Eroaisitko?

[yksin avioliitossa]

Arki sujuu miehen kanssa hyvin. Mies osallistuu kotitöihin ja lasten hoitamiseen. Käy töissä ja maksaa laskut. Omaa vapaa-aikaa kummallakin on sovitusti. Yhteistä vähemmän, mutta sitäkin välillä.
Óngelma on, että tiedät ettei mies arvosta sinua naisena, eikä vaimona. Olet yrittänyt useaan otteeseen puhua miehelle, mutta hän on tehnyt selväksi ettei mitään puhumista ei ole. Lastensa äitinä hän arvostaa sinua ja arjen sujuminen lasten vuoksi on tärkeintä. Haluaisit kuitenkin olla myös nainen ja vaimo. Yhteisiä asioita miehen kanssa ei juurikaan ole, ja jos yrität järjestää yhteistä ohjelmaa miehen kanssa kahdestaan, mies suostuu velvollisuudesta pitkin hampain.
Mitään varsinaista ongelmaa, jonka vuoksi erota ei ole siis. Ellei sellaisena pidä sitä, että rakkaus miehen puolelta ilmeisesti on kuollut. Tai niin luulen. Mies ei suostu siitä puhumaan. Eikä myöskään lähde asiasta keskustelemaan ammatilaisen juttusille. Yksin eikä yhdessä.
Tyytyäkö tähän vai lähteä etsimään parisuhdetta?

 

["..."]

Miten vanhoja lapsenne ovat?

 

[vierasss]

Miksei mies arvosta naisena ja vaimona?

 

[Minni:)]

No mulle parisuhteeseen kuuluu oleellisesti, et toista arvostetaan muunakin kuin vaan lasten vanhempana ja tehdään juttuja yhdessä eli siinä ois ihan tarpeeksi ongelmaa minkä vuoksi erota. Jos oisin tosissani kaikkeni tehnyt parantaakseni tilannetta omalta osaltani eikä mitään tapahtuisi niin se ois sitten siinä. Varmaan parisen vuotta jaksaisin yrittää ihan lastenkin takia.

 

[Vaimo-Rakas]

Tuo olisi pahinta mitä suhteessa voisi tapahtua. Hiljaa pystyyn kuoleminen.
Ja vielä vain toisen "päätöksestä" olla tekemättä asialle mitään.

Lapset painaisivat paljon vaakakupissa mutta tuntuu kyllä että tuollainen tappaisi henkisesti niin vahvasti että en uhraisi omaa elämääni tuossa suhteessa jos pikaisesti ei mies alkaisi myös tehdä jotain yhteisen kipinän löytämiseksi.

Mites seksipuoli?

 

["jep"]

Eroaisin. Olen tottunut todella erilaiseen ja äärimmäisen onnelliseen, kunnioittavaan, huomioonottavaan ja omistautuvaan parisuhdemalliin ja en katselisi tuollaista ollenkaan.

 

[astrolabe]

Onko mies sanonut, ettei arvosta naisena, puolisonaan, rakkaanaan vai oletatko vain niin? Jollekulle miehelle etenkin pikkulapsiaikana se arvostaminen voi olla vaikka sitä sujuvaa arkea, eikä kaikki ole koskaan olleetkaan suuria romantikkoja.

 

[Vaimo-Rakas]

Mullekin kyllä tulee ykkösenä parisuhteessa keskusteluyhteys, hellyys, rakkaus ja yhteenkuuluvuus... Jos noita ei olisi eikä hauskaa yhdessä niin näivettyisimme.

 

[yksin avioliitossa]

Lapset ovat ala-asteikäisiä. Mies on kerran riidan aikana sanonut ettei arvosta naisena eikä vaimona. Meillä harvoin riidellään. Ei tule riitoja, kun ei ole niin yhteistäkään. Muuten voisin ajatella, että kyse oli vain vihaisena sanotusta asiasta, mutta toisaalta miehen käytös kertoo sen olevan totta. Hän on ystävällinen, useimmiten etäinen, ei puhu asioistaan kysymälläkään. Joskus myös vihamielisen oloinen ilman syytä. Olen ajatellut, että hänen vanhemmillaan näyttää olevan samanlainen liitto. Seksiä on normaalirajoissa. Mutta ei nyt mitään suurta intohimoa siinäkään. Lapsille ero olisi iso asia. Myös minulle. Taloudellisesti mies on vahvemmilla. Hän on se joka rakensi uraa, kun minä olin lasten kanssa kotona. Ja vaikka nyt olen työssä, palkkaero on huima.

 

[mieti vielä]

[QUOTE="jep";29905242]Eroaisin. Olen tottunut todella erilaiseen ja äärimmäisen onnelliseen, kunnioittavaan, huomioonottavaan ja omistautuvaan parisuhdemalliin ja en katselisi tuollaista ollenkaan.[/QUOTE]

Tässähän on nyt vaan se, että ap:han ei käy töissä, joten elättäjän jättäminen ei taida kuitenkaan olla se kaikkein mieluisin valinta hänelle. Lisäksi hän joutuisi tekemään kotityötkin tuon jälkeen yksin...

 

[astrolabe]

Ok, eli mies ei halua parisuhdeneuvontaan/-terapeutille. Sinä voit kyllä mennä yksinkin, jos haluat?

Vaihtoehdot taitavat sitten olla joko sopeutua tilanteeseen ja tyytyä tuohon mikä nyt on tai sitten erota. Älä mieti muuta kuin, että haluatko sinä elää nykyisessä tilanteessa? Jos et, täytyy sinun etsiä jokin muutos siihen. Olen käsittänyt, että jotkut elävät semionnellisesti kulissielämää puolison kanssa ja hakevat intohimon, rakkauden ja seksin muualta.

 

[yksin avioliitossa]

Tässähän on nyt vaan se, että ap:han ei käy töissä, joten elättäjän jättäminen ei taida kuitenkaan olla se kaikkein mieluisin valinta hänelle. Lisäksi hän joutuisi tekemään kotityötkin tuon jälkeen yksin...

? Miten niin en käy työssä. Käymme molemmat täyspäiväisesti omaa koulutustamme vastaavassa työssä. Jatko-opinnot ovat minulta jääneet kesken, koska molemmat vanhemmat eivät voi olla poissa myös iltoja työn lisäksi. Mutta vakituinen työsuhde on ollut voimassa minullakin jo yli 10 vuotta. Mutta sinähän et sellaisesta tiedä, kun hanttihommia olet pätkätöinä tehnyt, kun olet viitsinyt.

 

[yksin avioliitossa]

Ok, eli mies ei halua parisuhdeneuvontaan/-terapeutille. Sinä voit kyllä mennä yksinkin, jos haluat?

Vaihtoehdot taitavat sitten olla joko sopeutua tilanteeseen ja tyytyä tuohon mikä nyt on tai sitten erota. Älä mieti muuta kuin, että haluatko sinä elää nykyisessä tilanteessa? Jos et, täytyy sinun etsiä jokin muutos siihen. Olen käsittänyt, että jotkut elävät semionnellisesti kulissielämää puolison kanssa ja hakevat intohimon, rakkauden ja seksin muualta.

Niin tätä olen miettinyt. Kannattaisiko miettiä näitä kuvioita parisuhdeterapeutin kanssa?

 

[kantaa ottava]

Olen kolmen lapsen äiti, kerran eronnut ja silloin elänyt yhden lapsen yksinhuoltajan 7v, rankkaa aikaa ja nykyisin olen kahden 3 ja 10 lapsen äiti joka on avioliitossa...mutta vain lasten takia. Mieheni on ns. narsisti...olemme käyneet terapiaistunnoilla ja tilanne on niiden vuoksi hieman parantuntu. Tuo sinun kommenttisi ettei miehesi arvosta sinua naisena...kysyitkö miksi ei? itse arvostamme itseämme naisina ja jos miehellesi ei kelpaa, hanki ns.salarakas...piristää kummasti sekä saat arvostusta Naisena. ELÄMME VAIN KERRAN, JA JOTAIN PITÄÄ OLLA JOTTA KIIKUSTUOLISSA ON MUISTELTAVAA...nainen 40 ja risat.

 

[Yks miinus]

Mun ystävä jäi suhteeseen kunnes lapset olivat muuttamassa pois ja tämä oli heillä yhteinen päätös suhteessa että sitten erotaan vasta. Nyt elävät kummatkin yksin eikä sopivaa kumppania ole löytynyt, vanhempana ei ole ehkä enää niin helppoa? Ainakin ystäväni katuu nyt ettei elänyt itse vaan luuli että ehtii nauttia elämästä myöhemmin myös. Nyt kaipaa ihmistä rinnalle ja on yksinäinen. Näinkin voi mennä...

 

[yksin avioliitossa]

Ei osaa selittää miksei arvosta. Olemme ehkä erilaisia, toisaalta koen ettei mies myöskään ole yrittänyt puhua ja kuunnella ja tehdä yhdessä asioita sydämellä. Hän "suorittaa" elämää. Kiitos hyvistä vastauksista. Tuota olen miettinyt, että jos jään tähän liian pitkäksi aikaa, mistä jään paitsi. Odottaisiko jossain hyvä ja molemminpuolinen rakkaussuhde? Vai kaduttaisiko ero, jos jäänkin yksin? Salarakkaan hankkiminenkin houkuttaisi, mutta en ole siihen vielä sortunut. Toive paremmista ajoista elää jossain, mutta en voi pakottaa miestä rakastamaan, jos se ei ole hänen tahtonsa. Ja onko hänellä oikeus valita minulle elämä "pelkkänä äitinä", ei naisena ja rakastettuna. Tuo "elämme vain kerran" ajatus nousee vuosi vuodelta enemmän mieleen.

 

["Saija"]

Minä en eroaisi tuollaisessa tilanteessa, vaan hakisin seksiä, läheisyyttä ja arvostusta liiton ulkopuolelta. Voit kokeilla, toimiiko se sinulla, jos ei toimi niin silloinhan voit aina muuttaa suunnitelmaa ja erota. Missään nimessä ei ainakaan kannata kuolla pystyyn omassa liitossaan.