Onko tälläinen liitto jatkamisen arvoinen vai eroaisitko itse jos miehesi olisi tällainen?

Minun vastuullani on aina hakea lapset hoidosta kotiin, tehdä ruuat, käydä kaupassa ja olen lapsissa kaikki illat "kiinni". Mies tekee pitkää päivää, mutta tulee pyytäessä kotiin jos haluan lähteä vaikka jumppaan. Kuitenkin siis hän on aikaisintaan kotona puoli kuuden pintaan eli sitä ennen en voi menoja ilman lapsia sopia. Enkä sitten edes kavereiden tapaamista varten häntä kotiin pyydä, olen niin tottunut siihen, että lapset kulkevat aina mukanani. En valita sitä lasten kanssa oloa, nautin heistä enkä koe lasten kanssa oloa raskaaksi, mutta ns. Yh:n arkea tämä on. Teen kaiken yksin lasten kanssa.

Mielestäni tällainen ei ole normaalia perhe-elämää, mies on vapaa liikkumaan sopimatta asiaa lastenhoidon kannalta. Hän työpäivän jälkeen voi poiketa oluelle, koska päivät venyvät enkä häntä kotiin odota.

Kun hänelle tulee töistä vapaa viikonloppu, hän suunnittelee vuettävänsä sen metsällä tms. Taas poissa lasten luota. Olenkin kysynyt kuinka hän voi elää noin, eikö hän tunne omatunnon tuskaa vähästä ajasta lasten kanssa? Eikö häntä vaivaa tuollainen? Mutta hän vastasi, että eikö hän sitten saa harrastaa... Saa toki, mutta oma ajankäyttö on myös valintakysymys.

Lisäksi minä kuljeta. Lapset harrastuksiin, vien elokuviin, opetan pojat luistelemaan ja jopa pelaamaan jääkiekkoa, mies EI IKINÄ oma-aloitteisesti vie lapsia mihinkään. Painostuksen kanssa vie lapset kerran puolessa vuodessa esim. uimaan, mutta mun pitää puhua siitä pitkään ja suurin piirtein järjestää aika ja pakata uimahousut sun muut.

Mä ymmärrän, että moni nainen ns. hoitaa lapset ja kodin, mutta mies vie ns. Kermat päältä eli on se joka harrastaa ja liikku lasten kanssa, mutta meillä ei ole edes sitä.

Ja parisuhteesta... Seksiä ei ole, ei samaa aaltopituutta keskustelulle eikä yhteistä huumoria. Mä oon niin pettynyt tohon mieheen. Enkä jaksaisi elää tämän pettymyksen kanssa enää. Arjessa olen yksinhuoltaja joten ero ei sitä muuttais, pärjäisin siis lasten kanssa kyllä. Tosin en tiedä voisiko lapsia edes antaa isälleen viikonloppuisin, kun tänäänkin kun jumpasta tulin kotiin niin mies oli nukkunut koko sen ajan eli lapset oli kuitenkin keskenään. En luota enää, että hän hoitaisi lapset hyvin tai valvoisi heitä.
Viime kesänä hän oli lasten kanssa keskenään mökillä ja humalassa siellä veden äärellä ainoana aikuisena. Pettymys, pettymys... Samoinko jo miten pettymys koko mies minulle on?

Ja miksi valitsin hänet? Koska aina ei todellakaan ollut näin, hän oli isä joka heräsi yöllä vauvan kanssa, osallistui täysi veroisesti alusta asti, mutta jokin muuttui kolmisen vuotta sitten.

 

Minkä ikäiset lapset teillä on?

 

Eroaisin.

 

Lapset on 6 ja 10.

 

Lähtisin ainakin viikon lomalle ulkomaille, siinäpähän mies opettelisi olemaan lasten kanssa. Millaista työtä teet? Itselläni mahdollisuus myös iltavuoroihin, joten pyytäsin niitä suurimmaksi osaksi. Olisi miehen pakko oppia ottamaan vastuuta kun olisin illat töissä. Tilanne on jatkunut jo kolme vuotta, kauan olet jaksanut Mutta pakkohan tilanteen on muuttua!

 

[QUOTE="Miira";29545442]Lapset on 6 ja 10.[/QUOTE]

Ehdottomasti ero.

 

Eroakin kannattaa harkita. Mutta tuo kohta että jokin muuttui kolme vuotta sitten kannattaisi selvittää ensiksi. Eli sitä pariterapiaa, perheneuvolaa tai mitä vaan kannattaa kuitenkin alkuun kokeilla.

 

[QUOTE="Miira";29545442]Lapset on 6 ja 10.[/QUOTE]

Kysy lapsilta haluavatko että isi muuttaa pois.

 

Tässä tavallaan eron partaalla asian vuoksi käytiinkin, saatiin kuitenkin sovittua ja jatkettua ja elin uskossa, että asiat muuttuisivat, mutta ei... Mies vielä käänsi kaiken tavallaan niin, että mä vaan kaipasin vapautta, menemistä ja siks halusin erota eli ns. mun syy ja ei sitten tarvinnutkaan hänen muuttua tai kohdata omaa käytöstään.

 

Eivät halua. Pienempi aina toivoo, ettemme eroaisi, vaikkemma mitään tälläistä ääneen olekaan heidän aikana puhuneet, mutta vaistoani vai johtuuko puheet siitä, että kaverien vanhempia ole eronnut...

 

No jos on ollut erilaista ennen, niin miksi muuttunut? Oletko keskustellut miehesi kanssa?

Meillä mies on 5 päivää toisella paikkakunnalla töiden vuoksi. Olen siis "yh" viikolla. Teen kaiken lasten kanssa ja kuljetaan heitä ym. Onhan se raskasta, mutta mieheni onneksi vapaapäivinään auttaa ja keittää sekä vie lapsia uimaan ym. Lapset 7-v, 9-v sekä 11-v.

Ennen eron miettimistä kehottaisin keskustelemaan kunnolla. Ero on vain niin vaikea lapsille, aina!

 

Kuulostaa siltä, että miehen mielenkiinto suuntautuu enemmän kodin ulkopuolella. Hänellä on rakastajatar.

 

Siis ihan kuin minun näppikseltäni Erotaan molemmat!

 

En olisi kolmea vuotta elämästäni tuhlannut aviomieheen, joka ei osaa olla sen enmpää aviomies kuin isä.

 

Harmillinen tilanne kyllä... Paha sanoa mitään kenenkään muun suhteen puolesta, mutta itsellä oli samanlainen tilanne aikoinaan, ja siihen auttoi ero.. enkä ole katunut päivääkään. Nykyään minulla on mies, joka arvostaa minua ja meidän perhettä. Olen erittäin kiitollinen, että meillä on toisemme.

 

Kyllähän tuo ukkos melko saamattomalta nahjukselta kuulostaa. Tuskin jaksaisin katsella moista menoa, kun eihän käytännössä miehestä taida olla mitään "iloa" sinulle tai lapsille. Vähän kuin ulkopuolisena teidän perheessä. Oletko tarkistellut koskaan, onko hän siellä missä sanoo olevansa? Ettei olisi toinen nainen kuvioissa mukana?

Ja lapsiltahan ei kysellä, mitä mieltä he ovat erosta, saako isi ja äiti erota, vai ei. Se on vain ja ainoastaan miehen ja naisen välinen asia, siihen päätökseen ei lapsia oteta mukaan. Ei voi lapsille sellaista valtaa ja vastuuta sälyttää.

 

En näköjään tällä puhelimella saa lainattua teksti, joten vastailen sitten vaan yleisesti.
Merkit viittaisivat kyllä rakastajaan, mutta hän on töissä ihan tässä naapurustossa eli voin moikata häntä kesken työpäivän ja yllättää hänet koska vaan eli luulisi että hän olisi sen järjestänyt muulla tavoin jos jotain naista peittelisi. Liikkuu vielä ns. Työhaalareissaan aamusta iltaan eli jos naista näkisi niin varmaan pukisi ne hienot vaatteet joille hänellä oikeesti silmää on. Mies siis todella osaa laittaa itsensä komeaksi mutta ei tee sitä silloin kun on poissa ja menoistaan eli sekin sotii vähän sitä vastaan että nainen hänen aikaansa veisi.
Mä en enää edes tavallaa sure tai mieti onko toista naista, eniten suren että hoidan perheeni yksin ilman parisuhdetta ja kaikkea sitä mitä lapsilta jää puuttumaan kun äiti on sekä äiti että isä.

Jos se olisin töiden vuoksi vaan viikolla näin niin ymmärtäisin, mutta kun sitä miehen huomiota tai läsnäoloa ei saa koskaan tai että hän edes joskus kantaisi osan vastuuta lapsista, eläisi heidän kanssaan hetket harrastuksissa, tietäisi mitä vaatteita tarvitaan, mikä on mennyt pieneksi... Olisi kaiken kaikkien edes sitten viikonloppuisin se toinen vanhempi. Mutta ei... Ja se pettymys raastaa ja saa itkemään ja mietin onko nämä vuodet sen arvoisia hukattavaksi tässä näin?

 

Ihanalta kuulostaa nimimerkki mamma, olis kyllä unelma löytää joku joka jaksaisi tätä arkea kanssani, nauttisi ulkoilusta tai muusta yhdessä olosta.

Mä olen yksin se joka järjestää aikaa meille kahdelle, vkl matkoja mm. Pariisiin, mä pienistä tuloista maksan matkan ja hommaan lapsille hoitajan... Mutta ei sekään enää tunnu miltään, en jaksa enää olla se joka yksin järjestää minkään muuttumatta... Kaikkeen tarvitaan mua, koko perheen pyörittämiseen vain mua.

Yksin kaikki olis samoin, mutta jäis se ainainen turha odotus ja pettymys miehestä pois

 

mulla on mies joka jakaa lasten hoidon tasan puoliksi paitsi että hän hakee vie lapsen hoitoon koska hänellä on ajokortti,minulla ei. kaiken vapaa-aikansa viettää perheensä kanssa. Mutta se mikä meillä on kaihertanut on seksin puute sekä se että ukkko ei tee kotitöitä,ei tehny edes sillon kun oli yksin kotona vuoden päivät ja minä tein 8tuntista päivää. Minäkin jo mietin useampaan otteeseen eroa koska kyllästyin siivoomaan ukonkin sotkut

 

Eroaisin. Mikä enää saa jatkamaan, jos on sekä miehenä että isänä huono!? Taloudelliset syyt?

 

No talous taitaa olla ainoa mikä yhdistää, vaikka omat rahat ja menot meillä enemmän ja enemmän on. Mutta onhan meillä hieno talo, kulissit kunnossa mut en jaksa sellaista miettiä. Mun on paha olla täasä näin, ja se on se mille pitäis jotain tehdä

 

Oletko varma että löydät paremman miehen joka tekee arjestasi paremman?

 

En tietenkään ole varma löysällä ikinä yhtään miestä mutta silläkö ajatuksella mun pitäis vaan jatkaa elämääni näin uskoen ettei parempaakaan tule. Mä olen onnellinen lasteni kanssa, he ovat mulle kaikki kaikessa ja tää elämä tosin tekeekin sen niin ettei muuta vaihtoehtoa olekaan.

 

Ihan kuin mun mies!
Aina valitti ettei pääse enää mihinkään, matkustelu ei ole enää samanlaista jne. Ja jos joskus sain hänet olemaan pojan (5-v.) kanssa kun kävin esim. kaupungilla tai jumpassa, niin hän oli vain iskenyt pojalle ipadin käteen ja poika oli pelannut koko ajan, ja syönyt tyyliin keksejä ja kaakaota.
Ja paras tulee tässä: Kun neljä vuotta olin lasta ja miestä passannut; pessyt pyykit, hoitanut kodin, huolehtinut lapsen vaatteet, sosiaaliset suhteet ja laittanut nukkumaan, herännyt öisin ja aamuisin (mies ei koskaan, KERTAAKAAN osallistunut yövalvomisiin, koska "mä en pysty tekemään töitä jos en saa nukkua!!", ja viikonloppuisin nukkui mieluusti myöhään), niin yks kaunis päivä mies vaan ilmoitti, että hälle riittää! (??) Siis anteeksi: "hälle riittää"?? Kaunis kiitos kaikesta siis. Ja turha varmaan sanoakaan, että tottakai sieltä työpaikalta oli löytynyt sellainen hemaiseva nuori naikkonen, joka "on se oikea"!
Eli ero tuli. (Olemme vielä naimisissa, mutta asumme erillään.)

 

Ehdottomasti ero.

Uskomaton ketju, nämä ovat parasta palstaviihdettä kun voimaistuneet mutta silti niin heikkoitsetuntoiset uusfemakot lynkkaavat omat ja toistensa miehet joukolla.

Työssäkäyvien miesparkojen vaimot kutsuvat itseään yksinhuoltajiksi ja kannustavat toisiaan eroamaan ja rikkomaan perheensä aivan käsittämättömin "perustein".

Oikeasti, mitä helvettiä?