Yrityksen odottajat

Hiliputti, kiitos. Tuo, että totesit, ettet jää odottamaan parasta aikaa -jos sellaista nyt on edes olemassa-, paransi jo mielialaani aika paljon..

Hihi, eipä mitään. Tietysti on ihan järkevää olla realisti ja miettiä ks. asioita, mutta itse haluan myös olla sen verran optimisti, että kyllä ne työasiat sitten jotenkin päin järjestyvät; on sentään nyt työpaikka ja toisaalta äitiysloman loppuvaiheessakin voi katsella, millaisia paikkoja olisi taas tarjolla.

 

Hei! Olen jo monta päivää lueskellut ketjua ja ilmoittautuisin nyt itsekkin yritystä odottelemaan. Kovasti toivoisi meidän perheeseen pientä esikoista, miehen kanssa puhuttu jos vuoden päästä aletaan yrittää, kun on opiskelut minulla paremmassa jamassa. Pitkä on siis odottavan aika ja jotenkin pitäisi näitä tunteita purkaa. Mies on jo aivan täynnä mun vauva höpinää.

 

Kyllä tämä kolmannen kuumeilu on täysin erilaista kuin kahden aiemman. Tähän vaikuttaa myös iso ikäero, joka tulisi nuoremman lapsen ja mahdollisen kolmannen väliin. Nyt on niin tottunut siihen, että lapset ovat isoja ja omatoimisia ja sitä todella punnitsee ja harkitsee jaksaisiko vielä "paluun taaksepäin". Kuopus oli myös erittäin haastava ensimmäiset kolme vuotta niin kauhulla miettii jos kolmonenkin olisi samanlainen.. Toisaalta esikoinen oli ihan päinvastainen niin yhtä hyvin se kolmas voisi olla samanlainen.
Samoin miettii rahojen riittävyyttä,ajan riittävyttä (kun palaa töihin) ja lapsen terveyttä.
Ihan liikaa siis miettii,pähkäilee,punnitsee ja harkitsee!:stick: Kahden ensimmäisen kohdalla halusimme lapsen ja teimme ne. En todellakaan miettinyt asioita edes murto-osaa siitä kuin nyt..:

Aamurusko, mielenkiintoista pohdintaa. Olemme lähes saman ikäiset, mutta eri tilanteissa lapsiluvun suhteen. Ennen ensimmäistä (oma tilanteeni) ei oikein voi liikaa miettiä terveyttä ja riskejä, jos lapsia kuitenkin haluaa. Ainoa tapa on vaan antaa mennä (elää terveellisesti) ja toivoa parasta. Mutta kun on jo lapsi tai kaksi, niin ymmärrän eri kontekstin, ettei halua menettää jo nykyistä turvattua asetelmaa (esim. uuden vaikean vauva-ajan suhteen, tms.) mut toisaalta haluaisi vielä yhden lisää

Onneksi todennäköisyys terveeseen lapseen ei yhtään pienene vaikka olisi jo terveitä lapsia. Ihan kuin ruletissa, edelliset tulokset ei vaikuta siihen seuraavaan todennäköisyyteen millään tavalla Etkä iänkään puolesta ole todellakaan riskitapaus, vaan ensisynnyttäjien ikäluokkaa! Jaksamisen suhteen mietin, et ehkä isommat sisarukset voivat jo auttaa joissakin asioissa (?)

Kun olette kaksi lasta jo saaneet, niin elämä toisaalta muuttuisi vähemmän kuin lapsettomalla esikoisensa saavalla, ainakin tiedät mitä odottaa realistisesti.

 

Aamurusko, mielenkiintoista pohdintaa. Olemme lähes saman ikäiset, mutta eri tilanteissa lapsiluvun suhteen. Ennen ensimmäistä (oma tilanteeni) ei oikein voi liikaa miettiä terveyttä ja riskejä, jos lapsia kuitenkin haluaa. Ainoa tapa on vaan antaa mennä (elää terveellisesti) ja toivoa parasta. Mutta kun on jo lapsi tai kaksi, niin ymmärrän eri kontekstin, ettei halua menettää jo nykyistä turvattua asetelmaa (esim. uuden vaikean vauva-ajan suhteen, tms.) mut toisaalta haluaisi vielä yhden lisää

Onneksi todennäköisyys terveeseen lapseen ei yhtään pienene vaikka olisi jo terveitä lapsia. Ihan kuin ruletissa, edelliset tulokset ei vaikuta siihen seuraavaan todennäköisyyteen millään tavalla Etkä iänkään puolesta ole todellakaan riskitapaus, vaan ensisynnyttäjien ikäluokkaa! Jaksamisen suhteen mietin, et ehkä isommat sisarukset voivat jo auttaa joissakin asioissa (?)

Kun olette kaksi lasta jo saaneet, niin elämä toisaalta muuttuisi vähemmän kuin lapsettomalla esikoisensa saavalla, ainakin tiedät mitä odottaa realistisesti.

Totta puhut. =) Ja juuri noin ajattelen joka toinen päivä ja taas ihan eritavalla joka toinen päivä. Ei oo helppoo!
Tiedän kyllä että elämä hakee kyllä uuden rytmin ja sopeutuisi kolmanteenkin ihan siinä missä toiseenkin. Ajan ja rahojen riittävyys tosi on asia joita tarvitsee miettiä ihan kunnolla. Ollaan miehen kanssa molemmat suhteellisen pienituloisia enkä halua että joudutaan aina sanomaan lapsille että ei ole rahaa siihen eikä siihen. Siis ihan peruselämiseen ja harrastuksiin.
Mutta mietitään ja pohditaa ja kuumeillaan. Katsotaan miten tässä käy.:heart:
Onneksi tässä on vaikka useampi vuosikin aikaa odottaa jos siltä tuntuu. :saint:

 

Moikka! Mä oon pari päivää lueskellu kans keskustelua ja kokoajan on tehny mieli osallistua, sit tajusin, et mähän voin osallistua!

Mä oon 28 vuotias ja kauhee vauvakuume on ollu jo jonki aikaa. Läheisestä ystäväpiiristä jo kolmella lapsia viimesen vuoden aikana. Mun mies (syksyllä 2014 aviomies) haluaa myös melko pian, eli tää kuume on aikalailla yhteinen. Ongelma tässä on se, että toinen meistä opiskelee vielä ens lukuvuoden, ja ollaan pääasiassa eri kaupungeissa sen aikaa. Lisäks halutaan odottaa että ollaan naimisissa. Nyt on suunitelmat edenny siihen vaiheeseen että häitten jälkeen voitais yrittää.

En kuitenkaan halua uuvuttaa mun miestä tai lähipiiriä näillä mun vauvajutuilla. Niin mikä parempi paikka saada keskusteluseuraa kuin tämä ketju

 

En kohdista vastausta kenellekkään tietylle, oli niin paljon jo kommentteja eri ihmisiltä MUTTA siis mä oon alottanu pillerit 15 vuotiaana, sitten siirryin ehkäsyrenkaaseen joskus tossa 6 vuotta sitten. Juttelin lääkärin kanssa ehkäisyn poisjättämisestä ja se sanoi että ei sitä oikein voi tietää miten käy, tosi moni joutuu odottelemaan kierron palautumista ja lääkäri sanoi että keskimäärin jopa 6 kk. Se myös sano että jos kerran on vauvatoiveita lähitulevaisuudessa niin suosittelee jättämään renkaan pois. Kroppa palautuu ja oppii oman kierron. Yksiä luomumenkkoja suositellaan ilmeisesti sen takia että lasketun ajan määrittäminen helpottuu.

No mä sitten lopetin renkaan tossa kesäkuussa. Laitoin vielä vikan renkaan kun sellanen vielä kerta oli, mutta otin sen kesken pois kun alko ahistamaan Siitä parin päivän päästä tuli 10 päivän tyhjennysvuoto, jonka jälkeen nyt tähän asti säännöllinen 28 päivän kierto ja normaalit menkat. Oon tosi tyytyväinen että kroppa palautu noin äkkiä noinkin pitkästä hormooniehkäsystä. Nyt tunnistan jo hyvin kierron vaiheet ja tunnen selvästi milloin on ovulaatio (aika kovat ovulaatiokivut).

MUTTA jos jaksatte vielä lukea mun elämä on helpottunu tosi paljon renkaan poisjätön jälkeen. Tässä pari oiretta joiden olemassaolon huomasin vasta renkaan lopetettua kun oireet katosivat (johtuu tod. näk. renkaasta):
- haluttomuus (en aiemmin ees ollu tajunnu, mut nyt tekee usein mieli )
- todella runsaat menkat (nykyään ihanan sopiva vuotomäärä)
- päänsärky (ennen särki päätä lähes joka päivä, nyt ei oo ollu kesäkuun jälkee kertaakaan kipee pää)
- menkkakivut (mitkä menkkakivut?!?! nykyään on vaan ovulaatiokivut )
- kuivuus (nykyään välillä kun tekee kovaa mieli niin tarttis pikkuhousunsuojan )

 

Mä oon 99% varma, että sitten kun lopetan pillerit, niin mun mielialanvaihtelut, kiukuttelut, itkuisuudet yms vähenee paljon. Samaten oon aika varma, että haluttomuus helpottaa ja limakalvot kostuu paremmin.

Mutta, samaten vähän luulen, että mua odottaa samantapaset menkat mitä vuosia sitten ennen pillereiden aloittamista: epäsäännöllinen kierto, viikon kestävät ja todella runsaat ja kivuliaat menkat. Olin toki vasta murrosiässä kun alotin pillerit, mutta uskon silti, ettei tilanne ole maagisesti muuttunut niin radikaalisti, että pääsisin nauttimaan mistään muutaman päivän niukoista "en ees tunne mitään" menkoista.

Oma pillereidenlopetus näyttää nyt ajoittuvan juhannuksen tienoille, todennäköisesti viimeisen pillerin nappaan juhannuksen jälkeisellä viikolla 26.6. Oon aikamoinen kännykkäräplääjä, joten laitoin ilokseni kännykkään days left -widgetin. Jos lopetuspäivä pysyy tuossa, niin siihen on nyt sitten 162 päivää

 

Eihän sitä koskaan tiedä mitä on tulossa kun me ollaan niin erilaisia. Mutta mulla on aina (ennen pillereitä ja pillereiden aikana ja renkaan aikana) ollu kivuliaat ja runsaat menkat. Niin runsaat ettei tamppooni oo koskaa yksin riittäny. Mut renkaan poisjätön jälkeen on tosiaa kivut hellittäny ja määrät vähentyny. Et jos on viimeset "oikeet" menkat ollu teini-iässä ni onhan se mahollista ettei niitä oikeita omia menkkoja tunnekkaan

 

Totta, ja todellakin toivon että mua odottaa positiivinen yllätys kun pääsen kokemaan ne ekat luomumenkat sitten vuosiin Mutta pakko myöntää, että hirvittää aikalailla jos se tulee olemaan samanlaista kuin joskus! Menkat on ehkä se yksi suurin syy, että edelleen syön pillereitä..

Niin ja tervetuloa niiskuilija ja venla90

 

Kiva kuulla Niiskuilija. Mulla samat kokemukset vuosia sitten, enkä ole hormoneihin sen koomin koskenut. Tekisi mieleni levittää tätä tietoa laajemminkin. Moni niin tietämättömänä aloittaa hormonit jo teini-iässä, (kuten itsekin) koska se tuntuu olevan hyväksyttävin ja miestä miellyttävin ehkäisyn muoto.

Tietysti parempi että joku ehkäisy on, kunhan vaan havaitsisi sivuvaikutuksensa ajoissa, eikä antaisi niiden häiritä esim. 10-vuotta elämäänsä. Moni jopa syö luonnonmukaisesti, välttää liian pitkälle jalostettuja elintarvikkeita, lihaa jonka jalostuksessa on käytetty hormoneja, jne, mutta kuitenkin itse tietämättään tekee keholleen aika luonnottomat olosuhteet, koska lääkäri suositteli…

En tiedä, miten jaksan odottaa näinkin pitkään yrityksen alkamista. Olosuhteiden pakosta aion odottaa, mutta kärsin tästä odottelusta paljon enemmän kuin mieheni, jolle se ei tunnu olevan mikään iso asia. Vaikea siis jakaa tätä kaipuuta, kun toinen ei sitä koe samalla tavalla. Yrittämisen odotuksen suhteen mun lasi on puolityhjä, miehen puolitäysi.

 

Juu, tiedän, odottelu on niin inhottavaa. Ja jos toinen ei vielä oo asiasta niin innoissaan niin varmasti vielä kahta kauheampaa. Mutta aika menee onneks nopeesti, varsinki jos onnistuu jättämään nää ajatukset hetkeks vähän taustalle.

Ja tosta ehkäsystä... Mulla kans sellanen olo et ei enää ikinä tollasta hormoniehkäsyä jos ei oo pakko. Ja just toi et haluis jotenki kertoo kaikille Satuin kuulemaan vahingossa kun jotku naiset bussissa keskusteli ongelmistaan ja siinä käytiin läpi kaikki ongelmat haluttomuudesta kuivuuteen jnejne... Ja tottakai hetken päästä tuli esiin että rengas käytössä. Mun teki vaan mieli mennä luennoimaan että lopeta hyvä ihminen se rengas! mut ei ihan viittiny ventovieraille mennä avautumaan

 

Itse olen lopettanyt pillereiden syömisen jo parivuotta sitten. Olin 17 vuotiaasta vaihtanu aina noin 3-5kk välein toiseen merkkiin sivuoireiden takia. Lopulta kun lopetin kokonaan hävisi migreeni ja palasi halut. Huomasin myös etten olekkaan ollenkaan niin kiukkuinen kuin olin pillereitä syödessä ollut. Normaalia kiertoa sain vaan odotella noin vuoden verran. Välillä oli 20päivää ja pahimmillaan 111päivää. Onneksi nykyään ihan normaali, joten ei tarvitse stressata vauva haaveita kierron takia.
Nyt ollaan menty kumilla ja välillä ehkäisykapseleilla (saako niitä patentex oval kapseleita enää mistään?).

Eilen miehen kanssa taas juteltiin lapsista, ja mies sanoi että haluaisi alkaa yrittämään maalis-huhtikuussa 2015. Aika vaisusti muutenkin suhtautui mun hehkutukseen, sanoi vaan ettei halua suunnitella liikaa. :/ Olisi nyt edes vähän myötäelämässä mun innostusta! Tuntuu niin yksinäiseltä tää haaveilu. Pitäisi kehittää itselleen muuta ajateltavaa, mutta en millään malta

 

Heissan! täällä yksi vauvakuumetta poteva 22v opiskelija. Oppisopimusta jäljellä 9kk, eli syyskuussa valmistun. Miekkoselle en ole vielä uskaltanut vauvakuumeesta kauheasti puhella. On semmoinen tilanne että lopetin kesällä pillereiden syönnin, koska aiheuttivat minulle paljon kipuja ja vulvadynian.. nyt alkanut helpottamaan ja parin viikon päästä olen menossa gynelle tarkastukseen ja pitäisi aloittaa kokeilemaan toista pilleriä. Mutta mietin tässä että jos nyt alan syömään pillereitä niin vauvan haaveilu siirtyy eteenpäin. Pitäisi miekkosen kanssa puhella että mitä on mieltä.. alotanko pillerit ja vauvan haaveilu siirtyy eteenpäin vai että en aloita pillereitä. Olemme siis olleet kesästä asti ilman yhdyntää kipujeni takia. Gyne kielsi yhdynnät että parannun kunnolls ennen. Mietityttää myös tämä opiskeluni että jos heti tärppäisi niin jäisin heti valmistuttuani mamma lomalle, työnantaja tuskin hurraisi , kun odottaa että jäisin töihin opiskeluni jälkeen. Mutta jos vauvahaaveet siirtyisi ensivuodelle niin en siltikään ehtisi olemaan töissä montaa kuukautta. Mitä te tekisitte tilanteessani. Toivottavasti jotain selkoa saitte tekstistäni

 

salomeki: Ootko miettiny kumia? Mä oon aina vihannu kumeja jostain syystä, vaikken oo koskaan ennen niitä oikein käyttänytkään. Mutta nyt ollaan kesästä asti menty kumeilla ja oikein hyvin on sujunu. Ajattelin että niillä mennään tästä vielä syksyyn asti kunnes yrittäminen näillä näkymin alkaa.
Ainiin ja toiseen ongelmaasi... Mä ainakin oon niin skeptinen että en usko etteikö raskaus vaikuttaisi työnsaantiin... Ja lisäksi viimeisen 6 kk palkasta lasketaan äitiyspäiväraha, eli senki takia menisin ensin töihin, olisin siellä palri kuukautta ja sitte lapsi Tosin sitä lasta ei niinvaan hankita sillon ku itelle sopii, ni voishan sen yrittämisen alottaa vaikka heti kun on saanu töitä

 

niiskuilija: Vahvasti olen nyt kääntynyt siihen että jos kumeilla mentäisiin. En haluaisi enää hormoonia kehooni ja kokea tätä tuskaa mitä olen kokenut pillereiden takia. Jos tuossa kesämmällä päästäisiin myös yrittämään miekkosen kanssa äsken juttelin ja ei torjunut ajatusta. Sanoi että on miettinyt asiaa ja alkaa kuulemma ikä painaa hän täyttää nyt 28v

 

Onko se jotenkin tylyä että jos saan vakituisen paikan tästä firmasta opiskelun päätyttyä ja heti aletaan lasta yrittämään? :| tai jos alkaa pari kuukautta ennen opiskelun päättymistä yrittämään eli kesällä..

 

salomeki, ei mun mielestä. Ensinnäkin siksi, että vauvat ei tule aina kuin tilauksesta Vaikka alottaisitte kesällä yrittämään, ei ole mikään itsestäänselvyys, että tulisit nopeasti raskaaksi ja raskaus päättyisi onnellisesti. Voi mennä parikin vuotta, että teillä on se vauva sylkyssä. Ja työnantajan näkökulmasta en näe kyllä mitään eroa siinä, että pitääkö sen hankkia sulle äitiyslomasijainen vuoden, kahden tai vaikka viiden vuoden päästä.

Mutta teen kyllä itsekin tota samaa, ajattelen ihan liikaa työnantajan mielipidettä. Mua puolestani hävettää ajatus siitä, että mulle annettais jatkopaikka sijaisena ja miespuolinen työkaverini ei saisi enää jatkaa, sitten menis pari kuukautta niin ilmottaisin, että olen raskaana ja mulle joudutaan aikanaan hankkia sijainen Tuntuu, että tossa tilanteessa olisin jotenkin huijannut itselleni sen jatkopaikan ja työnantajaa vituttais, että miksei se palkannut sitä miestä.

 

jammaillen: Olen aina ollut kova miettimään toisten mielipiteitä ym ja pitäisi opetella olla turhaan päätä vaivaamaan tuommoisilla mutta helpommin sanottu kuin tehty

Työnantajani on myös naapurimme ja hyviä ystäviämme, joten senkin takia asiaa mietin.. Sillon kun naapuriimme tutustuin olin juuri jäänyt työttömäksi ja hän ehdotti että tulisin hänelle töihin kun apua tarvitsisi ja kouluttaisi minut oppisopimuksen avulla uuteen ammattiin. Firmassa ei ole ennen tätä ammatinedustajaa ollut. Autan toimistohommissa ja autan häntä työtehtävissä ym. Hän on alusta asti sanonut että toivoo minun jäävän koulutuksen jälkeen firmaan töihin, koska ovat kaksivuotta käyttäneet koulutukseeni ja toivoo että annan firmalle takaisin jäämällä töihin tänne. Joten tämän takia mietin kovasti hänen mielipidettään. :|

Toki tiedän että raskaaksi ei välttämättä heti tulla ja jos tulee niin ei välttämättä pääty hyvin. Yhden keskenmenon kokeneena tiedän.

 

Kyllä munki mielestä saa ajatella muiden mielipiteitä, ja esimerkiks sitä että jos joku firma on laittanu rahaa koulutukseen ni ei nyt ihan heti viitti toisen palvelukseen siirtyä. JA jos jollekkin toiselle vaikka tarjottais vastaavaa koulutusta firman puolesta mutta jäis ilman koska SÄ sait paikan ja sit heti koulutuksen jälkeen lähtisit lätkimaan, se olis mun mielestä väärin.

MUTTA lastenhankinta on aivan toinen asia. Se on täysin luonnollinen osa naisen elämää ja kaikki tietää että jossain vaiheessa äitiysloma saattaa olla edessä. Se ei kuulu kenellekkään muulle milloin lapsen teet. Ja jos vaikka joku mies jää ilman työtä siks että ite saa paikan niin mitäs sitten? Ihan yhtä arvokkaita työntekijöitä ollaan ja yhtälailla sen lapsen jälkeen taas tehdään töitä. Jos työnantajaa ottaa päähän se että tuli palkattua tuo nuori nainen joka jäi äitiyslomalle, niin siinäpähän velloo omissa täysin idiooteissa ajatuksissaan.
.... ....

 

niiskuilija: Totta tuokin sillon kun nykyinen työnantajani ehdotti tätä opiskelua niin tulis raskaaksi ja ilmoitin että en voikaan aloittaa kun olen raskaana mutta sitten sainkin keskenmenon ja aloitin opiskelun ja työn. Joten tietää että jossain vaiheessa lapsen tulo on edessä.

 

YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 16.1.2014:

nimimerkki	Ikä	Odottaminen loppuu näillä näkymin	Monesko lapsi
Babette	22v	01-02/2014	1.
Kaneli88	25v	02/2014	1.
eläväinen	20v	03/2014	2.
pircat	29v	03/2014	1.
Hep87	26v	04-05/2014	1.
hiliputti	26v	04-05/2014	1.
carna	26v	kevät 2014	1.
Naarassusi	22v	kevät 2014	1.
jammaillen	23v	kevät/kesä 2014	1.
haavemaa	24v	06/2014	1.yhteinen
Hiitu	20v	06-07/2014	1.
Huolihuomisesta	19v	07-09/2014	1.
niiskuilija	28v	09-10/2014	1.
maggis	25v	syksy 2014	2., 1.yhteinen
Aamurusko	29v	??/2014	3.
Sano Pirkka	30v	2014-2015	1.
piupiu	24v	2014-2015	1. yhteinen
venla90	23v	03-04/2015	1.
Tahdonvoima	28v	2015	1.
FantaViona	26v	? (ei tiedossa)	1.
tanttumaaria	25v	? (ei tiedossa)	1.
veepu123	25v	? (ei tiedossa)	1.

Taustalla:
Ruusannuppu
Spukka

Yrittämään päässeet:
Nipsut - 10/2013
empuska - 11/2013
kuukiuru - 11/2013
Ninnu83 - 11/2013
Sandri - 11/2013
anni00 - 12/2013
Katey - 12/2013
ponityttö - 12/2013
toivontähti - 12/2013
Chokomom - 01/2014

Yrittämään päässeiden ketju:
Yrityksen odottajista yrittämään päässeet

Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
Babette - Oana - New Edition
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
Kuukiuru - Come to Mama
ponityttö - Multaa ja Timantteja
veepu123 - Tavoitteena onnellinen elämä

 

Tervetuloa uudet!
Jotta saisin listan ajan tasalle, kertoisitteko vielä koostettuna:
ikä/yrityksen aloitusajankohta/monesko lapsi

Mukavaa että tänne on saatu eloa ja uutta keskustelua!

 

Pakko avautua tänne taas fiiliksiä!
Luin uusimmasta Kuntoplus-lehdestä kirjoituksen Nujerra 4 suurta naistentappajaa ja elä 100v. Yksi kohta oli "Hanki lapsia - mieluiten nuorena". Kirjoituksen mukaan rintasyöpäriski kasvaa mitä myöhemmällä iällä lapset hankkii, ja myös ilmeisesti kuukautisten määrällä on myös merkitystä. "Mitä enemmän kuukautisia, sen suurempi riski".
Voi kumpa saisinkin kakskymppisenä niitä lapsia, mutta miten tuon miehen pään kääntäisi!
Tässä mun avautuminen tälle päivälle...

 

mun tiedot : ikä 28/ yrityksen aloitus syys-loka 2014/ 1. lapsi

 

Tuohon listaan voi mulle kirjata ikä 23, näillä näkymin aletaan yrittää maalis-huhtikuussa 2015 ja ensimmäinen lapsi