YLIPAINOISTEN laihdutusryhmä VOL 5

jellyjolly harmaana
Huomenta!
Kiva kuulla Jassystakin. Ja vaikka plussaa välillä tuleekin, niin pitää vaan olla sitkeä.

Teitä herkkujen houkutuksissa kamppailevia ymmärrän kyllä tavallaan. Ymmärrän ja en ymmärrä. Jos kerran tietää, että herkut on ylivoimainen houkutus niin miksi niitä siellä kotona on? Kuka ne tuo? Kaupassa voi mennä keksi, pulla,karkkihyllyjen ohi eikä tarvii ees pysähtyä, saati ostaa mitään. Jos joku muu niitä roudaa,niin eikö asiasta voi sanoa? Tarviiko itelleen asettaa ansoja tieten tahtoen? Tylyä tekstiä ehkä joo,mutta miettikää oikeasti te, joille näitä repsahduksia tulee. Pitäskö miettiä syytä eikä vaan seurauksia??
 
jellyjolly harmaana vielä
HippuTAR, kyllä ne menkat voi painoa nostaa äkistikin, mulla käy aina just niin... Kurkkasin vaakaan tänäkin aamuna ja kyllä se eilinen tulos totta oli. Ma-aamuna oon joko kattonu väärin (sekään ei oo mahdotonta) tai sitten ollu TOSI turvoksissa. Ens ma on luvassa hurja pudotus!!!
 
Teitä herkkujen houkutuksissa kamppailevia ymmärrän kyllä tavallaan. Ymmärrän ja en ymmärrä. Jos kerran tietää, että herkut on ylivoimainen houkutus niin miksi niitä siellä kotona on? Kuka ne tuo? Kaupassa voi mennä keksi, pulla,karkkihyllyjen ohi eikä tarvii ees pysähtyä, saati ostaa mitään. Jos joku muu niitä roudaa,niin eikö asiasta voi sanoa? Tarviiko itelleen asettaa ansoja tieten tahtoen? Tylyä tekstiä ehkä joo,mutta miettikää oikeasti te, joille näitä repsahduksia tulee. Pitäskö miettiä syytä eikä vaan seurauksia??
Totta.
Itse en oikeastaan kaupasta osta mitään herkkuja,lapsille lauantaiksi jotain pientä mutta omat herkut jää kauppaan. Onnistun kävelemään hyllyjen ohi.
Mutta sitten, viimeks se oli äitini joka oli ostanut keksiä ja suklaata, lähinnä lapsille kai mutta ne ei sitten pysy turvassa jos niiden lähelle pääsen.
Tosin olen yrittänyt edes sen verran, että jos jokin herkku ei ole ihan huippu/ykkössuosikki niin jätän sen väliin. Esim.useinkin keksit jää silti itseltäni syömättä vaikka niitä kaapissa olisikin kun en niistä niin välitä.Mutta joku suklaa on sitten ihan eri asia.
Tuolla on kaapissa piilossa vieläkin paketti tai pari keksejä, mietin viskaisinko ne roskiin vai "unohtaisinko" ne sinne jos tuleekin vieraita käymään..
 
F&l eikö äiti tiedä, että laihdutat? Eikö pitäis kertoa? Voin olla väärässäkin, mutta kuvittelen äidin olevan sen verran läheinen, että hänelle voi kertoa asiat niin ku ne on. (Mulla ei ole äitiä, mutta jos olis, niin luulisin, että pystyisin hänelle puhumaan suoraan)
Eri asia on, kun naapurin täti (joka käy tyyliin 2 krt/v) tulee kylään ja tuo itse tekemänsä ranskanleipää. Sen otan kiitollisena vastaan. Meillä löytyy syöjiä kyllä, ei mun tarvitse siihen puuttua.

Sitä paitsi, kun jättää ne herkut sinne kauppaan, niin myös kukkaro kiittää, ei pelkästään vyötärö:whistle:
 
Totta.
Itse en oikeastaan kaupasta osta mitään herkkuja,lapsille lauantaiksi jotain pientä mutta omat herkut jää kauppaan. Onnistun kävelemään hyllyjen ohi.
Mutta sitten, viimeks se oli äitini joka oli ostanut keksiä ja suklaata, lähinnä lapsille kai mutta ne ei sitten pysy turvassa jos niiden lähelle pääsen.
Tosin olen yrittänyt edes sen verran, että jos jokin herkku ei ole ihan huippu/ykkössuosikki niin jätän sen väliin. Esim.useinkin keksit jää silti itseltäni syömättä vaikka niitä kaapissa olisikin kun en niistä niin välitä.Mutta joku suklaa on sitten ihan eri asia.
Tuolla on kaapissa piilossa vieläkin paketti tai pari keksejä, mietin viskaisinko ne roskiin vai "unohtaisinko" ne sinne jos tuleekin vieraita käymään..
Mulla oli vuosia sitten laihdutus päällä ja törmäsin sipsipusiin joka oli kaapissa, oli pakko kaataa sinne fairya olisin muuten kaivanu sen roskiksesta syöny :LOL:

Joo toi leipä, voi että kuinka sitä rakastan.
 
Nagu14 harmaana
Joo meilläkään EI voi olla kaapeissa mitään herkkuja tai syön ne! Ja kielsin äitiäni tuomasta lapsille herkkuja, kun oli tuomassa hirveetä määrää neekerinpusuja. Sanoin että yhden voit isommalle tuoda mutta muut menee heikolla hetkellä kaapista mun suihin ja tätä kuuria en kenenkään salli pilata!

Mies hakee viikonloppuisin aina mäkista tms ja oon käskenyt sen syödä ne toisessa huoneessa. Ei sekään haluais että sen edessä mässytetään jotain tollasta jos itse ei voisi syödä :)

Eli kyllä mä ainakin olen pistänyt kaikki ruotuun ja valjastanut tukemaan mua, ihmiset ei ole niin ajattelevaisia useinkaan että sen omaehtoisesti tajuaisivat:) Mä tarvitsen kaiken tuen ja en tarvitse ehdoin tahdon koetuksia, niitä on aina ihan tarpeeksi muutenkin. Eipä ne herkut sitäpaisti kenellekään hyvää tee, että niitä on hyvä yhden jos toisenkin vähentää/ syödä harvemmin.

Mua jännittää kun työssäni on välillä kissanristiäisiä ja joudun matkustelemaan lähes kuukausittain johonkin päin maailmaa niin miten ne menee, mutta koitan sitä että jos on tarjolla vain jotain mitä en voi syödä niin en syö, otan mukaan easy diet-patukan ja syön sen vaikka vessassa:D Ja lentokoneessa ei lentokoneruokaa tai sit toivon erikoisruokavalion vedoten vaikka vilja-allergiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rva Ilkeä Harmaa;29455172:
Mulla oli vuosia sitten laihdutus päällä ja törmäsin sipsipusiin joka oli kaapissa, oli pakko kaataa sinne fairya olisin muuten kaivanu sen roskiksesta syöny :LOL:

Joo toi leipä, voi että kuinka sitä rakastan.
Kiitos tästä! Alkoi hymyilyttämään......... :D
 
"Sadie"
Huomenta!
Kiva kuulla Jassystakin. Ja vaikka plussaa välillä tuleekin, niin pitää vaan olla sitkeä.

Teitä herkkujen houkutuksissa kamppailevia ymmärrän kyllä tavallaan. Ymmärrän ja en ymmärrä. Jos kerran tietää, että herkut on ylivoimainen houkutus niin miksi niitä siellä kotona on? Kuka ne tuo? Kaupassa voi mennä keksi, pulla,karkkihyllyjen ohi eikä tarvii ees pysähtyä, saati ostaa mitään. Jos joku muu niitä roudaa,niin eikö asiasta voi sanoa? Tarviiko itelleen asettaa ansoja tieten tahtoen? Tylyä tekstiä ehkä joo,mutta miettikää oikeasti te, joille näitä repsahduksia tulee. Pitäskö miettiä syytä eikä vaan seurauksia??
Mä pystyn kyllä itse vallan hyvin olla ostamatta mitään "ylimäärästä" kaappeihin. Mutta toi mies ostaa.Ja joo, oon asiasta miehelle sanonu MUTTA.. ei oo mun mielestä reilua että mä alkaisin miestä kieltämään ja ohjeistamaan, mitä meidän kaappeihin saa ostaa ja mitä ei.
Ja kun on _todella_ huono itsekuri tällä hetkellä, niin usein ne herkut tuolla kaapissa on ylivoimainen juttu, tällein yksin kotona ollessa.
Eli ne pitäs säilyttää jossai lukollisessa kaapissa tms :D

ps. älä nyt herttinen sano, että mulla joku murre tekstistä paistaa läpi?!?! Ai kauheeta!! :D En edes oo täältä kotoisin, mut kaippa se reilu 10v täällä on tehny tehtävänsä.. Ounou!!:D :D
 
[QUOTE="Sadie";29455928]Mä pystyn kyllä itse vallan hyvin olla ostamatta mitään "ylimäärästä" kaappeihin. Mutta toi mies ostaa.Ja joo, oon asiasta miehelle sanonu MUTTA.. ei oo mun mielestä reilua että mä alkaisin miestä kieltämään ja ohjeistamaan, mitä meidän kaappeihin saa ostaa ja mitä ei.
Ja kun on _todella_ huono itsekuri tällä hetkellä, niin usein ne herkut tuolla kaapissa on ylivoimainen juttu, tällein yksin kotona ollessa.
Eli ne pitäs säilyttää jossai lukollisessa kaapissa tms :D

ps. älä nyt herttinen sano, että mulla joku murre tekstistä paistaa läpi?!?! Ai kauheeta!! :D En edes oo täältä kotoisin, mut kaippa se reilu 10v täällä on tehny tehtävänsä.. Ounou!!:D :D[/QUOTE]

No kyllä mä sen verran (muka?!) murrettakin löysin, että jonnekin Sjoen maastoon laittaisin... Mä olen ollu täällä yli 20 vuotta enkä puhu murretta, kyllä jotakin on voinu tarttua ja ainakin se oma alkuperäinen murre on hävinny jonnekin. Mutta niinhän se on, että pohjalaiseksi ei tulla, tänne pitää syntyä :)

Kyllähän laihis tavallaan on koko perheen juttu just silleen, että vois hienotunteisuudesta jättää ne mässyt sinne kauppaan, jos puolison pitää niitä välttää. Tai sit pitää vaan löytää se kadonnut itsekuri. Tuu käymään meillä kylässä, niin saat multa osan. Saadaan tuo sunkin homma kuosiin :D
 
"Sadie"
No kyllä mä sen verran (muka?!) murrettakin löysin, että jonnekin Sjoen maastoon laittaisin... Mä olen ollu täällä yli 20 vuotta enkä puhu murretta, kyllä jotakin on voinu tarttua ja ainakin se oma alkuperäinen murre on hävinny jonnekin. Mutta niinhän se on, että pohjalaiseksi ei tulla, tänne pitää syntyä :)

Kyllähän laihis tavallaan on koko perheen juttu just silleen, että vois hienotunteisuudesta jättää ne mässyt sinne kauppaan, jos puolison pitää niitä välttää. Tai sit pitää vaan löytää se kadonnut itsekuri. Tuu käymään meillä kylässä, niin saat multa osan. Saadaan tuo sunkin homma kuosiin :D
Oivoi, vallan kamalaa! Ei vaan, kyllä sitä huomaa itekkin, kun kotona päin on käymässä, et murre on muhun tarttunu. Siellä kun muut puhuu "normaalisti" :D sen omasta puheestaan huomaa tosi selvästi.

Ilomielin sulta kyllä osan ottaisin!! Justii tässä pähkin, että mitä hittoa, aika vaan menee ja menee ja menee ja mä vaan oon enkä kutistu.. Aikalailla pyllylleen on tääki alkuviikko menny, tosin herkkuja en oo oikeestaan syöny, mutta noi annoskoot on ollu iha päin prinkkalaa. Mutta liikkunu oon tällä viikolla ihan kiitettävästi, että edes jotain positiivista! :)
 
"anskuli"
vieläkö pääsee? paino on 129 ja pituus 179, joten tiputettavaa olis... En ole ihan varma edes siitä, miten aloitan tai mistä mutta ainakin helppojen, vähäsokeristen ja vähäenergiaisten ruokien reseptit olis tervetulleita..
 
  • Tykkää
Reactions: Rva Ilkeä Harmaa
Jelly, tietää äiti vaan lapsille pitää saada ostaa vaikka oon kieltänyt senkin. Vähän ollu lapsenkin suhteen painoasioista huolta, tälle kun ruoka ja herkut maistuu. Pitää keskustella vielä, mieheni sentään ymmärtää kun itsekin välillä laihduttaa, tarkkailee syömisiään.
Siitä ei tosin minulle apua ole, miehen ruokailuvälit ja ajat on ihan mahdottomat. Eikä liikuntaa harrasta hänkään.
 
"lillerilalleri"
Minä en pystyisi kyllä laihduttamaan ilman tarkkaa ohjeistusta ruokavaliosta ja treeneistä, siksi superdieetti on kohdallani tosi hyvä juttu. Aikaisemmat yritykset siten, että itse lasken kalorit, on kaikki kaatuneet siihen että jossain vaiheessa en vaan jaksa pitää kirjaa ja kun paino ei välttämättä sitten laske niin hermot on pettäneet ja laihdutus loppunut. Nyt on tarkat ohjenuorat ja PAINO TIPPUU VARMASTI, kun noudattaa ohjeita, eihän tämän paremmaksi voi mennä! :D

Ja mulla on kyllä mies hyvänä tukena, ei varmasti ostele herkkuja kun tietää, etten minä voi niitä syödä. Suuttuisin, jos ei olis tukena tippaakaan ja roudais tänne mässyjä, sehän on ihan pelkkää ..ttuilua mun mielestä. Parisuhteeseen kuuluu toisen tukeminen.
 
Tervetuloa uusille :)

Mitä siihen herkkujen roudaamiseen kotiin tulee, niin on aivan totta, että ne herkut kyllä voi jättää kauppaankin...mutta, mutta.

Meillä mies oli lasten kanssa anoppilassa ja anoppi sitten lähetti lapsille pussillisen pipareita kotiin vietäväksi. Mies kai oli kilttinä yrittänyt piilottaa keksit jättämällä ne autoon...mutta kun hän jätti ne sellaiseen paikkaan, josta ne heti näin, niin ei toiminut se piilotus :D

Ja eipä tuossa voi lapsilta anopin antamia herkkuja lähteä kieltämään, sillä ei äidin dietti saa ihan siinä määrin vaikuttaa lasten elämään, etteivätkö lapset saisi enää kotona lainkaan herkutella.

Meille ilmestyi myös levyllinen suklaata, ilman että kukaan sitä meni ja osti. Lahjoitin vanhan tuolin pois...ja siis nimenomaan LAHJOITIN. Mutta tuolin hakija oli päättänyt silti tuoda tullessaan suklaalevyn. En olisi kyllä kehdannut alkaa kieltäytymään, kun toinen oli sen hyvää hyvyttään hankkinut, tarkoituksenaan ilahduttaa.

Noh, nuo herkut eivät tosiaan ole olleet ongelma. Lapset on pipareita mutustelleet ja loput on pöydällä. Eipä tulisi mieleenkikään niitä syödä. Ja suklaalevyn annoin esikoiselle.

Mutta leipä. En todellakaan aio jättää lapsia ja miestä leivättä vain siksi, että MUN on niin vaikea siitä kieltäytyä. Ja voin kertoa, että jos alkaisin mussuttamaan ukolleni siitä, etten halua leipää kotiin kannettavan, niin ei taitaisi enää mieheni huumorintaju riittää moiseen :D :D

On totta, että jos houkutukset on saatavilla, niihin sortuu helpommin. Mutta jos sitä ei kuitenkaan aio loppuelämäänsä läskinä lyllertää, niin kaipa sitä aikuinen ihminen voi opetella erinäisistä asioista näppinsä irti pitämään, vaikka kuinka tekisi mieli. Ei se helppoa ole, mutta se on melkolailla ainoa keino sitten tulevaisuudessa siihen hoikempana pysymiseen :)
 
"lillerilalleri"
Tervetuloa uusille :)

Mitä siihen herkkujen roudaamiseen kotiin tulee, niin on aivan totta, että ne herkut kyllä voi jättää kauppaankin...mutta, mutta.

Meillä mies oli lasten kanssa anoppilassa ja anoppi sitten lähetti lapsille pussillisen pipareita kotiin vietäväksi. Mies kai oli kilttinä yrittänyt piilottaa keksit jättämällä ne autoon...mutta kun hän jätti ne sellaiseen paikkaan, josta ne heti näin, niin ei toiminut se piilotus :D

Ja eipä tuossa voi lapsilta anopin antamia herkkuja lähteä kieltämään, sillä ei äidin dietti saa ihan siinä määrin vaikuttaa lasten elämään, etteivätkö lapset saisi enää kotona lainkaan herkutella.

Meille ilmestyi myös levyllinen suklaata, ilman että kukaan sitä meni ja osti. Lahjoitin vanhan tuolin pois...ja siis nimenomaan LAHJOITIN. Mutta tuolin hakija oli päättänyt silti tuoda tullessaan suklaalevyn. En olisi kyllä kehdannut alkaa kieltäytymään, kun toinen oli sen hyvää hyvyttään hankkinut, tarkoituksenaan ilahduttaa.

Noh, nuo herkut eivät tosiaan ole olleet ongelma. Lapset on pipareita mutustelleet ja loput on pöydällä. Eipä tulisi mieleenkikään niitä syödä. Ja suklaalevyn annoin esikoiselle.

Mutta leipä. En todellakaan aio jättää lapsia ja miestä leivättä vain siksi, että MUN on niin vaikea siitä kieltäytyä. Ja voin kertoa, että jos alkaisin mussuttamaan ukolleni siitä, etten halua leipää kotiin kannettavan, niin ei taitaisi enää mieheni huumorintaju riittää moiseen :D :D

On totta, että jos houkutukset on saatavilla, niihin sortuu helpommin. Mutta jos sitä ei kuitenkaan aio loppuelämäänsä läskinä lyllertää, niin kaipa sitä aikuinen ihminen voi opetella erinäisistä asioista näppinsä irti pitämään, vaikka kuinka tekisi mieli. Ei se helppoa ole, mutta se on melkolailla ainoa keino sitten tulevaisuudessa siihen hoikempana pysymiseen :)
Kyllä meilläkin tietysti lapsella on herkkupäivä edelleen lauantaina :D tarkoitin, että jos mies rupeais täällä herkuttelemaan päivät pääksytysten, niin ihmettelisin suuresti, vaikka herkutella tykkääkin. :)
 
Uudet tulokkaat lisätty listaan, tervetuloa vielä uudemmankin kerran!

chef... Niinpä niin. Keksit, karkit, limut ja muut on helppo jättää kauppaan, mutta kun huokutuksena on leipä ja muu ns. "oikea ruoka" (jota kumminkin on kotiin kannettava) niin siinä kysytään sitä tahdon voimaa ja itsekuria. Sulla sitä tuntuu löytyvän ja mullakin löytyy (ainakin 93% ajasta), mutta entäs jos ei... Ajattelumalliaan pitää muokata, asennoitumista muuttaa jne. Korvien välistä se lähtee, se on mun uskomus. Saa väittää vastaan.

Sit on varmaan tilanteita, jotka altistaa "repsahtamaan", väsymystä, univelkaa, elämän vastoinkäymisiä... tai miksei yhtä hyvin onnistumisia ja hyviä juttuja, ruoka voi olla myös palkinto?

Mä olen koittanu tietoisesti oppia muuttamaan asennoitumistani ja ajattelumalliani. Kun ennen (sillon satakiloisena) olin taipuvainen ajattelemaan vaikka että mä olen köyhä ja mulla on työpaikka, josta en tykkää, niin mitä väliä, vaikka oon läski, se menee samaan konkurssiin. Nyt koitan ajatella, että vaikka mä edelleen oon köyhä ja työtilanne on auki, niin ainakin mun elopaino on hallinnassa, mulla on yksi murhe vähemmän. Ei se todellakaan ole "ihan sama".
 
Jelly: Jos ei itsekuria ja tahdonvoimaa löydy, niin sitten on vaan paksu ja joko "tyytyy siihen" tai hyväksyy sen niin, ettei siihen tarvitse tyytyä, vaan se on valinta. Näin mä olen tämän asian pähkäillyt.

Mä en todellakaan ole mikään itsekurin ja tahdonvoiman tyyssija, vaan päinvastoin :D Mulla on takana ehkä noin...hmmm...no oisko jotain 56 laihdutusyritystä ja vain 2 kertaa olen saanut kunnon tulosta aikaan. Vaan kun hupsheijakkaa...tässä sitä taas ollaan. Läskinä.

Mun on niin jumalattoman vaihea hyväksyä itseni läskinä. Tai sanotaanko niin, että ei se juurikaan ole haitannut viimeisen 5 vuoden aikana (6v sitten olin vielä normaalipainoinen), koska olen ollut raskaana suunnilleen taukoamatta (3 lasta siinä ajassa). Ja sillä tauolla, kun en raskaana ollut, pudotin sen 23 kiloa. Mutta en mä kyllä mitenkään osaa nähdä itseäni tässä kunnossa loppuelämääni. Tai edes ensi kesänä.

Mun ei ole hyvä olla...en ole tyytyväinen peilikuvaani, enkä siihen, ettei vaatteet mahdu päälle. Mä olen iso, ruma ja lihava ja totaali vattuuntunut siihen, että nuo nyt vaan sattuu olemaan ne elämän suuret faktat. Nyt. Ei enää jatkossa.

Mä haluan syödä leipää, pullaa, karkkia, SUKLAATA ja juoda simaa (litroittain), sekä joskus saunalonkeronkin. Mutta vielä enemmän mä haluan olla normaalivartaloinen. Joten jätän nuo kaikki syömiset ja juomiset väliin ja keskityn ennemmin siihen, että joskus (kesällä) mä vielä olen normaalivartaloinen :)

Mulla on ehkä tässä nyt se "etu" joihinkin toisiin verrattuna, että mä olen jo kertaalleen kulkenut tämän matkan. Mä tiedän mitä vastassa on, kaikkine mutkineen ja kaarroksineen. Ja mä myös tiedän mikä on lopputulos. Ja se on jotain niin upeaa, ettei tosikaan. Se tunne, kun voi taas olla tyytyväinen itseensä. Ei tietenkään 100% (naiset ei koskaan ole), mutta aika monta prosenttia tyytyväisempi, kuin mitä nyt :)

Kaivelin taas vähän vanhoja kuvia...oih ja voih. Mä olen NIIN lihava :( En siis ole ottanut itsestäni kuvaa NYT, vaan katselin itsestäni kuvaa, jossa olen samoissa mitoissa. Voi yök...miten sitä onkaan ihminen päästänyt itsensä tähän kuntoon. Eipä tee edes leipää enää mieli, kun tuota kuvaa toljottaa. Yääääh! Kerrassaan!
 
Me ihmiset (lihavatkin) ollaan erilaisia ja koetaan asiat/tilanteet/ongelmat eri tavalla ja näin ollen kohdataan ja ratkotaan ongelmiakin eri tavoilla.

Enkä mä sano, että vaikkapa kymmenen liikakiloa on katastrofi, jos ne on kantajalleen ok. Joku 30 kilon ylipaino taas on varmasti jo terveyden kannalta haaste/riski, vaikkei sinällään sille ylipainoiselle ongelma oiskaan. Se on ensimmäinen askel, että päättää tehdä kiloilleen jotain. Ja kun sen päätöksen on tehnyt, niin pitää (tai pitäs) löytyä sisua vastustaa kiusauksia. Ja halua "ruoskia" itseään kohti päämäärää.

Kukaan ei ehkä tajua, mitä mä sössötän. Ei musta keittiöpsykologiksi olis. Ei millään.

Ja kenenkään ei kannata mieltään pahottaa mun tekstistä. Jos on itsekuriongelmia, niin aattele vaan, että "prkl, mikä ämmä, on sillä naamaa kirjottaa tollasta, mä NÄYTÄN sille vielä!"
 
"lillerilalleri"
Itse olen ollut normaalipainossa viimeksi 2005, sen jälkeen noin 10kg ylimääräistä ollut aina siihen asti, kunnes tulin ensimmäista kertaa raskaaksi. Olen tyytyväinen myös siihen itseeni, kun painoa on muutama kilo ylimääräistä, mutta en todellakaan tähän kun niitä on 25kg. Tai korjaan, 22 ja jotain... :D Ensimmäinen etappi on tuo 70, kesään mennessä saavutan sen helpostikin kunhan vaan jatkan näillä ohjeilla. Luulenpa, ettei tuo koko määräkään ole kesään mennessä mahdoton ottaa pois, lipsumisiin vaan ei oo varaa.

Ja tottahan ihmiset täällä puhuu; jos veetuttaa se tunne mikä tulee niistä herkuista sitten lopulta, niin älkää prkl ostako/syökö niitä herkkuja! Ihan sama vaikka itse paavi tulis käymään kylässä pullapitkon kera, ei sitä ole silti pakko syödä! :)
 

Yhteistyössä