa tuskin saa mukaan kun sillä on taas joku zumba tms.
"Villen" varpajaisetkin olis tiedossa viikon päästä, mutta turha on Matin toivoa sinne menoa.
Vaikka lastenhoitaja järjestyisikin (vaimo oli luvannut lähteä tuona vkl kavereineen mökille, kysymättä tietty) ei seuraavan päivän krapulassa pysty lapsia kaitsemaan kun talokin pitäis pitää asuttavassa kunnossa ja autosta vaihtaa renkaat ja tutkia samalla jarrupalojen tila. Keittiön viemärikin haisee, vesilukko pitäis varmaan putsata. Ja isomummon 80v. juhlat lähestyvät kuukauden sisään.
Lahja, perheelle juhlatamineet ja oma puku pitäisi etsiä.
Nuorimmaiselta puuttuu juhlamekko, sekin siis ostettava jos tili sen kestää.
Ja emännälle varata kampaaja, se ei kumminkaan suostu taas lähtemään ellei ole käynyt laittamassa tukkaansa juhlakuosiin...

Että semmosta Matin elämä, kuin moni mies suostuisi elämään nuin?
Ihan rehellisesti, kuin moni?
Naisilta tätä odotetaan, jopa vaaditaan ja käsketään olemaan valittamatta ja ruikuttamatta turhista,
mutta miettikääpä ihan tosissanne tilannetta toisinpäin!

 

Auttaisko jos otatte miehen kanssa kalenterit esille ja sovitte vaikka että olette vuoroviikoin vastuussa lapsista ja kodin pyörityksestä. Eli omalla viikollaan mies tulee töistä suoraan kotiin ja sinä saat viipyä menoissasi ja sopia menoja, seuraavalla viikolla sinä hoidat hommat. Ja viikonlopuista mietitte että mikä on sopiva aika käyttää omiin menoihin, vaikka kumpikin vanhempi kerran kuukaudessa ja loput viikonloput yhdessä lasten kanssa. Tai lapsia mukaan metsälle sun muualle.

 

Siis ihan kuin minun näppikseltäni Erotaan molemmat!

Muuttakaa yhteen

 

Haluaisinpa ihan tosissaan kuulla sen kärkevän ja mukafiksun kommentin, joka nimimerkeillä kuten omfg olisi sanottavanaan tosta tavis***:n kirjoituksesta. Kuvasi meinaan ihan saatanan hyvin sitä mikä kaikissa näissä ketjuissa on pointtina ja minkä takia mä aina nauran niin, että meinaan tuolilta pudota, kun bongaan jonkun tällaisen kommentin:

Uskomaton ketju, nämä ovat parasta palstaviihdettä kun voimaistuneet mutta silti niin heikkoitsetuntoiset uusfemakot lynkkaavat omat ja toistensa miehet joukolla.

Työssäkäyvien miesparkojen vaimot kutsuvat itseään yksinhuoltajiksi ja kannustavat toisiaan eroamaan ja rikkomaan perheensä aivan käsittämättömin "perustein".

Oikeasti, mitä helvettiä?

 

En kyllä tekisi päätöstä parisuhteen jatkamisesta sen perusteella kuinka paljon puoliso osallistuu lastenhoitoon tai harrastuksiin kuskaamisiin ym. Lasten isä puoliso olisi edelleen vaikka eroaisimme.

 

#38 vastauksesta liki 90% asioista oli liki kuin minun elämästäni, mies kun olen. Enkä vähääkään karehdi tavallisen perheenäidin roolia.

 

Miehes ei selvästikään pidä sua eikä lapsiaan tärkeinä. Tärkeämpi taitaa olla uus tyttöystävä, mistä sitten lieneekään löytänyt. Luultavasti köyrivät harva se päivä. Turha ihmetellä jos seksi ei maistu kotona.

 

[QUOTE="Miira";29545578]
Merkit viittaisivat kyllä rakastajaan, mutta hän on töissä ihan tässä naapurustossa eli voin moikata häntä kesken työpäivän ja yllättää hänet koska vaan eli luulisi että hän olisi sen järjestänyt muulla tavoin jos jotain naista peittelisi. Liikkuu vielä ns. Työhaalareissaan aamusta iltaan eli jos naista näkisi niin varmaan pukisi ne hienot vaatteet joille hänellä oikeesti silmää on. Mies siis todella osaa laittaa itsensä komeaksi mutta ei tee sitä silloin kun on poissa ja menoistaan eli sekin sotii vähän sitä vastaan että nainen hänen aikaansa veisi.
[/QUOTE]

Voi toki olla, ettei miehellä ole toista naista, mutta tämä työhaalariasia ei ole este sille. Oma perheellinen rakastajani saattaa piipahtaa kesken työpäivän työvaatteet yllään ja työkaluja mukanaan, juuri siitä syystä, ettei herättäisi epäilyksiä. Pesulla on helppo käydä nopeasti.

 

En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi jatkaa onnetonta liittoa ja elämää. Jos ei enää mitään muuta jaa miehensä kanssa kuin parisängyn, niin onko se nyt elämää?

Lapsien takia pitäisi jatkaa avioliittoa, älkää nyt viitsikö.

 

Aii helvata kun tää on hyvä :-D Nyt joukolla mammat äijät vaihtoon ja tosiaan joku tuloton hampuusi kuluttaan sohvannurkkia joka on kotona ja palvoo teitä. Tai vastaavasti puolen vuoden päästä tänne takaisin vinkumaan, kuinka se yh-elämä on paskaa kun pitää itte kaikki hoitaa eikä rahat riitä ja ex-ukko on löytänyt jonkun ihanan böönan vierelleen elämään.... Hyvin menee, mutta menköön :-D :-D

 

Olisipa kiva kuulla miehen näkökulma.
Millainen vaimo siellä illallla on vastassa jne.

 

Aii helvata kun tää on hyvä :-D Nyt joukolla mammat äijät vaihtoon ja tosiaan joku tuloton hampuusi kuluttaan sohvannurkkia joka on kotona ja palvoo teitä. Tai vastaavasti puolen vuoden päästä tänne takaisin vinkumaan, kuinka se yh-elämä on paskaa kun pitää itte kaikki hoitaa eikä rahat riitä ja ex-ukko on löytänyt jonkun ihanan böönan vierelleen elämään.... Hyvin menee, mutta menköön :-D :-D

Jotenkin tää ajatus, että miehen täytyy olla työtön huomioidakseen perhettään on ihan järjetön. Ja minä kun luulin, että se että mies osaa tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan (tässä tapauksessa käydä töissä) on vaan urbaania legendaa, mutta ilmeisesti sitten ei.

Mulla on mies, joka käy töissä. Siitä huolimatta se osallistuu ihan täysipainoisesti perheen hoitamiseen. Koska olen kotona hoitamassa lapsia luonnollisesti teen enemmän kotitöitä, kun minulla on enemmän aikaa. Mutta mies kyllä mielellään osallistuu niihinkin. Kotiin tultuaan hän leikkii lasten kanssa, hoitaa useimmiten lasten iltatoimet. Viikonloppuisin herää esikoisen kanssa, että minä saan nukkua kun hoidan vauvan yöheräilyt. Omia menoja meillä on aikalailla tasapuolisesti ja niistä sovitaan yhdessä.

Tuo uskomus, että jos mies käy töissä, hän ei yksinkertaisesti kykene tekemään mitään muuta on aivan järjetön. Ja täällä panikoituneet miehet kuorossa kirkuu, että tyhmiä feministejä, kun odottavat että mies leikkisi omien lasten kanssa, tai pistäisi ne nukkumaan. Siitä nyt puhumattakaan, että yksin hoitaisi ne sillä aikaa kun emäntä on muualla. Lukekaapa huviksenne tuo tavis***:n kirjoitus ja tulkaa uudestaan ulisemaan, että ei voi vaatia mitään kun kerran käy töissä! Huvittavaahan on se, että tämä sama meno jatkuu sittenkin kun se äiti menee takaisin töihin (tässä aloittajan tapauksessa taisi olla niin, että se äitikin on töissä) ja silti ollaan sitä mieltä, että kyllä se nainen osaa hoitaa lapset, kodin ja työt ja se on aivan käsittämätön urotyö että mies hoitaa työn (ja omat harrastuksensa).

 

[QUOTE="vieras.";29545678]Oletko varma että löydät paremman miehen joka tekee arjestasi paremman?[/QUOTE]

Onko tuo se syy, miksi ihmiset pysyvät huonoissa parisuhteissa? Olen aina miettinyt, miksi moni vaan kitkuttaa parisuhteessa, jossa kukaan ei ole onnellinen.

Tuonko perusteella pitäisi jatkaa entisessä? Sehän torppaa mahdollisuuden löytää sen todellisen onnen.
Ja pitääkö se aina olla se mies kuvioissa, yksin lastenkin kanssa voi olla helvetin onnellinen.

Ihme läheisriippuvaista, yksinoloa pelkäävää porukkaa, mulla on kaveri joka on tuollainen, enkä jaksa enää hänen seuraansa ollenkaan kun koko elämä on pelkkää valitusta. Mutta ei, ei se kannata erota, kun ei ole varmuutta löytääkö paremman miehen, tsiisus.