Ei oo vielä ehditty, vastasi poika....

No kieltämättä ei tule kyllä mieleenkään ruveta miettimään, että oiskos toinen "saanut" mennä sinne lähipubiin pelaamaan biljardia, laivalle tai vaikkapa villille clubille kavereidensa kanssa.
Kumppanihan voi harrastaa kiihkeää flirttailua vaikka työpaikallansa, jos niin tahtoo.
Tai siis..eihän mies flirttaile, mutta niitä miehiä irstaasti iskeviä naisia kyllä on työpaikoillakin, eikä vain baareissa.

Varmaan kannattais hankkia luottamusta, jos tuollaiset asiat aiheuttaa närää ja pitää kysellä jotain lupia.
Mä en muutenkaan näe nuorella iällä seurustelua jonain patteriin kahlitsevana asiana, enkä kyllä missään iässä seurustelua.
Aika höpölöpöä ollut sun jutut tässä ketjussa noista "nuoruus menee kihlautuessa"-jutuista saakka.

Aijaa, no sulla on sitten todella erilainen suhde mitä meillä. Mä en ole sanonut että nuoruus menee hukkaan jos kihlautuu aikasin, paitsi jos se ei tarkoita avioliittoa (eli ei olla tosissaan) niin se voi olla taakka ja ongelma. Minusta kihlat pitäisi pitää erityisenä, tarkoituksellisena juttunaan jolla on se naimisiinmenon tavoite.

 

Luotan 100% mieheeni mutta en naisiin. Miks luottaisin? Kun menet baariin, haluat yleensä vastakaikua vastakkaiselta sukupuolelta ja se on ok. Mies tietää etten pidä siitä joten se ei käy juurikaan, paitsi lääkisläisenä niissä omissa bileissään joihin mä tulen mukaan.

Ei jumalauta mä säälin sun miestä. Tuollaset parisuhteet on niin nähty "joo ei se käy ku mä en oikee tykkää hihi". :x
Tän on pakko olla joku läpällä tehty nikki?! Tai no.. kyllähän noita itsestään epävarmoja sairaalloisen omistushauisia pikkuvaimoja näkee aina. Kädet puuskassa kitisemässä joka asiasta ja latelemassa sääntöjä sille mitä mies "saa tehdä". No toki jokaisen aikuisen miehen oma asia kenen kanssa lyö kusivehkeensä tiukasti nippusiteellä yhteen, mutta aina jaksan ihmetellä kun juttelen tällaisten miesten kanssa ja pudistelevat hermostuksissaan päätä jutellessaan näistä ihanista naisistaan. Eivät ole olleet kaikki edes mitään täystampioita vaan normaaleja fiksuja miehiä (ainakin osa) joiden voisi kuvitella kykenevän parempaan valintaan. Aika kusinen elämänvalinta kuitenkin ottaa moinen riesakseen latelemaan sääntöjä.

 

Ei jumalauta mä säälin sun miestä. Tuollaset parisuhteet on niin nähty "joo ei se käy ku mä en oikee tykkää hihi". :x
Tän on pakko olla joku läpällä tehty nikki?! Tai no.. kyllähän noita itsestään epävarmoja sairaalloisen omistushauisia pikkuvaimoja näkee aina. Kädet puuskassa kitisemässä joka asiasta ja latelemassa sääntöjä sille mitä mies "saa tehdä". No toki jokaisen aikuisen miehen oma asia kenen kanssa lyö kusivehkeensä tiukasti nippusiteellä yhteen, mutta aina jaksan ihmetellä kun juttelen tällaisten miesten kanssa ja pudistelevat hermostuksissaan päätä jutellessaan näistä ihanista naisistaan. Eivät ole olleet kaikki edes mitään täystampioita vaan normaaleja fiksuja miehiä (ainakin osa) joiden voisi kuvitella kykenevän parempaan valintaan. Aika kusinen elämänvalinta kuitenkin ottaa moinen riesakseen latelemaan säntöjä.

Valitettavasti sun kuvaus meni täysin väärin :/ Mun mies rakastaa mun tulisuutta ja sitä että sanon mitä tarkoitan, ja tarkoitan mitä sanon ja kaikkea yhdessä ihmetellään. Hän sanoo mulle myös suoraan että esimerkiksi en ole kovin kuvauksellinen ja vaikka moni nainen suuttuisi tuosta, mä olin kiitollinen et hän sanoi sen mitä ajatteli. Minusta parisuhteessa ei saa olla yhtään epävarmuuksia joista ei voida sanoa mitä ajattelee, toinen päättää sitten miten toimii. Jos mun mies sanoo ettei pidä jostain asiasta, otan sen tosissaan enkä ajattele "mä teen kuule just niiku tykkään! Mua ei kahlita!"

 

Mä menin kihloihin 17 vuotiaana ja naimisiin 18 vuotiaana ja hyvin on mennyt elämä.

 

Totta kai se estää tiettyjä asioita toteuttamasta! Ei nuori joka on kihloissa tai seurustelee vakavasti voi lähteä ulkomaille välivuodelle tai muuttaa toiselle paikkakunnalle jos haluaa, eikä käydä baareissa/bileissä kuten muut. Minusta on sääli että kihlauksen merkitys pitää unohtaa kun sillä kuitenkin ON merkitys ja hieno sellainen.

Käykös ne 17 vuotiaat baareissa ja muuttaa tosta noin vaan haluamalleen paikkakunnalle? Öööö

 

Ei toi nykyään ole edes mikään kumma juttu, että pariskunnasta toinen lähtee vuodeksi vaihtoon, työkomennukselle tai vaikkapa pidemmälle matkalle.
Skype on keksitty ja lentokoneet lentää, eli voi käydä vaikka välillä katsomassa paikan päällä mitä se armas siellä touhuilee ja tarkistaa, ettei pyöri liikaa flörttailevia naikkosia ympärillä.

Ja onhan tuota ollut aina, esimerkkinä sotilaiden ja merimiesten vaimot ja hyvin kai niidenkin suhteet on pärjännyt.
Nykyään kuitenkin huomattavasti helpompaa noi pidemmät erossaolot kumppanista, kun teknologia ja liikenneyhteydet on niin kehittyneet.
Etenkään jos ja kun parilla ei ole edes lapsia, niin en näe tuossa erityistä järjestelemistä.

 

Valitettavasti sun kuvaus meni täysin väärin :/ Mun mies rakastaa mun tulisuutta ja sitä että sanon mitä tarkoitan, ja tarkoitan mitä sanon ja kaikkea yhdessä ihmetellään. Hän sanoo mulle myös suoraan että esimerkiksi en ole kovin kuvauksellinen ja vaikka moni nainen suuttuisi tuosta, mä olin kiitollinen et hän sanoi sen mitä ajatteli. Minusta parisuhteessa ei saa olla yhtään epävarmuuksia joista ei voida sanoa mitä ajattelee, toinen päättää sitten miten toimii. Jos mun mies sanoo ettei pidä jostain asiasta, otan sen tosissaan enkä ajattele "mä teen kuule just niiku tykkään! Mua ei kahlita!"

Olisi mielenkiintoista haastatella vähän miestäsi ihan luottamuksellisesti. Nämäkin naiset ovat omien kuvailujen mukaan vain "tulisia ja suorapuheisia". Miehetkin näin hokevat, kunnes pääsevät oikeasti avautumaan elämästään raukat. Noh, omat on ongelmansa juu enkä voi kenenkään puolesta sanoa, että on paljon parempaakin tuolla tarjolla, mutta ihminen ei jostain syystä tunnu uskovan siihen edes huonossa parisuhteessa. Jotenkin vaikea kuvitella, että nauttisi olostaan jos toinen latelisi sääntöjä kaikelle vapaa-ajalle ja pitäisi roikottaa aina mukana että PÄÄSEE johonkin. Tollasia aseita juuri "siis en mä kiellä, kerron vaan etten möks tykkää siitä ja se sit päättää mitä tekee". Kyllä se mies tietää mitä tapahtuu jos sanoo "okei, mutta meen silti" ja toteuttaa sen. Ei se ole vain mielipide joka on sitten ihan ok jos päättää toisin tehdä.

 

Pidemmät poissaolot on kuitenkin aika spessujuttuja, mutta noi iltamenot esimerkiksi sinne baariin on varmaankin useimmissa suhteissa tuttu juttu ja on kieltämättä aika käsittämätöntä, että ne on joillekin ongelma.

Noh, eipä ole mun suhde, mutta on naurettavaa paasata, kuinka nuoruus menee ja sitten ollaan kahlittuna patteriin kun vakavasti seurustellaan, sillä suurellaosalla se EI mene niin - onneksi.

 

Pidemmät poissaolot on kuitenkin aika spessujuttuja, mutta noi iltamenot esimerkiksi sinne baariin on varmaankin useimmissa suhteissa tuttu juttu ja on kieltämättä aika käsittämätöntä, että ne on joillekin ongelma.

Noh, eipä ole mun suhde, mutta on naurettavaa paasata, kuinka nuoruus menee ja sitten ollaan kahlittuna patteriin kun vakavasti seurustellaan, sillä suurellaosalla se EI mene niin - onneksi.

Ja sitäpaitsi ei kaikki ole mitenkään innoissaan koko aika menossa johonkin. Yhdessäkin voi mennä. Ja totta kai nuorilla on paljon kavereita.

 

Pidemmät poissaolot on kuitenkin aika spessujuttuja, mutta noi iltamenot esimerkiksi sinne baariin on varmaankin useimmissa suhteissa tuttu juttu ja on kieltämättä aika käsittämätöntä, että ne on joillekin ongelma.

Noh, eipä ole mun suhde, mutta on naurettavaa paasata, kuinka nuoruus menee ja sitten ollaan kahlittuna patteriin kun vakavasti seurustellaan, sillä suurellaosalla se EI mene niin - onneksi.

Jep, taitaa se tuhoisa "sun nuoruus menee hukkaan"-mussutus olla just tällasten ihmisten neuvo joilta todella loppuukin siihen paikkaan ja ihan lopettamalla lopetetaan tietoisesti. Ihmettelinkin sitä pelottelua aina, kun en ole noin kokenut koskaan, vaikka miltei kaikki ne "nuoruus on ohi" -elementit löytyy.

Ei käy kateeksi.

 

Ja sitäpaitsi ei kaikki ole mitenkään innoissaan koko aika menossa johonkin. Yhdessäkin voi mennä. Ja totta kai nuorilla on paljon kavereita.

No sekin vielä, ettei ole mitään yhtä tiettyä tapaa elää nuoruutta, kuten tässä ketjussa taas oletettiin (tai ainakin HG-91 oletti).
Toiset opiskelee, toiset bilettää, toiset seurustelee tiiviisti, joku perustaa perheen, joku matkustaa, yksi tekee töitä ja joku noita kaikkia.

 

Olisi mielenkiintoista haastatella vähän miestäsi ihan luottamuksellisesti. Nämäkin naiset ovat omien kuvailujen mukaan vain "tulisia ja suorapuheisia". Miehetkin näin hokevat, kunnes pääsevät oikeasti avautumaan elämästään raukat. Noh, omat on ongelmansa juu enkä voi kenenkään puolesta sanoa, että on paljon parempaakin tuolla tarjolla, mutta ihminen ei jostain syystä tunnu uskovan siihen edes huonossa parisuhteessa. Jotenkin vaikea kuvitella, että nauttisi olostaan jos toinen latelisi sääntöjä kaikelle vapaa-ajalle ja pitäisi roikottaa aina mukana että PÄÄSEE johonkin. Tollasia aseita juuri "siis en mä kiellä, kerron vaan etten möks tykkää siitä ja se sit päättää mitä tekee". Kyllä se mies tietää mitä tapahtuu jos sanoo "okei, mutta meen silti" ja toteuttaa sen. Ei se ole vain mielipide joka on sitten ihan ok jos päättää toisin tehdä.

Hän kokee olevansa todella lucky mies saadessaan minut, kysy vaikka unissaan niin vastaus on tuo. Vaadin toiselta paljon ja annan itsekin paljon. Mun mies sanoo että sen kohokohta on päivässä se, kun näkee mun hymyn ja iloisuuden. Että kärsimystä meillä eiole, älä huoli : D

Toiset vain haluavat antaa itsestään muille enemmän ja mun mies kokee parhaammaksi sen kun näkee mun onnellisuuden. Sille en voi mitään jos teidän miehet eivät ole samanlaisia. Minä olen huomannut, että kun näet ihmisessä et tuo on mun elämänmies tai elämännainen, sen ihmisen haluaa oppia tuntemaan läpi kotaisin ja tunnistaa jopa hänen nälkänsä paremmin kuin hän itse. Vain sillä tavoin voi minusta aidosti olla tyytyväinen suhteessa kun tunnistaa ja tietää toisen hyvät ja herkät kohdat.

 

Hän kokee olevansa todella lucky mies saadessaan minut, kysy vaikka unissaan niin vastaus on tuo. Vaadin toiselta paljon ja annan itsekin paljon. Mun mies sanoo että sen kohokohta on päivässä se, kun näkee mun hymyn ja iloisuuden. Että kärsimystä meillä eiole, älä huoli : D

Toiset vain haluavat antaa itsestään muille enemmän ja mun mies kokee parhaammaksi sen kun näkee mun onnellisuuden. Sille en voi mitään jos teidän miehet eivät ole samanlaisia. Minä olen huomannut, että kun näet ihmisessä et tuo on mun elämänmies tai elämännainen, sen ihmisen haluaa oppia tuntemaan läpi kotaisin ja tunnistaa jopa hänen nälkänsä paremmin kuin hän itse. Vain sillä tavoin voi minusta aidosti olla tyytyväinen suhteessa kun tunnistaa ja tietää toisen hyvät ja herkät kohdat.

Huh tämä riittää kiitos. :O

 

Huh tämä riittää kiitos. :O

hyvä, ettei tarvi sun yötäsi sääliä mun "raukkaparka" miestä.

 

Etenkään jos ja kun parilla ei ole edes lapsia, niin en näe tuossa erityistä järjestelemistä.

En minäkään, mutta valitettavasti en ole törmännyt mieheen, joka olisi samaa mieltä. Kaikista miesehdokkaista jokainen on kauhistellut asiaa, että eihän sun kanssa voi sitten olla vakavassa suhteessa, jos muutat välillä hetkeksi ulkomaille.

 

No sekin vielä, ettei ole mitään yhtä tiettyä tapaa elää nuoruutta, kuten tässä ketjussa taas oletettiin (tai ainakin HG-91 oletti).
Toiset opiskelee, toiset bilettää, toiset seurustelee tiiviisti, joku perustaa perheen, joku matkustaa, yksi tekee töitä ja joku noita kaikkia.

No just tämä. Toiset haluaa sellaisen nuoruuden, jota ei parisuhteessa (ainakaan niin helposti voi viettää) niin heillä nuoruus varmasti menisikin hukkaan. Mutta toiset taas haluaa sellaisen nuoruuden, johon parisuhde sopii mainiosti.

 

Mä menin kihloihin 17 vuotiaana ja naimisiin 18 vuotiaana ja hyvin on mennyt elämä.

vielä miksi?

 

kovin on 17 vuotias vielä nuori. kyllä sitä ehtii kihlautua myöheminkin.

 

Höpsis ei todellakaan kumppani anna muuttaa toiselle paikkakunnalle tai lähteä maailmalle jos on tosissaan suhteessa ja kihloissa. Mutta tietysti kun kihlaus ei parin välillä tarkoita mitään, niin ilman muuta voi ja kannattaa mennä ja tulla miten haluaa ja olla silti niiku kihlois jeejee

Ei anna muuttaa? Höpö höpö. Minä olin jo naimisissa kun lähdin opiskelijavaihtoon toiselle puolelle maailmaa Aasiaan.

Tästä huolimatta, olen ap:n kanssa erimieltä niin kihlauksen merkityksestä ja nuoren kihloihin "painostamisesta"

 

Valitettavasti sun kuvaus meni täysin väärin :/ Mun mies rakastaa mun tulisuutta ja sitä että sanon mitä tarkoitan, ja tarkoitan mitä sanon ja kaikkea yhdessä ihmetellään. Hän sanoo mulle myös suoraan että esimerkiksi en ole kovin kuvauksellinen ja vaikka moni nainen suuttuisi tuosta, mä olin kiitollinen et hän sanoi sen mitä ajatteli. Minusta parisuhteessa ei saa olla yhtään epävarmuuksia joista ei voida sanoa mitä ajattelee, toinen päättää sitten miten toimii. Jos mun mies sanoo ettei pidä jostain asiasta, otan sen tosissaan enkä ajattele "mä teen kuule just niiku tykkään! Mua ei kahlita!"

Tota..miten sä saat omistushalun muotoon "tulisuus ja temperamentti"? Eihän niillä ole mitään tekemistä keskenään. Tiedän parikin hyvin "tulista" naista, joiden miehet kyllä käyvät baarissa silloin tällöin ilman sen suurenpaa kalabaliikkia.
Myöskään "suorapuheisuudella ja rehellisyydellä" ei ole mitään tekemistä huonojen käytöstapojen kanssa. Ei ole rehellisyyttä laukoa mitä sylki suuhun tuo ja töykeillä.
Mennähän voi toki yhdessäkin, mutta niinkuin jo aiemminkin totesin, ni mitä ihmeen mielenkiintoa on roikkua toisen käsipuolessa, jos hän on kaveriporukalla liikenteessä? Minä en ainakaan edes halua mennä mieheni mukaan, jos hän menee vain omien kaveriensa kanssa ja jos jonkun frendin äijä roikkuu mukana, niin ei siinä samallalailla pysty ystävien kanssa juttelemaan.
Tokihan sinä elät parisuhteessasi juuri niinkuin haluat, mutta ei se sinua muita paremmaksi naiseksi tee, niinkuin tunnut kuvittelevan..

 

Nuoripari ei asu vielä yhdessä, koska tyttö vasta täytti 17v. Ovat he kuulemma tätäkin asiaa miettinet, mutta ehkä sitten vasta keäsn jälkeen.

Tyttö on vielä alaikäinen ja sinä painostat kihloihin? Ootko oikeasti tyhmä?

Tiedän pareja jotka ovat olleet pennuista asti yhdessä ja ovat edelleen kymmenienvuosien jälkeen, tiedän myös pareja jotka ovat teininä menneet kihloihin ja eivät ole enää yhdessä.

Eiköhän nuoret osaa ihan itse edetä ilman hullunäidin painostusta.

Pitäsköhän meidänkin alkaa utelemaan esikoisen hääsuunitelmia kun on kuitenkin seurustelleet jo 5vuotta, ilman kihloja.

Tosin ei ole tullut edes mieleen, ovat vielä niin nuoria.

 

en ole opettantu että kihlus on lupaus avioliitosta, Ei sesitä enää nykyään ole. on paljon pareja jotka eivät mene ikinä naimisiin vaikka ovat olleet vuosikausia kihloissa.

Et ole opettanut? Eihän sanojen merkityksiä itse sävelletä lapsille! Ihan sama kuin minä opettaisin lapsilleni, että tuo minkä päällä istutaan on pöytä, vaikka muut nyt sattuu sanomaankin sitä tuoliksi.

Herramunjee, voiko noin yksinkertaista väkeä ees olla??

 

Hän kokee olevansa todella lucky mies saadessaan minut, kysy vaikka unissaan niin vastaus on tuo. Vaadin toiselta paljon ja annan itsekin paljon. Mun mies sanoo että sen kohokohta on päivässä se, kun näkee mun hymyn ja iloisuuden. Että kärsimystä meillä eiole, älä huoli : D

Toiset vain haluavat antaa itsestään muille enemmän ja mun mies kokee parhaammaksi sen kun näkee mun onnellisuuden. Sille en voi mitään jos teidän miehet eivät ole samanlaisia. Minä olen huomannut, että kun näet ihmisessä et tuo on mun elämänmies tai elämännainen, sen ihmisen haluaa oppia tuntemaan läpi kotaisin ja tunnistaa jopa hänen nälkänsä paremmin kuin hän itse. Vain sillä tavoin voi minusta aidosti olla tyytyväinen suhteessa kun tunnistaa ja tietää toisen hyvät ja herkät kohdat.

Minä rakastan miestäni, muttei ole kyllä mitään hinkua yrittää opetella tuntemaan hänen fysiologisia tarpeitaan paremmin kuin hän itse, enkä usko että se on mahdollistakaan. Taidat olla lukenut harlekiineja vinon pinon? no mutta kiva jos teillä on niin, tiedät ohjata miehen paskalle jos ei itse huomaa ajoissa mennä...

 

Paras ketju

 

niin päästäkin yksinään ja vaikka seurassa on vapaa nainenkin, mutta ei kaikkiin kissanristiäisiin tarvitse aina päästä.

Ei tarvitse päästä? Mitäs jos tarvitseekin?

Minä ymmärrän kyllä sen, että parisuhteessa menemisistä keskustellaan, mutta mielestäni ei lupia tarvitsee aikuisen ihmisen kyllä pyydellä. Meillä on kolme lasta ja keskustelu käydään lähinnä sen vuoksi, että joku huolehtii lapsista. Eli kun mun mies ilmoittaa, että "ajattelimme jätkien kanssa mennä prätkäreissuun viikoksi 35, sopiiko?", niin kysymys tarkoittaa vaan lähinnä sitä, että onko minulla/ meillä joku muu meno sille viikolle, joka estäisi reissuun lähdön. Ei hän silloin minun lupaani kyselee, että saako hän lähteä.... Tottakai saa, aikuinen mies!

Ja minä olen ruvennut seurustelemaan mieheni kanssa 19vuotiaana, puolen vuoden seurustelun jälkeen asuimme vuoden eri maissa. Olin 21v, kun menimme naimisiin. Kuukausi sitten juhlimme 12 hääpäivä Ja yhteiselämämme on ollut oikein onnellista, ainakin näin voin puhua omasta puolestani. Miehen kavereiten keskuudessa mun lempinimi on "ihanaa nainen" (koska mun mies kuulemma puhuu musta tällä tavalla), joten mieskään ei ole ihan kärsimässä ollut näitä vuosia
Mutta siltikään en voi sanoa, että tuntisin mieheni läpikotaisin ja tietäisin kaiken, kyllä hän näitenkin vuosien jälkeen onnistuu yllättämään Ja hyvä niin!